Ystävääni kohtasi vakava sairaus ja hänen pyynnöstään autoin häntä.
Tämä läheinen ystäväni petti minut. Tästä aiheutui minulle suuri taloudellinen menetys. Muutenkin taloudellinen tilanteeni on ollut nuoralla tanssia. Yksinhuoltajuuden ja velkataakan kanssa painimista.
Kaiken huipuksi ystäväni uhkaili minua. Pitäisi varmaan sanoa entinen ystäväni.
Tuntuu niin suunnattoman pahalta. Kun halusin vain auttaa ja jouduin itse vaikeuksiin. Vaikeuksiin olen kyllä tottunut. Mutta usko ihmisiin tässä on vaakalaudalla.
Mikä on tämän opetus? Kovettaa itsensä ja jättää sinisilmäisyys?
Tämä läheinen ystäväni petti minut. Tästä aiheutui minulle suuri taloudellinen menetys. Muutenkin taloudellinen tilanteeni on ollut nuoralla tanssia. Yksinhuoltajuuden ja velkataakan kanssa painimista.
Kaiken huipuksi ystäväni uhkaili minua. Pitäisi varmaan sanoa entinen ystäväni.
Tuntuu niin suunnattoman pahalta. Kun halusin vain auttaa ja jouduin itse vaikeuksiin. Vaikeuksiin olen kyllä tottunut. Mutta usko ihmisiin tässä on vaakalaudalla.
Mikä on tämän opetus? Kovettaa itsensä ja jättää sinisilmäisyys?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja meilkein toivon että kohdallesi on sattunut samainen hyypiö. Tätä toivon siksi, että sopisi noiden vakavalla sairaudella leikkijöiden olevan harvassa :( ! Jos asut eteläsuomessa ja sinut pettänyt henkilö on M:llä alkava mieshenkilö, saatat olla samaisen huijarin kourissa. Tämä äijä ei todellakaan ole kuolemansairas vaan mokoma valheellinen poteminen on vain keino kerätä naisten sympatiat puolelleen almujen kera. Tyyppi on kyllä sairas mutta tätä sairautta kutsutaan typeryydeksi eikä siihen almut auta! Ikävää että jouduit huijatuksi, mutta muista että raha ei loppupeleissä tee onnelliseksi... irrottaudu tuosta "kaveristasi" mitä pikemmin sitä parempi!
Hän ei todellakaan ole ko huijari, jos nyt ollenkaan huijari.
Hän vammautui pysyvästi ja siten ettei siitä ole epäselvyyttä. Ystäviä olimme jo ennen hänen sairastumistaan.
Raha ei tässä nyt se kaikkein pahin asia olekaan, vaan uskon menetys ihmisyyteen.
Minulla on ollut ja on meneillään hieman samantapainen tilanne. Lähisukulaiseni, nuori kaveri, on sairastellut sisäelinten pettäessä. Hän otti minuun yhteyttä pari vuotta sitten ja pyysi muutaman tuhannen lainaa ulkomaanmatkaa varten. Suostuin lainaan ja torjuin hänen ehdottamansa lainan korot. Kun sitten tuli takaisinmaksun aika, tuli myös ongelmia: työttömyys oli juuri iskenyt, vuokrat piti maksaa, lapselle piti ostaa ruokaa - ei voinut maksaa. Vuoden päästä, kun ehdotin, että kaveri voisi maksaa vaikka pienen summan kuukausittain, tämä suostui, mutta jokaisesta erästä piti erikseen tehdä pieni-suuri riita. Lainasumma ei ollut suuri, mutta tapaa, jolla asiaa on hoidettu, ei voi juuri muuksi kutsua kuin velallisen epärehellisyydeksi. Minulla oli muisto mukavasta ystävästä... nyt en tiedä, mitä minulla on. Yritän kestää haukkumiset, vaikka haluan vain takaisin sen, minkä hyväntahtoisuudessani annoin (kun muut eivät antaneet - olin "viimeinen mahdollisuus"). Annan anteeksi, koska tiedän, että sairauden voivat viedä masennukseen ja moraalin sekaisin. Mutta tästä lähtien harkitsen paljon tarkemmin kenelle rahojani lainaan - on niille itsellänikin käyttöä!