Hei!
Mitä mieltä muut humanistit olette siitä, että meillekin voisi säätää oman lopputyön lopputyöpaikkoineen nykyisen gradun tilalle? Kiltenopiskelijat ja muut humanistit.
Lopputyöpaikoista voisi ehkä olla pulaa vielä nyt jonkin aikaa. Mutta minusta tuo lopputyö ja lopputyöpaikka toisi arvokasta työkokemusta, tietoa työelämästä ja tiettyä määräaikaa meidän päättötyöjärjestelmään.
Lisäksi epäilen meidän maineemme nousevan, jos esim. työnantajat saisivat meistä ja osaamisestamme kunnon kuvan heti opintojemme lopussa.
Kansainvälistymisen myötä luulisi ainakin englannin kielessä olevan ihan työtilaisuuksiakin, joista voisi räätälöidä "diplomityön", esim. lokalisoinnista, teknisestä kirjoittamisesta jne.
Näin pääsisimme me kieltenopiskelijat kunnolla työnsivuun kiinni, tietoisuus meidän osaamisprofiileistamme nousisi työnantajien keskuudessa, tulisi minusta ihan motivoivakin määräaika päättötyöntekemiselle. Ja saati sitten se arvokas yritysyhteistyö, mitä humanistiset ainelaitokset saisivat itselleen...kontakteja yitysmaailmaan, tai kuntasektorille (jos opiskelijat saisivat/hankkisivat päättötyöpaikkansa valtiolta tai kunnalta).
Mikäs privileegio sen päättötyöpaikan tai yrityskohtaisesti tehty dippatyö tai gradu pitää olla vain mm. teekkareille, kauppatieteilijöille ja hallintotieteilijöille. (Sori, jos joku opiskelijaryhmä jäi pois...niin joo lääkäriksi opiskelevat ainakin jäivät pois.)
Mitä mieltä olette, opiskelijat, yliopistohenkilökunta, muidenkin alojen opiskelijat ja henkilökunta?
Mitä mieltä muut humanistit olette siitä, että meillekin voisi säätää oman lopputyön lopputyöpaikkoineen nykyisen gradun tilalle? Kiltenopiskelijat ja muut humanistit.
Lopputyöpaikoista voisi ehkä olla pulaa vielä nyt jonkin aikaa. Mutta minusta tuo lopputyö ja lopputyöpaikka toisi arvokasta työkokemusta, tietoa työelämästä ja tiettyä määräaikaa meidän päättötyöjärjestelmään.
Lisäksi epäilen meidän maineemme nousevan, jos esim. työnantajat saisivat meistä ja osaamisestamme kunnon kuvan heti opintojemme lopussa.
Kansainvälistymisen myötä luulisi ainakin englannin kielessä olevan ihan työtilaisuuksiakin, joista voisi räätälöidä "diplomityön", esim. lokalisoinnista, teknisestä kirjoittamisesta jne.
Näin pääsisimme me kieltenopiskelijat kunnolla työnsivuun kiinni, tietoisuus meidän osaamisprofiileistamme nousisi työnantajien keskuudessa, tulisi minusta ihan motivoivakin määräaika päättötyöntekemiselle. Ja saati sitten se arvokas yritysyhteistyö, mitä humanistiset ainelaitokset saisivat itselleen...kontakteja yitysmaailmaan, tai kuntasektorille (jos opiskelijat saisivat/hankkisivat päättötyöpaikkansa valtiolta tai kunnalta).
Mikäs privileegio sen päättötyöpaikan tai yrityskohtaisesti tehty dippatyö tai gradu pitää olla vain mm. teekkareille, kauppatieteilijöille ja hallintotieteilijöille. (Sori, jos joku opiskelijaryhmä jäi pois...niin joo lääkäriksi opiskelevat ainakin jäivät pois.)
Mitä mieltä olette, opiskelijat, yliopistohenkilökunta, muidenkin alojen opiskelijat ja henkilökunta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siitä vain etsimään sponsoria gradulle. Jos tarvetta on, sponsorin luulisi löytyvän.
yleisesti. Tuosta voisi tehdä yleisen tavan päättötyön tekemiseen. Meillä ainakin tehdään käytännössä 90% graduista ihan vain itselleen.
Diplomityössä ei ole kyse sponsorin hankkimisesta, vaan hakeutumista yritysmaailmaan tai kuntiin tekemään heidän tarpeisiinsa tutkimusta. Eli tavallaan työntekijäksi graduprojektin ajaksi. Rahan saaminen ei ole pääasia, vaan se, että opitaan työntekoon ja saadaan samalla tietoa ja taitoa työelämää varten + arvokkaita kontakteja.
Ei sinänsä huono ajatus. Mutta mutta...
Tieteen tekemisen lähtökohtana pidetään perinteisesti ajatusta tieteen autonomiasta.
Sen vuoksi kaikenlaiset "liitokset" yliopiston ulkopuolelle tulee punnita hyvin tarkkaan.
Eräs asia mikä tulee ymmärtääkseni aika usein vastaan esim. kauppatieteellisissä graduissa on tulosten salassapito. Yleensä nämä gradut tai ainakin tietyt osat niistä pitää gradun "tilanneen" yrityksen määräyksestä pitää ainakin jonkin aikaa salaisena. Tämä ei oikein istu perinteisiin tieteen tekemisen perusperiaatteisiin ja ajatukseen tieteen avoimuudesta.
Ja toisaalta tieteissä on eroja. Esim. teknilliset tieteet ovat pitkälti soveltavia tieteitä, joilla on usein huomattavasti selkeämmin käytännöllinen profiili kuin vastaavasti monilla muilla tieteenaloilla. Niin ja yliopistot eivät kuitenkaan (ainakaan vielä) ole ammattikorkeakouluja.
etkö muista, että tuo tohtorin yritys analysoida Nokian esitteiden englannin kieltä hylättiin tohtorin väitöstilaisuudessa?
Kävi rekrymessuilla Dipolissa. Siellä oli mm. Erikson, Nokia, etc. isommat yritykset, kun sanoin, että olen jo FM vierassa kielessä oikis oli sivuaine, aina vastaus oli tyly, ettei kielten osajia tarvita, vaan laskentalinjaa Kauppakorkeasta tai dipl.insinööreja.