Vaikea tulos Kepulle

70-luvun kenkälaatikosta sinä nuo enakkoluulosi etsit. Tätä päivää niissä ei ainakaan ole juuri nimeksikään.

Vanhaan Vasemmistolaiseen tapaat pelottelet, se ei enää näissä vaaleissa purrut. Mutta uskosi näyttää vahvalta.

Mielipidepankki tässä todistaa komiasti kuinka demareissa on jo kostomieliala noussut.

Karmea katkeruus puretaan SAK:n kautta työmarkkinahäiriköintinä, oppositiosta ammutaan kaikkea liikkuvaa parhaaseen pekkaristyyliin, vastakkainasettelusta tehdään totta vaikka väkisin.

Demareille, ja MPP:lle täällä Hakaniemen mannekiinina, on mahdotonta myöntää omia virheitä, niitä karmeita mokia joita tehtiin ylimielisessä vallantunnossa tehdyssä ala-arvoisessa muita arvostelevassa me-kampanjassa. Jonka SAK täydensi. Heinäluoma ja sitä kautta demari puolue tässä sai mitä tilasi, ja sen tilauksen toimitti perille Suomen kansa.

Vai onko kansa mielestäsi väärässä?

Siis pulinat pois, Mielipidepankki.

...monessa kohdin olen samaa mieltä kanssasi. Mutta näen kyllä tapahtuneelle muitakin ja painavampia syitä, niitä, joista puhuin jo ennusteissani demarien tappiosta ja joita olen täydentänyt tänään kahdella analyysillani ja niiden jatkoissa käyttämissäni puheenvuoroissa.

Noissa analyyseissani on selitystä tälle ensimmäisessä analyysissani lyhyesti toteamalleni totuudelle:

>> Voidaan sanoa, että kokoomus ja sdp saivat vaaleissa juuri sen, minkä ansaitsivatkin. Kepu sai ansaitsemaansa paremmin, vaikka melkoisen näpäytyksen äänestäjiltä saikin.

Keskustahan se on joka hallituskumppanin valitsee ja tekee sen sovittavan hallitusohjelman perusteella. Riippumatta kumman puolueen keskusta valitsee, tästäkin hallitusohjelmasta tulee jonkinlainen sekava kompromissi, johon tulee vain asioita, joista yhdessä voidaan sopia.

Pitää paikkansa, että keskustalla olisi SDP:n suhteen enemmän sanavaltaa niin hallitusohjelmassa kuin paikkamäärissäkin, mutta tuskinpa kokoomus ryhtyy kovin hankalaksi.

Uskon, että nimittäin kokoomuksella on tarve pitemmällekin tähdäten pyrkiä sellaiseen hallitusyhteistyöhön, joka takaa sinivihreän hallituksen jatkuvuuden eli rikkoa käytännössä vielä vallalla oleva periaate suurimmasta puolueesta automaattisena pääministeripuolueena. Näillä keskustelupalstoillakin Sir Alfredit ja Jäbät ovat jankanneet nimenomaan "länsimaista puolueoloista" eli porvarillisten puolueiden toiminnasta koalitiona.

En muuten ottanut huomioon sitä, että keskustalla on kokoomuksen kanssa muun muassa yrittäjäpolitiikkaan liittyviä yhteneväisyyksiä, joista tämän vaalitaistelun aikana ei puhuttu. Eli kokoomuslaiselta näyttäväkin politiikka voi olla keskustalaista.

Nato ja ydinvoima eivät hallitusohjelmaan tule, joten niistä asioista ei tarvitse kiistellä. Kunta- ja palveluremontista tehtiin jo nykyisen hallituksen aikana pitkälle ulottuva suunnitelma, joten sekin asia menee kuittauksella, että niissä merkeissä jatketaan.

Tulos on varmasti vaikea Kepulle, ennenkaikkea sen ennen vaaleja esittämän voimakkaan punamulta tahdon vuoksi. Vanhasen ilmeet sunnuntai-iltana oli paljon puhuvia, annetut lupaukset romuttuivat kun tulos selkiytyi. Korhosen eleet ja puheet kertovat samaa. Haluttu jatko ei taida toteutua.

Kokoomuksen voitto oli myös sivistyksen voitto. Kansaa aliarvioinut SDP:n kampanja sai arvoisensa tuomion, Suomi ei ole USA jossa vastapuolta herjaamalla voitetaan vaalit, kansamme on paljon sivistyneenpää ja ymmärtää sanoman taustatkin. Eteenpäinkatsova positiivinen asenne voittaa jäykän vanhakantaisuuden, olemme tulleet 2000-luvun postteolliseen yhteiskuntaan jossa joustavuus ja uudistuminen ovat avaimia menestykseen. Myös työpaikkoja luotaessa.

Kokoomuksen voitto oli myös osoitus kuinka vastuullisellakin oppositiopolitikalla voi menestyä. Menneen neljän vuoden ero sitä edeltäneisiin kepun oppositioaikoihin oli huomattava. Asiallisuus toi tulosta. Demareilta todennäköisenä oppositiojohtajana tulevalla vaalikaudella voisi odottaa samaa, mutta pahoin pelkään että SAK politrukki Heinäluomassa saa vallan. Silloin oppositio saa aikaan sen yhteiskuntarauhan vaarantamisen jolla SDP pelotteli jo vaalikampanjassaan.

Kokoomuksesta saa etsiä oikeistolaisuutta suurennuslasin kanssa. Tämä vastaava näkemys sopii Keskustaankin. Tilanne Suomessa on se, että tosiasiallinen oikeisto, siis porvaristo, on mitättömän pieni, pienempi kuin tosiasiallinen vasemmisto. Turha on riekkua oikeistolaistumisesta. Käytännössä kysymys on keskiryhmien vahvistumisesta.

Ay-miehet muistelevat mielellään edellistä porvarihallitusta unohtaen, että tällä kertaa ei edeltäjässä ollut mukana Holkeria ja Liikasta tuhoamassa maan taloutta. Keskusta ja Kokoomus saanevat suhteellisen vaivattomasti hallituksen kokoon ja ryhtyvät hoitamaan maan asioita kuin mikä tahansa hallitus.

Vaalituloksessa ei ole mitään ihmeellistä lukuunottamatta Niinistön äänivyöryä ja vetovoimaa oman vaalipiirin ulkopuolellakin. Se toi Kokoomukselle ainakin 2 prosenttiyksikön suuruisen lisän. Tämä lukema on ennenkaikkea demareilta pois. Ei siis mitään hämmästyttävää auringon alla. Tämä lisä olisi jäänyt tulematta, mikäli Niinistö olisi voittanut presidentin vaalin.

Itse pidän äänestämistä turhana enkä kielläkään mielihyvää siitä, että puolueeni, nukkuvien puolue, on yhä Suomen suurin. Sehän oli tosiasiallinen vaalivoittaja, sillä yli 30 prosentin markkinaosuuteen tuli pari prosenttiyksikköä lisää. Kyllä nukkuvillekin pitäisi laskea edustajan paikat ja laittaa sinne Arkadian kukkulalle näiden paikalle pahvi-Sauleja, jotta näkimisimme konkreettisesti, mikä on eduskunnan suurin ryhmä. Tietenkin nämä paikat pitää täyttää eturivistä. Joutavat salolaiset, ahteet ja kumppanit istumaan vähän taaempana.

Se on selvää,että sdp:ltä oli kaikki ideat lopussa ja heidän oli syytäkin päästä jäähylle.
Toisaalta porvarihallitus luo varmasti lisää turvattomuutta tavalliselle duunarille ja roimihenkilölle,jos esim työehtoja ja ihmisten irtisanomissuojaa aletaan heikentämään tuntuvasti.
Tämä voi tietää kylmää kyytiä kotimaiselle kysynnälle.Jos ihmiset alkavat tuntemaan tulevaisuuten epävarmaksi ja turvattomammaksi,niin he myöskin lopettavat kaiken turhan kulutuksen.

Toivotaan, että keskusta ja kokoomus löytäisivät toisensa. Itse en pidä poissuljettuna, että SDP saa keskustan suostumaan vaikka mihin, ettei sen tarvitsisi mennä kokoomuksen kanssa hallitukseen, ja punamulta siis jatkaisi. Siitähän Vanhanen ja Heinäluoma olivat sopineet, jos "vaalitulos sen sallii".

Mikään ei olisi Vanhaselle helpompaa kuin sanoa, että "kokoomuksen tavoitteet ovat keskustalaisille liian oikeistolaisia ja kansaa kahtia jakavia", jos Vanhanen haluaa syyn jatkaa punamultaa. Poruhan siitä nousisi niin kuin sinipunan jatkosta 1999 keskustan vaalivoiton jälkeen, mutta mitä sitten.

Sikäli, kun kokoomus hallitukseen nousee, niin minä odotan sinun tavallasi nimenomaan sitä, että nyt kokoomus toteuttaa jokaisen vaalilupauksensa. Työministerin salkku olisi annettava Eero Lehdelle. Salolaisesta tehtävä ulkoministeri. Niinistö ehdottomasti valtiovarainministeriksi taloutta hoitamaan ja Kataiselle kauppa- ja teollisuusministeriö.

Ruoan alv-alennus voitaisi toteuttaa vaalikauden lopulla, kun ensin saadaan rakennetyöttömyys pienemmäksi. Siihen keskusta varmaan suostuisi.

Natoonhan kokoomuksellakaan ei ole ollut kiirettä, joten se noussee esiin puolustuspoliittisessa selonteossa, mikäli maailman meno ja asiantuntijat pitävät sitä 2008 tarpeellisena. Keskusta ja SDP lähtevät kyllä turvallisuuspolitiikassa tukemaan tarpeellista vaihtoehtoa, koska ei tunnepolitikoinnilla estetä tarpeellisten asioiden toteuttamista. Onhan Nato myös rahakysymys, jos "uskottava puolustus" aiotaan hoitaa yksin ja vain omin voimin.

Etenkin kannustinloukkujen purku on nyt edessä, ja kolmikannassa hallitus ottaa varmasti isännän roolin itselleen, kun se oli punamullan aikana SDP/SAK:lla.

Kansa saa nyt, mitä se tilasi. Vihreät voisivat hyvin tulla mukaan maltillisen keskusta-oikeiston ensimmäiseen vapaaehtoiseen koalitioon ottamaan vastuuta ympäristöministeriöstä, opetusministeriöstä ja ehkä sosiaaliministeriöstäkin.

... kun leimaat kepun valituloksen huonommaksi kuin demareiden.

Keskusta johtaa hallitusta, eikä sillä ole mitään syytä alistua toteuttamaan kokoomuksen politiikkaa.

Jos kepu ei pääse sopuun Kokoomuksen kanssa ruuan alvin alentamisesta, Nato kykysmuksestä ja kuntauudistuksesta siten että alvia alennetaan, Natoon ei liitytä ja pakkoliitoksia ei tehdä, niin sillä on mahdollista jättää hallitusneuvottelut ja tehköön Kokoomus hallituksen sossujen kanssa. Nehän ovat noissa asioissa lähellä toisiaan.

Luulen vain, että Kokoomuksella ei ole varaa tehdä hallitusta vaalin rökäletappioon kärsineen puolueen. Sen pitää antaa periksi kepun vaatimuksille ja tyytyä kansan tahtoon ja kohtaloonsa.