Matteuksen Evankeliumin ajoituksesta?

*** it-2 s. 196-199 Matteuksen evankeliumi ***

Matteuksen evankeliumi

Henkeytetty kertomus Jeesuksen Kristuksen elämästä. Kirjoittaja oli entinen veronkantaja Matteus eli Leevi, ja kirjoituspaikka oli epäilemättä Palestiina. Se on Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten ensimmäinen kirja, ja sitä on vanhastaan pidetty ensimmäiseksi kirjoitettuna evankeliumina. Matteuksen kertomus alkaa Jeesuksen esi-isien luettelolla, minkä jälkeen kerrotaan hänen syntymästään, ja se päättyy valtuutukseen, jonka Kristus antoi seuraajilleen ylösnousemuksensa jälkeen: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Mt 28:19, 20.) Kertomuksen tapahtumien aika ulottuukin siten vuonna 2 eaa. tapahtuneesta Jeesuksen syntymästä siihen, kun hän tapasi opetuslapsensa juuri ennen taivaaseennousemistaan vuonna 33.

Kirjoitusaika. Lukuisissa Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksissa (jotka kaikki ovat 900-luvun jälkeiseltä ajalta) on lopussa jälkikirjoitus, jonka mukaan kertomus kirjoitettiin suurin piirtein kahdeksantena vuonna Kristuksen taivaaseennousemisen jälkeen (n. v. 41). Tämä pitää yhtä sisäisten todisteiden kanssa. Jerusalemin tuhoa koskevan Jeesuksen profetian täyttymykseen ei viitata lainkaan, minkä perusteella evankeliumi olisi kirjoitettu ennen vuotta 70 (Mt 5:35; 24:16). Lisäksi ilmaus ”aina tähän päivään asti” tai ”aina tähän päivään saakka” (27:8; 28:15) osoittaa, että käsiteltyjen tapahtumien ja kirjoitusajan välissä kului jonkin verran aikaa.

Kirjoitettiin alun perin hepreaksi. Ulkoisia todisteita sen puolesta, että Matteus kirjoitti tämän evankeliumin alun perin hepreaksi, löytyy aina Hierapoliin Papiaalta asti, joka kirjoitti 100-luvulla. Eusebios lainasi Papiaan sanoja: ”Matteus asetteli yhteen Jeesuksen lausunnot heprean kielellä.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria, III 39:16.) 200-luvun alussa Origenes viittasi Matteuksen kertomukseen, ja Eusebios lainaa hänen sanojaan neljästä evankeliumista: ”Ensin kirjoitettiin se, joka sai nimensä entisestä tullimiehestä, sittemmin Jeesuksen Kristuksen apostolista, Matteuksesta, – – heprean kielellä.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria, VI 25:3–6.) Oppinut Hieronymus (300–400-luvulta) kirjoitti teoksensa De viris inlustribus (Maineikkaista miehistä) III luvussa, että Matteus ”laati ensimmäiseksi evankeliumin Kristuksesta Juudeassa heprean kielellä ja kirjainmerkeillä niiden ympärileikattujen hyödyksi, jotka olivat uskoneet. – – Lisäksi itse heprealainen [teksti] on säilynyt tähän päivään saakka Kesarean kirjastossa, jota marttyyri Pamfilos niin ahkerasti kokosi.” (Käännös E. C. Richardsonin toimittamasta latinalaisesta tekstistä, joka on julkaistu sarjassa ”Texte und Untersuchungen zur Geschichte der altchristlichen Literatur”, Leipzig 1896, 14. osa, s. 8, 9.)

On esitetty, että laadittuaan kertomuksensa hepreaksi Matteus on saattanut itse kääntää sen koinee- eli yleiskreikaksi.

Matteuksen evankeliumin ainutlaatuisia piirteitä. Matteuksen kertomuksen tutkiminen osoittaa, että yli 40:tä prosenttia siinä olevasta aineistosta ei löydy kolmesta muusta evankeliumista. Matteuksen esittämä Jeesuksen sukuluettelo (Mt 1:1–16) on ainutlaatuinen, sillä sen näkökulma on erilainen kuin Luukkaan evankeliumissa olevassa sukuluettelossa (Lu 3:23–38). Näiden kahden vertailu ilmaisee, että Matteus esitti laillisen sukuluettelon Jeesuksen ottoisän Joosefin kautta, kun taas Luukas esitti ilmeisesti Jeesuksen luonnollisen sukuluettelon. Muita vain Matteuksen kertomuksessa mainittuja tapauksia ovat Joosefin reaktio Marian raskauteen, enkelin näyttäytyminen Joosefille unessa (Mt 1:18–25), tähdistäennustajien vierailu, pako Egyptiin, Betlehemin ja sen lähiseutujen pikkupoikien surmaaminen (luku 2) ja Pilatuksen vaimon uni Jeesuksesta (27:19).

Matteuksen kertomuksessa on ainakin kymmenen sellaista vertausta eli kuvausta, joita ei ole muissa evankeliumeissa. Neljä niistä on 13. luvussa, nimittäin kuvaukset pellon rikkakasveista, kätketystä aarteesta, ”kallisarvoisesta helmestä” ja nuotasta. Muita ovat kuvaukset armottomasta orjasta (Mt 18:23–35), viinitarhan työntekijöistä (20:1–16), kuninkaan pojan häistä (22:1–14), kymmenestä neitsyestä (25:1–13) ja talenteista (25:14–30).

Toisinaan Matteus kertoo lisätietoja jostakin asiasta. Vaikka Luukkaan kertomuksessakin on aineistoa vuorisaarnasta (Lu 6:17–49), Matteuksen evankeliumissa tuo osuus on paljon laajempi (Mt 5:1–7:29). Markus, Luukas ja Johannes puhuvat noin 5 000 miehen ruokkimisesta ihmeen välityksellä, mutta Matteus lisää: ”Naisten ja pienten lasten lisäksi.” (Mt 14:21; Mr 6:44; Lu 9:14; Joh 6:10.) Matteus kertoo kahdesta demonien riivaamasta miehestä, jotka Jeesus kohtasi gadaralaisten maassa, kun taas Markus ja Luukas puhuvat vain yhdestä miehestä (Mt 8:28; Mr 5:2; Lu 8:27). Edelleen Matteuksen mukaan erään kerran parannettiin kaksi sokeaa miestä, mutta Markus ja Luukas mainitsevat vain yhden miehen (Mt 20:29, 30; Mr 10:46, 47; Lu 18:35, 38). Kaikki kirjoittajat olivat tietysti oikeassa siinä, että kussakin tapauksessa oli kyse ainakin yhdestä henkilöstä. Matteus oli kuitenkin usein tarkempi numeroissa, mihin on saattanut vaikuttaa hänen aikaisempi veronkantajan ammattinsa.

Miten Matteus käyttää Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Matteuksen evankeliumissa on arviolta satakunta viittausta Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin. Noin 40 niistä on suoria lainauksia. Näihin sisältyy Kristuksen omia lainauksia Heprealaisista kirjoituksista tai viittauksia niihin, mm. seuraavat: ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa (Mt 10:35, 36; Mi 7:6); Johannes Kastaja tunnistetaan ”Eliaksi”, jonka oli määrä tulla (Mt 11:13, 14; 17:11–13; Mal 4:5); Jeesuksen ja Joonan kokemusten vertaaminen toisiinsa (Mt 12:40; Jn 1:17); käsky kunnioittaa vanhempiaan (Mt 15:4; 2Mo 20:12; 21:17); Jumalan palveleminen vain huulillaan (Mt 15:8, 9; Jes 29:13); kaksi tai kolme todistajaa tarvitaan (Mt 18:16; 5Mo 19:15); avioliittoa koskevat lausunnot (Mt 19:4–6; 1Mo 1:27; 2:24); useat eri käskyt (Mt 5:21, 27, 38; 19:18, 19; 2Mo 20:12–16; 21:24; 3Mo 19:18; 24:20; 5Mo 19:21); temppelistä oli tehty ”ryöstäjien luola” (Mt 21:13; Jes 56:7; Jer 7:11); Jeesuksen, ”pääkulmakiveksi” tulleen ”kiven”, hylkääminen (Mt 21:42; Ps 118:22, 23); Daavidin Herran viholliset on pantu hänen jalkojensa alle (Mt 22:44; Ps 110:1); iljetys pyhässä paikassa (Mt 24:15; Da 9:27); Jeesuksen opetuslasten hajaantuminen (Mt 26:31; Sak 13:7); Jumala näytti hylänneen Kristuksen (Mt 27:46; Ps 22:1). Vastaavia kohtia ovat myös lainaukset, joita Jeesus käytti vastustaessaan Saatanan kiusauksia (Mt 4:4, 7, 10; 5Mo 8:3; 6:16, 13).

Kiinnostavaa on myös se, miten Matteus henkeytettynä soveltaa Heprealaisia kirjoituksia Jeesukseen ja osoittaa hänen olevan luvattu Messias. Tämä kiinnosti erityisesti juutalaisia, joille kertomus näyttää olleen alun perin tarkoitettu. Tällaisia profetioita ovat Jeesuksen syntyminen neitsyestä (Mt 1:23; Jes 7:14), hänen syntymänsä Betlehemissä (Mt 2:6; Mi 5:2), hänen kutsumisensa Egyptistä (Mt 2:15; Ho 11:1), valitus surmattujen lasten kuoleman takia (Mt 2:16–18; Jer 31:15), Johannes Kastajan toiminta tien valmistamiseksi Jeesukselle (Mt 3:1–3; Jes 40:3), Jeesuksen palveluksen tuoma valo (Mt 4:13–16; Jes 9:1, 2), sairauksien kantaminen (Mt 8:14–17; Jes 53:4), kuvausten käyttö (Mt 13:34, 35; Ps 78:2), Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin aasin varsan selässä (Mt 21:4, 5; Sak 9:9) ja Kristuksen kavaltaminen 30 hopearahasta (Mt 26:14, 15; Sak 11:12).

Tarkka, hyödyllinen kertomus. Koska Matteus oli Jeesuksen läheinen toveri tämän maanpäällisen elämän loppuvuosina ja siten hänen palveluksensa silminnäkijä, hän saattoi ymmärrettävästi kirjoittaa liikuttavan ja merkityksellisen evankeliumin, jollainen tämä entisen veronkantajan kertomus Jeesuksen Kristuksen elämästä on. Jumalan hengen avulla hän pystyi muistamaan yksityiskohtaisesti, mitä Jeesus sanoi ja teki maan päällä (Joh 14:26). Matteus kuvasikin Jeesus Nasaretilaisen tarkasti Jumalan rakkaaksi Pojaksi, jolla oli Hänen hyväksyntänsä, siksi, joka tuli ”palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia”, ja ennustetuksi messiaaniseksi Kuninkaaksi, joka saapuisi kirkkaudessa (Mt 20:28; 3:17; 25:31). Maan päällä ollessaan Jeesus viittasi töihinsä ja saattoi totuudenmukaisesti sanoa: ”Köyhille julistetaan hyvää uutista.” (11:5.) Nykyään lukuisat ihmiset, sekä luonnolliset juutalaiset että ei-juutalaiset, hyötyvät suuresti tästä Valtakunnan hyvästä uutisesta, joka on kirjoitettu muistiin Matteuksen evankeliumiin (Mt 4:23, Rbi8, alav.).

[Tekstiruutu s. 197]

MATTEUKSEN EVANKELIUMIN KOHOKOHTIA

Apostoli Matteuksen kertomus Jeesuksen elämästä; tämä evankeliumi kirjoitettiin pääasiassa juutalaisia silmällä pitäen, ja se osoittaa, että Jeesus on ennustettu messiaaninen Kuningas

Tämä ensimmäiseksi kirjoitettu evankeliumi laadittiin todennäköisesti aluksi heprean kielellä noin kahdeksan vuotta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen

Jeesuksen elämän yksityiskohdat täyttävät Messiasta koskevia profetioita

Jeesus syntyy neitsyestä Daavidin sukuhaaraan kuuluvana Abrahamin jälkeläisenä Betlehemissä (1:1–23; 2:1–6)

Poikalapset surmataan; hänet kutsutaan Egyptistä (2:14–18)

Hän varttuu Nasaretissa; Johannes Kastaja valmistaa hänelle tien (2:23–3:3)

Hän osoittautuu valoksi Galileassa (4:13–16)

Hän tekee monia ihmeparannuksia (8:16, 17)

Hän auttaa mielellään alhaisia (12:10–21)

Hän opettaa käyttämällä kuvauksia; monien sydän on vastaanottamaton (13:10–15, 34, 35)

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasin varsalla; ihmisjoukot tervehtivät häntä Daavidin poikana, mutta juutalaiset ”rakentajat” hylkäävät hänet (21:1–11, 15, 42)

Juudas kavaltaa hänet 30 hopearahasta, joita käytetään myöhemmin savenvalajan kedon ostamiseen (26:14, 15, 48, 49; 27:3–10)

Hänen opetuslapsensa hajaantuvat (26:31)

Jeesus on haudassa osia kolmesta päivästä (12:39, 40)

Jeesus julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista

Johanneksen pidätyksen jälkeen Jeesus julistaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle” (4:12–23)

Hän käy kaikissa Galilean kaupungeissa ja kylissä saarnaamassa Valtakunnan hyvää uutista (9:35)

Hän opettaa 12:ta opetuslastaan ja lähettää heidät saarnaamaan Valtakuntaa (10:1–11:1)

Hän paljastaa Valtakuntaa koskevia totuuksia sekä kertoo vertaukset kylväjästä, vehnästä ja rikkakasveista, sinapinsiemenestä, hapatteesta, ketoon kätketystä aarteesta, kallisarvoisesta helmestä, nuotasta, viinitarhan työntekijöistä, kahdesta pojasta, pahoista viljelijöistä ja kuninkaan pojan häistä (13:3–50; 20:1–16; 21:28–41; 22:1–14)

Hän vastaa opetuslastensa kysymykseen läsnäolonsa tunnusmerkistä ja sisällyttää vastaukseensa ennustuksen maailmanlaajuisesta Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta (24:3–25:46)

Jeesus paljastaa uskonnollisten johtajien ulkokultaisuuden

Hän osoittaa, että he esittävät väärin sapatin tarkoituksen ja että heidän perinteensä tekevät Jumalan sanan pätemättömäksi (12:3–7; 15:1–14)

Hän paljastaa heidän uskon puutteensa, heidän murhanhimoisen henkensä, heidän ulkokultaisuutensa ja ylpeytensä (12:24–42; 16:1–4; 21:43–45; 23:2–36)

Hän tuo julki, että he jättävät tyystin huomioon ottamatta oikeuden, armon ja uskollisuuden (23:23, 24; 9:11–13)

Jeesus antaa erinomaisia neuvoja seuraajilleen

Vuorisaarnassa Jeesus osoittaa, miksi hänen opetuslapsensa olisivat todella onnellisia; hän varoittaa vihastumasta ja kehottaa heitä tekemään sovinnon toistensa kanssa ja rakastamaan jopa vihollisiaan; hän kertoo aviorikokseen liittyvien ajatusten vaarasta; hän neuvoo karttamaan ulkokultaisuutta, opettaa rukoilemaan, varoittaa materialismista ja neuvoo etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan; hän kannustaa kuulijoitaan varomaan liiallista kriittisyyttä, käskee heitä rukoilemaan lakkaamatta ja tähdentää sen tajuamista, että elämään johtava tie on kapea ja että heidän tulisi tuottaa hyvää hedelmää (5:1–7:27)

Jeesus kannustaa nöyryyteen ja varoittaa kompastuttamasta toisia; hän osoittaa, miten selvittää erimielisyydet (18:1–17, 21–35)

Hän kertoo, mitkä ovat avioliittoa ja avioeroa koskevat kristilliset normit (19:3–9)

Jumalan Pojan kuolema ja ylösnousemus

Pesah-yönä Jeesus asettaa tulevan kuolemansa muistonvieton (26:26–30)

Hänet kavalletaan ja pidätetään, ja sanhedrin tuomitsee hänet kuoleman ansainneeksi (26:46–66)

Pilatus kuulustelee häntä, sitten hänet ruoskitaan, häntä pilkataan ja hänet pannaan paaluun (27:2, 11–54)

Jeesus haudataan; hänet herätetään kuolleista, ja hän näyttäytyy seuraajilleen; hän valtuuttaa heidät menemään ja tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä (27:57–28:20)

Markuksen evankeliumi

Johannes Markuksen kirjoittama, Jumalan henkeyttämä kertomus Jeesuksen Kristuksen palveluksesta. Tämä selostus ”Jeesusta Kristusta koskevasta hyvästä uutisesta” alkaa Kristuksen edelläkävijän, Johannes Kastajan, työstä ja päättyy Jeesuksen ylösnousemukseen liittyviin tapahtumiin. Se käsittää näin ollen vuoden 29 kevään ja vuoden 33 kevään välisen ajanjakson. (Mr 1:1.)

Tämä kaikista neljästä evankeliumista lyhin on nopeasti etenevä ja havainnollinen kertomus Jeesuksen Kristuksen, ihmeitä tekevän Jumalan Pojan, palveluksesta. Sana ”heti” toistuu usein (Mr 1:10, 12, 18, 21, 29). Kertomus sisältää lähes yhtä paljon keskustelua kuin toimintaa.

Tietolähteet. Vanhan perimätiedon mukaan pääosa Markuksen evankeliumin tiedoista oli peräisin Pietarilta, ja tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että Markus oli Pietarin seurassa Babylonissa (1Pi 5:13). Origenes kertoo, että Markus laati evankeliuminsa ”Pietarin opastuksen mukaan” (Eusebiuksen Kirkkohistoria, VI 25:3–7). Tertullianus sanoo teoksessaan ”Markionia vastaan” (IV, V), että Markuksen evankeliumin ”voidaan vahvistaa olevan Pietarin, jonka tulkki Markus oli” (The Ante-Nicene Fathers, III osa, s. 350). Eusebios esittää ”presbyteeri Johanneksen” sanat, joita Papias (n. v. 140) lainaa: ”Tämänkin sanoi presbyteeri: Markus, joka oli Pietarin tulkki, kirjoitti tarkkaan mitä hän muisti, hän ei kuitenkaan järjestyksessä kirjoittanut sitä mitä Herra sanoi ja teki. – – ei Markus menetellyt väärin kirjoittaessaan osan niistä, sen mitä hän muisti. Yhtä asiaa hän piti silmällä, ettei jättäisi mitään kuulemistaan mainitsematta sekä ettei niissä esittäisi mitään väärin.” (Eusebiuksen Kirkkohistoria, III 39:12–16.)

Johannes Markuksella oli ilmeisesti myös muita tietolähteitä. Koska Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset kokoontuivat Markuksen äidin kotona (Ap 12:12), Markuksen tuttavapiirissä on täytynyt olla Pietarin lisäksi muitakin, jotka olivat tunteneet Jeesuksen Kristuksen hyvin, sellaisia jotka olivat nähneet hänen työskentelevän ja kuulleet hänen saarnaavan ja opettavan. Koska Markus oli luultavasti se ”eräs nuori mies”, jonka Kristusta pidättämään tulleet yrittivät ottaa kiinni mutta joka ”pääsi pakenemaan alasti”, hän on ehkä itsekin ollut tekemisissä Jeesuksen kanssa (Mr 14:51, 52).

Kirjoitettiin ilmeisesti ei-juutalaisia silmällä pitäen. Vaikka hyvä uutinen Markuksen mukaan kiinnosti ja hyödytti juutalaisia lukijoita, sitä ei nähtävästikään kirjoitettu nimenomaan heille. Vaikuttaa siltä, että se laadittiin pääasiassa ei-juutalaisia lukijoita, varsinkin roomalaisia, varten. Sen tiiviyden ja nopeasti asiasta toiseen siirtyvän tyylin on katsottu sopivan erityisen hyvin roomalaisten lukijoiden ajattelutapaan. Latinalaisia sanoja on toisinaan translitteroitu kreikan kieleen. Esimerkiksi kreikkalaista sanaa prai·tō′ri·on käytetään latinalaisen sanan praetorium vastineena (Mr 15:16, Int). Samoin latinalaisen sanan centurio ’sadanpäämies’ vastineena on kreikkalainen sana ken·ty·ri′ōn (Mr 15:39, Int).

Kertomuksessa on selityksiä, joita juutalaiset lukijat eivät olisi tarvinneet. Siinä ilmaistaan, että Jordan oli virta ja että temppelin saattoi nähdä Öljyvuorelta (Mr 1:5; 13:3). Siinä mainitaan, että fariseuksilla oli tapana ”paastota” ja että saddukeukset ”sanovat, ettei ole ylösnousemusta” (2:18; 12:18). Tässä evankeliumissa selitetään myös, että pesah-uhri uhrattiin ”ensimmäisenä happamattomien leipien päivänä” ja että ”valmistuspäivä” oli ”sapatin aatto” (14:12; 15:42).

Juutalaisille lukijoille ei yleensä olisi ollut tarpeen selittää seemiläisiä sanoja, mutta Markuksen evankeliumissa on monia tällaisia selityksiä. Muun muassa seuraavien ilmausten merkitys esitetään: ”Boanerges” (”ukkosenjylinän pojat”), ”Talita qumi” (”Tyttönen, minä sanon sinulle: nouse!”), ”korban” (”Jumalalle omistettu lahja”) ja ”Eli, Eli, lama sabaktani?” (”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?”) (Mr 3:17; 5:41; 7:11; 15:34).

Kirjoitusaika ja -paikka. Vanhan perimätiedon mukaan Markuksen evankeliumi julkaistiin ensin Roomassa; tästä ovat esittäneet todistuksensa sellaiset vanhan ajan kirjailijat kuin Klemens, Eusebios ja Hieronymus. Markus oli Roomassa Paavalin ensimmäisenä vankeusaikana (Kol 4:10; Flm 1, 23, 24). Sen jälkeen hän oli Pietarin kanssa Babylonissa (1Pi 5:13). Ollessaan sitten toisen kerran vankina Roomassa Paavali pyysi Timoteusta tulemaan pian ja tuomaan Markuksen mukanaan (2Ti 4:11). Silloin Markus luultavasti palasi Roomaan. Koska Jeesuksen profetian täyttymykseksi tapahtuneesta Jerusalemin tuhosta ei puhuta mitään, Markuksen on täytynyt laatia kertomuksensa ennen tuota vuoden 70 tapahtumaa. Sen perusteella, että Markus oli Roomassa ainakin kerran ja todennäköisesti kahdesti vuosina 60–65, hän lienee saanut evankeliuminsa valmiiksi siellä jolloinkin noiden vuosien aikana.

Markuksen kertomuksen ainutlaatuisia piirteitä. Markuksen evankeliumissa on suurelta osin samanlaista aineistoa kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, mutta Markus esittää myös täydentäviä yksityiskohtia. Jotkin niistä valaisevat sitä, miltä eräät asiat Jeesuksesta tuntuivat. Hän oli ’murheissaan niiden sydämen tunnottomuudesta’, jotka vastustivat sitä, että hän paransi erään miehen kuivettuneen käden sapattina (Mr 3:5). Kun vain harvat Jeesuksen kotiseudun asukkaat ottivat hänet vastaan, hän ”ihmetteli heidän epäuskoaan” (6:6). Ja hän ”tunsi rakkautta” sitä rikasta nuorta miestä kohtaan, joka kysyi, mitä vaaditaan ikuisen elämän saamiseksi (10:21).

Markuksen kertomus sisältää myös joitakin ainutlaatuisia piirteitä Jeesuksen maanpäällisen elämän loppuvaiheista. Hän kertoo, että Jeesuksen oikeudenkäynnissä esiintyneet väärät todistajat eivät puhuneet yhtäpitävästi (Mr 14:59). Se ohikulkija, joka pakotettiin palvelukseen kantamaan Jeesuksen kidutuspaalua, oli kyreneläinen Simon, ”Aleksandroksen ja Rufuksen isä” (15:21). Lisäksi Markus kertoo Pilatuksen varmistaneen, että Jeesus oli kuollut, ennen kuin hän antoi Arimatiasta olevalle Joosefille luvan viedä ruumiin haudattavaksi (15:43–45).

Yksi niistä neljästä Jeesuksen kuvauksesta, jotka Markuksen evankeliumissa esitetään, on vain hänen evankeliumissaan (Mr 4:26–29). Markus kertoo ainakin 19:stä Jeesuksen Kristuksen tekemästä ihmeestä. Kaksi niistä (kuuron, puhevikaisen miehen parantaminen sekä erään sokean parantaminen) on vain Markuksen evankeliumissa (Mr 7:31–37; 8:22–26).

Viittauksia Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin. Vaikka Markus näyttää kirjoittaneen pääasiassa roomalaisille, kertomuksessa viitataan Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin ja lainataan niitä. Johannes Kastajan työn osoitetaan täyttäneen Jesajan 40:3:n ja Malakian 3:1:n (Mr 1:2–4). Markus kertoo myös tapauksista, joissa Jeesus sovelsi Heprealaisia kirjoituksia, lainasi niitä tai viittasi niihin. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä: Jumalan palveleminen vain huulillaan (Mr 7:6, 7; Jes 29:13); vanhempien kunnioittaminen (Mr 7:10; 2Mo 20:12; 21:17); miehen ja naisen luominen ja avioliiton asettaminen (Mr 10:6–9; 1Mo 1:27; 2:24); eri käskyt (Mr 10:19; 2Mo 20:12–16; 3Mo 19:13); temppeliä koskevat Jeesuksen huomautukset (Mr 11:17; Jes 56:7; Jer 7:11); hänen omat sanansa siitä, että hänet hylättäisiin (Mr 12:10, 11; Ps 118:22, 23); Jehovan sanat Moosekselle palavan orjantappurapensaan luona (Mr 12:26; 2Mo 3:2, 6); kaksi suurta käskyä, jotka koskivat rakkautta (Mr 12:29–31; 5Mo 6:4, 5; 3Mo 19:18); Jehovan profeetalliset sanat Daavidin Herralle vihollisten alistamisesta (Mr 12:36; Ps 110:1); Jeesuksen opetuslasten hajaantuminen (Mr 14:27; Sak 13:7); Jeesuksen sanat siitä, että Jumala olisi hylännyt hänet (Mr 15:34; Ps 22:1); hänen ohjeensa parantuneelle spitaaliselle (Mr 1:44; 3Mo 14:10, 11); hänen profeetalliset sanansa autioittavasta iljetyksestä (Mr 13:14; Da 9:27).

Markuksen kertomuksessa olevat viittaukset Heprealaisiin kirjoituksiin valaisevat hyvin sitä, että Jeesus Kristus luotti noihin Raamatun kirjoituksiin ja käytti niitä palveluksessaan. Evankeliumin perusteella voi myös oppia tuntemaan paremmin Ihmisen Pojan, joka ”ei – – tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia” (Mr 10:45).

Pitkät ja lyhyet loppusanat. Jotkut ovat ajatelleet, että Markuksen 16:8, joka päättyy sanoihin ”eivätkä he sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät”, on liian töksähtävä tämän evankeliumin alkuperäiseksi lopuksi. Mutta kun otetaan huomioon Markuksen käyttämä yleistyyli, ei ole syytä tehdä sellaista päätelmää. Lisäksi 300-luvun oppineet Hieronymus ja Eusebios ovat yhtä mieltä siitä, että oikeaperäinen kertomus päättyy sanoihin ”sillä he pelkäsivät” (Hieronymus, kirje 120, kysymys 3, joka on julkaistu teoksessa Corpus Scriptorum Ecclesiasticorum Latinorum, Wien ja Leipzig 1912, LV osa, s. 481; Eusebios, ”Ad Marinum”, I, joka on julkaistu teoksessa Patrologia Græca, Pariisi 1857, XXII osa, palsta 937).

Joissakin käsikirjoituksissa lisätään näiden sanojen jälkeen joko pitkät tai lyhyet loppusanat. Pitkät loppusanat (joissa on 12 jaetta) löytyvät Codex Alexandrinuksesta, Codex Ephraemi Syri rescriptuksesta ja Codex Bezae Cantabrigiensiksesta. Ne ovat myös latinalaisessa Vulgatassa, Syrus Curetonianuksessa ja syyrialaisessa Pešittassa. Codex Sinaiticus, Codex Vaticanus, Syrus Sinaiticus ja armenialainen käännös jättävät ne kuitenkin pois. Joissakin myöhemmissä käsikirjoituksissa ja käännöksissä on lyhyet loppusanat. Codex Regiuksessa (700-luvulta) on molemmat loppusanat siten, että lyhyet ovat ensin. Kumpiinkin loppusanoihin on liitetty huomautus, jonka mukaan nämä kohdat ovat yleisiä joissakin piireissä, mutta kumpiakaan niistä ei ilmeisesti pidetä siinä arvovaltaisina.

Kommentoidessaan Markuksen evankeliumin pitkiä ja lyhyitä loppusanoja raamatunkääntäjä Edgar J. Goodspeed huomautti: ”Lyhyet loppusanat yhdistyvät paljon paremmin Markuksen 16:8:aan kuin pitkät, mutta kumpiakaan ei voida pitää Markuksen evankeliumin alkuperäisenä osana.” (The Goodspeed Parallel New Testament, 1944, s. 127.)

[Tekstiruutu s. 189]

MARKUKSEN EVANKELIUMIN KOHOKOHTIA

Markuksen lyhyt, nopeasti etenevä kertomus Jeesuksen elämästä; Jeesus esitetään ihmeitä tekevänä Jumalan Poikana

Lyhin evankeliumi, joka kirjoitettiin järjestyksessä kolmantena (n. v. 60–65) ilmeisesti ei-juutalaisia silmällä pitäen

Jeesus järjestää tarmokkaan rynnistyksen Valtakunnasta saarnaamiseksi

Jeesus kastetaan, ja hän alkaa saarnata: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle” (1:9–11, 14, 15)

Hän kehottaa Simonia, Andreasta, Jaakobia ja Johannesta jättämään ammattikalastuksen ja kutsuu heidät seuraajikseen (1:16–21)

Saarnattuaan Kapernaumin synagogassa hän saarnaa kautta koko Galilean (1:21, 22, 35–39)

Leevi, veronkantaja, vastaa Jeesuksen kutsuun ja tulee hänen seuraajakseen (2:14–17)

Jeesus muodostaa 12 apostolista saarnaajaryhmän (3:13–19)

Hän käyttää monia kuvauksia opettaessaan Jumalan valtakuntaan liittyviä piirteitä, niin että vain arvolliset tajuavat täysin hänen sanojensa merkityksen (4:1–34)

Jeesus kohtaa epäuskoa todistaessaan kotiseudullaan (6:1–6)

Hän tehostaa saarnaamistoimintaa lähettämällä apostolinsa (6:7–13)

Hänen toimintansa ulottuu Foinikiaan ja Dekapoliiseen (7:24, 31)

Jeesuksen muoto muuttuu Valtakunnan kirkkaudessa (9:1–8)

Jerusalemin ulkopuolella hän ennustaa ’Ihmisen Pojan tulemisen suurella voimalla ja kirkkaudella’ (13:1–37)

Ihmeitä tekevä Jumalan Poika

Kapernaumin synagogassa hän vapauttaa miehen demonin vallasta; myöhemmin hän parantaa Simonin anopin sekä useita muita, joilla on erilaisia vaivoja (1:23–34, 40–42)

Parantamalla erään halvaantuneen Jeesus osoittaa valtansa antaa syntejä anteeksi (2:1–12)

Kaikkialta tulee joukoittain kärsiviä ihmisiä etsimään huojennusta (3:1–12)

Tyynnytettyään myrskyn Galileanmerellä hän ajaa demonit ulos eräästä miehestä ja sallii niiden mennä sikalaumaan (4:35–5:17)

Hän parantaa verenvuotoa potevan naisen ja herättää Jairoksen tyttären kuolleista (5:21–43)

Ruokittuaan 5 000 kahdella kalalla ja viidellä leivällä Jeesus kävelee tuulisella Galileanmerellä (6:35–52)

Hän ajaa demonin syyrialais-foinikialaisen naisen tyttärestä ja parantaa kuuron, puhevikaisen miehen (7:24–37)

Hän ruokkii 4 000 seitsemällä leivällä; Betsaidassa hän palauttaa erään sokean miehen näön (8:1–9, 22–26)

Jeesus ajaa eräästä kuuromykästä pojasta demonin, joka oli vastustanut opetuslasten yrityksiä ajaa se ulos; hän palauttaa erään sokean kerjäläisen näön Jerikossa (9:14–29; 10:46–52)

Hän kiroaa viikunapuun, joka sen jälkeen kuihtuu (11:12–14, 20)

Jumalan Pojan vastustajat epäonnistuvat

Saatana kiusaa Jeesusta erämaassa, minkä jälkeen enkelit palvelevat Jeesusta (1:12, 13)

Kun fariseusten kirjanoppineet arvostelevat sitä, että Jeesus syö veronkantajien ja syntisten kanssa, hän kumoaa heidän väitteensä (2:15–17)

Myöhemmin fariseukset vastustavat sitä, että Jeesuksen opetuslapset nyhtävät tähkäpäitä sapattina ja että hän parantaa sapattina; he haluavat surmata hänet ja liittyvät siksi Herodeksen puoluelaisiin (2:23–3:6)

Jeesus osoittaa vakuuttavasti vääräksi syytöksen, että hän ajaa demoneita ulos Saatanan avulla (3:20–30)

Jeesuksen edelläkävijä Johannes Kastaja mestataan, mutta Jeesus jatkaa opettamista (6:14–29, 34)

Fariseukset ja kirjanoppineet esittävät vastalauseensa sen johdosta, että Jeesuksen opetuslapset jättävät huomiotta heidän käsienpesua koskevan perinteensä; hän paljastaa heidän ulkokultaisuutensa ja selittää, mikä on epäpuhtauden todellinen lähde (7:1–23)

Fariseukset tekevät Jeesukselle avioeroa koskevan kysymyksen koetellakseen häntä mutta menestyksettä (10:1–12)

Ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmat kiistävät Jeesuksen vallan hänen puhdistettuaan temppelin, mutta hän vaientaa heidät (11:15–18, 27–33)

Hän kertoo vertauksen viinitarhasta paljastaakseen, että uskonnolliset johtajat vastustavat Jumalan tahtoa ja aikovat tappaa Jeesuksen; he etsivät keinoa ottaa hänet kiinni mutta pelkäävät ihmisjoukkoa (12:1–12)

Fariseukset ja Herodeksen puoluelaiset kysyvät Jeesukselta, onko oikein maksaa veroa keisarille; saddukeukset esittävät vaikean kysymyksen ylösnousemuksesta. Ketkään eivät pysty saamaan Jeesusta ansaan (12:13–27)

Juudas kavaltaa Jeesuksen; opetuslapset kompastuvat; Jeesus pidätetään, ja sanhedrin tuomitsee hänet kuoleman ansainneeksi; siitä huolimatta hän ennustaa ’istuvansa voiman oikealla puolella ja tulevansa taivaan pilvien mukana’ (14:1, 2, 10, 11, 17–21, 27–65)

Pilatus painostetaan tuomitsemaan Jeesus kuolemaan; Jeesus kuolee paalussa, ja hänet haudataan (15:1–47)

Enkelit ilmoittavat Jeesuksen ylösnousemuksesta (16:1–8)

*** it-2 s. 130-131 Luukkaan evankeliumi ***

Luukkaan evankeliumi

Pääasiassa Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumia käsittelevä kertomus. Sen tarkoituksena oli esittää tarkka selostus asioista johdonmukaisessa järjestyksessä ja vahvistaa se, mitä Teofilokselle oli suullisesti opetettu (Lu 1:3, 4). Koska tämä kertomus sisällytettiin Raamatun kaanoniin, siitä oli hyötyä myös monille muille, niin juutalaisille kuin ei-juutalaisillekin. Toisinaan asiat esitetään aiheenmukaisessa järjestyksessä, mutta yleensä tämä evankeliumi noudattaa aikajärjestystä.

Kirjoittaja ja kirjoitusaika. Tämän kertomuksen kirjoittajana pidetään yleensä lääkäri Luukasta (Kol 4:14), vaikka häntä ei mainitakaan siinä nimeltä. Siitä on olemassa kirjallinen todiste jo 100-luvulta, sillä Muratorin katkelmassa (n. v. 170) evankeliumin kirjoittajaksi ilmaistaan Luukas. Joidenkin tämän evankeliumin piirteiden voidaan myös katsoa osoittavan, että sen kirjoitti hyvän koulutuksen saanut lääkäri. Sen sanasto on laajempi kuin kolmen muun evankeliumin yhteensä. Jeesuksen parantamia sairauksia kuvaillaan toisinaan tarkemmin kuin muissa kertomuksissa (vrt. Mt 8:14; Mr 1:30; Lu 4:38; Mt 8:2; Mr 1:40; Lu 5:12).

Luukas sai evankeliuminsa valmiiksi ilmeisesti ennen kuin hän kirjoitti Apostolien teot (Ap 1:1, 2). Koska hän oli matkannut Paavalin kanssa Jerusalemiin apostolin kolmannen lähetysmatkan lopuksi (Ap 21:15–17), hänellä olisi ollut hyvä tilaisuus tutkia tarkoin Jeesusta Kristusta koskevia asioita juuri siinä maassa, missä Jumalan Poika oli toiminut. Sen jälkeen kun Paavali oli pidätetty Jerusalemissa ja sinä aikana kun hän myöhemmin oli vankina Kesareassa, Luukkaalla olisi ollut monia mahdollisuuksia haastatella silminnäkijöitä ja tutkia kirjallista aineistoa. On siksi järkevää päätellä, että evankeliumi on ehkä kirjoitettu Kesareassa jolloinkin niiden kahden vuoden aikana, jotka Paavali oli siellä vankina (n. v. 56–58). (Ap 21:30–33; 23:26–35; 24:27.)

Ainutlaatuisia kohtia. Luukkaan kertomus – samoin kuin kolme muutakin evankeliumia – esittää runsaasti todisteita siitä, että Jeesus on todella Kristus, Jumalan Poika. Jeesuksen paljastetaan rukoilleen usein; hän luotti täysin taivaalliseen Isäänsä (Lu 3:21; 6:12–16; 11:1; 23:46). Se sisältää lukuisia lisätietoja, jotka kolmesta muusta evankeliumista löytyviin tietoihin yhdistettyinä muodostavat täydellisemmän kuvan Kristukseen Jeesukseen liittyvistä tapahtumista. Lukujen 1 ja 2 aineistolla ei ole juuri lainkaan vastinetta muissa evankeliumeissa. Ainakin kuusi ihmettä ja toistakymmentä kuvausta kerrotaan yksinomaan tässä evankeliumissa. Nuo ihmeet ovat: Jeesus auttaa opetuslapsiaan saamaan valtavan suuren kalansaaliin (5:1–6), hän herättää lesken pojan kuolleista Nainissa (7:11–15) sekä parantaa kaksin kerroin koukistuneen naisen (13:11–13), vesipöhöä sairastavan miehen (14:1–4), kymmenen spitaalista (17:12–14) ja ylimmäisen papin orjan korvan (22:50, 51). Sellaisia kuvauksia ovat: kaksi velallista (7:41–47), lähimmäistään rakastava samarialainen (10:30–35), hedelmätön viikunapuu (13:6–9), suuret illalliset (14:16–24), kadonnut drakhman kolikko (15:8, 9), tuhlaajapoika (15:11–32), epävanhurskas taloudenhoitaja (16:1–8), rikas mies ja Lasarus (16:19–31) sekä leski ja epävanhurskas tuomari (18:1–8).

Tässä evankeliumissa olevat ajanlaskuun liittyvät tiedot auttavat päättelemään, milloin Johannes Kastaja ja Jeesus syntyivät ja milloin he kumpikin aloittivat palveluksensa (Lu 1:24–27; 2:1–7; 3:1, 2, 23; ks. LUETTELOINTI).

Oikeaperäisyys. Luukkaan evankeliumin oikeaperäisyydestä sekä sen ja muiden raamatunkirjojen välisestä sopusoinnusta ovat osoituksena sen sisältämät monet viittaukset Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin ja niistä otetut lainaukset (vrt. Lu 2:22–24; 2Mo 13:2; 3Mo 12:8; Lu 3:3–6; Jes 40:3–5; Lu 7:27; Mal 3:1; Lu 4:4, 8, 12; 5Mo 8:3; 6:13, 16; Lu 4:18, 19; Jes 61:1, 2). Kirjan oikeaperäisyydestä todistaa myös Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa koskevan Jeesuksen ennustuksen täyttyminen (Lu 19:41–44; 21:5, 6).

[Tekstiruutu s. 130]

LUUKKAAN EVANKELIUMIN KOHOKOHTIA

Luukkaan kertomus Jeesuksen elämästä. Kirja kirjoitettiin Kristuksen elämään liittyvien tapahtumien vahvistamiseksi, ja se on laadittu vetoamaan kaikkien kansakuntien ihmisiin

Järjestyksessä toisena, todennäköisesti vuosina 56–58 kirjoitettu evankeliumi

Jeesuksen julkista palvelusta edeltävät tapahtumat (1:1–4:13)

Gabriel ilmoittaa ennakolta Marialle, että tämä synnyttää Jumalan Pojan; Jeesuksen syntymän aikaan enkelit sanovat häntä ”Kristukseksi, Herraksi”

Kaksitoistavuotiaana Jeesus tekee opettajille kysymyksiä temppelissä

Kun Johannes kastaa Jeesuksen, pyhä henki tulee Jeesuksen päälle ja taivaasta kuuluva ääni ilmaisee hänet Jumalan Pojaksi

Saatanan toistuvat yritykset kiusata Jeesusta epäonnistuvat

Jeesuksen palveluksen alkupuoli suureksi osaksi Galileassa (4:14–9:62)

Jeesus lukee valtuutuksensa Jesajan kirjakääröstä Nasaretin synagogassa; kuulijat yrittävät tappaa hänet

Hän opettaa Kapernaumin synagogassa, ajaa ulos demonin ja parantaa monia sairaita

Kiistakysymyksiä herää esim. syntien anteeksi antamisesta ja sapattina parantamisesta

Rukoiltuaan koko yön Jeesus valitsee 12 apostoliaan

Hän pitää vuorisaarnan

Hän parantaa upseerin orjan ja herättää lesken pojan kuolleista

Jeesus kertoo vertaukset kahdesta velallisesta ja kylväjästä; hän tekee vielä lisää ihmeitä, mm. herättää Jairoksen tyttären kuolleista

Apostolit lähetetään saarnaamaan Jumalan valtakuntaa

Pietari sanoo Jeesuksen olevan Kristus; pian sen jälkeen hän ja kaksi muuta apostolia saavat olla todistamassa muodonmuutosta

Jeesuksen palveluksen loppupuoli suureksi osaksi Juudeassa ja Pereassa (10:1–19:27)

Jeesus lähettää ne 70 saarnaamaan

Hän kertoo vertauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta

Hän opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan, kumoaa sitten sen syytöksen, että hän ajaa demonit ulos Beelsebubin avulla

Jeesus varoittaa materialismista ja kehottaa opetuslapsia etsimään Jumalan valtakuntaa; hän puhuu pienestä laumasta ja uskollisesta taloudenhoitajasta

Hän parantaa naisen, joka on koukistunut kaksin kerroin, ja vastaa, kun häntä syytetään sen tekemisestä sapattina

Hän osoittaa, että opetuslapsiksi tulevien täytyy olla valmiita kohtaamaan siihen liittyvät asiat

Hän kertoo vertauksia, mm. vertaukset tuhlaajapojasta sekä rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta

Jeesus varoittaa opetuslapsiaan kompastuttamasta toisia; hän valaisee nöyryyden tarvetta

Hän parantaa kymmenen spitaalista, mutta vain yksi, samarialainen, palaa kiittämään häntä

Jeesus vertaa ”Ihmisen Pojan päiviä” Nooan ja Lootin päiviin

Hän tähdentää jälleen nöyryyden tarvetta – varsinkin rikkaiden tarvetta olla nöyriä – ja matkustaa sitten Jerikoon, missä Sakkeus kääntyy

Mina-vertauksen avulla hän osoittaa, että Valtakunta ei tule siihen aikaan

Jeesuksen julkisen palveluksen viimeiset päivät Jerusalemissa ja sen ympäristössä (19:28–24:53)

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin ja ihmiset tervehtivät häntä riemuiten, mutta hän itkee kaupungin vuoksi ja ennustaa sen autioituksen

Hän ajaa rahanvaihtajat temppelistä; hänelle esitetään sitten viekkaita kysymyksiä veroista ja ylösnousemuksesta

Jeesus ennustaa temppelin tuhon ja Jerusalemin kukistumisen ja puhuu myös kansakuntien määräaikojen päättymisestä

Hän asettaa kuolemansa muistonvieton, ja myöhemmin hänet kavalletaan; Pietarin lyötyä ylimmäisen papin orjan korvan irti Jeesus parantaa tuon orjan

Jeesus pidätetään ja viedään ylimmäisen papin taloon, sanhedrinin eteen ja Pilatuksen luo; sitten hänet lähetetään Herodeksen luo ja palautetaan lopulta Pilatuksen luo

Jeesus pannaan paaluun; paalussa hän puhuu paratiisista vieressään riippuvalle pahantekijälle; hänen kuollessaan pimeys tulee maahan ja pyhäkön esirippu repeää keskeltä

Jeesuksen ruumis haudataan, mutta kuolleista herätetty Jeesus näyttäytyy seuraajilleen kolmen päivän kuluessa

Lopuksi Jeesus aloittaa nousunsa kohti taivasta heidän silmiensä edessä

*** it-1 s. 1021-1024 Johanneksen evankeliumi ***

Johanneksen evankeliumi

Kertomus Jeesuksen Kristuksen maanpäällisestä elämästä ja palveluksesta. Tämä on viimeinen niistä neljästä kertomuksesta, jotka hänestä kirjoitettiin.

Kirjoittaja. Vaikka kirjassa ei kerrotakaan kirjoittajan nimeä, se on lähes kaikkialla tunnustettu apostoli Johanneksen työksi. Alusta saakka hänen asemansa kirjoittajana on ollut kiistaton. Ainoastaan eräs pieni, 100-luvulla elänyt ryhmä vastusti tätä käsitystä sillä perusteella, että kirjan opetukset eivät olleet ryhmän mielestä oikeaoppisia, ei siis siksi, että sillä olisi ollut joitakin kirjoittajaan liittyviä todisteita. Vasta nykyajan ”kriittisen” tutkimuksen myötä on Johanneksen asema kirjoittajana asetettu uudelleen kyseenalaiseksi.

Sitä, että apostoli Johannes, Sebedeuksen poika, oli tosiaan kirjoittaja, tukevat niin monet sisäiset todisteet usealta eri näkökannalta, että ne hautaavat alleen kaikki päinvastaiset väitteet. Seuraavassa otetaan esille vain joitakin seikkoja, mutta pitäessään ne mielessään tarkkaavainen lukija löytää vielä monia muita. Esimerkiksi:

1) Kirjan kirjoittaja oli aivan ilmeisesti juutalainen, minkä ilmaisee se, että hän oli selvillä juutalaisten mielipiteistä (Joh 1:21; 6:14; 7:40; 12:34).

2) Hän oli Palestiinan syntyperäisiä asukkaita, minkä osoittavat hänen perinpohjaiset tietonsa tuosta maasta. Joihinkin nimeltä mainittuihin paikkoihin liitetyt yksityiskohdat ilmaisevat, että kirjoittaja tunsi paikat henkilökohtaisesti. Hän puhui ”Betaniasta Jordanin toisella puolella” (Joh 1:28) ja ’Betaniasta lähellä Jerusalemia’ (11:18). Hän kirjoitti, että sillä paikalla, jossa Kristus pantiin paaluun, oli puutarha ja siinä uusi muistohauta (19:41), että Jeesus ”puhui rahastohallissa opettaessaan temppelissä” (8:20) ja että ”oli talviaika, ja Jeesus käveli temppelissä Salomon pylväskäytävässä” (10:22, 23).

3) Kirjoittajan oma todistus ja aihetodisteet osoittavat hänen olleen silminnäkijä. Hän kertoo, kuka sanoi tai teki mitäkin (Joh 1:40; 6:5, 7; 12:21; 14:5, 8, 22; 18:10); hän mainitsee tarkkoja tapahtuma-aikoja (4:6, 52; 6:16; 13:30; 18:28; 19:14; 20:1; 21:4); hän esittää täsmällisiä numerotietoja kiinnittämättä niihin erityistä huomiota (1:35; 2:6; 4:18; 5:5; 6:9, 19; 19:23; 21:8, 11).

4) Kirjoittaja oli apostoli. Kukaan muu kuin apostoli ei olisi voinut olla niin monen Jeesuksen palveluksen yhteydessä sattuneen tapauksen silminnäkijä; myös yksityiskohtaiset tiedot Jeesuksen ajatuksista, tunteista ja joidenkin toimien syistä paljastavat, että hän oli yksi niistä 12:sta, jotka olivat Jeesuksen seurassa hänen palveluksensa ajan. Hän kertoo esimerkiksi, että Jeesus teki Filippukselle kysymyksen koetellakseen häntä, ”sillä hän itse tiesi, mitä oli tekemäisillään” (Joh 6:5, 6). Jeesus ”tiesi itsessään, että hänen opetuslapsensa nurisivat” (6:61). Hän ”tiesi kaiken, mikä oli kohtaamassa häntä” (18:4). Hän ”huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan” (11:33; vrt. 13:21; 2:24; 4:1, 2; 6:15; 7:1). Kirjoittaja oli myös perillä apostolien ajatuksista ja käsityksistä, niistäkin jotka olivat vääriä ja jotka oikaistiin myöhemmin (2:21, 22; 11:13; 12:16; 13:28; 20:9; 21:4).

5) Lisäksi kirjoittajasta puhutaan ”sinä opetuslapsena – –, jota Jeesus rakasti” (Joh 21:20, 24). Hän oli ilmeisesti yksi niistä kolmesta läheisimmästä apostolista, jotka olivat tiiviisti Jeesuksen seurassa useissa eri tilanteissa, esimerkiksi muodonmuutoksen aikaan (Mr 9:2) ja silloin kun hän oli ahdistuneena Getsemanen puutarhassa (Mt 26:36, 37). Näistä kolmesta apostolista Jaakob ei voi olla kirjoittaja, koska Herodes Agrippa I surmautti hänet noin vuonna 44. Ei ole olemassa todisteita siitä, että evankeliumi olisi kirjoitettu niin aikaisin. Pietari ei voi tulla kyseeseen, koska hänen nimensä mainitaan ’sen opetuslapsen yhteydessä, jota Jeesus rakasti’ (Joh 21:20, 21).

Oikeaperäisyys. Varhaiskristillinen seurakunta tunnusti Johanneksen evankeliumin kanoniseksi. Se esiintyy lähes kaikissa vanhoissa luetteloissa, eikä sen oikeaperäisyyttä aseteta niissä kyseenalaiseksi. Antiokialaisen Ignatioksen kirjeissä (n. v. 110) on selviä viitteitä siitä, että hän on käyttänyt Johanneksen evankeliumia. Sama käy ilmi Justinus Marttyyrin kirjoituksista yhtä sukupolvea myöhemmin. Evankeliumi on kaikissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tärkeimmissä koodekseissa (koodeksit Sinaiticus, Vaticanus, Alexandrinus, Ephraemi, Bezae, Washingtonianus I ja Koridethianus) sekä kaikissa varhaisissa käännöksissä. Katkelma tästä evankeliumista, osa sen 18. luvusta, on 100-luvun ensimmäiseltä puoliskolta peräisin olevassa John Rylands Papyrus Greek 457:ssä (P52). Osia luvuista 10 ja 11 on myös Chester Beatty -papyrus nro 1:ssä (P45), ja melkoinen osa koko kirjasta löytyy 200-luvun alkupuolelta peräisin olevasta Papyrus Bodmer II:sta (P66).

Milloin ja missä kirjoitettiin. Yleisesti ajatellaan, että Johannes oli evankeliuminsa kirjoittamisaikaan, noin vuonna 98, jo päässyt vapaaksi maanpakolaisuudesta Patmoksen saarelta ja oli Efesoksessa tai sen lähistöllä, n. 100 km:n päässä Patmoksesta. Rooman keisari Nerva (v. 96–98) kutsui takaisin monia, jotka oli ajettu maanpakoon hänen edeltäjänsä Domitianuksen hallituskauden lopussa. Johannes on voinut olla heidän joukossaan. Ilmestyksessä, jonka Johannes sai Patmoksessa, Efesos oli yksi niistä seurakunnista, joille hänen käskettiin kirjoittaa.

Kirjoittaessaan evankeliuminsa Johannes oli jo hyvin iäkäs, luultavasti noin 90- tai 100-vuotias. Hän tunsi epäilemättä kolme muuta kertomusta Jeesuksen maanpäällisestä elämästä ja palveluksesta samoin kuin Apostolien teot ja Paavalin, Pietarin, Jaakobin ja Juudaan kirjeet. Hänellä oli ollut tilaisuus nähdä kristillinen oppi täysin paljastettuna, ja hän oli nähnyt, millainen vaikutus sen saarnaamisella kaikille kansakunnille oli ollut. Hän oli myös nähnyt ”laittomuuden ihmisen” synnyn (2Te 2:3). Hän oli saanut nähdä monien Jeesuksen profetioiden jo täyttyneen; huomattavimpia niistä oli Jerusalemin tuhoa ja juutalaisen asiainjärjestelmän loppua koskeva profetia.

Johanneksen evankeliumin tarkoitus. Pyhä henki henkeytti Johanneksen valikoimaan ne tapahtumat, jotka hän sitten kirjoitti muistiin. Hän sanookin: ”Jeesus teki opetuslasten nähden tietenkin myös monia muita tunnusmerkkejä, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjakääröön”, ja: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Jos se joskus kirjoitettaisiin täysin yksityiskohtaisesti, niin luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan.” (Joh 20:30; 21:25.)

Nämä asiat mielessään Johannes ilmoittaa, mikä oli hänen tarkoituksensa, kun hän henkeytyksestä kirjoitti tämän kertomuksen, jossa hän ei juurikaan toistanut mitään sellaista, mikä oli kirjoitettu jo aiemmin: ”Mutta nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta teillä uskomisen takia olisi elämä hänen nimensä avulla.” (Joh 20:31.)

Johannes korosti sitä, että hänen kirjoittamansa asiat olivat todellisia ja pitivät paikkansa ja että ne olivat todella tapahtuneet (Joh 1:14; 21:24). Hänen evankeliuminsa, viimeisen elossa olleen Jeesuksen Kristuksen apostolin todellinen silminnäkijätodistus, on arvokas lisä Raamatun kaanoniin.

Laajalti julkaistu. Hyvä uutinen Johanneksen mukaan on ollut laajimmin julkaistu osa Raamattua. Johanneksen evankeliumia on painettu ja levitetty tuhansia kappaleita sen lisäksi, että se on mukana koko Raamatun laitoksissa.

Arvo. Jeesus Kristus sanoo Ilmestyskirjassa, että hän on ”Jumalan luomakunnan alku” (Il 3:14), ja sopusoinnussa tämän kanssa Johannes osoittaa, että juuri tämä oli Jumalan luona ”alussa” ja että ”kaikki tuli olemassaoloon hänen välityksellään” (Joh 1:1–3). Kautta koko evankeliuminsa hän tähdentää tämän ainosyntyisen Jumalan Pojan läheistä suhdetta Isäänsä, ja hän lainaa monia Jeesuksen sanoja, joista tämä läheisyys käy ilmi. Kautta koko kirjan meille välitetään tietoa Isän ja Pojan välisestä suhteesta, Pojan alamaisuudesta ja siitä, että tämä Poika palvoi Jehovaa Jumalanaan. (Joh 20:17.) Tämän läheisyyden ansiosta Poika saattoi paljastaa Isän sellaisella tavalla, johon kukaan muu ei pystynyt ja jota menneiden aikojen Jumalan palvelijat eivät täysin ymmärtäneet. Johannes tuo myös esiin Isän lämpimän rakkauden Poikaan ja niihin, joista tulee Jumalan poikia sen uskon välityksellä, joka heillä on tuohon Poikaan.

Jeesus Kristus esitetään Jumalan kanavana, jota käytetään siunausten välittämiseen ihmiskunnalle, ja ainoana tienä, jonka kautta Jumalaa lähestytään. Hänen paljastetaan olevan se, jonka välityksellä ansaitsematon hyvyys ja totuus tulevat (Joh 1:17), samoin kuin ”Jumalan Karitsa” (1:29), ”Jumalan ainosyntyinen Poika” (3:18), ”sulhanen” (3:29), ”tosi leipä taivaasta” (6:32), ”Jumalan leipä” (6:33), ”elämän leipä” (6:35), ”elävä leipä” (6:51), ”maailman valo” (8:12), ”Ihmisen Poika” (9:35), lammastarhan ”ovi” (10:9), ”hyvä paimen” (10:11), ”ylösnousemus ja elämä” (11:25), ”tie ja totuus ja elämä” (14:6) ja ”tosi viiniköynnös” (15:1).

Jeesuksen Kristuksen asemaa Kuninkaana painotetaan (Joh 1:49; 12:13; 18:33), samoin hänen valtaansa Tuomarina (5:27) ja hänen Isänsä hänelle suomaa voimaa herättää kuolleita (5:28, 29; 11:25). Johannes paljastaa, millainen osa Kristuksella oli pyhän hengen lähettämisessä ”auttajaksi” toimimaan muistuttajana tai mieleen palauttajana, todistajana Hänen puolestaan ja opettajana (14:26; 15:26; 16:14, 15). Mutta Johannes ei anna lukijan kadottaa näkyvistään sitä, että kyseessä on todellisuudessa Jumalan henki, joka lähtee Jumalasta ja joka lähetetään Hänen vallallaan. Jeesus teki selväksi, ettei pyhä henki voisi toimia tällä tavoin, ellei hän menisi Isän luokse, joka on häntä suurempi (16:7; 14:28). Silloin hänen opetuslapsensa tekisivät vielä suurempia tekoja, sillä Kristus olisi jälleen Isänsä luona ja vastaisi omassa nimessään tehtyihin pyyntöihin, minkä kaiken tarkoituksena olisi tuottaa kunniaa Isälle (14:12–14).

Johannes paljastaa Jeesuksen Kristuksen olevan myös lunastusuhri ihmiskunnan puolesta (Joh 3:16; 15:13). Hänen arvonimensä ”Ihmisen Poika” muistuttaa meitä siitä, että hän on lihaksi tulonsa välityksellä hyvin läheistä sukua ihmiselle, ja tämän vuoksi Laissa esikuvattu lunastaja ja verenkostaja (3Mo 25:25; 4Mo 35:19). Kristus kertoi opetuslapsilleen, ettei tämän maailman hallitsijalla ollut mitään otetta häneen vaan että hän oli voittanut maailman ja sen vuoksi maailma oli tuomittu ja sen hallitsija tultaisiin heittämään ulos (Joh 12:31; 14:30). Jeesuksen seuraajia rohkaistaan voittamaan maailma pysymällä Jeesuksen tavoin uskollisina ja nuhteettomina Jumalan edessä (Joh 16:33). Tämä seikka on sopusoinnussa Johanneksen saaman Ilmestyksen kanssa, jossa Kristus jälleen puhuu voittamisen tarpeellisuudesta ja lupaa runsaan taivaallisen palkinnon rinnallaan niille, jotka ovat hänen yhteydessään (Il 2:7, 11, 17, 26; 3:5, 12, 21).

Johanneksen 7:53–8:11:n epäaito jakso. Nämä 12 jaetta on selvästi lisätty Johanneksen evankeliumin alkuperäiseen tekstiin. Niitä ei ole Codex Sinaiticuksessa eikä Codex Vaticanuksessa, vaikka ne löytyvätkin 400-luvulta peräisin olevasta Codex Bezaesta ja myöhemmistä kreikkalaisista käsikirjoituksista. Useimmista vanhoista käännöksistä ne on kuitenkin jätetty pois. On ilmeistä, että ne eivät ole osa Johanneksen evankeliumia. Yksi kreikkalaisten käsikirjoitusten ryhmä sijoittaa tämän jakson Johanneksen evankeliumin loppuun ja toinen ryhmä Luukkaan 21:38:n jälkeen, mikä tukee sitä päätelmää, että teksti on epäaito ja henkeyttämätön.

[Tekstiruutu s. 1022]

JOHANNEKSEN EVANKELIUMIN KOHOKOHTIA

Apostoli Johanneksen kertomus Jeesuksen elämästä. Kertomuksen pääteema on se, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, jonka välityksellä ikuinen elämä on mahdollinen

Kirjoitettiin noin vuonna 98, jolloin oli kulunut yli 30 vuotta siitä, kun viimeinen kolmesta muusta evankeliumista oli kirjoitettu, ja 65 vuotta siitä, kun Jeesus oli kuollut

Sana tulee lihaksi, ja hänet tunnistetaan Jumalan Karitsaksi, Jumalan Pojaksi ja Kristukseksi (1:1–51)

Sana, joka oli alussa Jumalan luona, asuu ihmisten keskuudessa, mutta hänen kansansa hylkää hänet; niille, jotka ottavat hänet vastaan, annetaan valta tulla Jumalan lapsiksi

Johannes Kastaja todistaa, että Jeesus on Jumalan Poika ja Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin

Andreas ja sen jälkeen muutkin vakuuttuvat siitä, että Jeesus on Kristus

Jeesuksen ihmeet ja saarnaaminen osoittavat, että hän on Kristus, jonka välityksellä voidaan saavuttaa ikuinen elämä (2:1–6:71)

Jeesus muuttaa veden viiniksi Kaanassa

Hän kertoo Nikodemokselle, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa, jotta uskovilla olisi ikuinen elämä

Hän puhuu samarialaiselle naiselle hengellisestä vedestä, joka välittää ikuista elämää, ja ilmaisee olevansa Kristus

Jeesus tekee parantamisihmeitä; juutalaiset vastustavat sapattina parantamista, ja he haluavat tappaa hänet

Jeesus julistaa, että niillä, jotka uskovat häneen, on ikuinen elämä, ja ennustaa kaikkien muistohaudoissa olevien ylösnousemuksen

Hän ruokkii ihmeen avulla noin 5 000 miestä; kun ihmisjoukko haluaa tehdä hänestä kuninkaan, hän poistuu; kun ihmiset seuraavat häntä jatkuvasti, hän ilmaisee olevansa taivaasta alas tullut leipä ja sanoo heille, että heidän täytyy syödä hänen lihaansa ja juoda hänen vertaan, jos he haluavat saada ikuisen elämän

Vihamielisyys Jumalan Poikaa kohtaan voimistuu (7:1–12:50)

Jeesus saarnaa rohkeasti temppelialueella, vaikka ylipapit ja fariseukset yrittävät ottaa hänet kiinni

Jeesus julistaa, että hän on maailman valo ja että totuus voi tehdä hänen kuulijansa vapaiksi, mutta he yrittävät kivittää hänet

Jeesus parantaa sapattina miehen, joka oli syntynyt sokeana; fariseukset ovat vimmoissaan

Jeesus ilmaisee olevansa hyvä paimen ja selittää, että hänen lampaansa kuuntelevat hänen ääntään; juutalaiset yrittävät jälleen kivittää hänet

Lasaruksen ylösnousemus saa juutalaisten uskonnolliset johtajat pelon valtaan; he päättävät, että sekä Jeesuksen että Lasaruksen on kuoltava

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, ja ihmisjoukko – fariseuksia lukuun ottamatta – tervehtii häntä Kuninkaana

Jeesus antaa viimeisenä pesahina jäähyväisneuvoja seuraajilleen (13:1–17:26)

Hän pesee heidän jalkansa opettaakseen nöyryyttä ja antaa ”uuden käskyn”, että heidän tulee rakastaa toisiaan niin kuin hän rakasti heitä

Hän ilmaisee olevansa tie, totuus ja elämä; hän lupaa lähettää opetuslapsilleen pyhän hengen poismenonsa jälkeen

Kantaakseen hedelmää hänen seuraajiensa täytyy pysyä hänen, tosi viiniköynnöksen, yhteydessä; heitä tullaan kuitenkin vainoamaan

Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta ja kertoo Isälleen, että hän on vienyt päätökseen hänelle uskotun työn ja tehnyt Hänen nimensä ilmeiseksi

Jeesus pidätetään, juutalainen kansakunta hylkää hänet, ja hänet pannaan paaluun (18:1–19:42)

Jeesus pidätetään Getsemanessa; hänet viedään Hannaan, Kaifaan ja sitten Pilatuksen luo

Hän sanoo Pilatukselle, ettei Hänen valtakuntansa ole osa tästä maailmasta

Pilatuksen yritykset päästää Jeesus vapaaksi eivät tuota tulosta, joten Jeesus pannaan paaluun, ja hän kuolee

Arimatialainen Joosef ja Nikodemos huolehtivat hänen hautaamisestaan

Todisteet Jeesuksen ylösnousemuksesta päättävät Johanneksen todistuksen, jonka mukaan tämä todella on Kristus (20:1–21:25)

Maria Magdaleena näkee Jeesuksen, sen jälkeen hänet näkevät muut opetuslapset, myös Tuomas

Galileassa hän tekee viimeisen ihmeensä, järjestää kalansaaliin ihmeen avulla, ja antaa sitten tehtävämääräyksen: ”Ruoki minun pieniä lampaitani”