Kuinka paljon sinä todella tiedät kymmenysten maksamisesta. Me ennustamme, että monet teistä tulevat hämmästymään.
1. Herralla Jeesuksella Kristuksella oli tapana maksaa kymmenykset.
2. Simon Pietarilla, joka oli alun perin kalastaja, oli tapana maksaa kymmenykset saalistaan.
3. Jokaisella ihmisellä Vanhassa Testamentissa, yrittäessään noudattaa Mooseksen lakia, oli tapana maksaa kymmenykset.
4. Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, samoin kuin uskovat maksavat kymmenykset Herralle Jeesukselle Kristukselle.
5. Herra Jeesus Kristus opetti opetuslapsilleen, että heidän pitäisi maksaa kymmenykset.
6. Raamatussa on monia esimerkkejä ihmisistä, jotka maksoivat kymmenyksiä tuloistaan.
7. Uusi Testamentti opettaa, että meidän pitäisi maksaa kymmenykset pastoreille, samalla tavoin kuin juutalaiset maksoivat kymmenykset papeille.
8. Raamattu opettaa, että Jumalan vaatimustaso antamisessa on 10 %.
9. Vanhurskaat köyhät maksoivat kymmenykset Vanhassa Testamentissa.
10. Koska jokaiselle asetetaan sama vaatimustaso, niin kymmenysten maksaminen on oikeudenmukainen kaikille.
Tässä vastaukset:
1. Herralla Jeesuksella Kristuksella oli tapana maksaa kymmenykset tuloistaan. Väite on väärä. Herra Jeesus Kristus oli ammatiltaan kirvesmies, ja sitten tultuaan 30 vuoden ikään hän oli saarnaaja ja opettaja. Mooseksen laki ei vaatinut ketään näissä ammateissa olevia maksamaan kymmenyksiä.
2. Simon Pietarilla, joka oli alun perin kalastaja, oli tapana maksaa kymmenykset saalistaan. Tämä on myös väärä väite. Myöskään kalastajilta ei vaadittu minkäänlaisia kymmenyksiä. Muinaisessa Israelissa oli ainoastaan kaksi ammattikuntaa joilta vaadittiin kymmenykset. Maanviljelijät ja karjataloudesta elantonsa saavat (lammaspaimenet ja nautakarjapaimenet) olivat ainoita kymmenysten maksajia muinaisessa Israelissa. He maksoivat kymmenykset niinä elintarvikkeina joita he tuottivat.
3. Jokaisella ihmisellä Vanhassa Testamentissa, yrittäessään noudattaa Mooseksen lakia, oli tapana maksaa kymmenykset. Pitäisi olla ilmiselvää tähän mennessä, että myös tämä väite on väärä. Siellä oli paljon ihmisiä muissa ammateissa joilta ei lain mukaan vaadittu kymmenyksiä. Esimerkiksi apostoli Paavalilta, joka oli teltantekijä, ei vaadittu kymmenyksiä. Itse asiassa ei kukaan kahdestatoista apostolista ollut maksanut kymmenyksiä, koska kukaan heistä ei tullut kymmenyksiä vaativista ammateista.
4. Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, samoin kuin uskovat maksavat kymmenykset Herralle Jeesukselle Kristukselle. Tämä on myös väärä väite. Verrattuna kirkon harjoittamaan kymmenyskäytäntöön nykyaikana, Abrahamin maksamat kymmenykset olivat tyystin erilaiset (1Moos.14:18-24). Esimerkiksi, Abraham maksoi kymmenykset vain kerran. Kirkko maksattaa kymmenyksiä jatkuvasti. Abraham maksoi kymmenykset sodassa saadusta ryöstösaaliista. Kirkko kantaa kymmenykset jäsentensä tuloista. Abraham ei saanut mitään lisäystä omaisuuteensa, koska hän antoi loput 90 % sotasaaliista takaisin sen alkuperäisille omistajille. Kirkko lisää omaisuuttaan kymmenyksillä. Uudessa Testamentissa ei ole käskyä, ei mitään logiikkaa tai viittausta siitä, että uskovien pitää maksaa minkäänlaisia kymmenyksiä Herralle Jeesukselle Kristukselle. Apostoli Paavalin mukaan uskovien on määrä antaa evankeliumin työhön auliisti, menestymisensä mukaan ja niin kuin hänen sydämensä vaatii (2Kor.9:7, 1Kor.16:1-2).
5. Herra Jeesus Kristus opetti opetuslapsilleen, että heidän pitäisi maksaa kymmenykset. Väärin. Kristus antaa ainoastaan kolme lausuntoa kymmenyksistä. Eikä mikään näistä lausunnoista sano, että hänen opetuslapsiensa pitäisi maksaa kymmenykset. Kristuksen ensimmäinen lausunto, joka on kerrottu kahdessa evankeliumissa, on puhuttu fariseuksille, ei opetuslapsille (Matt.23:23, Luuk.11:42). Tässä lausunnossa Kristus sanoo, että fariseusten pitäisi edelleen jatkaa kymmenysten antamista mintuista, tilleistä ja kuminoista. Eli, tämä on kymmenys elintarvikkeina, ei rahana. Hän sanoo myös, että tämä kymmenys viljellyistä elintarvikkeista on osa laista, mutta se ei ole tärkeintä laissa. Hänen toinen lausuntonsa kertoo itsevanhurskaasta fariseuksesta, joka rukouksessaan kerskuu kymmenysten maksamisellaan. Kristus sanoo, että se toinen rukoilija, jolla ei itsessään ollut mitään kerskattavaa, ei edes kymmenysten maksamisessa, lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei (Luuk.18:11-14). Tämä kertomus tuskin rohkaisee Kristuksen opetuslapsia antamaan kymmenysrahaa.
6. Raamatussa on monia esimerkkejä ihmisistä, jotka maksoivat kymmenyksiä tuloistaan. Väärin. Siinä 4000 vuoden aikajakson käsittävässä raamatullisessa historiassa ei ole ainoatakaan esimerkkiä Kirkon nykyaikaan soveltamasta kymmenysten rahastamisesta. Ennen kymmenyslain antamista VT:ssä on muistiin merkitty vain kaksi yhden kerran kymmenyksen maksanutta tekoa. Ei kumpikaan mies, Abraham tai Jaakob, (1Moos.28:20-22) näytä ajatelleen, että heidän pitäisi jatkaa tätä käytäntöä yhden kerran jälkeen. Kumpikaan mies ei maksanut kymmenyksiä heidän elinikäisistä tuloistaan, koska kumpikin oli osallisena vain yhden kerran tapahtumaan. Abraham maksoi kymmenykset sotasaaliista. Eikä kumpikaan mies näytä opettavan lapsiaan maksamaan kymmenyksiä. Kaikki muut kymmenysten maksamisesta kertovat muistiinpanot löytyvät Mooseksen laissa. Tämän lain mukaan rahaa ei käytetty kymmenysten maksuun, vain ruokatarvikkeita hyväksyttiin. Itse asiassa, silloin kun joku halusi käyttää mieluimmin rahaa kuin tuoda satoa Jerusalemiin niin Jumala vaati lisättäväksi 20 % sakkolisän elintarvikkeisiin (3Moos.27:30-31). Toisin sanoen, Jumala halusi saada kymmenysten maksajat luopumaan rahan käytöstä tähän tarkoitukseen.
7. Uusi Testamentti opettaa, että meidän pitäisi maksaa kymmenykset pastoreille samalla tavoin kuin juutalaiset maksoivat kymmenykset papeille. Väärin. Uusi Testamentti ei sano tästä asiasta yhtään mitään. Väite on lisä-raamatullinen järjenjuoksu, joka ei löydy Uudesta Testamentista. Tosiasiassa Heprealaiskirje tekee selväksi sen, että uskovat eivät enää ole leeviläisen pappisjärjestelmän alaisia. Uskovat ovat korkeammassa pappisjärjestelmässä, he ovat Melkisedekin pappeusjärjestelmässä.
8. Raamattu opettaa, että Jumalan vaatimustaso antamisessa on 10 %. Väärin. Ei kumpikaan, ei Vanha Testamentti eikä Uusi Testamentti opeta näin. Väite on jälleen lisä-raamatullista logiikkaa. Ensinnäkin, ruoka- eli elintarvike kymmenykset Vanhassa Testamentissa eivät olleet vain kymmenen prosenttia. Ne olivat pikemminkin jopa 23 % vuosittain, keskimäärin. Mooseksen laissa oli kolmet kymmenykset. Ensimmäiset kymmenykset, joita maksoivat vain maata omistavat perheet, maksettiin Jerusalemin papeille kolme kertaa vuodessa pidettävillä juhlilla (4Moos.18:21,23-24; 3Moos.27:30,32). Toiset kymmenykset maata omistavat perheet säästivät matka- ja juhlakuluihin, päästäkseen näille kolme kertaa vuodessa pidettäville juhlille. Niitä kutsuttiin juhlakymmenyksiksi. Ne olivat perheen lomaa varten (5Moos.14:22-27). Kolmannet kymmenykset annettiin joka kolmas vuosi säilytettäväksi paikallisessa varastohuoneessa, joten se nousi noin 3 % vuosittain. Nämä olivat köyhien kymmenykset ja kerätty heitä varten. (5Moos.14:28-29). Profeetta Malakia kirjoitti juuri näistä kymmenyksistä (Mal.3:8-10). Mitkään näistä kymmenyksistä eivät olleet rahaa. Ne olivat ainoastaan elintarvikkeita. Ne, jotka ansaitsivat elantonsa toisilla ammateilla eivät maksaneet lainkaan kymmenyksiä. Kuitenkin he antoivat Lain vaatimia uhrilahjoja, joista jotkut olivat hopeaa, kultaa, pronssia ja kuparikolikoita. Uusi Testamentti ei missään kohdin vaihda, tätä lain mukaista velvoitetta, maata omistavien israelilaisten maksaa kymmenykset elintarvikkeina, kaikkien kristittyjen velvoitukseksi maksaa kymmenykset rahalla. Tämä muutos elintarvikekymmenyksistä rahakymmenyksiin on tehty opettamalla, että meidän viljasato on meidän rahatulomme, ja tuomalla meidät Mooseksen Lain hengellistetyn muodon alaiseksi.
9. Vanhurskaat köyhät maksoivat kymmenykset Vanhassa Testamentissa. Väärin. Köyhillä ei ollut viljankorjuuta tai eläinlaumoja joista olisivat voineet maksaa kymmenykset. Heillä oli mahdollisuus poimia tähkiä niiden peltojen kulmista, joiden omistajat olivat vauraampia.
10. Koska jokaiselle asetetaan sama vaatimustaso, niin kymmenysten maksaminen on oikeudenmukainen kaikille. Väärin. Kymmenysjärjestelmä on uskomattoman epäoikeudenmukainen. Kymmenen prosenttia pois köyhän tuloista on suuri taakka hänelle, kun sitä vastoin rikkaalle kymmenen prosentin vähennys tuloista ei välttämättä tunnu missään. Jos henkilöllä on vain 1000 euron kuukausitulot, silloin 100 euroa tästä tulosta vaikuttaa perheen elämänlaatuun ja saattaa jopa vaikuttaa perheen mahdollisuuksiin pitää huolta lapsien perustarpeista ja laskujen maksamisesta. Jos henkilöllä on 10 000 euron kuukausitulot, niin silloin 1000 euron antamisella kuukaudessa pitäisi olla vain pieni vaikutus perheen elämäntyyliin, koska heille jäisi vielä melkoinen summa käytettäväksi perustarpeiden lisäksi. Jos henkilöllä on 100 000 euron kuukausitulot, silloin 10 000 eurolla kuukaudessa ei ole mitään mainittavaa vaikutusta perheen elämäntyyliin. Jatkuvasti jotkut saarnaajat opettavat köyhiä maksamaan kymmenykset väittämällä, että jos köyhät antavat kymmenen prosenttia tuloistaan niin silloin Jumala siunaa heitä. Kuitenkin, tulemalla Lain hengellistetyn muodon alaiseksi, tulee kymmenyksistä este Jumalan siunauksen saamiseksi rahatalousasioissa. Antamisen suhteen pitäisi köyhien totella ainoastaan Herraa siten kuin hän johtaa heitä
1. Herralla Jeesuksella Kristuksella oli tapana maksaa kymmenykset.
2. Simon Pietarilla, joka oli alun perin kalastaja, oli tapana maksaa kymmenykset saalistaan.
3. Jokaisella ihmisellä Vanhassa Testamentissa, yrittäessään noudattaa Mooseksen lakia, oli tapana maksaa kymmenykset.
4. Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, samoin kuin uskovat maksavat kymmenykset Herralle Jeesukselle Kristukselle.
5. Herra Jeesus Kristus opetti opetuslapsilleen, että heidän pitäisi maksaa kymmenykset.
6. Raamatussa on monia esimerkkejä ihmisistä, jotka maksoivat kymmenyksiä tuloistaan.
7. Uusi Testamentti opettaa, että meidän pitäisi maksaa kymmenykset pastoreille, samalla tavoin kuin juutalaiset maksoivat kymmenykset papeille.
8. Raamattu opettaa, että Jumalan vaatimustaso antamisessa on 10 %.
9. Vanhurskaat köyhät maksoivat kymmenykset Vanhassa Testamentissa.
10. Koska jokaiselle asetetaan sama vaatimustaso, niin kymmenysten maksaminen on oikeudenmukainen kaikille.
Tässä vastaukset:
1. Herralla Jeesuksella Kristuksella oli tapana maksaa kymmenykset tuloistaan. Väite on väärä. Herra Jeesus Kristus oli ammatiltaan kirvesmies, ja sitten tultuaan 30 vuoden ikään hän oli saarnaaja ja opettaja. Mooseksen laki ei vaatinut ketään näissä ammateissa olevia maksamaan kymmenyksiä.
2. Simon Pietarilla, joka oli alun perin kalastaja, oli tapana maksaa kymmenykset saalistaan. Tämä on myös väärä väite. Myöskään kalastajilta ei vaadittu minkäänlaisia kymmenyksiä. Muinaisessa Israelissa oli ainoastaan kaksi ammattikuntaa joilta vaadittiin kymmenykset. Maanviljelijät ja karjataloudesta elantonsa saavat (lammaspaimenet ja nautakarjapaimenet) olivat ainoita kymmenysten maksajia muinaisessa Israelissa. He maksoivat kymmenykset niinä elintarvikkeina joita he tuottivat.
3. Jokaisella ihmisellä Vanhassa Testamentissa, yrittäessään noudattaa Mooseksen lakia, oli tapana maksaa kymmenykset. Pitäisi olla ilmiselvää tähän mennessä, että myös tämä väite on väärä. Siellä oli paljon ihmisiä muissa ammateissa joilta ei lain mukaan vaadittu kymmenyksiä. Esimerkiksi apostoli Paavalilta, joka oli teltantekijä, ei vaadittu kymmenyksiä. Itse asiassa ei kukaan kahdestatoista apostolista ollut maksanut kymmenyksiä, koska kukaan heistä ei tullut kymmenyksiä vaativista ammateista.
4. Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, samoin kuin uskovat maksavat kymmenykset Herralle Jeesukselle Kristukselle. Tämä on myös väärä väite. Verrattuna kirkon harjoittamaan kymmenyskäytäntöön nykyaikana, Abrahamin maksamat kymmenykset olivat tyystin erilaiset (1Moos.14:18-24). Esimerkiksi, Abraham maksoi kymmenykset vain kerran. Kirkko maksattaa kymmenyksiä jatkuvasti. Abraham maksoi kymmenykset sodassa saadusta ryöstösaaliista. Kirkko kantaa kymmenykset jäsentensä tuloista. Abraham ei saanut mitään lisäystä omaisuuteensa, koska hän antoi loput 90 % sotasaaliista takaisin sen alkuperäisille omistajille. Kirkko lisää omaisuuttaan kymmenyksillä. Uudessa Testamentissa ei ole käskyä, ei mitään logiikkaa tai viittausta siitä, että uskovien pitää maksaa minkäänlaisia kymmenyksiä Herralle Jeesukselle Kristukselle. Apostoli Paavalin mukaan uskovien on määrä antaa evankeliumin työhön auliisti, menestymisensä mukaan ja niin kuin hänen sydämensä vaatii (2Kor.9:7, 1Kor.16:1-2).
5. Herra Jeesus Kristus opetti opetuslapsilleen, että heidän pitäisi maksaa kymmenykset. Väärin. Kristus antaa ainoastaan kolme lausuntoa kymmenyksistä. Eikä mikään näistä lausunnoista sano, että hänen opetuslapsiensa pitäisi maksaa kymmenykset. Kristuksen ensimmäinen lausunto, joka on kerrottu kahdessa evankeliumissa, on puhuttu fariseuksille, ei opetuslapsille (Matt.23:23, Luuk.11:42). Tässä lausunnossa Kristus sanoo, että fariseusten pitäisi edelleen jatkaa kymmenysten antamista mintuista, tilleistä ja kuminoista. Eli, tämä on kymmenys elintarvikkeina, ei rahana. Hän sanoo myös, että tämä kymmenys viljellyistä elintarvikkeista on osa laista, mutta se ei ole tärkeintä laissa. Hänen toinen lausuntonsa kertoo itsevanhurskaasta fariseuksesta, joka rukouksessaan kerskuu kymmenysten maksamisellaan. Kristus sanoo, että se toinen rukoilija, jolla ei itsessään ollut mitään kerskattavaa, ei edes kymmenysten maksamisessa, lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei (Luuk.18:11-14). Tämä kertomus tuskin rohkaisee Kristuksen opetuslapsia antamaan kymmenysrahaa.
6. Raamatussa on monia esimerkkejä ihmisistä, jotka maksoivat kymmenyksiä tuloistaan. Väärin. Siinä 4000 vuoden aikajakson käsittävässä raamatullisessa historiassa ei ole ainoatakaan esimerkkiä Kirkon nykyaikaan soveltamasta kymmenysten rahastamisesta. Ennen kymmenyslain antamista VT:ssä on muistiin merkitty vain kaksi yhden kerran kymmenyksen maksanutta tekoa. Ei kumpikaan mies, Abraham tai Jaakob, (1Moos.28:20-22) näytä ajatelleen, että heidän pitäisi jatkaa tätä käytäntöä yhden kerran jälkeen. Kumpikaan mies ei maksanut kymmenyksiä heidän elinikäisistä tuloistaan, koska kumpikin oli osallisena vain yhden kerran tapahtumaan. Abraham maksoi kymmenykset sotasaaliista. Eikä kumpikaan mies näytä opettavan lapsiaan maksamaan kymmenyksiä. Kaikki muut kymmenysten maksamisesta kertovat muistiinpanot löytyvät Mooseksen laissa. Tämän lain mukaan rahaa ei käytetty kymmenysten maksuun, vain ruokatarvikkeita hyväksyttiin. Itse asiassa, silloin kun joku halusi käyttää mieluimmin rahaa kuin tuoda satoa Jerusalemiin niin Jumala vaati lisättäväksi 20 % sakkolisän elintarvikkeisiin (3Moos.27:30-31). Toisin sanoen, Jumala halusi saada kymmenysten maksajat luopumaan rahan käytöstä tähän tarkoitukseen.
7. Uusi Testamentti opettaa, että meidän pitäisi maksaa kymmenykset pastoreille samalla tavoin kuin juutalaiset maksoivat kymmenykset papeille. Väärin. Uusi Testamentti ei sano tästä asiasta yhtään mitään. Väite on lisä-raamatullinen järjenjuoksu, joka ei löydy Uudesta Testamentista. Tosiasiassa Heprealaiskirje tekee selväksi sen, että uskovat eivät enää ole leeviläisen pappisjärjestelmän alaisia. Uskovat ovat korkeammassa pappisjärjestelmässä, he ovat Melkisedekin pappeusjärjestelmässä.
8. Raamattu opettaa, että Jumalan vaatimustaso antamisessa on 10 %. Väärin. Ei kumpikaan, ei Vanha Testamentti eikä Uusi Testamentti opeta näin. Väite on jälleen lisä-raamatullista logiikkaa. Ensinnäkin, ruoka- eli elintarvike kymmenykset Vanhassa Testamentissa eivät olleet vain kymmenen prosenttia. Ne olivat pikemminkin jopa 23 % vuosittain, keskimäärin. Mooseksen laissa oli kolmet kymmenykset. Ensimmäiset kymmenykset, joita maksoivat vain maata omistavat perheet, maksettiin Jerusalemin papeille kolme kertaa vuodessa pidettävillä juhlilla (4Moos.18:21,23-24; 3Moos.27:30,32). Toiset kymmenykset maata omistavat perheet säästivät matka- ja juhlakuluihin, päästäkseen näille kolme kertaa vuodessa pidettäville juhlille. Niitä kutsuttiin juhlakymmenyksiksi. Ne olivat perheen lomaa varten (5Moos.14:22-27). Kolmannet kymmenykset annettiin joka kolmas vuosi säilytettäväksi paikallisessa varastohuoneessa, joten se nousi noin 3 % vuosittain. Nämä olivat köyhien kymmenykset ja kerätty heitä varten. (5Moos.14:28-29). Profeetta Malakia kirjoitti juuri näistä kymmenyksistä (Mal.3:8-10). Mitkään näistä kymmenyksistä eivät olleet rahaa. Ne olivat ainoastaan elintarvikkeita. Ne, jotka ansaitsivat elantonsa toisilla ammateilla eivät maksaneet lainkaan kymmenyksiä. Kuitenkin he antoivat Lain vaatimia uhrilahjoja, joista jotkut olivat hopeaa, kultaa, pronssia ja kuparikolikoita. Uusi Testamentti ei missään kohdin vaihda, tätä lain mukaista velvoitetta, maata omistavien israelilaisten maksaa kymmenykset elintarvikkeina, kaikkien kristittyjen velvoitukseksi maksaa kymmenykset rahalla. Tämä muutos elintarvikekymmenyksistä rahakymmenyksiin on tehty opettamalla, että meidän viljasato on meidän rahatulomme, ja tuomalla meidät Mooseksen Lain hengellistetyn muodon alaiseksi.
9. Vanhurskaat köyhät maksoivat kymmenykset Vanhassa Testamentissa. Väärin. Köyhillä ei ollut viljankorjuuta tai eläinlaumoja joista olisivat voineet maksaa kymmenykset. Heillä oli mahdollisuus poimia tähkiä niiden peltojen kulmista, joiden omistajat olivat vauraampia.
10. Koska jokaiselle asetetaan sama vaatimustaso, niin kymmenysten maksaminen on oikeudenmukainen kaikille. Väärin. Kymmenysjärjestelmä on uskomattoman epäoikeudenmukainen. Kymmenen prosenttia pois köyhän tuloista on suuri taakka hänelle, kun sitä vastoin rikkaalle kymmenen prosentin vähennys tuloista ei välttämättä tunnu missään. Jos henkilöllä on vain 1000 euron kuukausitulot, silloin 100 euroa tästä tulosta vaikuttaa perheen elämänlaatuun ja saattaa jopa vaikuttaa perheen mahdollisuuksiin pitää huolta lapsien perustarpeista ja laskujen maksamisesta. Jos henkilöllä on 10 000 euron kuukausitulot, niin silloin 1000 euron antamisella kuukaudessa pitäisi olla vain pieni vaikutus perheen elämäntyyliin, koska heille jäisi vielä melkoinen summa käytettäväksi perustarpeiden lisäksi. Jos henkilöllä on 100 000 euron kuukausitulot, silloin 10 000 eurolla kuukaudessa ei ole mitään mainittavaa vaikutusta perheen elämäntyyliin. Jatkuvasti jotkut saarnaajat opettavat köyhiä maksamaan kymmenykset väittämällä, että jos köyhät antavat kymmenen prosenttia tuloistaan niin silloin Jumala siunaa heitä. Kuitenkin, tulemalla Lain hengellistetyn muodon alaiseksi, tulee kymmenyksistä este Jumalan siunauksen saamiseksi rahatalousasioissa. Antamisen suhteen pitäisi köyhien totella ainoastaan Herraa siten kuin hän johtaa heitä
Vastaukset 3
Vanhimmat
olispa kivaa tietää, koska sinä olet maksanut kymmenykset?
En ole ikinä maksanut kymmenyksiä, enkä ikinä tule niitä maksamaan. En kuulu mihinkään harhaoppisten yhteisöön. Hyväntekeväisyyteen annan köyhien auttamiseksi, että silleen.
Adventisteille antaminen ja Jeesuksen ja opetuslasten laillisesti säädetty kymmenysten maksu eivät ole verrannollisia keskenään. Eikä adventistit maksa Leeviläisille kymmenyksiä, kuten Jeesus ja opetuslapset. He hämäävät vain puheillaan muita. Erityisesti kirkkona adventtikirkkohan pyytää itselleen, nimittäen "itselleen maksetttuja" Jumalalle maksetuiksi. Kovin on korotettu korkeuksiin omat taskut (pastorit)!