Elämän on kai kuitenkin jatkuttava.
Nykyinen parlamentarismi Suomessa on mielestäni tullut siihen pisteeseen, että on aika kyseenalaistaa koko puoluejärjestelmien olemassa olo.
Miksi ei lopeteta kalliit puolueorganisaatiot ja ryhdytä todelliseen vastakkain asettelujen purkamiseen. Viimeaikaisten vaali slogaanienkin mukaan kun hyvin toimeentulevat mainostavat itseään köyhinä ja saavat vielä tyhmät tavikset niin uskomaan ja kaiken lisäksi äänestämään itseään.
Minun on mahdotonta kuvitella itseni pyrkyrin prässihousuihin. Sellaisen jonka elämän arvot tähtäävät vain tulonsa ja omaisuutensa kasvattamisen ja maksimointiin.
Kuinka hyvin sitten esim. toimeentuleva varatuomari voisi asettua ei-akateemisesti koulutetun ns. ”oikean duunarin” haalareihin, ja oikeasti välittää mitkä ovat hänen tarpeensa. Ei mitenkään. Siis oikeasti ei mitenkään!! ”Aatteleppa ite” vaikka myöhäistähän se nyt enää on.
Eikö monipuoluejärjestelmä ole syntyjään siitä kun me ihmiset olemme ja ajattelemme erilailla, ja on asetettu vastakkain, arvomaailmat ja ideologiat, köyhät ja rikkaat, menestyvät pyrkyrit ja hiljaiset puurtajat, luuserit, jne.
Niin mitäs me ”luuserit” jotka jostain syystä olemme joutuneet ”normaali” yhteiskunnan vaurastumista tärkeimpänä arvona pitävästä pyörästä pois? Joutaisimme varmasti näiden ”on otettava mitä työtä tahansa vastaan” (vaikket siihen esim. sairauden takia kykenisikään) tekososialististen porvareiden mukaan parhaiten raaka-aineeksi koiranmakkara tehtaalle. ”Teet meille työtä kun me käsketään”.
Vaalien jälkeen toitotetaan sitä kuinka kampanja on tuottanut tulosta tai se on pettänyt!?
Kampanja eli siis harhautus!
Mihin jo politiikassa mukana olevat poliitikot tarvitsevat kampanjoita? Eivätkö heidän tekonsa riitä mainostamaan heidän hyvyyttään tai huonouttaan?
Eihän näin ole, vaan tarvitaan satojatuhansia maksavia harhautus ”kampanjoita” joissa unohdutetaan tehdyt virheet ja petetyt lupaukset ja vakuutellaan uusilla houkuttelevimmilla lupauksilla.
Mielestäni vaalimainonta pitäisi sallia vain uusille ehdokkaille jolloin jo luottamusta nauttivat joutuisivat työllään todistamaan kyvykkyytensä seuraavallekin vaalikaudelle.
Politiikassa ennen asioilla oli merkitystä, nyt tärkeintä on kuinka edustavan näköinen jokin ehdokas on tai kuinka hän on pärjännyt jossain urheilu lajissa ja kuin mausteeksi heitetään jokin yleis-ideologinen lupaus. Näillä perusteilla valitaan isoihin vaalikoneistoihin ääni haravia ja kun eduskunta muodostetaan, ne joilla olisi oikeasti ideologisesti jotain annettavaa puristetaan puoluekurilla hiljaiseksi ns. ruotuun. Todellisuudessa millään lupaus puheilla ei ole juuri mitään merkitystä.
Kun vaalilupaukset joka puolueen taholta kuulostaa kutakuinkin samoilta näin ollen äänestäjille tärkeimmiksi kriteereiksi tuntuu jäävän se, minkä näköinen ehdokas on tai kuinka hän on näkynyt julkisuudessa.
Yhdistetään missikisat, euroviisukarsinnat, urheilukilpailut ja eduskunta vaalit.
Näillä eväillä vastakkain asettelu lopetetaan…
Nykyinen parlamentarismi Suomessa on mielestäni tullut siihen pisteeseen, että on aika kyseenalaistaa koko puoluejärjestelmien olemassa olo.
Miksi ei lopeteta kalliit puolueorganisaatiot ja ryhdytä todelliseen vastakkain asettelujen purkamiseen. Viimeaikaisten vaali slogaanienkin mukaan kun hyvin toimeentulevat mainostavat itseään köyhinä ja saavat vielä tyhmät tavikset niin uskomaan ja kaiken lisäksi äänestämään itseään.
Minun on mahdotonta kuvitella itseni pyrkyrin prässihousuihin. Sellaisen jonka elämän arvot tähtäävät vain tulonsa ja omaisuutensa kasvattamisen ja maksimointiin.
Kuinka hyvin sitten esim. toimeentuleva varatuomari voisi asettua ei-akateemisesti koulutetun ns. ”oikean duunarin” haalareihin, ja oikeasti välittää mitkä ovat hänen tarpeensa. Ei mitenkään. Siis oikeasti ei mitenkään!! ”Aatteleppa ite” vaikka myöhäistähän se nyt enää on.
Eikö monipuoluejärjestelmä ole syntyjään siitä kun me ihmiset olemme ja ajattelemme erilailla, ja on asetettu vastakkain, arvomaailmat ja ideologiat, köyhät ja rikkaat, menestyvät pyrkyrit ja hiljaiset puurtajat, luuserit, jne.
Niin mitäs me ”luuserit” jotka jostain syystä olemme joutuneet ”normaali” yhteiskunnan vaurastumista tärkeimpänä arvona pitävästä pyörästä pois? Joutaisimme varmasti näiden ”on otettava mitä työtä tahansa vastaan” (vaikket siihen esim. sairauden takia kykenisikään) tekososialististen porvareiden mukaan parhaiten raaka-aineeksi koiranmakkara tehtaalle. ”Teet meille työtä kun me käsketään”.
Vaalien jälkeen toitotetaan sitä kuinka kampanja on tuottanut tulosta tai se on pettänyt!?
Kampanja eli siis harhautus!
Mihin jo politiikassa mukana olevat poliitikot tarvitsevat kampanjoita? Eivätkö heidän tekonsa riitä mainostamaan heidän hyvyyttään tai huonouttaan?
Eihän näin ole, vaan tarvitaan satojatuhansia maksavia harhautus ”kampanjoita” joissa unohdutetaan tehdyt virheet ja petetyt lupaukset ja vakuutellaan uusilla houkuttelevimmilla lupauksilla.
Mielestäni vaalimainonta pitäisi sallia vain uusille ehdokkaille jolloin jo luottamusta nauttivat joutuisivat työllään todistamaan kyvykkyytensä seuraavallekin vaalikaudelle.
Politiikassa ennen asioilla oli merkitystä, nyt tärkeintä on kuinka edustavan näköinen jokin ehdokas on tai kuinka hän on pärjännyt jossain urheilu lajissa ja kuin mausteeksi heitetään jokin yleis-ideologinen lupaus. Näillä perusteilla valitaan isoihin vaalikoneistoihin ääni haravia ja kun eduskunta muodostetaan, ne joilla olisi oikeasti ideologisesti jotain annettavaa puristetaan puoluekurilla hiljaiseksi ns. ruotuun. Todellisuudessa millään lupaus puheilla ei ole juuri mitään merkitystä.
Kun vaalilupaukset joka puolueen taholta kuulostaa kutakuinkin samoilta näin ollen äänestäjille tärkeimmiksi kriteereiksi tuntuu jäävän se, minkä näköinen ehdokas on tai kuinka hän on näkynyt julkisuudessa.
Yhdistetään missikisat, euroviisukarsinnat, urheilukilpailut ja eduskunta vaalit.
Näillä eväillä vastakkain asettelu lopetetaan…
Vastaukset 2
Vanhimmat
loppua jos joku lopettaisi sen lisäämisen.
Lopultakin joku jolta tulee todella asiaa näihin keskusteluihin. Hyvä. Olen kaikessa samaa mieltä. Toivottavasti moni muukin.