Eräänä kauniina aamuna muuan ateisti oli kävelyllä metsän halki, ihaillen matkallaan luonnon kauneutta. Hän katsoi ylös ja näki kuinka puut huojuivat korkealla hänen yläpuolellaan, ja hän hymyili. Hän näki joen kimaltelevan auringossa ja se lämmitti hänen sisintään. Hän ajatteli itsekseen että luontoäiti oli luonut todella ihmeellisen maailman.
Ateisti käveli hieman pidemmälle pitkin polkua jolle oli ottanut ja yht´äkkiä karhu hyppäsi pensaista vain muutaman metrin hänen edellään. Karhu näytti nälkäiseltä ja alkoi äristen juosta ateistia kohti.
Näkien kuinka karhu syöksyi häntä kohti, ateisti kiljui kauhusta ja juoksi niin kovaa kuin kykeni pois karhun ulottuvilta. Tietäen että karhu kuitenkin saisi hänet kiinni ja että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia, ateisti pian hengästyi ja lopulta kaatui maahan.
Kun karhun varjo oli hänen kasvoillaan ja tassut hänen rintansa päällä, ateisti kiljaisi "oi auta minua jumala!" Yht´äkkiä puut joita hän oli ihaillut lakkasivat huojumasta ja joki jota hän rakasti lakkasi virtaamasta. Taivas aukeni ja ääni puhui "Minä olen Jumala ja vaikka et usko minuun, olen täällä kaikkia maan olentoja varten"
Ateisti tunsi olonsa hieman huojentuneeksi ja sanoi "Olen vähän pinteessä ja pyydän vain että auttaisit minut pois tästä tilanteesta" Jumala ajatteli hetken ja sanoi "Annan sinulle yhden toivomuksen, siinä kaikki, voit esittää toivomuksesi."
Ateisti ajatteli tätä toivetta hetken ja sitten sanoi Jumalalle "No minä en todellakaan halua ryhtyä kristityksi, niin toivon että tastä karhusta tulisi kristitty." Jumala sanoi "Tapahtukoon tahtosi".
Yht´äkkiä taivas sulkeutui ja joki alkoi vuolaasti virrata ja puut huojuivat taas. Karhu liitti tassunsa yhteen ja sanoi "Kiitos Jumala tästä ateriasta jonka olet minulle antanut".
Ateisti käveli hieman pidemmälle pitkin polkua jolle oli ottanut ja yht´äkkiä karhu hyppäsi pensaista vain muutaman metrin hänen edellään. Karhu näytti nälkäiseltä ja alkoi äristen juosta ateistia kohti.
Näkien kuinka karhu syöksyi häntä kohti, ateisti kiljui kauhusta ja juoksi niin kovaa kuin kykeni pois karhun ulottuvilta. Tietäen että karhu kuitenkin saisi hänet kiinni ja että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia, ateisti pian hengästyi ja lopulta kaatui maahan.
Kun karhun varjo oli hänen kasvoillaan ja tassut hänen rintansa päällä, ateisti kiljaisi "oi auta minua jumala!" Yht´äkkiä puut joita hän oli ihaillut lakkasivat huojumasta ja joki jota hän rakasti lakkasi virtaamasta. Taivas aukeni ja ääni puhui "Minä olen Jumala ja vaikka et usko minuun, olen täällä kaikkia maan olentoja varten"
Ateisti tunsi olonsa hieman huojentuneeksi ja sanoi "Olen vähän pinteessä ja pyydän vain että auttaisit minut pois tästä tilanteesta" Jumala ajatteli hetken ja sanoi "Annan sinulle yhden toivomuksen, siinä kaikki, voit esittää toivomuksesi."
Ateisti ajatteli tätä toivetta hetken ja sitten sanoi Jumalalle "No minä en todellakaan halua ryhtyä kristityksi, niin toivon että tastä karhusta tulisi kristitty." Jumala sanoi "Tapahtukoon tahtosi".
Yht´äkkiä taivas sulkeutui ja joki alkoi vuolaasti virrata ja puut huojuivat taas. Karhu liitti tassunsa yhteen ja sanoi "Kiitos Jumala tästä ateriasta jonka olet minulle antanut".
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tällaset asiat poimin tästä rusinapullasta n_n
1. Ateisti ei yleensä ajattele, että "luontoäiti" on luonut mitään. Ehkä joskus vertauskuvallisesti kavereiden seurassa, mutta tuskin yksin.
2. Kova kaveri jos tuollaisessa tilanteessa pystyy tunnistamaan onko karhu nälkäinen vai muuten vaan **ttuuntunut. Noh ateistit varmaan sit on. :D
3. Edes ateisti ei pääse karhua pakoon parin metrin etumatkalla... ainakaan niin kauaa, että ehtisi hengästyä ja kaatua. Ellei ole pläskiih (siitä ei ainakaan mainittu).
4. Jos ateisti alkaa huutelemaan jumalaa hädän hetkellä, oliko hän koskaan ateisti? O_o
5. "olen täällä kaikkia maan olentoja varten"??? VITTU MITÄ EGOISMIA TÄLTÄ KIRJOITTAJALTA. Entäs ne X miljardia galaksijoukkoa, jotka se heppu loi siinä samalla?
6. Hmm... Tuosta lopusta en keksi mitään. Semmosta elämä on :p
Oikeastaan et taida edes olla mikään hihhulikrisseli.
"Kiitos Jumala tästä ateriasta jonka olet minulle antanut". Tokaistuaan tämän, karhu kääntyi ympäri ja lähti jolkottelemaan matkoihinsa pohtien mistä maukkaita marjoja löytyisi.
Atte sensijaan latas taskumattinsa tyhjäks ja jatkoi matkaa lähiopaariin.
Olipa kerran uskis joka hortoili metsässä. Aikansa siellä hoopoiltuaan uskis totesi, että täällähän kasvaa sieniä! Jumalan täytyy siis olla olemassa, eihän täällä muuten voisi olla noita syötäviä sieniä. Ja niin tuli jumalan olemassaolo jälleen kerran aukottomasti todistettua!
Vitsinä hauska ja osuva (kristillisyys ei poista kenestäkään pahaa), mutta kuvaamasi ateisti ei ollut kovin aito ateisti. Ateismi ei ole sitä, että hädän hetkellä yhtäkkiä uskookin Jumalaan. Joten vitsin ateisti oli vain feikkaaja.
>>kuvaamasi ateisti ei ollut kovin aito ateisti. Ateismi ei ole sitä, että hädän hetkellä yhtäkkiä uskookin Jumalaan. Joten vitsin ateisti oli vain feikkaaja.>>
Mielestäni tuollaisen "tosiateistisuuden" edellyttäminen on tarpeetonta. Se että joku ateisti saattaisi äärimmäisessä hätätilanteessa "atavisoitua" vaikka rukoilemaan (todennäköisempää jos on ennen ollut kristitty tms.), ei tarkoita sitä etteikö hän olisi todella ateisti, vaan ainoastaan sitä että me ihmiset emme ole aina/useinkaan johdonmukaisia, varsinkaan vahvasti emotionaalisten asioiden suhteen. Tiedän omasta kokemuksesta. On ainoastaan toivottavaa että ateisti tämän harha-askeleen jälkeen löytää voimia ja apua jostain todellisemmasta. Tietysti tämä tarinan henkilö saattoi olla myös enemmän kiikun-kaakun kuin selkeästi ateisti.
Heikki
Muistan sellaisen tapauksen yhdestä amazonissa olevasta papista joka saarnasi jumalan sanaa. Se ajeli sillä jännällä veneellä amazonien vesissä tai no sillä oli ajaja ja tämä pappi joka oli tosiuskovainen istui takana raamatun kanssa. No siinä juoksi sitten metsässä joku heimo ja tämä pappi nousi pystyyn ja nosti raamattunsa ylös ja huusi että "ottakaa jumalan sana vastaan" jotakin tuommoista höpötteli. No siinä sitten jokin kolahti veneen alla, taisi olla jokin puu jääny veneen alle.
Siinä samassa vene keikahti ja pappi lens raamatun kanssa amazonian veteen. Siellä oli muuten piraijoja. No pappi huus "Jumala auta jumala auta". Samalla pappia sen jälkeen ei näkynyt oikein, vain jotkin osat papista jäi lillumaan siihen pinnalle.
Jos haluatte uskovaiset kokeilla toimiiko jumala auta sana, niin menkääpäs kokeilemaan sitä piraija järveen taikka krokotiili järveen. Sieltä saatte todisteen auttaako tämä jumala sana nyt sittenkään. Kun te olette niin varmoja että jumala sana auttaa, niin kokeilkaa sitä juuri tuolla amazonian eri vaarallisissa paikoissa.
Piraijat elävät lähellä joen pohjaa, eivätkä häiritse (syö) joessa uivaa ihmistä. Elleivät haista verta. Jos on avohaavoja, ei kannata mennä uimaan.
Krokotiilit ja vastaavat onkin sitten toinen juttu.
Karhusta tulisi oiva jäsen Taivaalliseen positiivisuuseurakuntaan. Jäsenistöömme kuuluu jo ennestään monta verovirkailijaa, jotka siis hekin ovat tietyllä tapaa karhuja ja kaluavat meitä.
Karhut eivat hyokkaa ihmisen kimppuun, paitsi jos poikasten turvallisuus on kyseessa. Koskaan ei karhu ole pistellyt ihmista poskeensa.
"Normaalisti käyttäytyvä erämaakarhu väistää ihmistä luonnossa, mikäli se suinkin on mahdollista. Emokarhu, joka on liikkeellä pentunsa kanssa, saattaa hyökätä ihmisen kimppuun tulkitessaan tilanteen niin, että pentu on vaarassa." - Wikipedia
tiedoksi kaikille niille jotka etsivät satuni perusteella faktoja wikipediasta ynnä muusta. Kaikkihan sen tietää ettei ateistejakaan ole oikeasti olemassa...tiukan paikan tullen...ja mitä karhujen ruokavalioon tulee...joka säännölle löytyy poikkeus.
Esimerkiksi muutama vuosi sitten oli lento-onnettomuus jossakin vuoristossa, ja kun porukalta (kristittyjä) loppui muona, he pistivät poskeensa kuolleita kavereitaan. Tosin wikipediasta jos katsot ihmisen syömäkulttuuria voi olla että siellä ei mainita kannibalismia. Wikipedian statisteista huolimatta ihminen silloin tällöin popsii toisia ihmisiä...aamen
Kristittyjä karhuja on vain saduissa. Oikeiden kristittyjen ruokavalioon kuuluu myös jumala, mutta ei tiedetä karhujen koskaan pyrkineen mukaan jumala-aterialle.
Tietäkääs siellä kehä kolmosen sisäpuolella että myöskin haavoitettu karhu on todella äkäinen...
Joten älkäät hyvät immeiset kiivetkö puuhun tässäkään tapauksessa.
Suotta lietsotaan karhupelkoa tuollaisilla tarinoilla.
mutta on niin helppoa puhua söpöistä karhuista jos ei satu asumaan niitten keskellä.
Kukaan ei mistaan sopoista karhuista ole puhunut mitaan.
paremmin marjakarhu kuin sopo.
hauska ;D