Karsein liskojen yö

kyllahän noita outoja krapulaoloja on koettu,oon vaan miettinyt selväjärkisenä,että mistä noi hallusinaatiot johtuu,meinaan onko ne merkkinä,jostain mielenhäiriöstä,jonka viina laukaisee vai mistä?meinaan kun ite kännissä tulee myös sekoiltua ihan saatanasti ja selvinpäin käyttäytyy asiallisesti,eli semmoinen dr jekyll ja mr hyde juttu.niin ja sitten krapuloissa ne ressukka olot,voi jumalauta,ei uskalla viikkoon mennä ulos kun pelkää ihmisiä.

mistähän se johtuu, että pelkää ihmisiä pahemmassa jälkitilassa?tai ainakin tuntuu siltä, että kaikki kattoo.parempi pysyä kotona ja verhot kiinni.nuo lisko-oireet johtuu kai vierotuksesta eli kun alkoholi poistuu elimistöstä, hormoonit on sekasin ja varmaan aivotkaan ei täysillä toimi. yks kaveri oli liskojen yönä lähtenyt kämpästä pihalle unissaan sukkasillaan ja ilman avaimia keskellä talvea. siellä se sitten ihmetteli mitä helvettiä se ulkona seisoo.

yöpöydälle, jotta voi tarvittaessa ammuskella pikku-ukkoja. Vaikkei kunnolla osuiskaan niin pelästyvät ainakin paukahdusta. Tosimies heittäisi kranaatilla.

se ei ole niin rankka päihde.
TAi kuten vanha viisaus sanoo, kohtuus kaikessa.
Jos ei ole homma hallussa vaan addikstio viinaan on liian kova ,niin eikun AA kerhioon heti.
Tai siirry miedompaan kuten hamppu. Niin minä tein ei maistu enää viina. Hulluksi meinasin tulla noista liskodiskoista minäkin lopulta.

Mulla esiintyy yleensä ryyppyputkien jälkee tota et kuulee puhetta vaikka koko talossa ei mun lisäks ois ketää. Sit ei saa nukuttua ku o helvetin kuuma ja tosiaan ei moneen päivään uskaltais mennä ulos ku pelkää purevia kommentteja tai muuta mukavaa.

Harhanäyt ja valveunet johtuu siitä, että esim. päiväkausien ryyppäämisen aikana ihminen ei nuku "oikeasti" vaikka olis nukkuvinaan kuinka syvästi humalaisen unta. Siis vaikka näkisi uniakin. Aivot ei lepää kunnolla missään vaiheessa ryyppäämisen aikana.
Sitten kun raitistuu, tämä kostautuu valveunina jopa hereillä ollessa ja juuri noina "liskojen öinä" kun ei tiedä onko puhunut, onko joku muu puhunut vai puhuiko se viikatemies siinä sängyn vieressä.

Minä taas näin sänkyni vieressä Paavo Väyrysen.Ryyppääminen loppui siihen paikkaan. ;o)

Elämäni pahimpia krapuloita on liikaa laskettavaksi, mutta äskettäin koin yhden kaikkein pahimmista. Kirkkaita viinoja oli tullut tenutettua 3-5 päivää putkeen vuoden päivät, ja sitten se vain iski, jostain tyhjästä:

Jokaista lihasta särki niin, että en pystynyt liikkumaan. Rytmihäiriöt olivat hurjat, jalat eivät kantaneet, ahdistus ja henkinen tuska niin suurta, että huusin suoraa kurkkua. Kaikki mahdolliset pelot iskivät samalla kertaa. Valo sattui silmiin niin kovaa, että oli pantava aurinkolasit, vaikka vain makasin sängyssä verhot suljettuina. Oli nälkä ja jano, mutta mikään syöminen tai nesteen juominen ei auttanut. Panetti niin hemmetisti. Väsytti enemmän kuin koskaan aiemmin. Olin varma, että kuolen. Hikoilin pahanhajuista hikeä, kävin suihkussa jossa vain makasin lattialla pimeässä kykenemättä liikkumaan. Iho rasvoittui ja hikosi heti uudelleen suihkun jälkeen. Olo muuttui koko ajan huonommaksi, niin huonoksi että tuntui siltä että haluaisin tappaa itseni. Näin outoja hyönteisiä ympäri asuntoa, kun naapurista kuului ääniä pelkäsin että ne soittavat poliisit hakemaan minut. Vainoharhaisuus ja harhat vaivasivat.

Tätä vaihetta kesti kolme päivää. Neljäntenä olin yhä väsynyt ja peloissani, mutta viidentenä alkoi helpottaa muuten paitsi että alkoi masentaa valtavasti. Kuudentena päivänä muut oireet paitsi uupumus ja masennus olivat tiessään. Uupumus helpotti kahdessa viikossa, masennus kuukauden jälkeen.

Ei enää sellaista, kiitos.

Jees. Itsellänihän tuo tapahtui viimeyönä, eli uuden vuoden ryyppäyksen jälkeen. Koko päivä tuli vietettyä helvetillisessä darrassa, pari tasoittavaa oli pakko ottaa eli jonkun verran humalassa nukkumaan mennessä. Loppuilta meni rauhallisesti, istuskelin tietokoneella, kunnes päänsärky kävi liian kovaksi ja oli mentävä nukkumaan. Aikani sitten pyörin sängyssä, siitäkään tullut yhtään mitään. Kello oli kolme kun vitutuskissani katsoin, ja yritin nukkua vielä. Siitä alkoikin yhtäkkinen helvetti. Hikoilua, yläruumiin lihakset lukossa tuhannen auringon voimalla, ja kaiken pahin oli se, että luulin jatkuvasti että Molag Balin kultistit tulevat puhkomaan silmäni hetkellä minä hyvänsä. En pystynyt liikkumaan, suurin syy oli lihaksien kipeytyminen, toinen taas se että pelotti niin saatanasti etten uskaltanut. Tärisin, hikoilin, kuumottelin ja itkin n. 5 tuntia kunnes joskus kahdeksan aikaan heräsin siihen että kämppis keittää kahvia. Sain vihdoinkin liikuttua ja juoksin vessaan niin nopeasti kuin jaloista ikinä lähti.

Että semmosta.

Puol vuotta kuvivilla nyt. tuli koettua. vieläkin kamalat traumat niistä mitä yön aikana näky

Itse näin anoppini alasti sängyn vieressä :(

Viime yönä olin tarkka ampujien tähtäimesssä ja kuuliin torvimusiikkia.. Hikoilin kun homo erotiikkabaarissa. Huh huh.

Kaveri juonut kohta 3 kuukautta... Mietinpähän vain minkälaiset "liskojen yöt" on kun lopettaa... :D

jos voi edes lopettaa.

joskus oli kova kesä loma.. erosin tytöstä ja sitten meni juodessa no sen loman jälkeen menin kuitenki töihin.. ensimmäinen toteamus kun oli jo silloon nainen kaiken lisäksi pomona totes etttä ei jumalauta ku se näki mut.. työt meni suhteellisen hyvin vaikka tärisin hikoolin ja vähän kaikkee.. mutta pahin mitä päivän aikana oli nii se saarna mikä naisen suusta tulee

Jollakin tavalla oppinut hieman hallitsemaan noita liskounia. Ajattelemalla esimerkiksi seksiä tulee aika villejä unia ja niin todentuntuisia että. Aika paljon itsellä kiinni siitä että mistä ennen nukkumaanmenoa haaveilee. Omia esimerkkejä joistakin unistani:
Hyvä uni: Seksiä tai vaikkapa esimerkiksi lentelyä, hauskanpitoa yms. pystyy vaikuttamaan unen sisältöön. Vituttaa herätä.
Outo uni: Tosiaan, outoja juttuja. Tuli eilen päiväunilla mm. jahdattua kissankokoisia rottia, eivät kuolleet polkaisusta, joten lopuksi päätin kantaa niitä ulos asunnostani. Kuumottavaa herätä, kun ei tiedä, että onko oikeasti kävellyt ja muka siirrellyt otuksia.
Pelottava uni: Ei saatana, kerran näin esimerkiksi unta muumeista, joidenka pelottavia kohtauksia aina pitänyt hieman vastenmielisinä. Pikkumyy yritti murhata minut, jonka jälkeen muka heräsin ja näin kuinka käteni heilui holtittomasti sängylläni, kuin olisin yrittänyt lähteä lentoon, tai kuin kala kuivalla maalla. Todella kuumottavaa herätä, kun ei tiedä, että onko edes oikeasti herännyt.

Usein nämä erityyppiset unet esiintyvät saman yön aikana kaikki.

Miettikää jos jollakin on skitsofrenia ja sille tulee ryyppäämisestä liskojen yö niin tyyppi viddu varmaan näkee jotain lentäviä perkeleitä.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että ekat kunnon liskojen yöt on pahimmat. Kokenut juoppo osaa suhtautua niihin oikein eli pitämään paniikin loitolla ja tietenkin loiventamaan myös niin, että oireet jäävät mahdollisimman vähäisiksi, jopa ilman lääkitystä.
Yöllä kannattaa jättää joku yölamppu päälle ja mahdollisesti radio tai telkkari hiljaiselle, se jo saattaa rauhoittaa. Unettomuudelle ei tosin voi mitään ilman lääkkeitä, ei siinä auta kuin maata vaan ja koittaa levätä. Itselläni unettomuutta on kestänyt enimmillään 3 päivää mutta on putkikin kestänyt tuolloin melkein kolme viikkoa.

Eikä pidä lopettaa kuin seinään. Oikein mitoitetuttu alasajo auttaa ja alasajoon vain kaljaa tai lonkeroa, ei missään tapauksessa väkeviä!

viikatemies, joku hengittää sängyn alla, modeemin dial-up tilitystä korvissa, nukahtaminen vasta sitte ku joutas töihin herätä! tommosii saa 3pv putkella, pidemmistä en tiedä ku vähempiki riittää.

Liskojen yö 13.6-14-6:

Miehen ääni tokaisee : "Nyt alkaa sun musta disko, njahhahaa."
Samantien tuntuu kuin pienet madot yrittäisivät tulla ihon läpi. Tätä kestää n. 10 min tai 20 min, sen jälkeen ikkunan takana on hirven näköinen musta olento. Silmissä pimenee ja nukahdan. Herään aamulla läpimärkänä hiestä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholiaistiharhaisuus

Ei oo kivaa ei... On niitä ollu monta kertaa, mutta en ole älynnyt, että niitä noin monella on.... Mulla pahinta on ollut se, jos ei ole ollut bentsoja ja on mennyt useampi viikko/kuukausi juodessa niin on aika hirveätä niin epätodellinen olo että kuolema meinaa tulla nykyään en voisi es kuvitella että ottaisin vaikka kuukauden putken. Noita harhoja ei ole noin pahoja ollut, mutta tollasia horroksessa näkyviä juttuja ja pelkotiloja kyllä on aika pahojakin.... Nykysin tietää jo jotenkin laittaa vaan krapulassa puhelimet kiinni ja ovet säppiin ja katsoa jotain ohjelmaa mistä tykkää tv:stä ihan mitä vaan mikä saa ajatukset pois tosta

Valkoisia hahmoja makuuhuoneen ovensuussa; vähän kuin muumien ja barbababojen risteytys - sillä erotuksella, että nämä ovat helvetin pelottavia. Hikoilu. Sydän lyö lujaa. Silmiä ei uskalla sulkea, koska hahmot tulevat sängyn viereen. Silmät auki - samat sumuisat, pahat valkoiset möykyt leijailemassa ovenpielessä. Aamuyöllä puoliunessa vapisen pelosta. Kunnes on lähdettävä vessaan oksentamaan. Ja samanaikaisesti ulostamaan.

Kahden, kolmen päivän jälkeen raivokohtauksia kaikesta. Lapsille suoraa huutoa. Nyrkinkumautuksia pöytään, nyt perkele kakarat hiljaa. Aviopuoliso saa osansa raivoamisesta. Hiljeneehän se perhe, lapset katoavat hiljaisina, vaiennettuina huoneisiinsa. Aviopuolison kasvoilta katoaa hymy. Karjun entistä kovempaa.

Sitten paha masennus. Minusta ei ole mihinkään. Tulevaisuutta ei ole. Olen epäonnistunut paska. Itken vähän väliä. Mikään ei naurata, ilostuta. Hymytön. Totinen. Vihainen, äreä. Masennus jatkuu ja jatkuu, kunnes loppuu kuin seinään ensimmäiseen lasilliseen.

Ja sitten taas juovun, humallun. Joka Ainoa Päivä viimeiset kolme vuotta. Tai laajemmin viimeiset 30 vuotta. Että osaa olla karsea olo, justiin tämä masennus. Ilottomuus.

Edellä kuvattu loppui jätettyäni viinan. Kuin olisin pahasta painajaisunesta herännnyt: painajaisuniputki kesti kolme vuotta. Viinaa joka ainut päivä kolmen vuoden ajan. Humala ja känni joka ainoa päivä. Ei selviä päiviä.

Nyt olen palannut sellaiseksi ihmiseksi, mitä olin joskus. Iloinen, nauravainen, tasapainoinen. Tarmokas. Uskallan toivoa tulevaisuutta. Uskallan toivoa kaikkea hyvää itselleni ja muille. Elämänkokemusta ja ymmärrystä on tullut lisää. Tiedän liskojen yön. Tunnen kuivan huikan. Osaan viinajutut. Tiedän, miten alkoholi aineena vaikuttaa. Kaikki on nähty. Ei tarvitse viinan kanssa opetella mitään. Sen sijan raittiin elämän opettelu on kesken.

On mielenkiintoista elää tätä hetkeä. Teini-iästä saakka olen elänyt viina etusijalla. Kolme vuotta sitten alkanut juomisputki sumensi ajattelun, persoonan, minuuden.

Mitä, voiko päivän viettää siten, että ei koko ajan mieti, milloin pääsee korkkaamaan? Keskittyvätkö ihmiset oikesti töihinsä, eivätkä vilkuile kelloa milloin pääsee korkkaamaan? Eikö ihmisillä olekaan känni, nousuhumala koko ajan mielessä? Saavatko ihmiset oikeasti aikaan asioita selvinpäin?

http://punatukkainentytto91.blogspot.fi/ "Liskojen yöt"

Tätä hyvä vielä jatkaa. Pari vuotta sitten lopetin ryyppäämisen ku seinään koska lanssilla silloin lähdettiin... mutta pahimmat liskojen yöt oli ne kun yritin häätää käden kokoisia hämähäkkejä jotka tuli sängyn reunoilta kohti ja toisella kerralla viikatemies seisoi sängyn päädyssä. Jännäksi tämän tekee se että takana ei ollut putkia vaan yksi ryyppypäivä tosin koskaan en osannut ottaa sievästi vaan kaikkia join kuin vettä vaan. Nyt menee yksi kalja/6kk röökikin jäi ja mukaan tuli liikunta ja olen elämäni kunnossa. Silti muistelen näitä 4-5v sitten tapahtuneita liskojen öitä edelleen kauhulla. Ei koskaan enää!

Joo itellä nyt liskot. Tuli juotua 3 päivää, ja nyt on joka päivä putkeen ku pää on josai pimeydesä.

Viime juhannuksena tuli otettua 3pv keittoa ihan kunnolla. No, tein sen virheen, että lopetin kuin seinään, amatöörimoka.

No eka ”selväpäivä” olikin aika jännä. Olo oli kuin hakatulla, eikä oikein tiennyt mitenpäin olla. Kaikki tekemäni tai sanomani hölmöydet pyöri kokoajan päässä ja pahinta oli, ettei oikein ollut varma, että onko kyseisiä asioita edes tapahtunut. Anyway, päivä meni maikoillessa, kauheet vainoh päällä ja olo oli tyhjä. Kokeilin käydä lenkillä ja jotenkin onnistuin eksymäänki. Ei auttanut lenkki siis asiaa.

Ilta koitti ja oli tarkoitus mennä nukkumaan. No eihän siitä mitään sitten tullut. Pyörin sängyssä kuin hullu, hiki valui kuin viimeistä päivää ja kauheat vainot päällä.
Kuulin kun joku ilmeisesti oli menossa vessaan ja luulin, että poliisit tulisivat hakemaan minut (mitä vittua :D), olo oli niin karsea, että olisi tehnyt mieli vain huutaa. Tätä sekavaa olotilaa kestikin sitten n. 4-5pv, mutta onneksi se sitten helpottui.

Nyt taas, kun olin viihteellä, niin hirveä ahdistus iski päälle, eikä oikein tiedä miten päin olla. Kaippa tämä tästä taas tasoittuu. Miksei vaan voi olla samanlaiset krapulat, kuin 15-vuotiaana?

Viime viikon loppuna aloitin torstaina ja lopetin sunnuntaina, niin valvoin aina keskiviikkon asti. Viime yönä jo sai nukutuksia ja pieniä hiki puuskia tuli muutamia kertoja. Perjantai ja sunnuntai väliseltä ajalta en muista mitään. Maanantai ja tiistai täynnä kokouksia, mutta hyvin tsemppasin ne otta märkänä :)
Kyllä hitto tää viinapiru vie multa viellä hengen.

4 pv putki takana ja tänään ollut ilman tippaakaan ja liskojen yön aika. pelkkää kaljaa ja lonkeroa putken aikana

hermot rallattaa ja uni ei näköjään halua tulla :/ huomenna työpäivä (onneksi etä)

pitää kai kattoa jtn youtubesta ja koittaa nukkumista seuraavana yönä. kumpa saisi edes pari tuntia unta!!!