lepopäivää,eli Sabattia?
Viettävätkö ortodoksit
Jumalan siunaamaa
8842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja lepopäivänä viettäminen ei kuulu kristinuskoon, vaan juutalaisuuteen. Sapatin vietto erottaa (juutalaisuuden mukaan) juutalaiset muista kansoista, sillä ainoastaan juutalaisten tulee viettää sapattia jokaviikkoisena lepo- ja juhlapäivänä. Juutalaiset viettävät sapattia Jumalan luomistyön muistoksi, sillä Jumala loi maailman kuutena päivänä, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi.
Vanhan juutalaisen kertomuksen mukaan, kun Jumala oli luonut kaikki viikon päivät, niin sapatti huomasi jääneensä yksin. Sunnuntailla oli parinaan maanantai, tiistailla keskiviikko ja torstailla perjantai. Vain sapatti (lauantai) oli jäänyt yksin. Sapatti valitti nyt Jumalalle, joka vastasi: "Minä annan sinulle kumppanin, kansani Israelin. Se olkoon ylkä, sinä olet morsian."
Kristityt taas ovat aina viettäneet Herran päivää eli viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita omana jumalanpalveluspäivänään Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi. Tuo päivä ei alun perin kuitenkaan ollut mikään lepopäivä, sillä muinaisessa Rooman valtakunnassa ei tunnettu viikkolepoa ja useimmat kristityt kuuluivat joko orjiin tai muuhun kaupunkiköyhälistöön ja he joutuivat työskentelemään seitsemänä päivänä viikossa. Jumalanpalvelukset pidettiin lauantai-iltana myöhään ja sunnuntai-iltana anivarhain ja sitten kiiruhdettiin taas työhön.
Kristinuskon tultua ensin sallituksi ja sitten suosituksi uskonnoksi Rooman valtakunnassa keisari Konstantinos Suuri määräsi kristittyjen pyhäpäivän yleiseksi vapaapäiväksi. Lännen kirkossa 500-luvulta alkaen sunnuntaihin alettiin soveltaa sapattilakeja, kiellettiin työnteko, huvittelu ym Herran päivänä. Ortodoksisessa kirkossa taas tällaista ei niinkään ole esiintynyt, päivän alkuperäinen luonne ilon päivänä, ylösnousemuksen päivänä on säilynyt.
Mikä on sitten sapatin eli lauantain merkitys ortodoksisuudessa? Lauantai on Herran päivän aatto, jota vietetään erityisenä vainajain päivänä sen muistoksi, että suurena sapattina Herra Jeesus lepäsi haudassaan täyttäen näin täydellisesti sapattikäskyn meidän puolestamme. Sapatti ei (suurta lauantaita eli kärsimysviikon lauantaita lukuun ottamatta)ole koskaan paastopäivä suuressa paastossakaan, vaan silloin paasto saa hiukan hellittää.
...aalisilla ole vielä lauantaisin liturgia?
Asia kai on näin että Lauantaina oli juutalaisten sapatti, kyllä apostolit sen pyhittivät rukouksen päivänä ja lepopäivänä. Mutta sitten ajat muuttuivat ja laitettiin sunnuntai pyhäksi päiväksi sen takia että pakanat palvelisivat mielummin pelastuksen suurta Aurinkoa, eli Kristusta, sen fyysisen auringon tilasta.
Ortodoksinen kirkko kumminkin erottaa lauantain sapatin muista päivistä, silloin on eri palvelukset kuin arkipäivinä, kun taas roomalais-katolliset vaihtoivat sapatin kokonaan sunnuntaihin.
Sapatti, lauantai, symbolisoi tuhatvuotista messiaanista Valtakuntaa, joka on Kirkko, kun taas niinkuin jopa helluuntalaiset tietävät, ikuisuus seuraa tuhatvuotista Valtakuntaa, ja sitä symbolisoi silloin aivan loogisesti Sunnuntai, jota myös kutsutaan 'ikuiseksi päiväksi'.
Juutalaisen kosmologian mukaan Sapatti-milleniumi eli vuodet 6000-7000 välillä maailman luomisen jälkeen on se Tuhatvuotinen Valtakunta. Kuten tiedämmä tänään maailma on paljon vanhempi kuin 6000 vuotta joten nämä asiat ovat tietysti symboolisia. Raamatussa sanotaan että Jumala on tuhannen kukkulan Jumala, tarkoittaako tämä sitä että hän ei ole muiden kukkoloitten Jumala? Ei toki! Raamatun semiittistä symboolikieltä!
Tämän messiaanisen milleniumin jälkeen alkaa ikuisuus. Eli Lauantai symbolisoi messianiista tuhatvuotista valtakunta, eli Kirkkoa, kun taas sunnuntai, 'ikuinen päivä', symbolisoi Ikuisuutta. Siksi myös sunnuntain liturgiassa meidän sielumme kohoavat tästä ajallisesta maailmasta ajattomaan ja ikuiseen.
sunnuntai-aamuna anivarhain.
on kristittyjen pyhäpäivä siksi, että se on Kristuksen ylösnousemuksen päivä, eikä mistään muusta syystä. Näin on ollut apostolien ajoista alkaen.
Tästä kertovat tämän päivän nimet monilla eri kielillä. Venäjäksi sunnuntai on voskresenie eli ylösnousemus. Kreikaksi sunnuntai on Herran päivä eli kyriakee, samoin latinaksi sunnuntai on diaes dominica. On vahinko, että omassa kielessämme on pakanalliset viikonpäivien nimet.
Kirkossamme jokaisella päivällä on omat pyhät muistonsa. Sunnuntai on Kristuksen ylösnousemuksen päivä, maanantai enkelien päivä, tiistai pyhien profeettojen ja etenkin Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen päivä, keskiviikkona muistelemme sitä, kun Juudas kavalsi Jeesuksen, torstaina apostolien muistoa, perjantaina Kristuksen kärsimyksiä ja kuolemaa ristillä ja lauantaina on kaikkien pyhien ja uskossa nukkuneiden vainajien vainajien sekä erityisesti Herramme äidin päivä.
meinaatko että kaikki pakanat jotka kääntyivät pyhittivät sunnuntain?
Ketkä ennen 300-luvun kirkkoisät puhuvat tästä? kiinnostava juttu
kristittyjen pyhäpäivä, siis eukaristian viettopäivä, mutta yleinen lepopäivä se ei ollut ennen konstantinolaista aikaa. Apostolein kokouksen päätöksen Apt 15: 1-29 mukaan Mooseksen lain käskyt eivät koske kristittyjä, ei siis sapattikäskykään.
Sapatin vietto sapattiaterioineen ja työntekokieltoineen on juutalaisten tapa eikä kristittyjen. Ne ensimmäiset kristityt, jotka olivat juutalaissyntyisiä viettivät tietysti sapattia vanhaan tapaan, mutta Herran päivänä he kokoontuivat viettämään eukaristiaa kristittyjen tapaan. Pakanuudesta kääntyneet kristityt taas eivät sapatin viettotapaa tapaa tunteneet.
Juutalaiskristilliset seurakunnat joutuivat eroon kristinuskon valtauomasta Jerusalemin hävityksen jälkeen. Juutalaiskristityt esim Jerusalemin alkuseurakunnan jäsenet pakenivat Pellaan Jordanin toiselle puolelle. Toisella vuosisadalla ne muodostivat ebioniittien lahkon, joka hävisi jäljettömiin. Syyrialaisessa kristillisyydessä voi kuitenkin vielä olla juutalaiskristillisiä piirteitä. En tarkemmin tunne tätä asiaa.
Sunnuntai ei ole uusi sapatti, vaan se on aivan eri asia. Ihmiselle on tietysti hyväksi, jos hän voi levätä yhden päivän viikossa, oli se sitten lauantai tai sunnuntai. Ne, jotka tekevät viisipäiväistä työviikkoa, ja joilla on sekä lauantai että sunnuntai vapaata, voivat valita kumpana päivänä lepäävät.
Kristillinen viikko on huomattavasti varhaisempi asia kuin esim kirkkovuosi. Myöhäisapostoliselta ajalta noin 70-100 peräisin oleva kirjoitus, joka on yhtä vanha kuin evankeliumit, Didakhee (Kahdentoista apostolin oppi) mainitsee jo Herran päivän eli sunnuntain kristittyjen eukaristisena päivänä: "Herran päivänä kokoonnuttuanne murtakaa leipää ja kiittäkää tunnustettuanne ensin hairahduksenne, että uhrinne olisi puhdas." Didakhee XIV: 1. Samassa kirjassa kristittyjä kehotetaan paastoamaan viikon neljäntenä päivänä (keskiviikkona siis)ja sapatin valmistuspäivänä eli perjantaina.
En ole perehtynyt kaikkien varhaisten isien kirjoituksiin, joten en voi antaa sinulle mitään luetteloa siitä, ketkä kaikki mainitsevat Herran päivän vieton.
olen ollut ja siellä käsiteltiin tätä asiaa niin että todella paljon kritsinusko on saanut vaikutteita juutalaisuudesta. Heidän sapattinsa on lauantai ja kristityt viettävät sitten sunnuntaita pyhänä. Päivällä oli jokin syvällisempikin merkitys kuin vain lepopäivä.
Juutalaisuudessa vietetään sapattia maailman luomisen muistoksi (Jumala lepäsi luomiskertomuksen mukaan viikon viimeisenä päivänä eli lauantaina). Ortodoksisesa kirkossa taas sapatin eli lauantain muistoksi on tullut tuonpuoleiseen menneiden (eli kuolleiden) muisteleminen, koska Jumala itse lepäsi haudassa sapatin. Tällä samalla sapattina haudassa lepäämisellä sitten muuttui myös sapatin lepopäiväluonne, eikä ortodoksisessa kirkossa edellytetä pidättäytymisestä työstä sapattina, koska Jumala lepäsi jo itse niin täytellisesti. :)
Sunnuntaita eli Herran päivää ortodoksisessa kirkossa vietetään Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi. Ensisijainen viettotapa on kirkossa käyminen ja ehtoolliseen osallistuminen, se ei siis ole varsinaisesti lepopäivä, vaikka juhlapäivää on luonnollisesti soveliasta juhlistaa myös työstä pidättäytymisellä.