Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'?
Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."
(Luuk. 20:17-18)
Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa. Tämä on eriskummainen saarna. Jonka päälle kivi kaatuu - nimittäin sellaisen päälle, joka ei ole sille rakennettu - sen se murskaksi murentaa. Sen sijaan jos sinä kaadut sille, ei ole mitään hätää. Olinhan minäkin omasta mielestäni oivallinen, pyhä toveri, ennen kuin pääsin evankeliumin tuntoon, mutta kun evankeliumi tuli, menin murskaksi ja pidin kaiken tyhjänä roskana.
Näin Herra jakaa maailman kahtia: kumpienkin on ruhjouduttava, toisten mieluisasti, toisten vastahakoisesti. Toiset kaatuvat siihen kiveen, toisten päälle kivi kaatuu. Nämä edelliset nöyrtyvät, omistavat kiven ja luopuvat omista teoistaan. Nämä ovat kristillinen kirkko. He hylkäävät entisen menonsa, olipa se ollut syntinen tai ulkokultainen. He ovat yhdessä Paavalin kanssa epätoivoisia omista teoistaan ja siksi heidän tilansa on hyvä. Nämä toiset taas ovat ylpeitä ja uppiniskaisia tahtoen repiä irti kiven, Kristuksen, että hän raukeaisi tyhjiin. Varjelkoot nämä itsensä pyhyyksineen, sillä hän on tyystin heidät murskaava ja jauhava rikki. Heidät hylätään niin kokonaan, ettei heistä jää jäljelle edes vähäisintäkään muistoa.
Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille
Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."
(Luuk. 20:17-18)
Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa. Tämä on eriskummainen saarna. Jonka päälle kivi kaatuu - nimittäin sellaisen päälle, joka ei ole sille rakennettu - sen se murskaksi murentaa. Sen sijaan jos sinä kaadut sille, ei ole mitään hätää. Olinhan minäkin omasta mielestäni oivallinen, pyhä toveri, ennen kuin pääsin evankeliumin tuntoon, mutta kun evankeliumi tuli, menin murskaksi ja pidin kaiken tyhjänä roskana.
Näin Herra jakaa maailman kahtia: kumpienkin on ruhjouduttava, toisten mieluisasti, toisten vastahakoisesti. Toiset kaatuvat siihen kiveen, toisten päälle kivi kaatuu. Nämä edelliset nöyrtyvät, omistavat kiven ja luopuvat omista teoistaan. Nämä ovat kristillinen kirkko. He hylkäävät entisen menonsa, olipa se ollut syntinen tai ulkokultainen. He ovat yhdessä Paavalin kanssa epätoivoisia omista teoistaan ja siksi heidän tilansa on hyvä. Nämä toiset taas ovat ylpeitä ja uppiniskaisia tahtoen repiä irti kiven, Kristuksen, että hän raukeaisi tyhjiin. Varjelkoot nämä itsensä pyhyyksineen, sillä hän on tyystin heidät murskaava ja jauhava rikki. Heidät hylätään niin kokonaan, ettei heistä jää jäljelle edes vähäisintäkään muistoa.
Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.