Kuka tahtoo kavereita jotka haukkuu selän takana, juoruilee, kertoo asioita eteenpäin - yleensä tälläiset ikävät tyypit juuri saavat hirveesti kavereita ja niin yleensä minäkin juuri edellä mainittuja. sit sitä pettyy, mten sitä enää uskaltaa tutustua kehenkään. Tai jos sitä ite haluaa olla jonkun kaveri se ei haluukkaan olla sun kaveris. Minä haluisin nii hirveesti olla nuorten kans tekemisissä mutta mutta ei se luonnistu syystä jos toisesta ehkäpä aspergerin oireyhtymä saattaapi olla yx syy siihen. Lisäks annan kai itsestäni hirveen helposti toisenlaisen kuvan, sellaisen helpon oloisen, jolla olis monia miehiä ja kavereita mut todellisuudessa nii ei oo. Oon vähän päälle kakskymppinen nuori nainen hyvän itsetunnon omaava ja ihan nättikin. Oon vain kerran seurustellut siitki aikaa ja sekin oli jälkeen päin pettymys. no yli olen päässyt se on siis vaa ilmaamulle. mut en enää uskalla ihastua kehenkään. pelkään saavanai haukut ja naurut pystyyn. ennen sanottiin etten ikinä tulis löytämään ketää. Kaipaan läheisyyttä ja romantiikkaa ja seurustelusuhdetta oon ainoo sinkku kaveriporukassa, no onko ne enää kavereitakaa ku ei heistä kuulu mitää. yläasteella mua syrjittiin, ja kiusattiin ihan jouduin kokemaan väkivaltaakin siksi kai oon pelokaskin. todella pelokas!! en uskalla tutustua ihmisiin pelkään sanovani jotai väärin. sanojakin kun on kommentoitu ahkeraan tyyliin ei sitä kuulu noin sanoa. sitä ni kaipais sellaista seuraa joille puhua kaikesta, ei kertois asiota eteenpäin! jotka ymmärtäis, eivät syyttelis, ikäistään, aina on ollut vanhempia. sellaisia jotka puolustais siis tukis ja kannustais. LUOTETTAVIA! Eikä juonittelevia kiusankappaleita!!! Syön masikseen ja ahdistukseen lääkkeitä, ystävät tässä auttais enemmän. On mulla ollut myös itsetuhoisia ajatuksia mut ne vain käyvät päässäni.
AINOO TOIVE OLIS PÄÄSISPÄ TÄSTÄ TUSKASTA JA KIVUSTA!
AINOO TOIVE OLIS PÄÄSISPÄ TÄSTÄ TUSKASTA JA KIVUSTA!
Vastaukset 3
Vanhimmat
elämä on syvältä, ainaki useimmiten. mullaki ollu usein itsetuhoisia ajatuksia mut sätkiny oon tähän asti. uskon taivaaseen ja helvettiin ja itsaria en tee ku pelkään helvettiin joutumista ja on pitäny miettiä myös surua mitä aiheuttas perheelle, iskälle, äitille ja veljille. muita mulla nyt ei oikeestaa ookaa ketkä juuri mua jäis suremaan, ehkä pari kaveria, jotka neki asuu muualla.
munki toive ois päästä pois elämästä mut itsarilla en sitä hoida, voimia sulle yksinäinen!
Haluaisitko juttukaveria sähköpostin välityksellä? Olen 24-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta....Kyllä maailmassa on vielä aitojakin ihmisiä, jotka eivät puukota toista selkään. Valitettavasti näitä pinnallisia ihmisiä on omalle kohdallenikin sattunut turhan monta...
No missä se sun sähköpostiosoite on? Se olis hyvä tapa kommunikoida nyt ensin alkuun. Vai haetko sä kavereita ihan jostain muualta, jos haet?