Hei!
Juutalaisuus siirtyy äidiltä lapselle. Nykyään kuitenkin puhutaan usein siitä, että juutalaiset solmivat myös seka-avioliittoja ei-juutalaisten kanssa. Jos juutalainen mies siis ottaa ei-juutalaisen naisen vaimoksi, miten juutalaisyhteisössä suhtaudutaan lapseen? Mikä on tällaisen lapsen "uskonnollinen status"? Kasvatetaanko tällainen lapsi normaalisti juutalaisuuteen kuten juutalaisen äidin lapsi?
Kiitos.
Juutalaisuus siirtyy äidiltä lapselle. Nykyään kuitenkin puhutaan usein siitä, että juutalaiset solmivat myös seka-avioliittoja ei-juutalaisten kanssa. Jos juutalainen mies siis ottaa ei-juutalaisen naisen vaimoksi, miten juutalaisyhteisössä suhtaudutaan lapseen? Mikä on tällaisen lapsen "uskonnollinen status"? Kasvatetaanko tällainen lapsi normaalisti juutalaisuuteen kuten juutalaisen äidin lapsi?
Kiitos.
Vastaukset 44
Vanhimmat
täysin vanhempien omasta päätöksestä miten lapsi kasvatetaan.
Kiinnitä huomio olennaiseen! Muotoillaan sitten uudelleen:
"Voidaanko tällainen lapsi kasvattaa normaalisti juutalaisuuteen kuten juutalaisen äidin lapsi? "
Älä anna vastauksia joiden informaatioarvo on nolla! Sitä paitsi, et vastannut kysymyksiin "uskonnollisesta statuksesta" ja lapseen kohdistuvasta suhtautumisesta.
voitaisi jos molemmat vanhemmat sitä haluavat. Jos lapsi on äitinsä toimesta kastettu silloin hän on kristitty, jos on sovittu että lapsi kääntyy ja että hänet kasvatetaan juutalaiseksi silloinkin hän on juutalainen vasta käännyttyään, sitä ennen hänellä ei ole mitään uskontoa.
En ymmärrä mitä epäselvää tässä olisi.Helsingin juutalaisen lastentarhan ja koulun lapsista puolella on vain juutalainen isä, mutta lapset kasvatetaan juutalaisiksi ja pääsevät kouluun mutta vain jos molemmat vanhemmat ovat tätä halunneet. Useimmat haluavat, mutta muualla mailmassa useimat eivät halua tai ylipäänsä ole moisesta asiasta kiinnostuneita vaan suurten yhteisöjen nk seka-avioliittojen lapset eivät päädy juutalaisten seurakuntien jäseniksi kuin noin 20-30%:ssa.Suurin osa diasporamaiden avioliitoista solmitaan ei-juutalaisen kanssa ja suurin osa diasporajuutalaisista ei itsekään kuulu mihinkään seurakuntaan vaan ovat sekulaareja joiden yhteys juutalaisuuteen usein on täysin olematon syntymäsattumaa nyt lukuunottamatta.
johonkin toiseen ihmiseen?? Eivät kaikki juutalaiset suhtaudu mihinkään asiaan täydellisen yksimielisesti.
Olettanet, että on olemassa jokin yleinen suhtautumistapa jotain tällaista teoreettista ihmistä kohtaan, josta ei vielä tiedetä muuta kuin teoreettisen oletuksen omaisesti hän on ei-juutalainen. Tässäkö on jokin ongelma? Minkä systeemin (viitekehys?) mukaan jokin on 'epäselvää'?
Äidistäkään ei tiedetä mitään. Isästäkään tiedetä, vaikka hän kääntyisi jonain päivänä vaimonsa uskoon, tai päin vastoin. Tai jää auton alle, ei tiedä milloin, tai putoaa humalassa kuumailmapallosta. Ja äiti lähtee lapsensa kanssa Kanadaan inkkarireservaattiin.
Kuinka edes oletat että joku voisi antaa sinulle tyydyttävän vastauksen, koska ei ole mitään _sääntöä_ eikä mitään yleistä 'juutalaista suhtautumistapaa' mikä voidaan edeltä tietää. Entä jos se skidi muuttaa lopulta erakoksi Lappiin, koska hullaantui 16-vuotiaana luokkaretkellä Kööpenhaminan eläintarhassa laiskiaistarhan luona pirtsakkaan Ruotsin lappalaisen, ja sitä tietä.. Alkavatkin koirankasvattajiksi ja viikonloppu-kullankaivajien oppaiksi - koska vaimo löysikin toisen ja suunnitelmat muuttuivat. Lopulta hänestä tuleekin shamaani, henget ilmaantuvat kundille tunturissa, ja sillä selvä. Alkaa tuskainen myöntymisen prosessi, mutta hänestä tulee shamaani!
Systeemiteoreettisesti ajatellen jollain 'terveen järjen mukaisella vastauksella' satunnaiseen ilmoilta leijuvaan irralliseen kysymykseen on joka tapauksessa aika 'sumea arvo', ellei tiedetä mihin systeemiin varsinainen kysymys (se epäselvä asia) liittyy. Siihen 'statukseenko'? Onko sinulla mielikuvissasi jokin 'juutalaisuuden arvioinnin hierarkia' tai siis jokin potentiaali 'ei-juutalaisiin kohdistuva hierarkinen suhtautumiskoodisto' tms. ko tapauksiin juutalaisten toimesta??
Keilleköhän tällaiset statukset ovat huolenaihe? Joillekin, joitten omassa maailmassa kaikki 'statukset' ovat tärkeitä, ja jos kaikkia statuksia saa etukäteen määriteltyä, niin he eivät itse tiedä miten suhtautua johonkin satunnaiseen juutalaisen isän lapseen, jonka äiti on ehkä romanialaisesta sirkuksesta karannut mustalainen, vaikkapa. Ja hitvittävä epävarmuus jää kalvamaan: kaikki EI ole paikoillaan, en voi olla!
Tasa-arvon periaate koskee ihmisiä yleensä ja ylittänee ns 'juutalaisten juutalaisen statuksen'.. Joku vaan nyt on sitten erittäin selvästi ei-juutalainen, jolla sattuu olemaan juutalainen isä. Jos pysytään uskonnonvapauden puitteissa niin minusta saamasi vastauksen informaatioarvo on riittävä.
Mikä on kysymyksesi viitekehys?
Huono (mutta hauska) provo :D:D
tulee punnittua?
puhui asiaa. Jokainen avioliitto on omanlaisensa ja jokainen pari päättää lastensa kasvatuksen omin perustein elipä "seka" tai missä avioliitossa hyvänsä. Ei ole juutalaista tapaa tai määräystä jonka mukaan seka-avioliittojen lapset tulisi tai ei tulisi kasvattaa juutalaisiksi- voi kasvattaa tai olla kasvattamatta.Pieni kansa ottaisi mielellään nämä lapset joita on lisääntyvä määrä, kohta ellei jo nyt valtaosa juutalaisille miehille syntyvistä lapsista -omaan piiriinsä mutta päätös on vanhempien tai monissa tapauksissa lapsen kun hän on riittävän kypsä sen tekemään. Valtavirta houkuttaa useimpia, ei pieni vähemmistö tapoineen.
siihen saakka kunnes lapsi on tarpeeksi vanha päättämään itse. Eihän sillä niin kiirettä ole. Se on vaan vanhempien omaa epävarmuutta, että halutaan heti tehdä joku päätös.
tehdäänkin, lapsi päättää kunhan on kyllin vanha mutta toisaalta onko sekään hyvä tilanne jos lapsi jää ilman mitään uskonnollista kasvatusta tai saa toiselta vanhemmalta toisen, toiselta toisenlaisen ja sitten sanotaan että valitse noista. Voi tulla tilanne jossa valitsija tuntee valinnallaan jotenkin loukkaavansa toista vanhempaa. Juutalaisuus ja kristinusko ovat pääopeiltaan myös ristiriidassa keskenään: ehdoton yksi jakamaton Jumala, ei helvettiä, ei perisyntiä, ei pakkoa uskoa kun taas kristinusko sitoo nk. pelastuksen omaan oppiinsa ja Jeesukseen tuonpuoleisten sanktoiden uhalla.
Kai vanhemmat periaatteessa haluavat lapselleen parasta. Mutta jättää lapsi ilman tietoa siitä mikä vanhempien mielestä on parasta (jotkut elämän perusarvot), ettei vain vahingossa 'aivopesisi lastaan', olisi arveluttavaa. Minä olen kuullut miten psykiatrit ja sen sellaiset ovat ihmeissään mihin sumuun lapset joutuvat, kun äiti tai isä sanoo heille: älä usko niihin arvoihin mihin me, sinun pitää itse päättää sitten joskus..
Minkähän arvoperustan varassa tällaiset lapset valitsevat uskontojen valintamyymälästä itselleen sopivan 'uskonnon' tai 'maailmankatsomuksen'? Jos he ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa tilassa, missä 'kaikki käy ja mikään ei oikein oikein käy' (koska ie ole vielä kykyä arvioida mikä on oikein ja väärin??), heillä ei ole mitään mille sanoa edes edes 'ei'! Koska kaikki käy. Olen samaa mieltä niitten kasvatusta tuntevien kanssa, että näistä lapsista tulee jakomielisairaita tai muuten sekapäisiä useammin kuin niistä, jotka on kasvatettu vaikka körttiläisiksi. On edes jotain mille sanoa ei, jotain mihin verrata sitten joskus jotain muuta. Tai sitten pysyä tai palata siihen minkä varassa kasvoi.
lapselle, mutta minusta muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Itse ainakin tekisin ehdottomasti niin, että jättäisin päätöksen lapselle. Minusta vanhempien pitää toimia niin, ettei lapselle tule sellaista vaikutelmaa, että hän loukkaa toista vanhempaansa. Kyllä aikuisten ihmisten täytyy pystyä sellaiseen ja täytyy varautua, jos kerran hankkii lapsia eriuskoisen kanssa.
pitäisi pystyä moneen muuhunkin mihin eivät pysty. En usko että lapsen on helppo kasvaa jollain ei-kenenkään maalla, jos kumpaakaan vanhempaa ei oma uskonto liikuta tippaakaan eikä se vaikuttaisia lapsen kasvatukseen vaikka molempien uskonto olisi sama niin silloin ehkä, mutta muuten tulee tilanteita joissa vanhemmat eivät edes huomaa ongelmaa, mutta lapsi on ristiriitatilanteessa, ehkä jatkuvassa.
minusta ei silti ole oikein päättää lapsen puolesta. Minä en ainakaan ryhtyisi sellaiseen. Sitäpaitsi tuleehan siitä väkisinkin erimielisyyttä vanhemmille, jos yritetään päättää kumpaan uskontoon lapsi kasvatetaan, kun molemmat tietysti puoltavat omaansa. Luulisin että sellaisesta ristiriidasta on vaikea päästä eteenpäin, kun kumminkin molemmat pitävät omaa uskontoaan oikeana. Minusta on parasta, että jokainen valitsee itse omalla kohdallaan. Toki molemmista uskonnoista voi kertoa lapselle ja tuleehan ne asiat ihan luonnollisestikin esiin.
mutta jotenkin tuntuu, että alkaa lipsua hiukan ulos palstan teemasta - eikö tuon ongelman voi sanoa olevan suorastaan universaali (eikäse siis koske mitenkään juuri juutalaisia ja ei-juutalaisia), koska ihmiset siirtyilevät maanosasta toiseen ja avioituvat jos miten ristiin rastiin vielä enemmän kuin ennen.
Olisiko paras vaihtoehto, että ristiriitaisuuksia aiheuttavat eriuskoisten avioliitot kiellettäisiin? laittettaisiin eri kulttuurien ja kansojen välille selvät rajat. Jos sitten vielä otetaan huomioon että maailmassa on noin 6000 eri kieltäkin, ja käsitejärjestelmät menee eri tavoin lapsena opitun kielen mukaan, niin voisi olla parempi jos eri kielisetkin pysyivät erillään, eli tarvittaisiin n 6000 valtiota. plaa plaa
päättäväthän vanhemmat lasten puolesta silloinkin kun heillä on sama uskonto. Pitäisi kai pohtia saavatko uskovat vanhemmat- olipa heidän uskontonsa mikä hyvänsä - siirtää uskontonsa lapselleen vai ainoastaan antaa virikkeitä eri suuntiin ja jättää päätös lapselle itselleen myöhemmin tehtäväksi.
myös juutalaista shamanismia.Sitä edustaa rabbi Gershon Winkler.Mahtavaa...
Kaikkea löytyy myös juutalaisuuden piiristä.
tarpeetonta. Ei ihmisiä voi noin pitää erillään, hyvänen aika, sehän olisi aivan luonnotonta. Minun mielestäni eriuskoisten avioliitoissa ei ole mitään ongelmaa, sanoinhan juuri, että mielestäni lapsi voi päättää itse kun on sopivan ikäinen. Tottakai tämä asia on universaali, mutta tässähän nyt puhuttiin juutalaisen ja ei-juutalaisen avioliitosta. Eikä minulla ole mitään tarvetta perustaa mitään "liikettä", kun ajatustapaani voi toteuttaa ihan nykytilanteessakin. Minusta ei ole mitään ongelmaa.
Minä kannatan joka tilanteessa sitä, että jokainen päättää oman uskontonsa itse. Vanhemmat ja muu ympäristö voisivat vain antaa virikkeitä.
sekin vielä, että jos lapsi ei saa kokea mitään ristiriitoja, niin lapsi saa aivan _väärän_ käsityksen siitä mitä kaikkea elämä on, ei mitään valmiuksi kohdata vaikka kiukkuinen kaupan kassa.. että sellainenkin voi olla 'onnellisen lapsuuden' seuraus, täysi yhteentörmäys muun maailman kanssa kun sieltä kotopesästä kuitenkin joskus joutuu lähtemään.
Onneksi useimmat lapset elää sen uhmaiän, oli vanhempien uskonto tai uskonnot mitkä tahansa. Lapset joilla ei sitä ole tai joilta se ylettömällä paapomisella ja 'lapsen palvonnalla ' estetään, aiheuttavat suurta huolta ympäristössään myöhemmin kun he puokkoilevat eri maailmankatsomusten ja kaaottisten ei-katsomusten välillä, kokeilevat rajojaan vielä aikuisenakin, joskus aivan uuviksiin asti missä vain ajelehtivatkin. tai sitten he etsivät 'sisäistä lastaan', ja taivas varjele kun sen löytävät jossakin 'raivoterapiassa'...
sitten aikuisena hän yhä miettii, että voi hyvänen aika sentään, minkä valitsen.. Ei ei. 'virikketten antaminen', minkä periaatteen mukaan? Että 'tämä nyt on juutalainen ajatus, että ihmistä ei saa palvoa', mutta 'kristinuskossa' ihan toisin.. no on siinä lapselle 'virikkeitä'. Eihän tuota näytä tämän palstan muutamat kykenevän aikuisenakaan ratkomaan.
Uskonto ei juutalaisuudessa ole mikään erillinen kuin tavara joka nyt on täsmälleen sellainen ja tällainen, vähän niin kuin monikuvioinen pallo, josta saa kiinni, että 'tämä on tätä'.
Miksi uskonnon pitäisi olla sellainen mikä 'minua miellyttää'? New Agea. Miljardi eri näkemystä.
kun mitään varmaa ei ennestään ole? Senkö perusteella miltä 'minusta tuntuu'.. Entä kun viikon päästä tuntuukin joltain muulta? Ei olekaan kivaa.. Sitten uusi uskonto: Tää on kivaa, tämän otan! Mistä sen tietää etukäteen mikä uskonto on sopiva valinta? Voiko sen ennustaa?
Joutuuhan ihminen muutenkin tekemään elämässään koko ajan valintoja, yhtä hyvin sen voi tehdä uskonnon suhteen. En minä näe tuota asiaa noin ongelmallisena.
minusta tuollainen ajattelu on jotenkin fasistista, että jotkut todellisuudesta irrallaan olevat teoreetikot pelkiien spekulaatiotten perusteella päättäisivät miten lapsia tulee kasvattaa. Miten kävi kokeilujen maissa missä uskonnot kitkettiin väkisin pois? polpot-land, stalin-land, ja natsi-land?
ja omien tunteiden perusteella. Niistähän uskonnollinen vakaumus koostuu. Minusta uskonto ei ole noin kevyt asia kuin sinä kuvasit, kyllä se on syvällisempi kokemus ihmiselle, eikä vaihdu tuolla lailla koko ajan.
Ei kai uskonnon valintaa voi ennustaa ja miksi pitäsikään, minusta se ei kuulu muille. Eikä uskontoa tuolla tavalla valita kuin marketista hedelmiä, vaan uskonnollinen vakaumus muodostuu vähitellen.
verrata siihen ostanko tänään kalakeitto-pakasteen vai teenkö jauhelihakastiketta
'pätevää tietoa siitä mitä uskonto on'? Ei mikään tieto koskaan paljasta uskontojen merkitystä, eikä 'olemusta', silloinhan 'tiede' vastaisi perimmäisiin kysymyksiin.
Mitä on tieto joka valitaan 'tunteen perusteella'? utopiaa, kuules, utopiaa.
Vertasin uskonnon valintaa muihin suuriin päätöksiin elämässä. Jokaisen on muutenkin pakko ottaa vastuu itsestään.
minun mielestä sinä et. Suhtaudut siihen aivan kuin se olisi tosiaan jotain vain minkä joku itse voi honata ja 'keksiä' että tuo tuossa, tuosta tiedän, koska minusta nyt tuntuu siltä. Minä pidän uskontoja isompina asioina.
Juurihan sinä olet puhunut sen puolesta että se pitää myöhemmin valita tulevaisuutta varten kai tietenkin. Siis ihan itse. Mutta perusta puuttuu. Ei ole ollut mitään mikä on ehdottomasti väärin tai oikein, siis ennen (koska oli vain eri mahdollisuuksia, eri uskontojen ihan perustavua asioita, joita ei edes voi rinnastaa toisiiinsa. Millä perusteella se valinta sitten tehdään? Sinä sanot, että tunteen ja tiedon. Tuo on utopiaa.
Mutta jos saat lapsia joskus, niin saat kyllä sekoittaa heidän päänsä. Eihän sellaista lakia ole, että on 'pakko kasvattaa lapsensa sen varaan mitä öiti ja isä pitää elämäsä perustana'.
tieto valitaan tunteen perusteella vaan, että tieto ja tunne yhdessä muodostavat uskonnollisen vakaumuksen. Lue huolellisemmin toisten kirjoittamat viestit ennenkuin kommentoit niitä.
kuin tuo sekava selitys mitä sinä kirjoitat. Minusta tässä ei ole mitään ongelmaa. Tieto ja tunteet eivät ole utopiaa, vaan tosiasioita ja perimmältään jokaisen uskominen tai ei-uskominen perustuu niihin.
ainakin usko tulee 'kuulemisesta', ei mistään tiedosta ja tunteesta 'yhteenkietoutuneina', siis 'itsestä', sen perusteella miten hyvin tiedän jotain 'tietoa' jollain tapaa. Jätän tähän.
Sellaisia asioita kuin uskonnot, ajatellaan nyt vaikka suuret ja vanhat maailmanuskonnot, niitä tuskin otetaan haltuun ja käännellään kuin villapaitoja, että sopiikohan tämä minulle vai ei.
Tämä on tätä taas. Minä olen mieluummin tietämättä mitä uskonnollinen usko on ja tyydyn siihen. Ei heilauta. Juutalaisuus on siitä mielenkiintoinen, miten hienolta se vaikuttaa, sitä hienommalta mitä enemmän siihen liittyviä asioita tutkailee, että sen ymmärtäminen ilman että on 'uskovainen' on mahdollista, koska siinä on kyse niin konreettisesta asiasta kuin elämisestä oikein tässä maailmassa, ja mieluummin olisin hiiren hiljaa kuin menisin ketään äitiä tai isää neuvomaan.
ja sovinnaisia ajatuskuvioita. Sanot niitä ehkä syvällisyyksiksi. Mutta kun ne leijuvat tukevasti ilmassa, niin en puutu en niihin.
Minusta sellaiset asiat jotka voi helposti ymmärtää ja jotka vain tuntuvat kivoilta ja viisailta, ovat todellisuudssa kaikkea muuta, banaaleja. Sellaiset ajatukset ovat minusta kuin aitoja, rajoja ja tulppia, esineen kaltaisia.
Eikä tule mistään kuulemisesta! Itsehän jokainen ajattelee niitä asioita mitä lukee ja opetetaan. Sinä et taida tietää kristinuskosta mitään, eikä se ole tämän palstan aihekaan, joten mitä sitä tähän sotket!
Ja kristinuskossakin on kysymys siitä miten pitäisi elää, kumma kun et sitäkään tiedä :( Ja kyllä jokainen saa sanoa mielipiteensä kenelle vaan, ei se muuta asiaa, että joku on äiti tai isä ja jos sinä olet mieluummin hiljaa, niin senkun olet vaan sitten.
Minä en ole mitenkään kaavamainen ajatuksissani, enkä sovinnainen, päinvastoin, minähän juuri sanoin, että ihmisten pitäisi valita itse! Sovinnaisuutta ja kaavamaisuutta on se, että yrittää väkisin syöttää muille omat vakaumuksensa, koska ei siedä muiden erimielisyydestä aiheutuvaa epävarmuutta.
Tärkeät asiat ovat perimmältään yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä. Ihmiset vain tuntevat tarvetta tehdä asiat vaikeiksi.
aikuisena? onpa kapea käsitys uskonnoista, oletko lukenut nuo jostain itseapukirjoista joissa annetaan juuri tuollaisia 'ottaa vastuu itsestään. Uskonnoissa useimmiten on niin että vastuu otetaan muistakin, gnostilaisuudessa usko tulee sisimmästä tai jostakin sellaisesta.
kristinuskossa ei näin ole vaan usko tulee sanan kuulemisesta, Augsburgin tunnustus tuolla, ja 111 000 osumaa aiheesta. Oli se jo varhemminkin kehitetty idea, mutta kristinuskossa ei missään tapauksessa usko tule itsen sisältä, sillä se olisi ollut gnostilaisuutta. Näin se oli k-uskonnon alusta asti: ja muistuttavathan k-uskovat yhäkin: 'kuule Israel..', vaikka se merkitseekin heille eri asiaa.
sallittakoon MM:n kurkistaa linkkikoelemaa haulla 'usko tulee kuulemisesta'. Minni puhui tuolla omiaan. Vaikka tämä onkin juutalaisuudelle omisettu foorumi, niin tuolla on niin väärä luonnehdinta k-uskonnosta että ei sitä pitdä jättää, ettei näytä siltä, että 'juutalaisuuspalstallaä' rienataan k-uskontoa.
http://www.google.fi/search?client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&channel=s&hl=fi&q=usko tulee kuulemisesta&meta=&btnG=Google-haku
opiskella vasta aikuisena. Ja kyllä se vaan on niin, että nykyään lähes kaikki kristityt ajattelevat uskomisen olevan yksityisasia, joka muodostuu yhdessä siitä mitä on LUKENUT, KUULLUT ja mitä omassa mielessään AJATTELEE ja TUNTEE. Kysy vaikka keneltä kadulla. Miksi väität, että minä puhun omiani, vaikka puhun yleisesti tiedossa olevasta asiasta, oletko elänyt jossakin tynnyrissä viimeiset sata vuotta? Itse rienaat ja valehtelet, jos väität, että nykyään kristityt käyvät tuhka tiheään kirkossa sanaa kuulemassa! Ihmiset ajattelevat, että uskonto on ihmisen sisällä ja jokaisen oma asia. Yritä päästä nykyhetkeen sieltä muinaisuudesta, äläkä puhu peetä asiasta josta et tunnu tietävän mitään!
Ja kyllä täällä on rienattu kristinuskoa aivan muissa yhteyksissä kuin tässä! Ei sellainen ole mitään rienaamista, jos sanoo tosiasioita. Sinulla on arvomaailma aivan sekaisin. Sinä olet ilkeä ja sietämätön ihminen, joka haluaa vaan haastaa riita jatkuvasti loukkaamalla toisia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000014&posting=22000000024730341
kommentti vielä tähän.
ne tunteet jotka kietoutuvat 'tietoon', nekinkö tulevat 'ulkoa'?
Uskonnot, mm k-uskonto ns 'yksityisasiana' ovat aina olleet yhdeltä osin oppineitten pitkän keskustelun tulosta, k-uskonnossa mm tunnustukset ym opit ja dogmit ja juutalaisuudessa taas sen oppineitten valtavan pitkän 'dialogin' tulos (mutta ilman dogmeja), ja toisaalta, koska kansa ei lue oppineitten kirjoittamia 'kirjastoja', niin uskonnoilla on aina ollut kansanomaiset versionsa, joihin tietenkin kulttuurinen traditio, minkä piirisssä on eletty, jättää jälkensä (esim erilainen eriasteinen 'taikausko'.
Jo kohta 20 vuotta sitten jopa Noam Chomsky varoitti uskonnollisesta psykologialla väritetystä, tai päin vastoin, uskonnon värittämällä arkipsykoligialla höystettyä kirjallisuudesta, hänkin piti niitä manipulaationa, ja tietämättömien ihmisten huijaamisena, valtavana bisneksenä, kirjallisuudesta, jossa ihmisiin upotetaan heidän tietämättään kyseenalaisia arvoja, joita he eivät itse huomaa(useammista asioista olen Chomskyn juttujen suhteen eri mieltä. Mutta tässä en), joista on yhteiskunnalle luultavasti enemmän vaaraa kuin hyötyä.. Mutta, 'jos joku ei arvosta demokratiaa', jota tämänkaltainen lukijoita manipuloiva kirjallisuus ohjailee, niin minkä sille voi..'mitä tehdä?
'Ihmiset aivopesevät itse itseään, vapaaehtoisesti' ja ihmettelevät miksei kuitenkaan oikein mikään skulaa..'
Ja kaikki nuo jutut, että 'yksilön tulee ottaa vastuu itse itsestään', sekotettuna tuohon uskontojen valintatalo-sekamelskaan, johtavat 'yksilön etsimään yksin onneaan vastassaan koko maailma', on ihan tuota samaa. Ole oman onnesi seppä, ellet onnistu, oma vikasi. Olithan itse vastuussa itsestäsi.
(On aika velttoa se mitä puhut kristinuskosta, olet kyllä sekottanut asiat. Sillä miten paljon ihmiset käyvät tai eivät käy kirkossa, ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Sovinnaista höttöä. Yksityisasia ja yksityisasia, mitä sitten, niin onkin.Ihmisen jumalasuhde on tietenkin yksityisasia,mutta edellä kuvatun uskonnollissävytteisen kirjallisuuden sekottama mieli ei huomaa, että jonkun mielestä se ei olekaan yksityisasia! Se luetaan kirjasta. Mutta ei k-uskontoa silti voi selittää jokainen yksityinen ihminen sen mukaan, miltä omassa yksinäisyydessä milloinkin sattuu tuntumaan. Totta on kyllä, että k-uskonnossa aivan eläisi (sen kansanomaisessa versiossa) yhä edelleen mukana polyteismi sekä viitteitä ilmiöstä, jossa 'jumala' ikäänkuin löydetäänkin 'omasta itsestä' (ja juuri tämä on se tausta k-uskonnossakin, sen keskeisimmässä opissa, että tehtiin selvä ero gnostilaisuuteen, se minkä vuoksi 'usko tulee kuulemisesta', ei itseä tarkkailemalla jostain hämäristä syvyyksistä). Mutta kristinuskon uskon katsotaan yhä tulevan jumalalta sanan kuulemisen kautta ja sen 'Sana' joka tuli 'lihaksi' on edelleen se J:llä alkava kuollut juutalainen kuin ennenkin.
Kenen kirjoittamia teoksia uskontojen valitsemisen oppaiksi pitäisi lukea? puuh.. tietenkin jotain 'sopivaa'??. Kuka tietää etteikö jokin kirja johdata ihmistä aivan harhaan, kuka joku mahdollisesti uskontojen suhteen epärealistinen, ehkä kurja yksinäinen, sen omin neuvoinsa pystyy päättelemään, ja minkä perusteella? Ihan sama vaikka lukisi kuinka tieteellstä kirjalluutta, sekin saattaa viedä yhtä harhaan, koska tieteeseen perehtyminen edellyttää kouluttautumista, mutta ei yksin.
Onko tällä mitään tekemistä palstan aiheen kanssa? Pelkkää abstraktia heittelyä edestakaisin ja spekulaatioita eikä mitään takeita että 'etsi itse itsellesi sopiva uskonto'milloinkaan pääsee turvallisesti maan pinnalle takaisin, siihen maailmaan, missä ratkaisevinta on kuitenkin, millaisia tekoja uskosta seuraa. Minulle riittää tämä.
millaisia tekoja uskosta seuraa, eiväthän pelkät ajatukset merkitse mitään jos ei niitä toteuta mitenkään. Eikä minun puheeni ole mitenkään velttoa tai jotain höttöä, minusta sinun puheesi on tosi sekavaa ja epäloogista. Arvelen, että elämme niin erilaisissa maailmoissa ettemme voi mitenkään ymmärtää toisiamme. Sinä näet minun ajatteluni omasta näkökulmastasi ja ymmärrät se väärin, koska et pysty ymmärtämään millaiseen kokonaisuuteen se liityy, koska se on sinulle vieras elämänpiiri. Minusta meidän ei kannata keskustella tästä eikä mistään, koska emme voi mitenkään ymmärtää toisiamme. Minusta turha vatvominen on vain turhaa, eikä tämä asia edes kuulu palstan aihepiiriin, joten en ymmärrä miksi otit sen edes esiin. Ja tiedoksi sinulle, että ihminen voi kuulla Jumalan äänen sisälläänkin ja kokea olevansa yhteydessä Jumalaan tai Jeesukseen tai mihin vaan. Eivät asiat ole noin kaavamaisia kuin sinä annat ymmärtää.
..siis joilla sellaisia on, vaan eräässä mielessä kuin uskonnollisen kielen 'kielioppisääntöjä', esim olisi hullua, jos k-pappi julistaisi saarnastuolista jotakin itse keksimäänsä ja löytämäänsä, esim että no minä en usko niin kuin kuin opeissa opetetaan, vaan luin yhden kirjan missä sanottiin, että kuuntele itseäsi, kyllä se sieltä löytyy, nyt rukoilkaamme, etälöydämme kukin oman itsemme.. ottakaamme nyt vastuu itsestämme! Aamen." Ne on vain siksi, että ihan mitä tahansa ei voida k-uskonnonkaan nimissä sanoa eikä opettaa.
Eivät nuo opit mitään uskomisen kohteita ole silti. Eikä kaavoja.
Juutalaisuudessa ei ole dogmeja eikä tunnustuksia. On vain ohjeet miten elää oikein, jotka on kuin suoja tai tie kohti avaria ja vapaita ajatuksia, aina uudelleen kysymistä, mitä pitää tietää ja mitä tehdä etten tekisi väärin, hyvää elämää tässä maaimassa.. Ne jotka eivät ymmärrä koko ideaa nimittävät jossain mielessä lain rajoitteeksi, vaikka asia on päin vastoin. Niinpä he jatkavat sen mielikuvan pyörittelyä ja sohimista mikä heillä juutalaisuudesta, eli eivät koskaan osu oikeaan, he ampuvat alas omaa mielikuvaansa. Mitä siitä tulee? Ei mitään.
Hurjaa, oletko sinä ollut mukana sellaisessa tilaisuudessa, vai mistä tiedät?
klasikkoteoksia 'juutalaista sosiologiaa'. En minä muista, että tällaista olisi koskaan korostettu. Jos juutalainen kääntyy katolisuuteen, onko se silloin juutalaista katolilaisuutta??
Tuon rabbin mainitseminen vain korostaa sitä kuinka juutalaisuuden sisältä voidaan saada erilaisia elementtejä esille,tässä tapauksessa shamanistiset piirteet juutalaisuudessa.
Se on sitä Amerikan hullutusta,mutta viihdyttävää sellaista.
kovin uskonnolliset ihmiset pelkäävät kaikkia viihdyttävää mikä liittyy uskontoon. Kai se on heidän omaa epävarmuuttaan.
Vastaus kysymykseeni on siis:
"Ei-juutalaisen lapsen voi kasvattaa aivan normaalisti juutalaisuuteen, jolloin hänen tulee enää vain kääntyä kun on vanhempi"
Vai onko korjattavaa?