Kunnista halutaan syystä jos toisestakin suurempia. Yrityksetkin fuusioituvat, globalisoituvat. Kuitenkaan suuri ei aina ole kaunista, ei aina ainoa hyvä ajatus.
Yritysten fuusio on perusteltu, jos se tuo parempia rahoitusmahdollisuuksia ja/tai toiminnallisia etuja. Suuremmalla yksiköllä on ”halvempi raha” pääomamarkkinoilla. Päällekkäisiä toimintoja yhdistämällä prosesseja voidaan tehostaa ja siten säästää menoja, tuottavuutta saadaan siten kohotettua. Hallintojen yhdistäminen marginaalisena ei toisi sinällään säästöjä, jos toiminnat pysyvät entisellään. Suurimmat kustannukset liittyvät koulutukseen ja etenkin yhä enenevässä määrin terveyteen ja vanhusten hoitoon. Mutta mitenkäs säästät, kun menot kasvavat hoidettavien määrän kasvaessa, eläköityessämme yhä suuremmin joukoin, hoitajia tarvitaan lisää, ja hoitajien palkatkin pitäisi saada sekä kilpailukykyisiksi että oikeudenmukaisiksi tehtävien vaativuuteen, vastuullisuuteen ja raskauteen nähden? Varsin hankala yhtälö siis!
Kuntien yhdistämisistä puuttuu kunnollinen, käytännössä toimiva teoria. Kuntien yhteinen ongelma on pirstaleinen palvelurakenne. Ylikapasiteettia ja niukkuutta esiintyy samanaikaisesti, aivan samoin kuin eräillä aloilla työvoiman vajausta ja työttömyyttäkin. Esimerkiksi tekonivelleikkauksia tehdään yli kolmessakymmenessä paikassa, kun muutamakin riittäisi (5-6) , koska yhteen asiaan keskittynyt leikkausyksikkö tekee parempaa laatua nopeammin ja halvemmalla kuin kirurgiset monialapisteet.
Palvelujärjestelmien rakenteelliset tekijät ovat valikoima, saatavuus, kustannukset, hoitotakuut ja laatu. Mitä ja millaisia palveluja on tarjolla missäkin yksikössä, miten helposti ja nopeasti kukin palvelutyyppi – kunnallinen – yksityinen – on ihmisten ulottuvilla sekä millaisia eri valikoima-saatavuus-yhdistelmiä on käytettävissä määräävät kustannuksia ja laatua. Nykyinen kuntarakenne maksimoi alueellista saatavuutta ja valikoimaa seurauksella että kalliilla tehdään vaikka halvemmallakin saataisiin parempia tuloksia ja laatua.
Esimerkiksi perusterveydenhuollossa ei vaadita pitkälle erikoistunutta osaamista eikä välineitä. Niissä saatavuus on tärkein suunnitteluperuste. Mutta mitä erikoistuneempi palvelu, sitä suurempaa väestömäärääkin se edellyttää. Kunnalliset vaiko yksityiset palvelut? -. kas siinä senvuoksi vakavakin ”kissanhännänvedon” iänikuinen aihe…
Mm. Euroopan parlamentin puhemiestasolta on väitetty, että terveydenhuoltoa voitaisiin tehostaa nopeimmin kilpailuttamalla palveluja, siis yksityistämällä. Sen mukaan kilpailuttaminen ei ole ristiriidassa tasa-arvon eikä laadun kanssa. Myös sieltä on nostettu esille korkeatasoisen tietotekniikan merkitys terveydenhuollossa. Tietotekniikan kehityksen voimakas tarve yhdessä uusien tuotanto- ja toimintamallien kanssa on tälläkin alalla yleispätevää, sen sijaan kilpailuttaminen ei aina tuo toivotunkaltaista edullista tulosta, ei ainakaan kirurgisen erikoissairaanhoidon näkökulmasta. Kilpailutetut ostopalvelut ovat ainakin HYKSin JONONPURKU-URAKAN kokemusten valossa osoittautuneet kaikkein kalliimmiksi. Julkinen sektori osoittautui kokonaisuutena kuntamaksajalle halvemmaksi, ja komplikaatiot tulivat myös asianmukaisesti hoidetuiksi, mikä on yksi laadukkaan kirurgian tunnusmerkki. Toiminta kumppanuussairaalassa oli kustannusneutraalia, ja oma lisätyö iltaisin ja lauantaisin oli edullinen tapa tuottaa leikkauksia.
Informaatio-ohjaus tehostaa ja säästää terveydenhuollossa. Ainakaan erikoissairaanhoidon sektorilla kirurgiasiantuntijoiden mukaan emme elä vielä informaatioyhteiskunnassa, saati multimedia-sellaisessa. Monet tietotekniset sovellukset kaipaavat välttämättä parannuksia. Sairaaloissa joudutaan työskentelemään huonoilla, tuottavuutta heikentävillä ohjelmistoratkaisuilla. ”Tuotekehittely” on valitettavasti jäänyt arjen paineissa ja kiireissä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan harteille, ja sekin aika on pois varsinaisesta potilashoidosta.
Moni on perännyt niin suurissa kuin pienemmissäkin kunnissa mm. hoitotakuuta, sen varmuutta, eritoten siihen vastuullisuutta, näin viime aikoina mm. Turussa. Sosiaalisessa järjestelmässä ilmeisesti on niin, että yhteinen vastuu on yhtä kuin ei kenenkään vastuu. Yksityisellä palvelusektorilla sellainen peli ei kuitenkaan kauaa vetele. Kilometritehtaalle lähtevät pian niin juoksupojat kuin toimitusjohtajatkin…”Suo siellä ja vetelä täällä” – niinkö myös kunnallisten palveluiden – tai yleensä palveluiden kunnissa – kuntayhtymissä? – on asianlaita edelleenkin. Toivottavasti ei enää ”ylihuomenna”?…
Löytyykö poliitikoilta tietoa, taitoa ja resursseja tehdä kuntalaisten palvelujen tarpeisiin pohjautuvia terveyden- ja muun huollon ja palveluiden kokonaissuunnitelmia? Ohjaavatko poliittiset päätöksentekijät kunnallisia toimintoja riittävin tiedoin? Onko päätöksenteon asiasisältöön paneuduttu riittävästi ja ovatko päätöksenteon pohjana olevat eri asiantuntijoiden tekemät eri palvelujen tarvearviot riittävän hyvin valmisteltuja - kysyvät vuorostaan asiantuntijat meiltä kansanedustajaehdokkailta.
Ilkka Hyttinen
Yritysten fuusio on perusteltu, jos se tuo parempia rahoitusmahdollisuuksia ja/tai toiminnallisia etuja. Suuremmalla yksiköllä on ”halvempi raha” pääomamarkkinoilla. Päällekkäisiä toimintoja yhdistämällä prosesseja voidaan tehostaa ja siten säästää menoja, tuottavuutta saadaan siten kohotettua. Hallintojen yhdistäminen marginaalisena ei toisi sinällään säästöjä, jos toiminnat pysyvät entisellään. Suurimmat kustannukset liittyvät koulutukseen ja etenkin yhä enenevässä määrin terveyteen ja vanhusten hoitoon. Mutta mitenkäs säästät, kun menot kasvavat hoidettavien määrän kasvaessa, eläköityessämme yhä suuremmin joukoin, hoitajia tarvitaan lisää, ja hoitajien palkatkin pitäisi saada sekä kilpailukykyisiksi että oikeudenmukaisiksi tehtävien vaativuuteen, vastuullisuuteen ja raskauteen nähden? Varsin hankala yhtälö siis!
Kuntien yhdistämisistä puuttuu kunnollinen, käytännössä toimiva teoria. Kuntien yhteinen ongelma on pirstaleinen palvelurakenne. Ylikapasiteettia ja niukkuutta esiintyy samanaikaisesti, aivan samoin kuin eräillä aloilla työvoiman vajausta ja työttömyyttäkin. Esimerkiksi tekonivelleikkauksia tehdään yli kolmessakymmenessä paikassa, kun muutamakin riittäisi (5-6) , koska yhteen asiaan keskittynyt leikkausyksikkö tekee parempaa laatua nopeammin ja halvemmalla kuin kirurgiset monialapisteet.
Palvelujärjestelmien rakenteelliset tekijät ovat valikoima, saatavuus, kustannukset, hoitotakuut ja laatu. Mitä ja millaisia palveluja on tarjolla missäkin yksikössä, miten helposti ja nopeasti kukin palvelutyyppi – kunnallinen – yksityinen – on ihmisten ulottuvilla sekä millaisia eri valikoima-saatavuus-yhdistelmiä on käytettävissä määräävät kustannuksia ja laatua. Nykyinen kuntarakenne maksimoi alueellista saatavuutta ja valikoimaa seurauksella että kalliilla tehdään vaikka halvemmallakin saataisiin parempia tuloksia ja laatua.
Esimerkiksi perusterveydenhuollossa ei vaadita pitkälle erikoistunutta osaamista eikä välineitä. Niissä saatavuus on tärkein suunnitteluperuste. Mutta mitä erikoistuneempi palvelu, sitä suurempaa väestömäärääkin se edellyttää. Kunnalliset vaiko yksityiset palvelut? -. kas siinä senvuoksi vakavakin ”kissanhännänvedon” iänikuinen aihe…
Mm. Euroopan parlamentin puhemiestasolta on väitetty, että terveydenhuoltoa voitaisiin tehostaa nopeimmin kilpailuttamalla palveluja, siis yksityistämällä. Sen mukaan kilpailuttaminen ei ole ristiriidassa tasa-arvon eikä laadun kanssa. Myös sieltä on nostettu esille korkeatasoisen tietotekniikan merkitys terveydenhuollossa. Tietotekniikan kehityksen voimakas tarve yhdessä uusien tuotanto- ja toimintamallien kanssa on tälläkin alalla yleispätevää, sen sijaan kilpailuttaminen ei aina tuo toivotunkaltaista edullista tulosta, ei ainakaan kirurgisen erikoissairaanhoidon näkökulmasta. Kilpailutetut ostopalvelut ovat ainakin HYKSin JONONPURKU-URAKAN kokemusten valossa osoittautuneet kaikkein kalliimmiksi. Julkinen sektori osoittautui kokonaisuutena kuntamaksajalle halvemmaksi, ja komplikaatiot tulivat myös asianmukaisesti hoidetuiksi, mikä on yksi laadukkaan kirurgian tunnusmerkki. Toiminta kumppanuussairaalassa oli kustannusneutraalia, ja oma lisätyö iltaisin ja lauantaisin oli edullinen tapa tuottaa leikkauksia.
Informaatio-ohjaus tehostaa ja säästää terveydenhuollossa. Ainakaan erikoissairaanhoidon sektorilla kirurgiasiantuntijoiden mukaan emme elä vielä informaatioyhteiskunnassa, saati multimedia-sellaisessa. Monet tietotekniset sovellukset kaipaavat välttämättä parannuksia. Sairaaloissa joudutaan työskentelemään huonoilla, tuottavuutta heikentävillä ohjelmistoratkaisuilla. ”Tuotekehittely” on valitettavasti jäänyt arjen paineissa ja kiireissä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan harteille, ja sekin aika on pois varsinaisesta potilashoidosta.
Moni on perännyt niin suurissa kuin pienemmissäkin kunnissa mm. hoitotakuuta, sen varmuutta, eritoten siihen vastuullisuutta, näin viime aikoina mm. Turussa. Sosiaalisessa järjestelmässä ilmeisesti on niin, että yhteinen vastuu on yhtä kuin ei kenenkään vastuu. Yksityisellä palvelusektorilla sellainen peli ei kuitenkaan kauaa vetele. Kilometritehtaalle lähtevät pian niin juoksupojat kuin toimitusjohtajatkin…”Suo siellä ja vetelä täällä” – niinkö myös kunnallisten palveluiden – tai yleensä palveluiden kunnissa – kuntayhtymissä? – on asianlaita edelleenkin. Toivottavasti ei enää ”ylihuomenna”?…
Löytyykö poliitikoilta tietoa, taitoa ja resursseja tehdä kuntalaisten palvelujen tarpeisiin pohjautuvia terveyden- ja muun huollon ja palveluiden kokonaissuunnitelmia? Ohjaavatko poliittiset päätöksentekijät kunnallisia toimintoja riittävin tiedoin? Onko päätöksenteon asiasisältöön paneuduttu riittävästi ja ovatko päätöksenteon pohjana olevat eri asiantuntijoiden tekemät eri palvelujen tarvearviot riittävän hyvin valmisteltuja - kysyvät vuorostaan asiantuntijat meiltä kansanedustajaehdokkailta.
Ilkka Hyttinen
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Kuitenkaan suuri ei aina ole kaunista, ei aina ainoa hyvä ajatus."
Suuruuden synenergiat hyödyt ovat kaunista. Sanoppas sitten, miksi suurilla kunnilla on pienempi verotus. Espoo, Tampere, Helsinki ynm.
"Yritysten fuusio on perusteltu, jos se tuo parempia rahoitusmahdollisuuksia ja/tai toiminnallisia etuja."
Onkohan tilannetta, jossa se ei tuo
"Varsin hankala yhtälö siis!"
Suomessa pitäisi säätää korruption ja lahjonnan vastaisia lakeja kovemmaksi. Se auttaisi.
"Kuntien yhdistämisistä puuttuu kunnollinen, käytännössä toimiva teoria."
Samaa mieltä, kunnilla pitäisi olla minimiasukasmäärä esim. 100 000 asukasta.
"Kunnalliset vaiko yksityiset palvelut? -. kas siinä senvuoksi vakavakin ”kissanhännänvedon” iänikuinen aihe…"
Kunnalliset palvelut pitäisi antaa valtion järjestettäviksi, eikä antaa yksityisille. Yksityisiä ei voida nykyisessä yhteiskunnassa riittävän hyvin valvoa.
"säästöjen" vuoksi. Terveydenhoidossa riittää aivan hyvin kuntienvälinen yhteistyö. On aivan päivänselvää, että etäisyyden kasvaessa (suurkunnat) niiden, jotka eniten terveyskeskuksia käyttävät (vanhukset ja nuoret äidit lapsineen) niiden sinne meneminen tulee hankaloitumaan varsinkin harvemmin asutuissa osissa maata. En näe mitään etua siinä, että perusterveydenhuoltoa viedään kauemmaksi kuntalaisista. Yhtä hyvin voisi sanoa, että on vain hyvä, että palokunta on mahdollisimman kaukana palopaikasta.
Sama älyttömyys kauppojen suhteen on tullut tiensä päähän. Lähikaupoissa käydään useimmin. Eikä tarvitse omata ennustajan lahjoja, kun tietää väestön vanhenevan, että heikkokuntoiset vanhukset valitsevat mieluummin nurkalla olevan kaupan kuin pitemmällä olevan marketin. Ainakin ne valitsevat, jotka eivät ole autonajokuntoisia.
Kuntien yhdistäminen ja byrokratian purkaminen tuo selviä säästöjä. Koko maata ei tarvitse pitää asuttuna. Piste!
"Terveydenhoidossa riittää aivan hyvin kuntienvälinen yhteistyö."
Paraikaa tehdään yhteistyötä, ja on havaittu, ettei se ole tehokasta. Halvemmaksi tulisi järjestää terveydenhoito suurelle kuluttajaryhmälle yli 100 000 asukkaan kaupungille.
"En näe mitään etua siinä, että perusterveydenhuoltoa viedään kauemmaksi kuntalaisista."
Pitäisikö uutta tekniikkaa sitten koristeeksi viedä maaseudulle?
"Yhtä hyvin voisi sanoa, että on vain hyvä, että palokunta on mahdollisimman kaukana palopaikasta."
Jos kaikki ihmiset asuisivat samassa kaupungissa kaikki olisi lähellä.
"Lähikaupoissa käydään useimmin."
Kukaan täysjärkinen ei käy kalliissa lähikaupassa, vaan ostaa sieltä mistä halvemmalla saa.
"heikkokuntoiset vanhukset valitsevat mieluummin nurkalla olevan kaupan kuin pitemmällä olevan marketin."
Vanhukset voivat hankkia henkilön, joka käy kaupasta hänen puolestaan. Siksi pienkaupat voitaisiin lopettaa, eikä niitä tukea aukioloajoillaan, rajoitetaan vain vapaata kilpailua.
"Kuntien yhdistäminen ja byrokratian purkaminen tuo selviä säästöjä."
Tuo erittäin selviä säästöjä.
Meidän terveydenhuoltokustannuksemme ovat jo nyt OECD-maista halvimpia verrattuna bruttokansantuotteella. Lisäksi maksamme itse eniten palveluistamme verrattuna muihin pohjoismaihin ja suureen osaa keskieuroopankin maita. Miksi ihmeessä jatkuva hiillostaminen julkisen terveydenhuollon karsimiseen ja samalla vähävaraisemman väestön ajaminen terveysloukkuun hoidon kalleuden vuoksi.
Terveyspalveluiden markkinaistamisella yritetään näköjään paikata gl.markkinatalouden tuomaa ammottavaa vajetta työpaikoista. Täytyy muistaa että myös julkinen th tuo työpaikkoja ja verovaroja kunnille. Välistä jää vain pois mahdollisuus keinotella ihmisten terveydellä.
Suomessa vain julkinen terveydenhoito on annettu kuntaliiton homojen tehtäväksi. Kunnilla ei ole varaa hankkia terveyden hoitoon kalusteita, siksi kalusteet pitäisi hankkia valtiolle.
Kunnista voitaisiin luopua, niin eläminen olisi helpompaa, saastaiset eduskunnan peelot eivät ole sitä ajatelleetkaan, pelkäävät jyrkkiä muutoksia.
"Välistä jää vain pois mahdollisuus keinotella ihmisten terveydellä."
Markkinaehtoisen toiminnan tuominen julkiseen palvelutuotantoon tehostaa ja parantaa palveluita.
"Markkinaehtoisen toiminnan tuominen julkiseen palvelutuotantoon tehostaa ja parantaa palveluita"
Toki niin kauan kuin yksityissektori pysyy laajuudeltaan kohtuuden rajoissa ja kotimaisena. Mutta jos julkiselle puolelle ei anneta riittäviä resursseja, että se voisi suoriutua perustehtävästään, yksityissektorin lisäämisen kustannuksella - vaarana on, että ylikansalliset terveydenhoitojärjestelmät rantautuvat maahamme kovan keinottelukapitalismin keinoin.
...kontrollia, eli monia IPUlaisia kansanedustajia Arkadianmälle saattamaan vihdoinkin maamme asiat kuntoon!!
Ilkka OH
Sinä alan erityisammattilaisena tiedät mistä kirjoitat!
Parhainta jatkoa ja Siunausta!
Ilkka ja Marjatta
kaltaisesi ovat aiheuttaneet Suomen ongelmat. Kurja Talollinen. Olet loiseläjä