Ilot pienet on täällä ja suuret on surut,
mut suuriksi tehdään ne pienetkin murut
ja surut ne pieniksi pilkataan,
miesvoimin ne nuuskaksi nauretaan,
ne vuorenvaltavat surut.
Sitä riittää leikkiä hirtehistä,
ei meitä se haavoita eikä pistä,
mut murheet loikkivat loukostaan
ulos yöhön, kun kilvan lauotaan
sitä leikkiä hirtehistä.
Ivan ruoskalla piestään kuolemaakin,
pilan raipalla selkää sen mustan kaakin
kun joukolla piestään ja piiskataan,
niin mies sitä vastaan tullessaan
voi uhmata kuolemaakin.
mut suuriksi tehdään ne pienetkin murut
ja surut ne pieniksi pilkataan,
miesvoimin ne nuuskaksi nauretaan,
ne vuorenvaltavat surut.
Sitä riittää leikkiä hirtehistä,
ei meitä se haavoita eikä pistä,
mut murheet loikkivat loukostaan
ulos yöhön, kun kilvan lauotaan
sitä leikkiä hirtehistä.
Ivan ruoskalla piestään kuolemaakin,
pilan raipalla selkää sen mustan kaakin
kun joukolla piestään ja piiskataan,
niin mies sitä vastaan tullessaan
voi uhmata kuolemaakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
runo joka kolahti, sai pyyhkimään kyyyneleitä.
Kaunis!
Älä surua maahan polje,
se sinne kasvamaan jää.
Anna surun vapaana liitää,
pois kauas merten taa.
Ota surusi tilalle ilo,
se toisten kanssa sä jaa.
Siinä ilossa nauru helkkää,
antaa voimaa elämään.
No näin tänään, kuinkas huomenna?
..olin ainakin tunnistavinani..tosin en ihan varma ole, mutta tyyli kovin sama ja poljento kalskahti tutulle :)
Vaelluslaulu
Jo kuulet, jo kuulet,
kun soivat suvituulet,
soi viesti aavain ulappain
ja suurten metsien.
Pois kauas, pois kauas
sua kutsuu matkasauvas,
tiet erämaihin viitoittain
ja polut etsien.
On aikas, on aikas,
kun aamukaste raikas
kuin kultavihma huikaisee
sun silmääs raukeaa.
Taa vuorten, taa vuorten,
taa kevätmetsäin nuorten,
miss' ihmisääni vaimenee
ja taivas aukeaa!
Öin taivas, öin taivas
pois riisuu sulta vaivas,
öin uupunein se virvoittaa
sun voimas uusien.
Ja viimein, ja viimein
yö ylhä tähtisiimein
sua saattaa, nurmen nukkujaa,
luo tummain kuusien.
lisää.
Ykää se on.
Sadunkerronta
Pyysit, että kertoisin
sinulle sadun, armahin,
kaukaisesta etelänmaasta
ja prinssistä urhokkaasta.
Kerroin satuni kauneimman,
kuinka pikkuisen prinsessan
luolaansa hirmuinen peikko vei
- prinssi koskaan saapunut ei.
sepäs olikin ilkeä peikko
mutta neidolle liian heikko
Prinsessa möiskäsi turpiin sitä
ja sanoi peikolle arvaatkos mitä
mie sulle näytän mist pissii kana
ja tässä ois vielä yks kauhia mana
peikko sa perhana hiitehen painu
mulla on prinssistä nytten jo vainu
...hehhhehhheeee..;)
'
Peikko otti sanoista vaarin,
katseli neitoa syrjäkaarin,
mahtoiko totta tarkoittaa,
metsää peikolle osoittaa.
Peikko se sinne laahusti,
mikä nyt oli hullusti,
kun ei hän neitoa saanutkaan,
vaik' omakin kotona odottaa.
peikkoa soimaa,
se prinsessaa hoitaa.
Hellii ja hoitaa,
paijaa ja passaa.
Ei kotona asiasta tietoa lain,
on peikolla salaisuus piilossa vain.
Ei se kellekkään kerro,
se salaisuushan on vain.
Peikko on ikeessä,
kasvot virneessä,
näreen alta katsoo,
mitä lie vartoo.
Mahtaisko saada
toisen neidon silti,
houkutuskin on suuri,
uuden haarlemin juuri.
haaremi onnea tuo,
se vain haluaa itselleen kaiken.
Peikko kiltti on kuitenkin,
tee se ei pahaa,
se vain haluaa rakkautta suurta.