...ja sen tuhovoima mahtava. Kuukauden kuluessa tulee matkamittariin jo 27 vuotta. Poikuus on tallella vieläkin, mutta en tiedä enää jaksanko edes välittää vittujakaan. Olen nähnyt liikaa ihmisen sosiaalisen elämän synkempää puolta, pettämistä, pystyyn lahonneita avioliittoja, katkeria riitoja, synkeää mököttämistä ja aavistuksen väkivaltaakin. Unohtamatta, mustamaalaamista, sitä erojen jälkeistä härskiä paskanpuhumista toisesta ihmisestä. Auta armias jos siinä on vielä kakarat mukana lyömäaseena.
Olen kysynyt itseltäni: Miksi minun pitäisi tulla osaksi tätä sykliä? Vielä 5 vuotta sitten minulla oli näkemys, visio suhteesta johonkin kivaan naisihmiseen. Nyt se on poissa. En pysty enää ajattelemaan edes tutustuvani kehenkään. Joka paikassa tuntuu näkyvän vain uskottomuutta, onnettomia pareja, katkeria eroriitoja ja naisia jotka toistuvasti haukkuvat sulhasehdokkaan rumasta naamasta, nössöstä luonteesta, pienestä kyrvästä tai liian laihasta lompakosta.
Hermoni eivät kestä tätä touhua enää. Olisin aikoinaan halunnut saada vakituisen seksikumppanin ja hyvän ystävän jostakusta, mutta mikään ei näy toimivan. Seksin hinta raskaudenpelkoineen, taudinpelkoineen ja sosiaalisia ongelmia aiheuttavine vaikutuksineen on liian kova ja rakkaus maailman suurin kusetus. Asiaa ei tee helpommaksi se, että jos minulla on omia toiveita kumppanin ominaisuuksien suhteen, leimaudun heti sovinistisiaksi ja huonoksi ihmiseksi, leimoja joiden kanssa jätän mieluummin elämättä. Vitut seksistä ja kaikesta. Elän mieluummin tietoisena siitä, etten seksinhimossani ajautunut kuseen hakeutumalla ensimmäisen hyvännäköisen tapauksen seuraan, josta en sitten pahimmassa tapauksessa pääsekään eroon jos vahingossa hankitut kakarat pakottavat jäämään yhteen ja akka paljastuukin katkeraksi ämmäksi jolla tuntuu olevan jotain negatiivista sanottavaa sinussa ihan kaikesta. Näin kun nimittäin on käynyt liiankin monelle tuntemalleni ihmiselle, mm. vanhempani. Vikaa oli tietysti molemmissa ja haluankin ettei itselleni vain käy niin. En välttämättä pystyisi elämään sen ajatuksen kanssa, että minä olen jotenkin tuhonnut jonkun naisen elämän, oli se totta tai ei.
Olen kysynyt itseltäni: Miksi minun pitäisi tulla osaksi tätä sykliä? Vielä 5 vuotta sitten minulla oli näkemys, visio suhteesta johonkin kivaan naisihmiseen. Nyt se on poissa. En pysty enää ajattelemaan edes tutustuvani kehenkään. Joka paikassa tuntuu näkyvän vain uskottomuutta, onnettomia pareja, katkeria eroriitoja ja naisia jotka toistuvasti haukkuvat sulhasehdokkaan rumasta naamasta, nössöstä luonteesta, pienestä kyrvästä tai liian laihasta lompakosta.
Hermoni eivät kestä tätä touhua enää. Olisin aikoinaan halunnut saada vakituisen seksikumppanin ja hyvän ystävän jostakusta, mutta mikään ei näy toimivan. Seksin hinta raskaudenpelkoineen, taudinpelkoineen ja sosiaalisia ongelmia aiheuttavine vaikutuksineen on liian kova ja rakkaus maailman suurin kusetus. Asiaa ei tee helpommaksi se, että jos minulla on omia toiveita kumppanin ominaisuuksien suhteen, leimaudun heti sovinistisiaksi ja huonoksi ihmiseksi, leimoja joiden kanssa jätän mieluummin elämättä. Vitut seksistä ja kaikesta. Elän mieluummin tietoisena siitä, etten seksinhimossani ajautunut kuseen hakeutumalla ensimmäisen hyvännäköisen tapauksen seuraan, josta en sitten pahimmassa tapauksessa pääsekään eroon jos vahingossa hankitut kakarat pakottavat jäämään yhteen ja akka paljastuukin katkeraksi ämmäksi jolla tuntuu olevan jotain negatiivista sanottavaa sinussa ihan kaikesta. Näin kun nimittäin on käynyt liiankin monelle tuntemalleni ihmiselle, mm. vanhempani. Vikaa oli tietysti molemmissa ja haluankin ettei itselleni vain käy niin. En välttämättä pystyisi elämään sen ajatuksen kanssa, että minä olen jotenkin tuhonnut jonkun naisen elämän, oli se totta tai ei.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meikän elämästä poikuuden menettämisen jälkeen. Suhdesolmut, avioerot, riidat yms. Pidä vaan poikuus tallella. Kyllähän se seksi kivaa on mutta kalliiksi tulee oikeudenkäynteineen ja elatusmaksuineen.
Itse olen 36 -vuotias nainen ja huomannut ihan saman ilmiön. Tosine neole neitsyt, mutta pain kai tässä kasvaa umpeen :-)
Tavaran ympärillä pyöritään, mutta mistään ei oteta vastuuta ja jos perhe perustetaan, alkaa ennemmin tai myöhemmin vieraissa juoksu ja siitä sikiää mahtavat riidat erossa ja vielä vuosia sen jälkeen.
Hain aikanaan itselleni myös vakituista seksiseuraa. Siis ystävää, jonka kanssa tuo puoli olisi sujunut kun ei vakisuhdetta syntynyt. Siis kukaan ei katsonut minua sen arvoiseksi. Siinä sitä vasta kauppataaraa tunsi olevansa. Ei kelpaa mikän tavallinen ja mukava nainen. Pitää olla sitä ja tätä. Ei saa olla lihava ja kaikkeen mitä miehen päähän pälkähtää pitäisi suostua.
Antaa siis olla. Kastelen maailmanmenoa yhä hullumpaan suuntaan yksin ja jos mieli tekee, niin tyydytän itseni yksin.
Jotenkin tuntuu, että täyspäisyys on totaalisesti katoava lunnonvara ja maalaisjärki kiivennyt takaisin sinne puuhun, jonka juurelle ihminen on jäänyt seisomaan tumput suorana. Enää ei tarvitse edes teeskennellä kunioittavansa toista ihmistä. On tämä kummaa menoa.
Jos nuo ovat kokemuksesi, niin teet viisaasti, kun pidättäydyt seksistä ja naisista. Hyvää loppuelämää!
Että vikaa on molemmissa, vaikka vain toinen pettäisi. Onhan se vaikeaa erota ihmisestä, jonka kanssa on tottunut elämään. Rakkaus kuitenkin loppuu, välittäminen ei koskaan...
Muutaman eron seurasin vierestä ja otin opikseni. Meidän asiat eivät kuulu ulkopuolisille. Rehellisyys on ihana asia ja pelastaisi monta liittoa.
On tässä maailmassa paljon mustasukkaisuutta, katkeruutta ja pelkoa. Ne aiheuttavat kummallisia mörköjä ja tekoja.
Ihmiset ovat oudon ulkonäkökeskeisiä ja toimivat sen mukaisesti. Raha on kanssa paljon tuhoava asia, jos sen kanssa joutuu pelaamaan.
Rehellisellä puheella nämä asiat selviävät ja katoavat vaivaamasta heti alkuun.
Seksi on parisuhteessa upea asia! Yhdenillanjuttuja en ymmärrä, silloin pitää olla jo addikti (?)
Eniveis, ihminen on laumaeläin ja yksin ei ole hyvä monenkaan olla ;)
Mulkun mittaaja ei taatusti ole se oikea ;)
Kun tapasin ensikertaa mieheni, tiesin heti että tuo se on. Juttelimme ensitapaamisellamme kuusi tuntia vain toistemme kanssa julkisella paikalla. (outoa, mutta kuvastaa kuinka kumpikin jäi kerta laakista nalkkiin) Seuraavaan tapaamiseen kesti kaksi viikkoa, kumpikin halusi tavata mutta opiskelut estivät sen.
Mutta siitä tapaamisesta lähtien mikään ei enää eroittanut meitä. Seksi on ihanaa... Ja mieheni on täydellinen rakastaja, jostain hassusta syystä tunnen hurjaa vetoa häneen (ja vain häneen) vielä nyt 18 avioliitto vuoden jälkeen....kun tulemme samaan huoneeseen pitkän työpäivän jälkeen, ilmassa on sähköä,se on kuin käsillä kosketeltavissa.
Yleensä suoritamme tärkeimmät ensin, eli painumme siltä istumalta rakastelemaan...mieheni tyydyttää AINA minut ensin, ennenkun ottaa omansa. Se on huomaavainen tapa, ja tunnen itseni rakastetuksi.
Vasta sitten rupeamme yhdessä illan askareihin, laittamaan ruokaa, yms... ja arki sujuu kun ei ole mitään kitkaa tai vedätyksiä, rentoutuneena jaksaa sitten hommia kyllä painaa ilta myöhään.
Meillä etuna on se että olemme seksuaalisesti hyvin samanlaisia, paljon tarvitsevia, avoimia.
Kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua. hellää ja ihanaa. Seksi on meille kummallekkin todella tärkeää. Jos jostain syystä (sairaus?) toinen ei kykenekkään yhdyntään, niin tyydytämme toisemme silti yhdessä, mielikuvitus vain rajana.
Lapsia meillä on kolme ja olemme akateemisesti kouluttautuneita yrittäjiä
...itse hankkia tenavia, en yhtäkään saati sitten kolmea, joten se olisi raakannut tyttöystävälistalta pois kaikki jotka haluavat leikkiä perhettä. Älä kysy syitäni, liittyvät yhteiskunnallisiin epäkohtiin, mutten halua eritellä.
Minua itseäni elämä lähinnä väsyttää. En jaksa elää täysipainoista elämää, mitä se sitten onkaan. Kuka kertoisi? Saatika sitten kouluttautua akateemiseksi yrittäjäksi mm. kaikkien niiden tarinoiden jälkeen miten verottaja kohtelee yrittäjää Suomessa. Mutten ole aina ollut tällainen. Aikoinaan oli olemassa muuan positiivinen nimimerkki Cillith joka jaksoi toivoa, kunnes hänelle valkeni etteivät ihmiset halua edes muuttua suvaitsevaisemmiksi ja ystävällisemmiksi. 10 vuotta paskaa niskaan ihmisiltä ja turhautumista työelämän vittumaisuuteen niin ettei töihin enää pysty, niin en todellakaan ole siinä kunnossa että kykenisin suhteeseen. Kaikki naiset näkisivät sen minusta ennemmin tai myöhemmin ja sitten olisi kaikki pilalla. Naiset kun näkyvät sisäsyntyisesti etsivän aina sitä parempaa.
Sinä näyt sen parhaan löytäneen. Onnittelut, olet saavuttanut jotain lottovoittoon verrattavaa ja sinulla on syytä onneen. Mutta jos onnistutte munaamaan juttunne vielä 18 vuoden jälkeen, uutta ei tule tilalle, muista se. Lottovoitto ei koskaan lankea samalle ihmiselle kahdesti.
Anteeksipyyntöni jos viesti sisälsi loukkaavaa sarkasmia.