Suomen ja Ruotsin sanotaan olevan rakkaita vihollisia urheilussa. Yhtä hyvin tuo sanonta pitää paikkansa keskustan ja sdp:n suhteen politiikasta kyseen ollen. Otellaan keskenään ”verissä päin” – kuvaannollisesti ilmaisten – mutta kuitenkin ollaan ylimpiä ystäviä keskenään. Mutta ei silti toivota toiselle parasta menestystä – enempää Suomi ja Ruotsi toisilleen urheilussa kuin kepu ja demarit toisilleen politiikassa, kun se menestys olisi silloin pois itseltä.
Tuollainen ”rakkaussuhde” saattaa muodostua haitaksi molemmille. Niin kävi näissä vaaleissa.
Sdp oli osaltaan syypää keskustan melkoiselle vaalitappiolle ja keskusta samoin sdp:n vielä tuplaten suuremmalle tappiolle. Niiden yhteistä rakkautta punamultaan eivät jaa läheskään kaikki noiden puolueiden kannattajat. Molemmissa vilkuiltiin uuteen mielitiettyyn, kokoomukseen, ja demareissa selvästi enemmän kuin keskustassa. Keskusta lienee menettänyt eniten ääniään perussuomalaisille; siitä kertoo mm. persujen nousu ja keskustan menetykset Uudellamaalla, jossa demarien menetykset koituivat varmasti kokoomuksen ja nimenomaan Sauli Niinistön hyväksi.
Siis nuo veljekset – keskusta ja sdp – ovat hieman verrannolliset myös Raamatusta tuttuihin veljeksiin Kainiin ja Abeliin. Veljesrakkaushan noilla meidänkin veljeksillä on, mutta myös kalvava kateus toisiaan kohtaan. Toki ne eivät toisiaan ihan tappamaan pysty, mutta siihenkin halua varmasti riittäisi kummassakin veljeksessä.
Ja jos ne vielä päättävät jatkaa yhteiseloaan, eli jatkaa punamultaa, silloin noissa veljeksissä toistensa kadehtimisen ja toista kohtaan haudottujen pahojen aikeiden lisäksi on myös viettiä itsetuhoon. Ja sellainen ”tuhon tie” on ihan mahdollinen.
Kepulaisten enemmistölle samoin kuin sen johtaville poliitikoille punamulta olisi ilman muuta mieluisampi. Vaikka vasemmistokepulaisetkin – kuten esim. Oiva Härkönen täällä – esiintyvät mielellään porvareina, heidän mielipiteensä asiakysymyksissä ovat selvästi vasemmistolaisia. Ja Oiva on oikeastikin hyvinvoivaa keskiluokkaa, kun kepulaisten kannattajien enemmistö on varsin vähäväkistä väestöä, jotka kyllä ymmärtävät demarien politiikan kokoomusta paremmin suosivan sitä jakopolitiikkaa, joka heille on elinehto.
Luulen, että punamullan jatkon estyminen on nyt demareista kiinni. Siellä toivottavasti on tarpeeksi järkeä ja kaukonäköisyyttä kieltäytyä kepun kosinnasta. Ja niin sittenkin uskon tapahtuvan, sillä varmaan siellä tunnetaan historia ja muistetaan, millaiset voitot sdp on saanut oppositiokausiensa jälkeen.
Kekkosen hajottaman sdp:n enemmistö oli pitkään hänen pakottamanaan myös oppositiossa, kunnes se 1966 saavutti murskavoiton, jonka rinnalla kokoomuksen nyt saama voitto kalpenee. Se nosti kannatustaan vajaasta 20 %:sta 27,2 %:iin ja paikkalukuaan 40:stä 62:een, eli sai 22 lisäpaikkaa. Myös 1995 vain vaalikauden oppositiossa oltuaan sdp sai murskavoiton, 785 637 ääntä eli 182 557 ääntä eli yli 10 % enemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja nostivat paikkalukuaan 48:sta 65:een, eli saivat 15 lisäpaikkaa. Noissa vaaleissa keskusta menetti 124 714 ääntä, mikä merkitsi 11 paikkaa sen edustajamäärän pudotessa 55:stä 44:ään.
Laitoin nuo omista tiedostoistani poimimani ja netistäkin löytyvät luvut tuohon siksi, kun olen lukuisat kerrat huomannut täällä debatoivien muistin kovin lyhyeksi!
Keskustan asema on nyt surkea, ihan kuin Mielipidepankki eilen totesi. Se ei haluaisi mennä porvarihallitukseen, jossa se tietää joutuvansa toteuttamaan kokoomuksen politiikkaa, joka syö siltä kannatusta sen ydinalueilla, mutta siihen sen on nyt pakko taipua. Demareista se ei saa kumppanikseen. Ja sitä odottaa 2011 samanlainen tappio kuin viimeksi porvarihallituksen jälkeen, eli tuo 1995 tapahtunut romahdus. kepun johdossa se kyllä muistetaan ja sitä pelätään kauheasti.
Nyt siis tarjoutunee kokoomukselle mahdollisuus päästä näyttämään, pystyykö se ja haluaakaanko se toteuttaa niitä kaikkia hyviä, joita se piti esillä, vai olivatko ne vain vaalipuheita. Niihin päästäkseen sen täytyy koko voimallaan kyykyttää kepua ja varmentaa sen tuleva rökäletappio. Jos osoittautuu olevan niin, että kokoomus ei ole puheittensa mittainen, siitä se maksaa raskaasti seuraavissa vaaleissa. Ainakin me nyt sille kannatuksemme antaneet demokratian ritarit – toistasataatuhatta äänestäjää – vedämme kannatuksemme pois, ja varmaan saamme seuraa puoluetta perinteisemminkin kannattaneilta
- - -
Laitoin aamulla sähköpostina kirjeen sdp:n (Heinäluoman) vaalitiimille, ja äsken sen kopion myös sdp:n saitille. Koska siinä kosketellaan myös keskustaan liittyviä asioita, laitan tähän linkin kirjoitukseeni:
Palautetta sdp:n vaalitiimille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000104&posting=22000000024735540
Tuollainen ”rakkaussuhde” saattaa muodostua haitaksi molemmille. Niin kävi näissä vaaleissa.
Sdp oli osaltaan syypää keskustan melkoiselle vaalitappiolle ja keskusta samoin sdp:n vielä tuplaten suuremmalle tappiolle. Niiden yhteistä rakkautta punamultaan eivät jaa läheskään kaikki noiden puolueiden kannattajat. Molemmissa vilkuiltiin uuteen mielitiettyyn, kokoomukseen, ja demareissa selvästi enemmän kuin keskustassa. Keskusta lienee menettänyt eniten ääniään perussuomalaisille; siitä kertoo mm. persujen nousu ja keskustan menetykset Uudellamaalla, jossa demarien menetykset koituivat varmasti kokoomuksen ja nimenomaan Sauli Niinistön hyväksi.
Siis nuo veljekset – keskusta ja sdp – ovat hieman verrannolliset myös Raamatusta tuttuihin veljeksiin Kainiin ja Abeliin. Veljesrakkaushan noilla meidänkin veljeksillä on, mutta myös kalvava kateus toisiaan kohtaan. Toki ne eivät toisiaan ihan tappamaan pysty, mutta siihenkin halua varmasti riittäisi kummassakin veljeksessä.
Ja jos ne vielä päättävät jatkaa yhteiseloaan, eli jatkaa punamultaa, silloin noissa veljeksissä toistensa kadehtimisen ja toista kohtaan haudottujen pahojen aikeiden lisäksi on myös viettiä itsetuhoon. Ja sellainen ”tuhon tie” on ihan mahdollinen.
Kepulaisten enemmistölle samoin kuin sen johtaville poliitikoille punamulta olisi ilman muuta mieluisampi. Vaikka vasemmistokepulaisetkin – kuten esim. Oiva Härkönen täällä – esiintyvät mielellään porvareina, heidän mielipiteensä asiakysymyksissä ovat selvästi vasemmistolaisia. Ja Oiva on oikeastikin hyvinvoivaa keskiluokkaa, kun kepulaisten kannattajien enemmistö on varsin vähäväkistä väestöä, jotka kyllä ymmärtävät demarien politiikan kokoomusta paremmin suosivan sitä jakopolitiikkaa, joka heille on elinehto.
Luulen, että punamullan jatkon estyminen on nyt demareista kiinni. Siellä toivottavasti on tarpeeksi järkeä ja kaukonäköisyyttä kieltäytyä kepun kosinnasta. Ja niin sittenkin uskon tapahtuvan, sillä varmaan siellä tunnetaan historia ja muistetaan, millaiset voitot sdp on saanut oppositiokausiensa jälkeen.
Kekkosen hajottaman sdp:n enemmistö oli pitkään hänen pakottamanaan myös oppositiossa, kunnes se 1966 saavutti murskavoiton, jonka rinnalla kokoomuksen nyt saama voitto kalpenee. Se nosti kannatustaan vajaasta 20 %:sta 27,2 %:iin ja paikkalukuaan 40:stä 62:een, eli sai 22 lisäpaikkaa. Myös 1995 vain vaalikauden oppositiossa oltuaan sdp sai murskavoiton, 785 637 ääntä eli 182 557 ääntä eli yli 10 % enemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja nostivat paikkalukuaan 48:sta 65:een, eli saivat 15 lisäpaikkaa. Noissa vaaleissa keskusta menetti 124 714 ääntä, mikä merkitsi 11 paikkaa sen edustajamäärän pudotessa 55:stä 44:ään.
Laitoin nuo omista tiedostoistani poimimani ja netistäkin löytyvät luvut tuohon siksi, kun olen lukuisat kerrat huomannut täällä debatoivien muistin kovin lyhyeksi!
Keskustan asema on nyt surkea, ihan kuin Mielipidepankki eilen totesi. Se ei haluaisi mennä porvarihallitukseen, jossa se tietää joutuvansa toteuttamaan kokoomuksen politiikkaa, joka syö siltä kannatusta sen ydinalueilla, mutta siihen sen on nyt pakko taipua. Demareista se ei saa kumppanikseen. Ja sitä odottaa 2011 samanlainen tappio kuin viimeksi porvarihallituksen jälkeen, eli tuo 1995 tapahtunut romahdus. kepun johdossa se kyllä muistetaan ja sitä pelätään kauheasti.
Nyt siis tarjoutunee kokoomukselle mahdollisuus päästä näyttämään, pystyykö se ja haluaakaanko se toteuttaa niitä kaikkia hyviä, joita se piti esillä, vai olivatko ne vain vaalipuheita. Niihin päästäkseen sen täytyy koko voimallaan kyykyttää kepua ja varmentaa sen tuleva rökäletappio. Jos osoittautuu olevan niin, että kokoomus ei ole puheittensa mittainen, siitä se maksaa raskaasti seuraavissa vaaleissa. Ainakin me nyt sille kannatuksemme antaneet demokratian ritarit – toistasataatuhatta äänestäjää – vedämme kannatuksemme pois, ja varmaan saamme seuraa puoluetta perinteisemminkin kannattaneilta
- - -
Laitoin aamulla sähköpostina kirjeen sdp:n (Heinäluoman) vaalitiimille, ja äsken sen kopion myös sdp:n saitille. Koska siinä kosketellaan myös keskustaan liittyviä asioita, laitan tähän linkin kirjoitukseeni:
Palautetta sdp:n vaalitiimille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000104&posting=22000000024735540
Vastaukset 24
Vanhimmat
...vielä ojennan tässä avaukseeni sisältyvän pätkän niille, jotka eivät jaksa lukea pitkää kirjoitustani:
- - -
Luulen, että punamullan jatkon estyminen on nyt demareista kiinni. Siellä toivottavasti on tarpeeksi järkeä ja kaukonäköisyyttä kieltäytyä kepun kosinnasta. Ja niin sittenkin uskon tapahtuvan, sillä varmaan siellä tunnetaan historia ja muistetaan, millaiset voitot sdp on saanut oppositiokausiensa jälkeen.
Kekkosen hajottaman sdp:n enemmistö oli pitkään hänen pakottamanaan myös oppositiossa, kunnes se 1966 saavutti murskavoiton, jonka rinnalla kokoomuksen nyt saama voitto kalpenee. Se nosti kannatustaan vajaasta 20 %:sta 27,2 %:iin ja paikkalukuaan 40:stä 62:een, eli sai 22 lisäpaikkaa. Myös 1995 vain vaalikauden oppositiossa oltuaan sdp sai murskavoiton, 785 637 ääntä eli 182 557 ääntä eli yli 10 % enemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja nostivat paikkalukuaan 48:sta 65:een, eli saivat 15 lisäpaikkaa. Noissa vaaleissa keskusta menetti 124 714 ääntä, mikä merkitsi 11 paikkaa sen edustajamäärän pudotessa 55:stä 44:ään.
Laitoin nuo omista tiedostoistani poimimani ja netistäkin löytyvät luvut tuohon siksi, kun olen lukuisat kerrat huomannut täällä debatoivien muistin kovin lyhyeksi!
- - -
Ja kun kohta historiaa tuntemattomat alakisivat väittää tuota valheeksi, niin säästän heidät häpeältä laittamalla pari linkkiä, joista tuolle löytyy vahvistusta:
http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit95/suurpuolsuhtkann.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_1995
jorma johtaa hallitusneuvotteluja.
20.3.-95 Suomenmaan etusivu:
“Keskustalle hyvä torjuntavoitto” (EDUSKUNTAVAALEISSA -11 PAIKKAA!)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000024745042
... Sinua, niin vastaan siltä osin. Muussakaan jutussasi ei ole paljon järkeä, mutta en muilta osin hukkaa ruutiani.
>>> Kepulaisten enemmistölle samoin kuin sen johtaville poliitikoille punamulta olisi ilman muuta mieluisampi. Vaikka vasemmistokepulaisetkin – kuten esim. Oiva Härkönen täällä – esiintyvät mielellään porvareina, heidän mielipiteensä asiakysymyksissä ovat selvästi vasemmistolaisia. Ja Oiva on oikeastikin hyvinvoivaa keskiluokkaa, kun kepulaisten kannattajien enemmistö on varsin vähäväkistä väestöä, jotka kyllä ymmärtävät demarien politiikan kokoomusta paremmin suosivan sitä jakopolitiikkaa, joka heille on elinehto.
...ja tietenkin toivon kokoomukselle menestystä siinä porvarihallituksessa, joka nyut tulee. Ja ihan yhtä lämpimästi toivon kepulle sitä, jonka se tulee myös saamaan. Kuten tapahtui edellisen porvarihallituksen jälkeen.
Ja sen verran demariakin minussa yhä on, että toivon demareiden kasvavan oppositiossa taas slkeästi suurimmaksi puolueeksi, ja niin varmaan tapahtuukin. Niin on tapahtunut aina sen oppositiokauden jälkeen. Ja vuonna 2011 maa saa taas sinipuna-hallituksen. Niin tapahtuu rippumatta siitä, olemmeko me sitä enää näkemässä.
Sdp saa kiittää erityisesti kahta maalaisliittolais-kepulaista suurista voitoistaan; vuoden 1966 voitosta Kekkosta ja v. 1995 voitosta Ahoa. Luehan vielä tuo ja mieti, ole hyvä!
- - -
Kekkosen hajottaman sdp:n enemmistö oli pitkään hänen pakottamanaan myös oppositiossa, kunnes se 1966 saavutti murskavoiton, jonka rinnalla kokoomuksen nyt saama voitto kalpenee. Se nosti kannatustaan vajaasta 20 %:sta 27,2 %:iin ja paikkalukuaan 40:stä 62:een, eli sai 22 lisäpaikkaa.
Myös 1995 vain vaalikauden oppositiossa oltuaan sdp sai murskavoiton, 785 637 ääntä eli 182 557 ääntä eli yli 10 % enemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja nostivat paikkalukuaan 48:sta 65:een, eli saivat 15 lisäpaikkaa. Noissa vaaleissa keskusta menetti 124 714 ääntä, mikä merkitsi 11 paikkaa sen edustajamäärän pudotessa 55:stä 44:ään
"Klips
Lähettäjä: finn 15.2.2003
> > > kommunisti Vantaalta.
> Oli tarkoitus sanoa finnille, että kaipaisin vähän analyyttisempää luonnehdintaa.
... on viisas mies. Hän on hyvin tasapainoinen Irakin suhteen parhaillaan jatkuvassa Lauantaiseurassa. Hän korostaa, että
rauhanliikkeellä pitää olla analyytistä kykyä ja että toivottavasti kukaan ei ole liikkeellä tänään Saddam Husseinia puolustamassa.
Hän on erittäin älyllinen ja tasapainoinen kaveri myös sisäpolitiikassa. Hänen suhtautumisensa EU:n kehittämiseen on myös realistisempaa kuin Lipposella, joka ajaa selkeää liittovaltiota. Myös hänen suhtautumisensa Natoon liittymiseen on supisuomalainen, asiaa ei edes tarvitse edes ottaa esille seuraavalla vaalikaudella. Demarit olisivat ansainneet puheenjohtajakseen Tuomiojan. Tällöin myös vanha hedelmällinen yhteistyö kepun ja demaraiden välillä olisi mahdollista. Se ei ole mahdollista Lipposen ollessa puheenjohtaja.
jk
Ei ku sitten vaan Jakomäen ja Korson toreille tarjoilemaan OKP:n pinssejä. Eiväthän kaikki Suomen änkyräkommarit mahdu edes samaan puolueeseen. OKP- Oivien Kommareiden Puolue.
Enpä tosiaan tiedä noista ...
Kirjoittanut: oivahärkönen 13.3.2006 klo 20.34
... Korsimon aikaisista raha-asioista. Etpä taida sinäkään tietää mitään varmaa. Se tiedetään varmasti, että tannerilaisten asevelisosialistien hallitess sossupuoluetta 60/70-lukujen vaiheilla sossujen kuriiri jäi kiinni Suomen tullissa, kun oli matkalaukulla tuomassa läntistä, tod.näköisesti CIA:n, rahaa puolueensa vaalikassaan.
Empä ihmettele, vaikka neukut olisivat ainakin tarjonneet rahaa kepulle, olihan kepu ja Kekkonen siihen aikaan varmin tae Suomen uuden rauhanomaisen idänpolitiikan suhteen. Kuuluimme siihen aikaan sodan seurauksena N-liiton etupiiriin. Neukuille oli tärkeää, että saattoivat luottaa siihen, että Suomi ei ala hyysätä Lännen kanssa.
Yritän lohduttaa
Kirjoittanut Oiva Härkönen
(05.04. 13:21)
Hinta tuntuu kovalta, mutta me kepulaisethan olemme pilkanneet tuota sossujen värisuoraa ulkopolitiikassa. Jos sekä tärkeimmän ulkopoliittisen ja EU-toimijan, pääministerin lisäksi Keskusta olisi saanut ulkoministerin postin, olisi se syyllistymässä värisuoran rakentamiseen.
Kun vielä tosennäköisesti Tuomioja on tuo ulkoministeri, ovat Jäätteenmäen ja hänen sekä myös Halosen mielipiteet samanlaisia Eurooppa-politiikasta. Asialla on tuhoisa merkitys hallituksen työhön, jos Lipposesta tulisi ulkoministeri. Sitä ei pidä sallia. Sen sijaan Puhemiehen paikka on viime aikoina annettu hallituksen toisen suuren, ei pääministeripuolueen, edustajalle.
Eurooppapolitiikan "keskustalaistamiseksi" ns. Eurooppa-ministerinä toimisi Matti Vanhanen.
Vanhanen, Halonen, ...
Kirjoittanut: oivahärkönen 24.2.2005 klo 10.33
...Tuomioja, Kääriäinen ja Lehtomäki hoitavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan hyvin. Pitävät koklipien ajamat natottajat ja unionista liittovaltion ja sotilasliiton rakentajat kurissa. "
Kepu saa kittää niin vuoden 2003 kuin tämänkin vuoden menestyksestään Paavo Lipposta.
Vuonna 2003 Suomen kansa oli kypsä Lipposen ylimielisyydelle ja äänesti kepun ykköseksi.
Lipposen puhemieskausi oli samaa ylimielisyyttä ja kepu keräsi hedelmät myös 2007.
Lipposen pikku apuri(lappusten lähettäjä)Jouni Backman koki epäjumalansa kohtalon.
Osaan minä yhteenlaskua sen verran, että nousu 48:sta 65:een olisi 17, mutta on tullut painovirhepaholainen väliin. Oikeasti tuon kohdan pitää olla:
Myös 1995 vain vaalikauden oppositiossa oltuaan sdp sai murskavoiton, 785 637 ääntä eli 182 557 ääntä eli yli 10 % enemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja nostivat paikkalukuaan 48:sta 63:een, eli saivat 15 lisäpaikkaa. Noissa vaaleissa keskusta menetti 124 714 ääntä, mikä merkitsi 11 paikkaa sen edustajamäärän pudotessa 55:stä 44:ään
..., että Tannerin, Leskisen, Pitsingin ja Linblomin aiheuttama puoluehajaannus oli päättynyt. Tämä ns. aseveliliitto sossujen joukossa oli alkanut ajaa N-liiton vastaista länsimielistä politiikkaa. He saivat tukea Junnilan vaikutuksen alla olevalta Kokoomukselta, Vennamolta ja joiltaan ehnroothilaisilta ruotsalaisilta. He jopa perustivat 62-presidentin vaalia varten Honka-liiton Kekkosen kaatamiseksi ja politiikan suunnan muuttamiseksi.
Tämähän päättyi surkeasti Hongan eroon ehdokkuudesta ja joukkion hajaantumisesta. Silloin SDP otti lusukan kauniiseen käteensä ja alkoi vaalien jälkeen tukea Kekkosta ja tuo demareiden joukko oli hajonnut. Tanner eronnut, Pitsingille ja Linblomille juuri Kekkonen järjesti korkeat virat ja Leslinen teki täyskäännöksen.
Tämän jälkeen demareista tulikin Kekkosen uskollisin tukija Paasion ja myöhemmin Sorsan johdolla. Demarit saavuttivatkin -66 valtavan voiton ja ottivat paikkansa Suomen politiikassa.
Joten voihan sanoa, että demarit saavat kiittää Kekkosta voitostaan, sillä kääntymyksen jälkeen Kekkonen heitä tuki ja heistä tuli taas hallitukelpoinen maan kaikenpuoliseksi eduksi.
Kuuluessamme tuona kylmän sodan aikana N-liiton vaikutuspiiriin sodan seurauksena, meillä ei voinut olla avoimesti neuvostovastaista ministeriä tai puoluetta.
Holkerin sinipuna hallitus syöksi maan Euroopan maista syvimpään lamaan tehtyään kaikki mahdolliset talouspoliittiset virheet. Sitten -91-vaaleissa hallituspuolueet kärsivät rökäletappion ja Keskusta suuren voiton. Muodostettiin Ahon hallitus, joka joutui nostamaan maan siitä syöksykierteentaä, mihin edellinen hallitus oli maan suistanut. Tämä vaati konkursseja, työttömyyden kasvua, valtionvelan voimakasta kasvua, jolloin demarit saattoivat kääntää kaiken Ahoon hallituksen syyksi. Lama ei vielä näyttänyt äänestäjille todellisia kasvojaan 81-alkupuolella, jolloin Holkeri lopetti, Vaikka se oli saanut kansantuotteen kasvun putoamaan niinus 7 prosenttiin. Vaikutukset näkyivät vasta parin seuraavan vuoden aikana. Vaikka Aho oli saanut kasvun nousemaan takaisin plus 5:een -94, mutta sen vaikutukset eivät vielä näkyneet täysimääräisinä -95-alkupuolen vaaleissa.
Joten voit sanoa Sossujen voivan kiittää Ahoa -95 -voitostaan. Vaikkakin molemmissa, niin Keekosen kuin Ahon tapauksessa, oli demareiden aiheuttamien vaurioiden korjaamisesta.
Muutenkaan ei kannattaisi kovin paljon pohtia menneiden vaalien voittajia ja häviäjiä. Vaalit ovat meikäläisessä systeemissä semmoisia, että niissä tpahtuu usein suuria muutoksia. Usein nämä muutokset tapahtuvat niin, että oppositio voittaa ja hallituspuolueet häviävät. Vaikka meillä sodankin jälkeen taphtunut tavantonta kehitystä ja olemme kehittyneet monessa suhteessa maailman kärkimaiden joukkoon, ei kansa vieläkään ole oppinut arvostamaan hallituksen työtä.
Opposition onnistuu usein saamaan kansan uskomaan, että vielä paremmin menisi, jos he hallitsisivat. Mutta olkoon se niin, saadaanpahan vaihtelua elämään, vaikka politiikka ei paljinkaan muutu. Muutta tuollaisista pitäisi päästä eroon, kuin mitä oli nyt ns. Niinistö-ilmiö, mikä oli paremminkin uskonnollisen hurmosliikkeen tapainen; pelastaja saapui.
…pystyy vain kepulainen – joka tuntee tarpeeksi historiaa, pelätäkseen sen paljastumista muille ja kyetäkseen vääristelemään osittain tositapahtumiin perustuen niin, että historiaa tuntemattomaan se menee täydestä! Sinulla on kaikki edellytykset tuollaiseen, ja taitavasti niitä käytät. Mutta unohdat, että puhut ilmeisesti itseäsi paremminkin historian tuntevalle, joten ei mene läpi!
Sosialidemokraattisen puolueen hajaannusta eivät aiheuttaneet Tanner, Leskinen, Lindblom ja Pitsinki, vaan Urho Kekkonen Neuvostoliiton opastuksella lupaamalla demarien vasemmistosiivelle tukensa ja myös Neuvostoliiton suosion, ja niin sitten tapahtuikin.
Se vasemmisto erkani emopuolueesta ja perusti TPSL:N eli Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liiton ja pääsi 1962 Ahti Karjalaisen ensimmäiseen hallitukseen sosialidemokraattisen puolueen jäädessä tietysti oppositioon. Nuo kulloinkin johtajiensa mukaan nimetyt skogilaiset, simoslaiset ja mitä heitä olikaan olivat omana puolueenaan vielä vuoden 1966 vaaleissa ja saivatkin 7 paikkaa ja Paasio otti heidät yhdellä edustajallaan hallitukseensakin, samoin vielä Koivisto 1968, mutta heidän tarunsa käytännössä oli loppu demarien murskavoiton myötä 1966, jolloin kekkonenkin joutui taipumaan karun totuuden edessä, ja veti erityisen tukensa pois noilta hajottajilta.
En viitsi puuttua noihin sadat kerrat sinulta kuulemiini höpötyksiisi siitä, miten Kekkonen meidät varjeli Neuvostoliitolta, sillä se on ihan liian paksua paskaa, suoraan sanoen. ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö on urho Kekkonen”, sanoi vuonna 1950 maalaisliiton pitkäaikainen ja arvostettu johtomies Viljami Kalliokoski, ja se pitää täysin paikkansa myös Kekkosen ja Neuvostoliiton suhteiden tarkoitukseen ja merkitykseen nähden.
Kanssasi samaa mieltä olen siitä, että eivät kansalaiset osaa arvostaa hallituksen saavutuksia, vaan vastuuton oppositio vallanhalussaan saa sen haluamaan vaihdosta. Se nähtiin viimeksi 2003. Nyt kansa ei siinä ihan onnistunut, valitettavasti.
... ja erosivat demareista. He tajusivat, että ainakin osa sosialidemokraateista saadaan pelastettua rakentavaan työhön. Aikansa harhailtuaan muutkin tullivat järkiinsä.
Jos tuo on mielestäsi historian vääristelyä, niin ei voi mitään. Valtaosa kansasta sen tiesi jo silloin totuuden ja tuki Kekkosta vaaleissa. Myöhempi historian tuntemus on samaa mieltä. Vain sellaiset "historioitsijat" kuin Rautkallio ja Lasse Lehtinen elävät omissa maailmoissaan.
Myös Kokoomus karisti junnilalaisuuden harteiltaan ja tulivat Kekkosen linjoille Holkerin johdolla. Ruotsalaisten Ehnrootilla ei ollu merkitystä maan politiikkaan.
Jos Sinulla ei ole muuta perusteita kuin väittää kirjoitustani historian väärenneksyksi, niin älä vaivaannu, en ainakaan enää vastaa.
JKKorhonen kitjoitti:
"Sdp oli osaltaan syypää keskustan melkoiselle vaalitappiolle ja keskusta samoin sdp:n vielä tuplaten suuremmalle tappiolle".
Eiköhän jokainen puolue ole oman tappionsa analysoija. Senverran asioita tarkkailen että se SAK:n ökymainos kääntyi SDP:tä vastaan. Mainos väläytti mieliin kun SDP:tä äänestät pääset tällaisen pöydän ääreen jossa osa jo meistä herkuttelee.
Sinäkin tirkistelit kristallipallostasi Tanja S:n putoamista eduskunnasta vaan toisin kävi.
Asioiden ounastelu ei aina osu naulankantaan, vaikka pitäisikin itseään kaikentietävänä.
...yksi syy monen muun joukossa on tuo mainitsemasi.
olen kyllä tuonut senkin esille analyyseissani, joita olen tehnyt jo useita täällä eri saiteilla. Käy se monen muun syyn ohella ilmi myös tuosta viestistäni, jonka lähetin sähköpostina sdp:n vaalitiimille. Laitoin sen myös sdp:n saitille; linkki siihen tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000104&posting=22000000024735540
Kepu on nyt valitsijana, ja sen paikan luulisi olevan hyvä. Mutta kepu tosiaan on nyt sellaisessa jamassa, että sillä ei ole edessään muita kuin huonoja valintoja.
Jos se valitsee punamullan (jos demarit ovat niin lyhytnäköisesti vallanhaluisia, että siihen suostuvat), niin kepun asema tulee kestämättömän tukalaksi. Mutta jos se valitsee kokoomuksen, se joutuu kokoomuksen vangiksi ja tekemään sellaista politiikkaa, joka varmasti vie sen kannatusta hyvin rajusti.
Kepun "voitossa" oli nyt siis sen tuleva rökäletappio. Ja demareiden häviössä niiden tulevan voiton avaimet. Heinäluoma on pelimies, joten hän kyllä osaa pelata korttinsa oikein.
...kepun kurjaa kohtaloa! No, emmehän ole krokotiileja.
Pitäisiköhän Matti Vanhasen nyt lausua samoin kuin Epeiroksen kuningas Pyrrhos Ausculumissa saamansa voiton jälkeen: "Vielä sellainen voitto, niin olen hukassa".
Vanhanen on ollut puoluejohtajana vasta vajaat neljä vuotta, mutta on onnistunut johtamaan puolueensa jo neljiin hävittyihin vaaleihin. Kuntavaalit, EU-vaalit, Pressavaalit ja nyt nämä, kaikissa niissä kepulle tuli lunta tupaan.
Ja mies kuiteskin saa suuria suosiolukuja galluppeissa. Mikä mättää Matissa. Siksikö hän on suosittu myös muiden puolueiden kannattajien mielestä, että hänen uskotaan vievän puolueensa aina häviöön?
Onko M-M-Matti luotu häviämään? Siis mikä M-M. En kerro, kun ei täällä saa puhua tuhmia.
...onhan totta, että menetys kasvattaa uutta menestystä ja tappio kasvattaa uutta tappiota.
Suuremman tappion nyt kuitenkin sdp koki. Tuskinpa sitä voi laittaa Vanhasen syyksi muuten kuin korkeintaan välillisesti, eli sdp;n kannatatjien tympääntymisestä punamultaan ja lipeäminen jonkin muun puolueen äänsetäjäksi. Minä kylläkään en ottanut kannatustani pouis sdp:lta niinkään punamullan takia kuin sdp:n omien väärien painotusten vuoksi.
Saattahan olla niinkin, että myös Heinäluomaa tulee seuraamaan tappiokierre. Mutta jos demarit eivät hänen johdollaan nouse selvästi jo kuntavaaleissa, siellä vaihdetaan puheenjohtajaa. Toivottavasti ei kuitenkaan Tuomiojaan vaan mieluummin toiseen tohtoriin, Kimmo Kiljuseen. Ei kai hänkään mikään Lipponen ole, mutta hänellä kansainvälisen taustansa vuoksi on edellytyksiaä kasvaa sellaiseksi.
Punamulta, tai talonpojan ja työväen kansanrintama, on suljetun talouden aikainen jäänne. Silloin bkt tuli valtaosin Kekkosen ja Karjalaisen neuvottelemasta, bilateraalisesta NL:on tavaranvaihtopöytäkirjoista ja osin toki valuuttaviennistä länteenkin.
Silloin, suljetun talouden aikana Maalaisliitto ja sosialidemokratit kiistelivät keskenään sosialipolitiikasta ja maataloustulosta. Siihen taas tuli rahaa, kun SDP:n ja SKP:n vetämät ammattiliitot kilpailivat lakkoilemalla siitä, kumman puolueen liittopomolla ovat kovimmat palkkavaatimukset ja tiukimmat lakkokenraalit.
Palkat lakkoiltiin ylös, kohonneet hinnat tuottivat uudet palkankorotusvaatimukset, inflaatio laukkasi hurjimmillaan 17-18% vuosivauhtia, devalvaatioita tehtiin määrä ajoin, ettei länsivienti kärsisi, palkkoja nostettiin, hinnat nousivat, inflaatio kiihtyi, devalvoitiin...
Tämä palkankorotusten ja inflaation karuselli piti huolen, että valtion kassa notkui rahaa, kun verotaulukoita ei oikaistu kuin silloin tällöin.
Tätä valtion rahaa jakamaan ei kokoomusta päästetty, kun SDP halusi kasvattaa julkishallintoa ja virkamiesbyrokratiaa ulottaakseen puolueen valvovat isovelilonkerot joka paikkaan ja maalaisliitto halusi maksimaalisesti rahaa maataloustuloratkaisuihin, koska pitihän viljelijälle nostaa tukea vähintään saman verran kuin inflatoriset palkatkin nousivat.
Tuossa siis historiallinen tausta sille, miksi kepu ja demarit haluavat toimia yhdessä ja keskenään ilman muita puolueita kuin ehkä rkp.
Oma suu on lähempänä kuin yhteinen etu.
Viime vuoden lähes 7% bkt:n kasvun tuottamat verotulot pantiin sileäksi iltarumpuihin ja "köyhyyspaketteihin", eli punamullan hallipuspohjan vaalibudjettiin, mutta tappio tuli siitä huolimatta.
Kuvaavaa kepun ja demareiden yhteistyölle onkin, että molemmat pelotelevat kannattajiaan sillä, että kokoomus tekee rahan jakamisesta lopun, kun Niinistö on "kamreeri, joka leikkaa etuja".
Kokoomuksessa ja vihreissä nähdään tulevaisuuteen, kun useimpien demareiden ja kepulaisten näkemys katsoo edelleen sinne ruskean silmän perspektiiviin: taaksepäin.
...tuossa, että sdp katsoisi takaisin aitovierille halajavan kepun tavoin vain taaksepäin, vaan kyllä siellä edelleen on myös hyvin selvästi tulevaisuushakuisia visioita ja päämääriä, joissa sdp ja kokoomus ovat lähempänä toisiaan kuin kumpikaan kepua.
Mutta onhan sdp:lla niin suureten ja arvokkaiden tekojen historiakin, että sopii sinnekin vähän katsoa. Jopa oppia ottaakseen. Vaikka tämä maailma on muuttunut paljon, ihminen tarpeineen ion edelleen hyvin samanlainen kuin aina ennenkin, eikä taloususkonto tuo kaikille onnea yhtään paremmin kuin kepu-uskontokaan, myös sosiaalista mielenlaatua ja omaatuntoa tarvitaan. Ja niissä sittenkin uskon demareihin paljon, joskin omista itsekkäimmistäkin syistä, mutta myös koko maata koskevista "jalommista" syistä - joista olen puhunut - nyt siltä kannatukseni pois otinkin.
En minä mitään SDP:n saavutuksia aikonut sillä mitätöidä, kun kuvailin sulle-mulle -puolueiden hinkua pitää kokoomus sivussa, että saavat olla budjetin teossa vain kahdestaan.
Maalaisliitto ja demarithan ovat yhdessä maalanneet kokoomuksesta sen uhkan omille kannattajilleen, että jos kokoomus pääsee valtaan, niin maatalous ja köyhät kärsivät, palkkahanat pannaan kiinni ja irtisanomiset alkavat, koska kokoomuksen "rikkaat haluavat kaiken itselleen".
Kepun ja SDP:n viha-rakkaus-suhde perustuu siihen, että kokoomuksesta on demonisoitu yhteinen uhka punamullan kannattajille, millä on myös liimattu kepun ja sdp:n suhdetta tiiviimmäksi omien kannattajien suuntaan.
Kepun ollessa oppositiossa saimme jatkuvasti kuulla, kuinka äärioikealle yltiölibertaristinen Lipposen hallitus on Suomen vienyt. vanhasen hallituksen aikana SDP on aika ajoin huuhdahtanut siitä, että jos keskusta valitsee kovat oikeistarvot ja porvarillisen meiningin, niin vähäosaiset kärsivät, kun politiikka kovenee.
Kyllä sinä näistä asioista voisit olla samaakin mieltä. ;-))
Nyt on kuitenkin asia niin, että kokoomuksen ja vihreiden ohella, on tulevaisuuteen katsovia poliitikkoja hyvin vähän. Rkp:ssä toki paljon, muutama myös SDP:ssä ja Olli Rehn keskustassakin, mutta siinä se sitten taitaa ollakin.
RKP:n viesti olisi ollut tänään Vanhaselle.
Faktaa vai fiktiota?
"Toivoisimme uuden hallituksen harkitsevat ruotsinkielen pakollisuuden palauttamista yo-kirjoituksiin, mutta suostumme siihen, että kielikylpy ja kielisuihku opetusta lisätään niin, että sitä on alueellisesti saatavissa kaikissa suomenkielisissä kunnissa"
Suomessa on kahta kieltä puhuvia suomalaisia. Päälle vielä saamelaiset ja maahanmuuttajat.
Kieltenopetusta ei hoideta vastustamalla vaan opettamalla, kielestä riippumatta. Jonkun kielen pakollisuuden nostaminen arvoon arvaamattomaan osoittaa minusta vain sen, että tuon kielen vastustajalla on hyvin pienet munat ja sen tasoinen alemmuuskompleksi, joka kannattaisi käydä terveysasemalla tutkituttamassa.
ole seuraavassa hallituksessa. Pitää vaan muka näytellä, niin kuin oltaisiin tosissaan.
Saadaan sitten sanoa, että Kepu sysäsi oppositioon, kun ei ohjelmasta päästy sopimukseen.
Täyttä teatteria koko höpinä punamullan mukana olosta. Se on porvarihallitus ja sillä selvä. Vihreitä kommareita ei saa missään tapauksessa ottaa hämmentämään asioita, varsinkin kun mukana on tämä Natura-huuhaa-Haavisto.