sivulta www.itsenaisyyspuolue.fi
ÄÄNESTYSPROSENTTI KERTOO TYYTYMÄTTÖMYYDESTÄ
Itsenäisyyspuolue jäi eduskuntavaaleissa vaille tavoitteekseen asettamaansa kansanedustajapaikkaa. Se on selvä pettymys. Itsenäisyyspuolueen teemat – mm. EU:sta irtautuminen ja valtiollisen itsenäisyyden mahdollistama demokratian paluu – tavoittivat kuitenkin entistä suuremman kiinnostuneiden joukon ja vaalikentältä saatu palaute antaa voimakkaan kehotuksen jatkaa työtä. Itsenäisyyspuolueen ehdokkaat ja kampanjaan osallistuneet vapaaehtoiset tekivät arvokasta ja hienoa työtä vaaleissa, joissa suurimmat puolueet turvautuivat demokratialle vieraisiin keinoihin.
Äänestysprosentti jäi sodanjälkeisten eduskuntavaalien alhaisimmaksi. Se on paitsi kansan tyytymättömyyden osoitus nykyisiä vallanpitäjiä kohtaan, myös osoitus siitä, että kolmen suuren puolueen koplan harjoittama vaihtoehtojen vaientamispolitiikka tuotti tällä kertaa tulosta. Tyytymättömyys kanavoitui äänestämättömyyteen, kun olemassa olevia vaihtoehtoja ei laajemmin löydetty. Vaihtoehtojen vaientamisessa käytettiin puolestaan menetelmiä, jotka ovat – tai joiden ainakin pitäisi olla – vieraita länsimaiselle demokratialle. Vaalien alla eduskuntapuolueet jakoivat itselleen verovaroista ylimääräistä vaalitukea, jonka turvin niiden oli mahdollista kasvattaa markkinointibudjettinsa ennätyssuuriksi. Vielä merkittävämpää vallan väärinkäyttöä osoitti syrjintä, jota harjoitettiin julkisin varoin ylläpidetyn Yleisradion vaaliohjelmissa. Vallan sementointi kyseisin menetelmin on totuttu yhdistämään lähinnä Neuvostoliiton hajotessa syntyneisiin nimellisesti demokraattisiin valtioihin. Nyt se on – valitettavasti – todellisuutta Suomessakin.
Kolme suurinta puoluetta säilyttivät vaaleissa asemansa, mutta niiden kannatuspohja jatkaa murenemistaan ja niiden kansalta saama valtakirja on entistä ohuempi. Nukkumaan jääneet äänestäjät – lähes kolmannes kaikista äänioikeutetuista – arvostivat omaa ääntään liikaa antaakseen sen julkisuuteen päästetyille vaihtoehdoille. Kuvaavaa on, että edes suuria puolueita tukeneet tiedotusvälineet eivät pystyneet löytämään niiden harjoittamasta politiikasta mainittavia eroja. Samalla kyseiset tiedotusvälineet julistivat väsymättä, kuinka SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan troikka tulee pitämään vallan joka tapauksessa hyppysissään vaalituloksesta huolimatta. Tällaisen vaihtoehdottomuuden vyörytyksen jälkeen median on sekä naurettavaa että tekopyhää esittää olevansa huolestunut tai pahoillaan alhaisen äänestysinnon vuoksi.
Suurin osa suomalaisista haluaisi että maamme kannalta olennaisista asioista päätettäisiin Suomessa. Itsenäisyyspuolue ei jäänytkään vaille kansanedustajapaikkaa ohjelmansa vuoksi, vaan se yksinkertaisesti hävisi taistelun julkisuudesta suurelle rahalle ja häikäilemättömyydelle. Sanotaan, että hedelmistään puu tunnetaan, ja suurten EU-puolueiden näissä vaaleissa osoittama demokratian halveksunta onkin kytköksissä unionin epädemokraattiseen päätöksentekojärjestelmään. Kamppailu muutoksen puolesta kuitenkin jatkuu. Muutoksen suuruus ei saa olla este sen tavoittelulle, jos muutoksen suunta on oikeutettu. Suomi on itsenäistynyt sortovuosien jälkeen tsaarin Venäjästä, selviytynyt raskaista sotavuosista ja lama-ajoista. Myös valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen EU-vuosien jälkeen toteutuu aikanaan, vaikka haaste tuntuu juuri nyt suurelta.
Euroopan Unioni on alkujaankin ontto, suurpääoman etuja ajamaan pystytetty rakennelma jonka tukipalkit lahoavat kaiken aikaa. Euroopan kansojen ja yksittäisten ihmisten työllä saavutetun hyvän omiminen unionin saavutuksiksi, väitteet jaloista päämääristä ja teennäisten eurooppa-aatteiden kehittely eivät peitä sitä tosiseikkaa, että EU ajaa ensisijaisesti sen synnyttäneiden markkinaliberaalien voimien etuja, minkä vuoksi se ei voi kehittyä demokraattiseksi järjestelmäksi – askeleet siihen suuntaan veisivät unionin ristiriitaan oman syntyperänsä kanssa. Kansalaisten luottamusta EU:lla ei ole koskaan ollutkaan.
Suomalaisilla on syytä olla valmius ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Tulevaisuuteen katsominen tarkoittaa varautumista Euroopan Unionin jälkeiseen aikaan. Kutsu itsenäisen tulevaisuuden rakentamiseen koskee kaikkia suomalaisia, mutta aivan erityisesti nuorisoa, jolle Itsenäisyyspuolue haluaa antaa keinot ja mahdollisuuden vaikuttaa kohtaloonsa.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
ÄÄNESTYSPROSENTTI KERTOO TYYTYMÄTTÖMYYDESTÄ
Itsenäisyyspuolue jäi eduskuntavaaleissa vaille tavoitteekseen asettamaansa kansanedustajapaikkaa. Se on selvä pettymys. Itsenäisyyspuolueen teemat – mm. EU:sta irtautuminen ja valtiollisen itsenäisyyden mahdollistama demokratian paluu – tavoittivat kuitenkin entistä suuremman kiinnostuneiden joukon ja vaalikentältä saatu palaute antaa voimakkaan kehotuksen jatkaa työtä. Itsenäisyyspuolueen ehdokkaat ja kampanjaan osallistuneet vapaaehtoiset tekivät arvokasta ja hienoa työtä vaaleissa, joissa suurimmat puolueet turvautuivat demokratialle vieraisiin keinoihin.
Äänestysprosentti jäi sodanjälkeisten eduskuntavaalien alhaisimmaksi. Se on paitsi kansan tyytymättömyyden osoitus nykyisiä vallanpitäjiä kohtaan, myös osoitus siitä, että kolmen suuren puolueen koplan harjoittama vaihtoehtojen vaientamispolitiikka tuotti tällä kertaa tulosta. Tyytymättömyys kanavoitui äänestämättömyyteen, kun olemassa olevia vaihtoehtoja ei laajemmin löydetty. Vaihtoehtojen vaientamisessa käytettiin puolestaan menetelmiä, jotka ovat – tai joiden ainakin pitäisi olla – vieraita länsimaiselle demokratialle. Vaalien alla eduskuntapuolueet jakoivat itselleen verovaroista ylimääräistä vaalitukea, jonka turvin niiden oli mahdollista kasvattaa markkinointibudjettinsa ennätyssuuriksi. Vielä merkittävämpää vallan väärinkäyttöä osoitti syrjintä, jota harjoitettiin julkisin varoin ylläpidetyn Yleisradion vaaliohjelmissa. Vallan sementointi kyseisin menetelmin on totuttu yhdistämään lähinnä Neuvostoliiton hajotessa syntyneisiin nimellisesti demokraattisiin valtioihin. Nyt se on – valitettavasti – todellisuutta Suomessakin.
Kolme suurinta puoluetta säilyttivät vaaleissa asemansa, mutta niiden kannatuspohja jatkaa murenemistaan ja niiden kansalta saama valtakirja on entistä ohuempi. Nukkumaan jääneet äänestäjät – lähes kolmannes kaikista äänioikeutetuista – arvostivat omaa ääntään liikaa antaakseen sen julkisuuteen päästetyille vaihtoehdoille. Kuvaavaa on, että edes suuria puolueita tukeneet tiedotusvälineet eivät pystyneet löytämään niiden harjoittamasta politiikasta mainittavia eroja. Samalla kyseiset tiedotusvälineet julistivat väsymättä, kuinka SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan troikka tulee pitämään vallan joka tapauksessa hyppysissään vaalituloksesta huolimatta. Tällaisen vaihtoehdottomuuden vyörytyksen jälkeen median on sekä naurettavaa että tekopyhää esittää olevansa huolestunut tai pahoillaan alhaisen äänestysinnon vuoksi.
Suurin osa suomalaisista haluaisi että maamme kannalta olennaisista asioista päätettäisiin Suomessa. Itsenäisyyspuolue ei jäänytkään vaille kansanedustajapaikkaa ohjelmansa vuoksi, vaan se yksinkertaisesti hävisi taistelun julkisuudesta suurelle rahalle ja häikäilemättömyydelle. Sanotaan, että hedelmistään puu tunnetaan, ja suurten EU-puolueiden näissä vaaleissa osoittama demokratian halveksunta onkin kytköksissä unionin epädemokraattiseen päätöksentekojärjestelmään. Kamppailu muutoksen puolesta kuitenkin jatkuu. Muutoksen suuruus ei saa olla este sen tavoittelulle, jos muutoksen suunta on oikeutettu. Suomi on itsenäistynyt sortovuosien jälkeen tsaarin Venäjästä, selviytynyt raskaista sotavuosista ja lama-ajoista. Myös valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen EU-vuosien jälkeen toteutuu aikanaan, vaikka haaste tuntuu juuri nyt suurelta.
Euroopan Unioni on alkujaankin ontto, suurpääoman etuja ajamaan pystytetty rakennelma jonka tukipalkit lahoavat kaiken aikaa. Euroopan kansojen ja yksittäisten ihmisten työllä saavutetun hyvän omiminen unionin saavutuksiksi, väitteet jaloista päämääristä ja teennäisten eurooppa-aatteiden kehittely eivät peitä sitä tosiseikkaa, että EU ajaa ensisijaisesti sen synnyttäneiden markkinaliberaalien voimien etuja, minkä vuoksi se ei voi kehittyä demokraattiseksi järjestelmäksi – askeleet siihen suuntaan veisivät unionin ristiriitaan oman syntyperänsä kanssa. Kansalaisten luottamusta EU:lla ei ole koskaan ollutkaan.
Suomalaisilla on syytä olla valmius ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Tulevaisuuteen katsominen tarkoittaa varautumista Euroopan Unionin jälkeiseen aikaan. Kutsu itsenäisen tulevaisuuden rakentamiseen koskee kaikkia suomalaisia, mutta aivan erityisesti nuorisoa, jolle Itsenäisyyspuolue haluaa antaa keinot ja mahdollisuuden vaikuttaa kohtaloonsa.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
Vastaukset 3
Vanhimmat
"ÄÄNESTYSPROSENTTI KERTOO TYYTYMÄTTÖMYYDESTÄ "
Tokkopa vain. Päinvastoin se kertoo tyytyväisyydestä koska ei ole tarvetta ottaa asioihin kantaa.
"vaalikentältä saatu palaute antaa voimakkaan kehotuksen jatkaa työtä."
No ei kyllä minusta. Turpaan tuli niin että tukka lähti. Palaute ei ratkaise vaaleissa. Äänet ratkaisevat.
Yleensä ottaen ei millään pahalla hyvä Antti, vaihda levyä. Äänestäjät puhuivat.
Kyllä kaikki vaalitutkimukset osoittavat, että tyytymättömyys harjoitettuun politikkaan lisää äänestämättömyyttä. Antti siis on aivan oikeassa. Jos sinä olet tyytyväinen maassa harjoitettuun politiikkaa ja jätit sen vuoksi äänestämättä, minkä todenperäisyyttä vahvasti epäilen, olet harvinainen poikkeus.
Tyytymättömyys ei voinut kanavoitua itsenäisyyspuolueen taakse, koska media piti sen pimennossa eikä puoluetta tunnettu. Olen myös sitä mieltä, että nykyinen tilanne maassamme suorastaan huutaa apuun itsenäisyyspuoluetta. Tehkää puolue tunnetuksi, niin ääniä tulee.
Vielä pitää näköjään vain käydä syvemmällä suossa, ennen kuin vaihtoehtoja aletaan vaatimalla vaatia. Nyt voi vielä tuudittautua siihen, että kaikki olisi hyvin. Mutta ei kauaa, kiitos Kokoomuksen.