Sinulle joka olet työskennellyt - tai asunut - Kivalakodeissa, mutta lähdit niinkuin minäkin: Vaikenemisen aika on ohi!
Tämä on jatkokeskustelua. Tulosta itsellesi aiempi keskustelu! Siinä on paljon tietoa ja kysymyksiä. Kivalakodista ei kyselijöille vastata. Arvostelijat leimataan saatanan eksyttämiksi tai mielisairaiksi.
Kysyn: Jouduitko laillani kokemaan hurskauteen verhoutunutta hengellistä väkivaltaa?
Oletko ajatellut Kivalakodeissa työskennelleiden kohtaloa? Kun palkkaa ei ole maksettu, ei ole eläketurvaakaan. Mitä vaihtoehtoja työntekijöillä on?
Onko kiinteistöjen hankkiminen ja rakennushaaveiden toteuttaminen tärkeämpää kuin hoidettavien hyvinvointi ja hoitajien jaksaminen?
Kirjoita tänne tai ota minuun suoraan yhteyttä! Sähköpostini: [email protected]
Tämä on jatkokeskustelua. Tulosta itsellesi aiempi keskustelu! Siinä on paljon tietoa ja kysymyksiä. Kivalakodista ei kyselijöille vastata. Arvostelijat leimataan saatanan eksyttämiksi tai mielisairaiksi.
Kysyn: Jouduitko laillani kokemaan hurskauteen verhoutunutta hengellistä väkivaltaa?
Oletko ajatellut Kivalakodeissa työskennelleiden kohtaloa? Kun palkkaa ei ole maksettu, ei ole eläketurvaakaan. Mitä vaihtoehtoja työntekijöillä on?
Onko kiinteistöjen hankkiminen ja rakennushaaveiden toteuttaminen tärkeämpää kuin hoidettavien hyvinvointi ja hoitajien jaksaminen?
Kirjoita tänne tai ota minuun suoraan yhteyttä! Sähköpostini: [email protected]
Vastaukset 43
Vanhimmat
Luin jutun "Kirjaharvinaisuus" edellisestä keskustelusta. "Saatana eksyttää murrosikään ehtineet vammaiset lapset, leegio pahoja henkiä hyökkää milloin mistäkin. Auttamishaluiset, uhrautuvat, naimattomuuslupauksen tehneet “äidit”, “äititädit” ja “tädit” rukoilevat, kyynelehtivät ja kärsivät: "tädin lapsissa .... ei ollut ainoaakaan, johon olisi voinut luottaa." -- "täti on sulaa rakkautta. Mutta sekään ei ollut pystynyt pysähdyttämään paholaisen kierrettä..." - "Pahin poika luovutetaan rukouksessa Saatanan huostaan. Hän tekee itsemurhan. Henkilökunta uupuu. Nuori harjoittelijatyttö karkaa Yksi hoitajista valitsee kuoleman mieluummin kuin paluun kylän ulkopuolelle."
Minun siellä kokemani ja lähtöni jälkeen näkemäni painajaisunet sopivat hyvin yhteen, vaikka olin siellä eri vuosikymmenellä. Ero on siinä, että minun mielestäni kaikkein suurin ongelma oli "kodin" epäraitis ja ahdistava hengellinen ilmapiiri.
Minusta ihmisen tahdon manipulointi oli paha juttu. ÄM houkutteli minut sinne vetoamalla siihen, että siellä tarvittiin juuri minua. Sitten hän rapsutti syyllisyydentuntoa: Olet terve, olet velkaa näille ressukoille koko elämäsi. Ei riitä, että lähetät avustusta, sinun on annettava itsesi, elämäsi. Vaatimus tuli niin kierolla tavalla, etten tajunnut sitä manipuloinniksi. Sitten hän vetosi nuoren ihmisen haluun tulla joksikin: Minulla olisi tärkeä tehtävä, eikö vaan minulle oltu profetoitukin sellaista... Se oli syötti, minkä nuori nielaisi. Olin jo koukussa, kun silmäni vasta aukenivat.
Kun menin työhön Kivalaan, ÄM kysyi jopa pankkitilini saldon. Arvaapa miksi...
Sinä nimimerkki "Valo on", kirjoitit viisasta asiaa. MUTTA sanot yhteisöelämästä: "on tietenkin väärin, jos joku, joka ei koe enää haluavansa elää yhteisössä, joko pakotetaan jäämään tai sitten ikävin jälkipuhein savustetaan ulos." Entä jos haluaisi kuulua yhteisöön, vaikka näkee siinä myös jotain aivan sairasta joka pitäisi korjata, mutta yhteisössä ei sallita edes asiasta puhumista? Mielestäni kristillisen yhteisön pitäisi sallia arvostelu ja suostua keskustelemaan siitä.
Aivan. Olen samaa mieltä kanssasi. Keskustelua tarvitaan, ja nimenomaan epäkohdista olisi suostuttava puhumaan ja etsimään niihin rakentavia ratkaisuja. Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin seurakunnissa / yhteisöissä, joissa asiat on aina totuttu tekemään tietyllä tavalla. Vanhoja kaavoja on vaikea murtaa. Mutta itse uskon rukouksen voimaan ja Totuuden voittoon, joten en ole toivoton. Ajattelen, että on viisasta rukoilla ja edetä asioissa pikku hiljaa - ja muutos on mahdollinen. Rukoillaan Jumalan mielen mukaista muutosta kukin kohdallamme niihin tilanteisiin, joissa elämme.
Kivalassa oli työssä joitakin pariskuntia. Heidän biologisilta lapsiltaan riistettiin oikeus isään ja äitiin. Hoitajan omat lapset eivät saaneet sanoa äitiään äidiksi, vaan niin kauan kuin Kivalan maalla asuttiin, lasten piti omaa äitiään sanoa tädiksi. Äiti-nimeen oli yksinoikeus Äitimammalla.
Samaan aikaan kun hoitajat olivat omassa työssään, "pomo" laittoi heidän lapsensakin työhön. Kun pieni lapsi ei jaksanut tehdä pellolla pitkää työpäivää ja tuli syömään, "pomo" kielsi keittiöväkeä antamasta hänelle ruokaa, koska "joka ei työtä tee, hänen ei syömänkään pidä". Se siitä yhteisöelämästä ja sen ihmisoikeuksista ja lapsen oikeuksista siellä.
Kivalakodissa on liikuttu "vaarallisilla vesillä", kun yhteisö on niin kovin uskonnollinen. Tiedän useita tapauksia, että kaikenlaiset saarnamiehet tai muutoin höyrähtäneet ihmiset ovat tehneet käsittämättömän rankkaa uskonnollista väkivaltaa hoidettavia kohtaan uskottelemalla, että Herra on puhunut näin, että joku hoidettava paranee vammaisuudestaan. On jopa nostettu pyörätuolista asukas ja sanottu, että lähdepäs kävelemään, kun Herra on niin luvannut. Meidän tulee hyväksyä, että Luoja on luonut vammaiset juuri sellaisiksi, kun Hänen tahtonsa on. Luulisin, että em. toiminta koskee kovasti uhriin, joka varmasti itsekin toivoisi olevansa vammaton tai pääsevänsä vammastaan.
Onko sellaista tapahtunut Kivalassakin?
Minun siellä ollessani oli enimmäkseen vain ÄM:n puhetilaisuuksia, ja kaikki perustui syyllisyydentunteen lietsomiseen ja toiveeseen = pakkoon yrittää olla rakastavampi ja parempi, jaksaa enemmän ja kärsiä enemmän. Eikä mikään muu kristillinen palvelutyö ollut yhtään mitään sen "uskonvaraisen elämän" rinnalla, joka tapahtui Kivalakodissa.
Kivalassa oli ja varmaa edelleenkin on kokouksia pääpuhujana tietysti äitimamma. Eipä siellä kysytty haluatko olla mukan, vaan se oli pakko.
Sisältö oli edellä kuvatun laista.
Kokouksen nimi vaihtali, mutta sisöltö ei.
Edellisessä keskustelussa kyseltiin, miten Kivala aikoo korvata pois lähteneille työntekijöille heille Kivalassa luvatun vanhuuden asumisen ja turvan. Vastausta ei ole saatu.
Pyytäisin jokaista Kivalassa työssä ollutta tarkistamaan, onko hän saanut työtodistuksen. Siitä pitää selvästi näkyä ainakin työssä oloaika ja työn laatu.
Ellet ole saanut työtodistusta, pyydä se!
Työtodistus on lain mukaan pakko antaa. Tämä laki oli jo 1960-luvulla.
Eli viitsitkö selittää ihan hitaasti mikä tämä kivalakoti on/oli ? ja mikä siellä on pahaa. Viesteistäsi saa sen kuvan että, se on hihhuleitten jonkun sortin kusetus operaatio missä otetaan tyhmiltä rahat pois ?
Jos luet edellisen (täyteen tulleen) "Kivalakodeista lähteneille" -keskustelun kaikki 201 puheenvuoroa, huomaat, miksi keskustelua käydään uskonnon uhrien otsikon alla.
"Vammaissäätiö Kivalan" omille esittelysivuille pääset esimerkiksi galleriasivuni kautta. (Pääset galleriasivulleni napsauttamalla nimimerkkiäni.)
Joitakin tosiasioita Manjanille (ed. keskustelun puheenvuoroon 19.3.) tiedoksi:
Kyllä lääninhallituksen suorittama tehotarkastus joitakin vuosia sitten sai aikaan Kivalassa parannusta. Esimerkiksi henkilöstöä lisättiin. (Sitä kuvasi omakohtaisesti Madame Marmeladi ed. keskustelussa.)
Ilmaista väkeä ei vain enää saada. Siitä puhuu myös Sopasen kirja. ÄMa syyttää äskettäin tulleessa Onnen Airut -lehdessä nykyajan uskovia "absoluuttisesta itsekkyydestä". Ei tuollaisella puheella tilannetta paranneta! Ent.Asukas puolestaan totesikin, että ilmaistyöhön saapuneista kovin monella on mielenterveysongelmia.
Kivalassa noudatettua linjaa kuvaa teksti: " kuinka pitäisi maksaa palkkaa sinulle lahjoitus rahoista jotka on näiden Jeesuksen pienten silmäterien hyväksi tarkoitetut.ottaisit siis lapsen suuhun tarkoitetun leivän itsellesi!?? " (jopas pomppas, kirjoittanut: ¨^^^ 10.2.2007 klo 22.36)
Hoitajat eivät todellakaan ole lasten suusta leipää viemässä, vaan vanhan johdon oma rahan ja kunnian himo riistää uhrautuvalta henkilökunnalta niin vapauden kuin vanhuudenturvan!
Kivalan omilta sivuiltakin käy ilmi, että uskovien lahjoitusvaroilla ylläpidetään Espanjassa Vuorikoti-nimistä palatsia, joka ei edes sovellu vammaisten käyttöön! Ei vammaiskodille testamentin tehnyt ole tarkoittanut omaisuutensa menevän sellaisten lomapaikkojen ylläpitoon, joista vammaisilla ei ole mitään iloa. Eiköhän heitä auttaisi paljon enemmän se, että työkykyistä, koulutettua ja ammattitaitoista henkilökuntaa olisi riittävästi ja noudatettaisiin Raamatun sanaa siinäkin, että työmies on palkkansa ansainnut.
Tulipa eteen Kivalakotikylä-konsernin äänenkannattaja Onnen Airut 1/2007.
Olin toivonut, että lehdessä olisi vastaukset näissä suomi24.fi- keskusteluissa vakavasti esitettyihin kysymyksiin. Lehti oli pettymys.
Hurskasta opetusta raamatunkohtineen on paljon, mutta lukijoiden nuhtelua on vielä enemmän (ovat itsekkäitä, muotomenojen palvojia, laiskoja, pahan puhujia ja monet ovat ottaneet lainaakin!)
Lukijoille ei edelleenkään kerrota edes hoidettavien määrää. Puhetta suuren suuresta Kivalakyläprojektista on ja kuva siitä on. Lehden perusteella luulisi kyseessä olevan suuriakin vammaisten ryhmiä palvelevan paikan eikä sellaisen, missä hoidettavia on tosiasiassa vain 20.
Espanjan kotien kerrotaan olevan "lähinnä lomailuja varten omillemme ja ystävillemme omine vammaisine ja vanhuksineen (erityisesti psyykkistä heikkoutta poteville uskoville)". Kun Vuorikoti ei edes sovellu vammaisille, niin kenellä siitä on hyötyä? (Vastaus löytyykin, mutta kun tunnistaa etunimen takana olevat henkilöt ja näiden suhteet, nimilista ei ole konsernille aivan kunniaksi.)
Lukijoiden "rippikirjeet" ovat vaikuttavia. Yksi ystävä kirjoittaa "Voi Äitimamma, kunpa pääsisinkin kanssasi sinne appelsiinilehtoon meren äärelle ja sinne vuoristokotiin - taikka Lempäälään!" Huokauksessa on taivaskaipuuta, jonka kohteena on lähellä olo rakkaan ÄM:n luona.
ÄM onkin ihme. Jeesus nousi kuolleista vain kerran, mutta ÄM:n on Jumala herättänyt kuolleista jo neljästi!
Ehkäpä vastaukset saadaan vasta vuosikokouksessa 27.5. 2007 klo 20 Kivalakotikylässä.
Onko vähän pienet piirit omassa elämässä, kun jaksetaan ruotia vuosikymmenten takaisia koettuja vääryyksiä ja vatvoa epäkohtia? Ketä se auttaa? Tuoko mielenrauhan? Kunhan ihmettelen.
Eikö olisi parempi kääntää katseensa pois omasta navastaan ja katsoa ympärilleen: ketä minä tänään voisin auttaa? Tai ketä edes jollakin tavalla ilahduttaa?
- Ilahduttaako tämä keskustelu enää ketään?
Ihan aluksi minäkin ihmettelen sinunkaltaisisia kommentteja. Onko pakko lukea näitä juttuja, jos ahistaa? Tämä on keino purkaa pois sitä painolastia, mikä on vuosia siellä ollessa kertynyt. Kysyt ketä nämä asiat kiinnostaa, hyvä kysymys kun yli 12000:tta kertaa nää on jotain kiinnostanut, sinäkin olet saanut olla mukana.
Sensaation ja mustamaalaamisen luullaan ainakin kiinnostavan. Ja kiinnostaahan se ainakin johonkin saakka. Mutta iloisten asioiden muisteleminen Kivalakodistakin veisi keskustelua pidemmälle tulevaisuuteen. Kun on itsekin paikalla taannoin ollut yli vuosi kymmenen, niin voi sanoa että toki oli ikäviäkin asioita. Päästään terve ihminen antaa sellaisten unohtua, ei muistele asioita katkeruudella, vaan ymmärtää, että kaikki teemme virheitä!! Tämä keskustelu ei ruoki iloa, eikä rakenna vaan lisää katkeruutta ja sensaatiomuistelua. Vammaisten hoidettavien ja Kivalakotien hoitajien osa ei näitä marisioita kiinnosta.
Hyväksikäytetyn ihmisen on vaikea unohtaa, vaikka haluaisi. Vasta muistamisesta ja siitä, että voi jakaa kipeitä muistoja samoin kokeneiden kanssa alkaa mahdollisuus terveeseen unohtamiseen.
Kun ahdistavat muistot on purettu, voidaan muistella myös iloisia asioita. Niitäkin oli paljon. Tosin minä en jostain syystä vielä pysty muistamaan niitä kovinkaan monta.
Joillakin tänne kirjoittaneista on Kivala-ajasta kulunut vasta vähän aikaa. Palkkasaatavat vanhenevat 5 vuodessa, eräät muut 10 vuodessa. Näiden työntekijöiden kannattaa viivyttelemättä kääntyä viranomaisten puoleen.
Olen saanut viestejä eri puolilta, että nämä keskustelut ovat saaneet Kivalassa olleita ottamaan toisiinsa yhteyttä. Nämä tapaamiset on koettu hoitavina.
Niin kauan kuin vaietaan, hyväksikäyttö ja huijaus jatkuu. Vaikenemisen aika on nyt ohi.
Miksi ihmeessä sitten olet pois lähtenyt kivalasta, kun siellä kerran niin hyvä oli olla?
Mitenpä selität, että meitä kivalassa henkisesti vammautettuja on hyvin paljon? Sinä et varmaan ole lukenut kaikkia kannan ottoja, mitä tästäkin aiheesta on kirjoitettu. Jos vieläkin pystyt väittämään, että jokainen on kipee päästään, niin haastan sinut tasaselle. Tule keskustelemaan, heitetään kumpikin nimimerkit pois saat itse määrätä ajan ja paikan.
Tätä keskustelua seuranneena täytyy vain ihmetellä, että silloin tällöin ilmaantuu joku keskustelijaksi, joka jollakin tavalla vähättelee tälle palstalle kirjoittavien asiallisia kertomuksia kokemuksistaan Kivalakodissa. "Onko pienet piirit ... vatvoa epäkohtia? Ketä se auttaa? Tuoko mielenrauhan?
Tutustuessani enemmän aiheeseen Kivalakoti olen saanut sen käsityksen, että siinä yhteisössä eivät kaikki asiat ole kohdallaan. Jos arvoisa nimimerkki haluaakin lopettaa tämän keskustelun, niin oletan sen lopettamisen epäonnistuvan. Päätös siitä tehdään aivan jossain muualla. Nimimerkki ihmettelee "Ilahduttaako tämä keskustelu ketään?" Minulla on sellainen tunne, että näitä keskusteluja käytyään monen henkistä vääryyttä ja väärää henkistä ylivaltaa kohdanneen olo helpottuu. Keskustelemalla saa purettua pois taakkojaan. Nämä keskustelut myös toivottavasti avaavat heidän silmiään, jotka vuodesta toiseen ovat tukeneet rahallisesti Kivalakotien toimintaa. Onko kaikki saadut varat käytetty "Jeesuksen silmäterien hoitoon"?
Valitat, ettei vammaisten hoidettavien ja Kivalakotien hoitajien osa kiinnosta "näitä marisijoita". Ainakin minua kiinnostaa. Ehdottomasti haluan vaikuttaa siihen, että asiat muuttuisivat siellä paremmaksi. Siksi kirjoitan.
Kun olin siellä, henkilökunta ei saanut pitää lääkärin määräämää sairaslomaa. Hoitajien terveydenhoidosta ei Kivalakoti riittävästi huolehtinut. Jos joutui sairaalaan, sairaalamaksuja ei maksettu (ainakaan niille, jotka tiedän). Hoitajilla riitti onneksi sisua vaatia hoidettaville hammashoitoa, mutta omat hampaat jäivät paikkaamatta. Ei ollut rahaa. Eräänkin hoitajan hampaat mätäni suuhun. Kirjoitan tämän siksi, että siellä nyt ymmärrettäisiin kiinnittää huomiota näihinkin asioihin!
Toivon todella, että nämä keskustelut voisivat osaltaan olla auttamassa vääryyttä kärsineitä ihmisiä ulos siitä pahasta olosta, joka heillä on / on ollut. Joskus vaan saattaa käydä niin, että asiasta puhuminen ikään kuin ruokkii sitä pahaa oloa lisää.
Sanoit, että jotkut yrittävät vaimentaa asiallista keskustelua. No, ei se aivan asiallista ole kaiken aikaa kyllä ollut... Tällä on esitetty hyvin tietävänä näkemyksiä ja ajatuksia Kivalakodista, vaikka asiat ovat tänä päivänä siellä ihan toisin. Moni asia on paljon paremmin, siis todella hyvin nykyään. Esim. terveydenhuolto sekä hoidettaville että hoitajille pelaa, ja tietääkseni sairaslomat pidetään.
Kiitos, että edes joku jolla - toivottavasti - on oikeaa tietoa, vaivautuu vastaamaan!
Jos epäkohtia on korjattu, uhrimme ei ollut turha. Moni kuitenkin sai peräänsä kiroukset ja elinikäisen porttikiellon, kun halusi korjata asioita siellä ollessaan.
Asiallisen tiedotuksen puute on ilmeinen. Onnen Airut-lehdestä eivät tosiasiat selviä, siinä tyyli on entinen (vain testamenttikaavake puuttui nyt). Siitä ei selviä, miten asioita on korjattu. Työntekijävajaus kyllä kävi ilmi sekä riveiltä että niiden välistä. Sehän juuri oli yksi syy, miksi minun aikanani sairaslomaa voinut pitää.
Nimimerkille "Toivottavasti olo helpottuu": Toki tässä keskustelussa on kerrottu myös vanhojakin asioita. Sanot pelkääväsi, että asiasta puhuminen ikään kuin ruokkii pahaa oloa lisää. Ei siitä mitään iloa olekaan, jos grammarin neula alkaa soittaa vain samaa uraa. Nyt vain on niin, että tieto tästä keskustelupalstasta on tavoittanut vasta osan Kivalasta lähteneistä ja lisää tulee kun tieto kulkee.
Itse luulin olevani ainoa Kivalasta pois ajettu, kunnes näin viime syksyn keskustelut.
Huomaan, että koko ajan tulee mukaan uusia, jotka on joko ajettu sieltä pois tai jotka ovat sieltä joskus paenneet.
Meitä on aika monta, jotka olemme Kivalan 50-vuotisessa sodassa "haavoittuneet". Vasta nyt me "sota-invalidit" olemme saaneet mahdollisuuden kaivaa pois elämäämme vaivanneita, sieluun kapseloituneita sirpaleita. Mukaan tulee yhä uusia, jotka haluavat edes yhden viestin verran kertoa: Minäkin olin siellä, haavoituin niin ja niin.... Elämänsä ensimmäistä kertaa he uskaltavat kertoa siitä, mitä he joutuivat kokemaan.
Usein niitä sirpaleitakin on sielussa monta, ja kun ne kaikki on kaivettava pois yksitellen...
Eihän se mitään viihdettä ole.
Lohdutan sinua: Törkeimpiä juttuja ei ehkä tänne palstalle tulekaan. Ne käsitellään suljetuin ovin.
on niin,että menneet asiat on käsiteltävä pois. tämä foorumi on yksi tapa tehdä se. kaikki vääryys,mitä on koettu,vaivaa niin kauan,kunnes se on käsitelty,joten siksi kannattaa kaivella vanhoja asioita,mitkä oikeasti ovat nykypäivää!
Uskoni mukaan viimeinen sana kuuluu Jumalalle, yksin Jumalalle. Valheet ja kierot menettelytavat ovat syntiä. Luotan siihen, että Jumala on oikeudenmukainen. Niinhän Raamattu sanoo. "Kukin saa lopulta sen mukaan mitä on tehnyt, tekojensa mukaan". Kivalassa itsensä puolijumalaksi ylentänyt äm pyrki aina sanomaan asioihin viimeisen sanan. Jumalan eteen joutuu kerran myös hän. Jumala sanoo viimeisen sanan.
Kirjoitit: "Päästään terve ihminen antaa sellaisten unohtua, ei muistele asioita katkeruudella, vaan ymmärtää, että kaikki teemme virheitä!!"
Ehkä minä sain sitten siellä vamman juuri päähän, kun en ole pystynyt unohtamaan. Yks tuttu oli nuorena kolarissa, niska retkahti, lievä aivotärähdys, sanottiin. Oireet kuitenkin jatkuivat. Vasta nykyajan tutkimusmenetelmät pystyivät selvittämään vauriopaikan ja oikean kuntoutustavan.
Ihmisten täytyy saada tietää tosiasioita, eikä vain luottaa sinisilmäisesti kaiken olevan hyvää ja kivaa. Itselleni tämä keskustelu on ollut täysin uutta ja järkyttävää, jälleen kerran. Tällaisista keskusteluista oppii valtavasti ja osaapa sitten valistaa muitakin maailman menosta. Kiitos, että jaksatte purkaa painolastianne!
Hoitajat tekivät - ja varmasti tekevät yhä - todella paljon hoidettavien hyväksi. Kelloon ei katsottu, vaan tehtiin työtä koko sydämellä. Kunpa heille olisi muistettu antaa myönteistä palautetta! Sen he todella ovat ansainneet!
Kerropa sinäkin niitä iloisia asioita!
On toki hauskojakin muistoja.
Oli elämys päästä viikoksi leirille yhteen omista kesäpaikoista. Hoitajat olivat suunnitelleet joka päivälle mukavaa ohjelmaa. No, kerrankin sattui niin, että KUNINGATAR seurueineen ilmestyi yllättäen kesäpaikkaan heti tulopäivänämme. (Hän yleensäkin ilmestyy yllättäen!) HÄN ei halunnut "kuolaavien ja järjettömien" olentojen pilaavan maisemaa. Lempäälään takaisin lähdimme siis heti, lomaviikkomme jäi sinä kesänä puolen päivän mittaiseksi ;-)
Huumorimieltä tarvitaan Kivalassa - ja paljon!
En siis ymmärtänyt tuosta mitään. Kuka kuningatar?
Ei siellä ole kuin yksi valtiatar.
Parempi oli lähteä Kivalasta ja säilyttää usko Jumalaan kuin jäädä Kivalaan ja menettää uskonsa sekä ihmisiin että Jumalaan.
Tuo "puolen päivän lomaviikko" -tapaus sattui varmaankin silloin, kun Kivalalla ei ollut vaihtoehtoisia kesäpaikkoja. Hyvä että tuli tuokin kirjatuksi. Tunnistan tapauksesta stressitilanteita, missä paljastui "johdon" TODELLISIA asenteita monivammaisia kohtaan. Kyllä pitempään olleet tietävät.
Omasta puolestani totean, että ajatusten vaihto entisten Kivalassa olleiden on ollut helpottavaa. Tämä keskustelu on rohkaissut etsimään ja ottamaan yhteyttä. Näistä henkilökohtaisista kohtaamisista olen saanut apua muistojeni käsittelyyn. Ilman tätä foorumia sitä mahdollisuutta ei olisi avautunut. Kiitos!
Luettuani uudelleen tätä (ja edellistä) keskustelua, huomaan: Kukaan ei ole arvostellut Kivalassa hoitotyössä olleita. Hoitajat tekevät parhaansa ja haluavat antaa kaikkensa vammaisten hyväksi.
Kritiikki kohdistuu laitoksen johtoon, missä hoitotyötä ei arvosteta. Jos sitä ihan oikeasti arvostettaisiin, työntekijöistä pidettäisiin huolta, myös heidän eläketurvastaan ja riittävästä palkkauksestaan. Hoitajia nöyryytetään siinäkin, että he joutuvat anomaan erikseen pientä taskurahaansakin (vieläkin!). Hoitajien kristillistä uhrimieltä ja palveluhalua hyväksikäytetään kylmästi laskelmoiden. Vammaisten hyväksi lahjoitetuilla varoilla rakennetaan lomapalatseja Espanjaan.
Joillakin on kivaa, joillakin kovaa.
Kaikkein kovinta on niillä, jotka on ajettu yhteisöstä pois kirouksin ja sadatteluin, Jumalan kostolla uhaten. Heistä valtaosa on ollut näitä "työmuurahaisia". Työmuurahaisillahan ei saisi olla omaa elämää eikä omaa perhettä.
Kivalakoteja mainostetaan suomalaiseksi kibbutsiksi. Se on loukkaus kibbutseja kohtaan!
Pienet on piirit..toteaa edellinen kirjoittaja. "Paikallaan jauhavat keskustelut".
Jotenkin tuntuu kuin toinen toistaan haukkuisi, Suomessa kun olemme kristittyjä n.95%. Arvion mukaan vasta 2020 muslimien osuus on
meidän kristillisten osuutta suurempi - johonkin uskoviahan toki muslimitkin on mutta eivät kuitenkaan Kristukseen uskovia. Näihin uskovien
väärinkäytöksiin tarttuminen on tarttumista itseään kurkkuun, mikäli kirjoittajat lukeutuvat itse kristittyihin piireihin tai kansankirkkomme jäseniksi. En usko että kaikki nämä kirjoittajat ovat ateisteja. Kristittyinä voisimme kysyä; Miksi me teemme näin, silloin kun kristillisyydessämme on poikkeamaa Raamatun ja kirkkomme opetuksesta. Mutta miksi ME teemme toisillemme näin eri tilanteissa, kodeissamme, kaduilla ja muuallakin kuin vain jossakin Kivalan vammaishoitolassa - jos nuo väittämät ovat oikeita. Siellä kuitenkaan ei ole kerrottu olevan väkivaltaa eikä juopottelua, ei pahoinpitelyitä tai vastaavaa kurjuutta mitä Suomen "onnellisissa" kodeissa, joista lehdet kirjoittaa joka päivä . Sopisi kysyä miksi me
luterilaiset ja pieni joukko ehkä vapaiden suuntienkin uskovia- ehkä heistä vähemmistö kuitenkin - juopottelemme, hakkaamme toisiamme, ryöstämme, huoraamme, ja teemme kaikkea sitä mikä ei ole kristillistä. Miksi ette kirjoittajat tähän tartu - tai kristikansan veropetoksiin ja yrityshuijauksiin joissa meidän uskovaisten (tilaston mukaan Suomen uskovaisten = kristittyjen, osuus 95 % kansasta ??) rahoja huijataan oikein todenteolla ja vedetään meiltä kaikilta veroina koska jopa valtion yhtiöistä huijatut rahat kerätään veromarkkoina - ja niinhän pankkiherrojen huijauksetkin maksatettiin kansamme 95% uskovaisten osuudella.
Ihmettelen kirjoittajien toistuvaa sanontaa "uskovaiset" kun 100 kansalaisesta 95 on tilastollisesti uskovaisia - matkalla taivaaseen. Nyt kirjoituksissa maamme kristillisyys on pantu ihan kuin pilkkasanaksi.
Liekö tämä kirjoituspalsta sitten tuohon ei kristillisten 5 % ryhmään kuuluvan joukon hyökkäys kristillistä hoitoväkeä ja johtoa kohtaan - ja etenkin sen yhtä, käsittääkseni iäkästä johtajatarta vastaan joka nähtävästi ilmeisen näyttävästi on pitänyt kansankirkkomme arvoja esillä?
Jos kirjoittelijat kuuluvat tähän 95%:tiin eli kristittyihin - siis uskovaisiin, tekee mieli kysyä:
Kun nyt olette, YHDEN MEISTÄ, kimpussa ja kivittämässä. Ollaanko me toiset, kristillisen kirkon jäsenet niin syyttömiä siihen mikä on epäkristillistä, että meillä on oikeus jokaisella heittää se ensimmäinen kivi ihmistä ja lähimmäistä kohden joka on ehkä saanut kuitenkin elämässään enemmän hyvää aikaan kuin me muut yhteensä?? Olemmeko me muut 100 % oikeita vaelluksessamme ja arkipäivän pyhässä vaelluksessa?
Toisekseen: ihmettelen sitäkin, jos joku nykyajassa saa talkooväkeä kokoon - onko siinä mitään laitonta? Nythän tässä on tavallaan koko ajan arvioitu asiaa siten, kuin talkootyökin olisi Suomessa rikollista. Jos joku menee talkoisiin vaikka luterilaisena, vapaakirkollisena tai metodistina kristittynä - kuka mitäkin kristillistä suuntaa edustavana, ei kai hän siinä syntiä tee enempää, kuin talkoiden järjestäjä - ellei sinne väkisin ja pakolla jotain ryykyytetä ja kidnapata.
Ja se, että "työmaalla" rovastit ja kirkon diakonit käy saarnoja pitämässä, ja jossa myös yritysjohto sanansa sanoo - ei pitäisi olla enempää rikollista kuin jumalatontakaan. Johan valtiopäivien avajaisten yhteydessä on näitä kirkollisia tilaisuuksia - "uskovaiset" kansamme valtuutetut viedään kirkonpenkkiin - tahtoivat tai eivät. Miksi esim. sellaista pakkoistuttamista ei pahoitella. Samoin kunnallisissa vanhainkodeissa pidetään hartaustilaisuuksia, ja sekä hoidettavat että
hoitajat on tietääkseni sangen tyytyväisiä.
Kun näitä Lempäälän invalidikodin asioita tällä palstalla käsitellään - nämä lausunnot ja kirjoitukset ovat kovin tuomitsevia siksi, että tuolla hoitokodissa on näiden mukaan jotain kristillistä. Kun kommunismi on kaatunut suuressa naapurivaltiossa, heijastuu se meille suomeenkin niin, että ei ateistit voi hoitaa
kaikkia vanhuksiamme ja vammaisiamme vaikka tuntuisi kuin nämä kirjoittajat sitä toivoisivat.
Ehkä kuitenkin kirjoittajat saavat itselleen aikanaan vuodepaikalleen ei kristillisen hoivatädin -tai sedän, koska kristillinen ja luterilainen ilmapiiri tuntuu pipon kohdalta kiristävän noin rajusti.
Kirjoitat: "Näihin uskovien väärinkäytöksiin tarttuminen on tarttumista itseään kurkkuun..."
Suomessa on kaikkien noudatettava samaa Suomen lakia, olivatpa minkä sortin uskovaisia tahansa tai peräti ateisteja. Kaikkia vääryyksiä ja väärinkäytöksiä on lupa arvostella, myös uskovien ja kristillisyyden nimissä tapahtuvia.
Et ole lukenut edellistä (täyteen tullutta) keskustelua etkä "Mikä ihmeen" - keskusteluja, koska oletat, ettei Kivalakodeissa ole lainkaan tapahtunut pahoinpitelyjä.
Olin jo ajatellut sanoneeni kaiken, mutta nyt huomaan, että pitää sanoa jotain vielä uudelleen: Minut kirottiin sieltä lähtiessäni julkisesti ja ajettiin sieltä hirvein manauksin pois. Huudettiin, etten saa enää koskaan edes astua sinne. Se mitä jouduin Kivalassa kokemaan, oli niin syvästi haavoittavaa, että toipuminen vaati vuosien terapian.
Maallinen yhteiskunta sen terapian kustansi.
Minut houkuteltiin Kivalaan sanomalla, että se on "Jeesuksen tahto". Äm esitti Jumalan tahtovan, että lopettaisin opiskeluni ja jäisin sinne loppuelämäkseni. Nyt jälkeenpäin tajuan, että vasta uskoontulleena opiskelijanuorena olin altis uskonnolliselle suggeroinnille. Kivalassa jumalan tehtäviä hoitaa äm. Ei hänen palvojiensa parissa muuta raamattua lueta kuin Onnen Airutta.
Minä jouduin kokemaan siellä hengellistä väkivaltaa. Näin myös muuta väärää, kuten lääkkeiden outoa - lääkärin määräyksestä poikkeavaa - käyttöä. Äm uskoi hallitsevansa lääketieteen paremmin kuin koulun käyneet lääkärit ja hoitajat. (Lääkintöhallitus puuttuikin asiaan ja nyt lääkkeiden anto lienee paremmin.)
Selvitäpä joskus itsellesi, mikä ero on talkoolaisella ja työntekijällä. Korkein oikeus on Kivalan osalta senkin asian käsitellyt: Vuosia vastuullisessa hoitotyössä ollut ei ole enää talkoolainen.
Kyllä Suomen kristikansa tietää, että aito ja rehellinen kristillisyys on jotain aivan muuta kuin omalla kristillisyydellään mainostaminen.
Nimimerkille "Sattumalta palstalle osunut". Väität Kivalakodin johtajattaren kovasti puolustavan "kansankirkon arvoja". Äitimamman tekstien tarkemman lukemisen jälkeen et tällaista esittäisi.
Äskettäin arkkipiispa Paarma piti arvoseminaarissa esitelmän kirkon arvoista. Hän sanoi mm:
"Palkan taso kuvastaa myös työn arvostusta. Hoitoalalle hakeutuu työhön sitoutuneita ihmisiä, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja vastuullisuutta. Henkilöstön jaksaminen on ollut kovasti lujilla. Se kertoo jotain ihmisarvon vajeesta."
Ihmisarvon vajeesta on kyse Kivalakodeissakin. Hoitajia nöyryytetään, kun he joutuvat anelemaan erikseen pientä taskurahaansa. Jospa äm joskus löytäisi raamatustaan myös kohdat "Työmies on palkkansa ansainnut" ja "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee". "Te olette koonneet rikkauksia (= kiinteistöjä) näinä lopun aikoina. Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa, se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin." (Jaak. 5:4.)
Hävettää, millaisen esimerkin "kristilliset" Kivalakodit antavat yhteiskunnallemme hoitotyön arvosta. Onneksi kirkon kanta on toinen!
Arkkipiispan puhe löytyy netistä: www.evl.fi/arkkipiispa/arvoseminaari13052006.htm
Mielestäni kristillistä olisi myös sallia yhteyden pitäminen omaisiin, että voisi käydä katsomassa vanhaa äitiään tai isäänsä. Kivalassa kuitenkin omaisten luona käymistä pidettiin pahana, epäsuotavana. Kun anoi matkarahaa, siis osaa siitä luvatusta pienestä taskurahasta, haukuttiin mammonanpalvojaksi. Eräs työntekijä käskettiin pois, kun pyysi luvatun taskurahansa "liian usein" - lähes joka kuukausi! Onko kristillistä?
Uskontojen uhrien tuki ry:n sivuilla sanotaan vaarallisista kulteista: "jäsenen edellytetään luopuvat omaisuudestaan, jolloin hän tulee taloudellisesti riippuvaiseksi ylemmistään. Hänen valinnanvapautensa supistuu automaattisesti kun hän joutuu pyytämään rahaa vähäisimpiinkin menoihin kuten bussilippuun, vaatteisiin tai lääkärissä käyntiin. Hän joutuu kysymään johtajalta lupaa, jos hän haluaa soittaa ystävälle tai sukulaiselle, joka ei kuulu ryhmään."
Aivopesuhan - tai sen yritys - siinä on takana.
Minusta säätiö on jättänyt heitteille niin Espanjan kodit kuin siellä olevat työtekijätkin. Varojen kerjääminen Suomessa tapahtuu pitkälti meidän hyväuskoisten kustannuksella - ellemme pääse katsomaan totuutta. Kenenkään ei pitäisi antaa varojaan tai omaisuuttaan säätiölle, ellei oikeasti Jumalan Pyhä Henki siihen kehota - ei minkäänlainen hengellinen painostus, uhkailu, vetoaminen tai syyllistäminen.
Kirja ilmestynyt viime vuoden lopulla. KOTIVAMMAINEN kirja kertoo Kivalassa asuneen mietteistä.
Kirja EI OLE Kivalan työn parjausta, koska työ on ollut suuriarvoista! Kirjan tarkoitus on pohdinnallinen, härättää kysymyksiä, ajatuksia ja keskustelua. KOTIVAMMAINEN - kirjaa (lähes 150 sivua) voi tilata Raajarikkoiset ry:stä (www.raajarikkoiset.com) [email protected] 25€ postit 5€.
En ole koskaan aiemmin kuulut kivolakylästä mitään, kunnes näin heidän etsivän työntekijää, eli tuumasta toimeen ja käymään tutustumassa taloon. Pääsimme tutustumaan sunnuntaipäivän jumalanpalvelukseen, työntekijät vaikuttivat oikein mukavilta ja ihanilta, sydämmellisiltä, kun sitten minulta kysyttiin, olinko käynyt jo esittäytymässä äitimamalle, ihmettelin kovasti, mikä ihme äiti mama? no kävin hänen luonaan esittäytymsässä.. kuuntelin hänen puhettaan.. kuinka oli kovasti katkera jostain työntekijästä joka oli jättänyt yhteisön jne jne....sain hänestä erittäin negatiivisen kuvan, sellaisen kuvan, että äkkiä pois täältä!!! hieman narsistisen..kaiken oman panettelunsa ja katkeruutensa kääräisi kauniiseen hengelliseen pakettiin...ajattelin mielessäni, etten pystyisi olemaan siellä päivääkään töissä...
kun sitten googletin vielä ätimama.. ajatellen, että mikä ihme äti mama..niin löysin tämän keskustelu ketjun, ja hieman alkoi hymyilyttämään..miten oikeat johtopäätökset hänestä vedinkään!!! :-D
parasta aina ennen töihin menemistä, nähdä johtaja työntouhussa ja siinä kuinka hän puhuu työntekijöille yms yms... :)
että voin sanoa, että taatusti on jotain perää näissä kirjoituksissa kivalakotikylästä...
koska itse kävin vain tutustumassa ja äiti maman puheista koin tuon kaiken -miten manaili entisiä työntekijöitään... ja miten tuntui olevan juurikin "Kuningatar" asemassa..häntä kunnioitettiin kovasti..
itse en pystyisi enkä kykenisi ketään sanomaan äiti mamaksi..se olisi niin kauhean naurettavaa!!! :D
ja jos toisia uskovia arvostellaan heti heidän tehtyään virheitä ja heidän sanotaan olevan suoraan helvetin tulesta..kuten jonkun panettelunkin olevan suoraan helvetin tulesta..mitä äiti mama itsekkin teki kokajan juoruten toisten virheistään -saarnassaan..niin ei hyvää päivää!! X-D jotenkin huvitti siinä juurikin se, että itse teki sitä kaikkea mistä toisia tuomitsi...
ja sekin kun rupes mollaamaan ruokapöytä keskustelussa jollekkin ihmiselle että kun SUURIN OSA USKOVISTA ovat nykypäivinä niiin sitä..ja niin tätä..(jotain negatiivista siis) en kaikkea kuulutkaan..
että ajattelin ettei oo tosi, kun puhutaan USKOVISTA TOISISTA JEESUKSEN SEURAAJISTA; JA JEESUKSEN PALVELIJOISTA NUIN tiukaan sävyyn..on todella sellaista ahdistavaa ja miten sen sanoisi..tuomitsevaa..erittäin tuomitsevaa..tuli hieman mieleen..onko äiti mama vähän narsistinen? ainakin koleerinen.. :-D
ette arvaa miten nopasti halusin lähteä sieltä talosta pois..mieheni arvasikin oikei..
ettei siellä pahemmin palkkoja maksella.. :D että on varsinainen työleiri...!