Maailma on niin julma paikka, että jos jokin suurempi voima/luoja olisi olemassa ja antaisi kaiken pahan tapahtua niin se olisi hulluutta.
Miten uskova voi selittää esim. sen kuinka syntymästään asti sairas lapsi joutuu taistelemaan
tuskissaan kohti kuolemaansa.
Miten uskovainen voi kiittää luojaa siitä että, esim. vaikkapa tsunamin kaltaisesta katastroofista selvinneenä ihminen kiittää ja ylistää suurempaa voimaa, kun parin metrin päässä vesi on vienyt kymmeniä ihmisiä ja aivan pieniä vauvojakin kuolemaansa.
Miten esim auto-onnettomuudesta selvinnyt voi
kiittää luojaa pelastumisestaan, kun viereinen matkustaja ei selvinnytkään.
Vertailukohtia on rajattomasti, aina maanjäristyksistä, hirmumyrskyistä ja muista. Entäpä wtc-iskut...osa selvisi osa ei
Se, että joku kiittää henkensä pelastumisesta vastaavissa tilanteissa, vaikka viereinen ihminen olisi ollut aivan vieressä, muttei selvinnyt,
niin eikö se jos jokin ole itsekästä toimintaa.
Minä selvisin, kiitos luojalle...oliko se viereinen sitten muka syntisempi ?
Se, että esim juuri katastroofista selvinneet ylistävät ja kiittävät luojaa, niin millä perusteella sitten ne kuolleet olisivat ansainneet
kohtalonsa?
Jos selviää vastaavankaltaisista tilanteista hengissä, niin se on puhdasta sattumaa ja onnea.
Turha siinä enää sen jälkeen on luojaansa kiittää ja katsoa kuinka viereinen ihminen olisi kuin ansainnut kuolemansa, koska luoja pelasti minut ei häntä!
Miten uskova voi selittää esim. sen kuinka syntymästään asti sairas lapsi joutuu taistelemaan
tuskissaan kohti kuolemaansa.
Miten uskovainen voi kiittää luojaa siitä että, esim. vaikkapa tsunamin kaltaisesta katastroofista selvinneenä ihminen kiittää ja ylistää suurempaa voimaa, kun parin metrin päässä vesi on vienyt kymmeniä ihmisiä ja aivan pieniä vauvojakin kuolemaansa.
Miten esim auto-onnettomuudesta selvinnyt voi
kiittää luojaa pelastumisestaan, kun viereinen matkustaja ei selvinnytkään.
Vertailukohtia on rajattomasti, aina maanjäristyksistä, hirmumyrskyistä ja muista. Entäpä wtc-iskut...osa selvisi osa ei
Se, että joku kiittää henkensä pelastumisesta vastaavissa tilanteissa, vaikka viereinen ihminen olisi ollut aivan vieressä, muttei selvinnyt,
niin eikö se jos jokin ole itsekästä toimintaa.
Minä selvisin, kiitos luojalle...oliko se viereinen sitten muka syntisempi ?
Se, että esim juuri katastroofista selvinneet ylistävät ja kiittävät luojaa, niin millä perusteella sitten ne kuolleet olisivat ansainneet
kohtalonsa?
Jos selviää vastaavankaltaisista tilanteista hengissä, niin se on puhdasta sattumaa ja onnea.
Turha siinä enää sen jälkeen on luojaansa kiittää ja katsoa kuinka viereinen ihminen olisi kuin ansainnut kuolemansa, koska luoja pelasti minut ei häntä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Minä selvisin, kiitos luojalle...oliko se viereinen sitten muka syntisempi ?"
En ymmärrä miten tämä liittyy syntikysymykseen, mutta jos sen haluaa sellaiseen kytkeä, niin eikö ajatusta voisi esittää toisinkin päin? Ehkä hän kiittää siitä, että selvisi vaikka on itse syntisempi kuin toiset? Luulen kyllä, että kuolemanvaarasta pelastumisen moni kokee kiitollisuuden aiheeksi, vaikka kiittäisi sitä hyvää onneaan.
Ihan mielenkiintoinen kysymys noin muuten, sitähän on pohdittu Jobin kirjassa melko perusteellisesti.
"millä perusteella sitten ne kuolleet olisivat ansainneet kohtalonsa?"
Milläs perusteilla täällä yleensä ansaitaan kuolema? Läheisen kuolema on ainakin omaisille kova paikka vaikka siihen ei liittyisi mitään katastrofia. Ihmisiä kuolee joukoittain joka päivä.
Kirjoituksesi kertoo hyvin sen totuuden että jumala on pelkkää satua.
Uskovaisen ajatuksenjuoksu toimii näissä tilanteissa ymmärtääkseni sillä tavoin, että "pahempaakin olisi voinut sattua". Ja sitten kiitetään ja kumarretaan, että jumala säästi siltätältäjatolta...
Se on niin totaalista alistumista ja orjameininkiä, että oksettaa. Mutta vallanpitäjille sopii oikein hyvin tällaiset kansalaiset...
"Se on niin totaalista alistumista ja orjameininkiä, että oksettaa. Mutta vallanpitäjille sopii oikein hyvin tällaiset kansalaiset..."
Sinähän se vasta systeemin vastustaja olet kun täällä oksentelet orjameiningille. Vituttaa kun kaltaisesi paskat housussa tottelee tätä yhteiskuntaa ja sen vallanpitäjiä. Täällä sitten avaudutaan, että taikauskolla tätä porukkaa pelotellaan. Vitut! Sinunkin orjuus on alkanut jo ajat sitten, etkä koskaan edes aio päästä pois siitä. En ihmettele, että tässä vittumaisessa koneistossa ihmiset itse valitsevat mieluummin "hulluuden" ja mielikuvitusmaailman ja elävät edes suhteellisen vapaalla tahdolla toisin kun kaltaisesi todelliset orjat. Mikäköhän on anarkistisin tekosi? etkö maksa TV-lupaa???
Suurimpana ongelmana tunnut pitävän sitä, että miten joku voi uskoa Jumalaan, kun on olemassa sellainen asia kuin kuolema.
Ikään kuin tämä ajallinen tämä olisi sellainen ihana asia, joka ei ikinä saisikaan loppua?
Enpä itse voi kuvitella ikävämpää tulevaisuutta, kuin ikuinen elämä tämän maan päällä, tällaisena ihmisenä ja tällaisten ihmisten parissa.
Yksi asia mihin uskova suhtautuu aivan eri tavalla kuin uskosta osaton, onkin juuri kuolema. Uskovalle kuolemakaan ei ole kaiken loppu, vaan uuden, paremman alku. Uskova voi kiittää siitä, että kerran pääsee pois. Toki voi kiittää siitäkin, että pelastuu jostain onnettomuudesta, kuten autokolarista tai tsunamista. Silloin voi ajatella, että Jumalalla oli vielä suunnitteilla jotain tehtävää tässä maailmassa sille ihmiselle, joka vielä jäi elämään.
Ei lapselle itselleen ole mikään tragedia, jos pikkuvauvana kuolee. Hänen matkansa oli vain lyhyempi, pääsi pikemmin taivaan kotiin, missä ei ole enää tuskaa eikä kuolemaa.
Mutta jokaisella on määräaikansa ja tehtävänsä tässä ajassa. MIKSI olemme täällä, se kysymys on itsellenikin vielä vastausta vailla. Mutta uskon, että jonain päivänä ymmärrän vielä kaiken. Tänä päivänä uskon Jumalaan ja Jeesuksen sovintotyön varassa kuljen päivän matkan kerrallaan, kohti Taivaan Kotia.
Tiedän, että tämä kuulostaa kovin lapselliselta, mutta niin vain uskon, ja olen siinä uskossani onnellinen. Se antaa minulle tulevaisuuden ja toivon. Se voi antaa sinullekin, jos tahdot!
En tiedä, oletko tutustunut uskovien matkaoppaaseen, Raamattuun. Mutta siellä kuitenkin kerrotaan uskovan ihmisen elämästä matkana, kun kerrotaan Jumalan kansan pakomatkasta Egyptin orjuudesta autiomaan kautta luvattuun Kaanaanin maahan (Mooseksen kirja).
Kyse on (uskoni mukaan) todellisista tapahtumista, mutta lisäksi kyse on VERTAUSKUVASTA. Uuden testamentin puolella Paavali vahvistaa ko. käsityksen esim. 1. Kor. 10:1-14:ssa.
Lähtö Egyptistä Punaisen meren yli on vertauskuvallisesti pakomatka synninorjuudesta, (Vapahtajan sovintoveren, kasteen kautta), ja autiomaamatka kohti luvattua maata on vertauskuvallisesti uskovan ajallinen elämä, matka, jota käydään Jeesus-Tien päällä, eläen taivaasta tulleen leivän, mannan varassa. Se manna, jota Jumalan kansa autiomaamatkallaan söi joka päivä, on vertauskuva uskovan jokapäiväisestä Leivästä, joka on Sana eli Kristus). Se varassa uskovat elävät eli vaeltavat maisen matkansa kohti luvattua maata, taivaan kotimaata.
Kuten muinoin noista Egyptistä paenneistakaan kaikki eivät päässeet perille luvattuun maahan, koska luopuivat Jumalasta matkan aikana, ei kristikansastakaan kaikki matkalle lähteneet pääse perille.
1. Kor. 10:1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
1. Kor. 10:2 ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä
1. Kor. 10:3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa
1. Kor. 10:4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
1. Kor. 10:5 Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.
1. Kor. 10:6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
1. Kor. 10:7 Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään."
1. Kor. 10:8 Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
1. Kor. 10:9 Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.
1. Kor. 10:10 Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.
1. Kor. 10:11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
1. Kor. 10:12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
1. Kor. 10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
1. Kor. 10:14 Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.
Epäjumalanpalvelus on kaikkea sitä, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Hänen tahtonsa mukainen elämä on Raamatun mukaan Jeesukseen uskovana elämistä.