Olisin kiinnostunut tietämään "yleisestä suhtautumisesta" (jos sellaista edes on) käännynnäisiin verrattuna syntyperäisiin juutalaisiin. Onko esim. Suomessa yleistä sellainen, ettei mielellään sallittaisi (juutalaisissa perheissä/suvuissa) avioliittoa käännynnäisten kanssa. Uskonnollisessa mielessähän käännynnäisten ainakin periaatteessa pitäisi olla samanarvoisia, mutta mikä on käytäntö?
synnynnäinen vs. käännynnäinen
semite
17765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ole tullut selväksi että suurin osa juutalaisista valitsee puolisokseen ei-juutalaisen, joista osa kääntyy ja näillä kääntyneillä on suuri merkitys seurakunnan eri toiminnoissa. Sitä moniko vanhempi olisi halunnut lapsensa valitsevan puolison omasta piiristä en tiedä, mutta varmaan niitäkin on. Lopputulos tilanteessa jossa käytännössä kukaan ei enää ota juutalaisista puolisoa voi lopulta olla seurakunnan sulautuminen olemattomiin, kääntyjiä ei välttämättä riitä tai heillä halua ja intoa ylläpitää traditioita.
kumman huonomuistista väkeä, mutta on tässä ehkä se lohtu, vähäinen tosin, etten ole ainoa, koska taaskin hukkasin silmälasini... grr...niin siinä muuten joskus käy kun samoja asioita toistetaan ja toistetaan esim että hauki on kala hauki on kala hauki on kala,.. öö, mikäs se hauki nyt olikaan. Kysytääs! Mikä se hauki nyt taas olikaan?
En oikein tiedä, mitä täällä on keskusteltu vuosien mittaan, joten jos tämä on toistoa, pyydän anteeksi.
Tuohon keskustelun aloitukseen vaan sanoisin, että oma vaikutelmani on, että tuntemani juutalaiset eivät yksinkertaisesti ymmärrä, miksi joku ei-juutalainen haluaisi liittyä porukkaan. En todellakaan usko, että he suhtautuisivat sinänsä negatiivisesti sellaiseen henkilöön sukulaisensa puolisona tai muuten, mutta he eivät vaan ymmärtäisi hänen motiivejaan.
Olen sikäli pystynyt tekemään asiasta huomioita, että olen puoliksi juutalainen, ja itse asiassa olen varma, että johonkin täysin ulkopuolelta tulevaan suhtauduttaisiin yleisesti ottaen jopa positiivisemmin kuin "assimiloituneeseen juutalaiseen".
Joskus olen ajatellut, eivätkö juutalaiset ajattele, että heidän uskonnollaan olisi mitään annettavaa muille. En tarkoita, että niiden muiden pitäisi välttämättä vaihtaa uskontokuntaa, mutta minusta olisi kuitenkin todella vahinko, jos kävisi kuten yllä joku kirjoitti, että juutalaisuus häviäisi Suomen kartalta.
Kiitoksia rehellisestä kommentista! :) Jää kuitenkin hieman (vilpittömästi) mietityttämään, minkä vuoksi kääntymistä juutalaiseksi pidettäisiin niin ihmeteltävänä. Lähinnä itselleni tulee mieleen vertaus siihen, miksi jotkut (ulkomaalaiset) haluavat muuttaa Suomeen (kylmään, jokseenkin tylyyn, talvisin pilkkopimeään pohjoiseen maahan). Tarkoittavatkohan monet vastaavaa näkökohtaa? Jos pitää omaa uskontoaan/perinteitään "maailman parhaina" tms., silloinhan olisi erittäinkin ymmärrettävää, että muutkin haluaisivat samaa. Mielipiteet ja kommentit ovat edelleen tervetulleita! :)
pari avausta alaspäin kun menet kerrallaan, niin varmasti osuu kohdalle ketju, missä asiaa puhuvat saavat eteensä uudeleen ja uudelleen samat kyselyt, joka suunnalta, kaikenlaisia yhdistelmiä. Vaikuttaa välillä melkein kiusanteolta :)
Mistä ulkopuolelta, sisäpuolelta, vai välimaastosta puhut. Kaikki ihmiset ovat samassa maailmassa eikä ikinä voi tietää miten joku jossakin johonkin toiseen suhtautuu, ei ole mitään sääntöä, miten 'juutalaisuus' (abstraktio!) tai joku 'juutalainen ihminen' suhtautuu kääntymistä haluavaan. Joskus tuntuu, että juutalaisuus häviää tältä palstalta siihen höttö-huttuun , mitä muutamat ns juutalaisuudesta kiinnostuneet esittävät itse. Mikään ei kelpaa, ei ainakaan jos se on juutalaisuuden näkökulmasta esitettyä asiaa, koska se näyttää olevan juuri se mitä voi vain epäillä ja arvostella ja kritisoida (vaikka ei itsellä muuta ole kuin mielikuvia päässä). Sori.
Kysy niiltä tuntemiltasi, niin ei tarvitse täällä arvailla pelkkien 'tuntemusten' perusteella.
Älä turhaan pyytele anteeksi.
Mielestäni keskustelupalstan suurin riemu ja ilo on juuri siinä, että voi kysyä ns. "tyhmiä kysymyksiä" ja "paljastaa heikkoutensa" - ts. kysyä sellaisia kysymyksiä ja kommentoida niin rehellisesti, ettei tosielämässä naamatusten kehtaisi samalla tavoin keskustella. Tästäkin huolimatta keskustelu voi olla mukavaa ja asiallista. En ns. "oikeassa elämässä" ja livetilanteessa välttämättä ikinä kysyisi joitain tiettyjä kysymyksiä, joita voisin kysyä keskustelupalstalla. Livetilanteessa (muitten kuin kaikkein parhaitten kavereittensa seurassa) "pitää" olla järkevä ja hiukan viileä/cool, jolloin "liian" lapsenomaiset kysymykset tai keskustelunaiheet eivät koskaan tulisi kyseeseen. On ainakin omasta mielestäni virkistävää kuulla vain ihan rehellisiä "mutu"-kommentteja (toki voi olla myös fiksua pohdintaa jne.) - suoran rehelliset mielipiteet pitävät yleensä sisällään sen todellisen tunteen, joka ajattelua johdattaa. Tosi tylsää oikeasti, jos ei saisi kysyä mitään, jos joku joskus sattumoisin on sattunut kysymään aiemmin monta kuukautta sitten samalla palstalla samantyyppisen kysymyksen tms. Itse toki seurailen palstaa, mutta on mulla muutakin elämää kuin koluta kaikki teoreettisesti lähellä olevat kommentit (sitäkin olen kyllä tehnyt) - keskustelua vartenhan keskustelupalstat ovat!
Sorruin itsekin tuossa äskeisessä kommentissani metakeskusteluun, mutta vaan niin kovasti ihmetyttää se, miksi mihinkään kysymykseen ei vastata muuten kuin jollain metalöpinällä tyyliin "ei noin saa kysyä", "teit kirjoitusvirheen" tai "tuosta kirjoitettiin täsmälleen samalla tavoin vuosi sitten tälle palstalle" - ne ovat eräänlaisia iskuja vyön alle sen sijaan, että tasapuolisesti ja ritarillisesti taisteltaisiin sanan säilällä ja itse keskustelu/väittely etenisi hedelmällisesti ja antoisasti. Päähuomio tuntuu menevän muotoseikkoihin itse asia- tai mielipidesisällön kustannuksella - onkohan tämä puhtaasti suomalainen piirre, sillä useimmiten juuri suomalaisilla palstoilla tällaiseen törmää?
Halusin vaan selittää sulle tarkemmin äskeistä inserttiäni, silläkin ehdolla, että tämänkin kokevat palstan "asiaa puhuvat" piirit "kiusanteoksi". Ja siitä huolimatta, että samalla harjaan hampaita toisella kädellä:)
Vain pari pointtia tässä vaiheessa vuorokautta. Ensinnäkin ehkä on niin jollain tasolla niin, että juutalaiset pitävät omaa uskontoaan "maailman parhaana", niin mäkin varmaan pitäisin, jos J-la olisi tehnyt liiton mun kanssani:). Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että juutalaisuuteen ei mitenkään kuulu sellainen ajatus, että se olisi ainoa tie, totuus ja elämä, siis nimenomaan juutalaisen perinteen ulkopuolella eläville. Juutalaisuus ei ole ns. missionaarinen uskonto. Jos taas mormooni kaverini ei ole kääntänyt puhetta uskontoon 10 minuutissa, minussa herää epäilys, mikä nyt on vinossa!
Tuo vertauksesi ulkomaalaisista ja Suomesta on aika osuva. Nimittäin juutalaiset sukulaiseni asuvat juutalaisen kulttuurin ja uskonnon ympäröiminä, ehkä jopa kyllästäminä. Koulussa heidän mielestään uskonto oli maailman tylsin aine.
En tietenkään voi tietää, mitä on tapahtunut ennen syntymääni, mutta koskaan en ole kuullut, että kristittyä vanhempaani olisi millään tavalla ylenkatsottu juutalaisten sukulaisteni taholta. Tietysti, jos olet naimassa uskonnollisempaan sukuun, tilanne saattaa kohdallasi olla toinen..;)
En nyt sen enempää osaa kommentoida ongelmaasi, semminkin kun oma suhtautumisenikin on lievästi sanottuna ambivalentti. Mutta ehkä jos skrollaat taaksepäin, löydät keskusteluita, joissa "asiaa puhuvat" ihmiset käsittelevät kysymystäsi. Toivotan sulle siinä onnea!
vääristelet jopa metakeskustelua
"ei noin saa kysyä", "teit kirjoitusvirheen" tai "tuosta kirjoitettiin täsmälleen samalla tavoin vuosi sitten tälle palstalle"
"Ensinnäkin ehkä on niin jollain tasolla niin, että juutalaiset pitävät omaa uskontoaan "maailman parhaana", ..
mielipiteesi tuttaviesi (juutalaisia, heh?.. no mistä sen tietää) käsitysten perusteella -->"Ensinnäkin ehkä on niin jollain tasolla niin, että juutalaiset pitävät omaa uskontoaan "maailman parhaana", niin mäkin varmaan pitäisin, jos J-la olisi tehnyt liiton mun kanssani:)"
onko sinulla jollain tasolla ystäviä, eräässä mielessä tasolla antavat jollain tasolla noin ehkä kenties ikään kuin heterogeenisiä erään tason yleisiä vaikutelmatasoja? Tietääkseni -paitsi jos en tiedäkään, kysymys 'liitosta' ei ole millään tasolla tuossa mielessä 'henkilökohtainen' vaan ihan erilainen, tavallaan jotenkin, näin arvelen, vaikka voi olla väärässäkin jossain suhteessa. Juutalaisuudessa ei ihan jollain tasolla suhtauduta eräässä mielessä Jumalaan melkein kuten kristinuskon joissakin ei kaikissa versioissa missä Jumalasta puhutaan kuin naapurin suhteellisen kiltistä ja sedästä, johon minulla on ihan henkilökohtainen suhde. Viulunsoittaja Tevje on kuitenkin eri asia, kyllä Jumalaa voi kovistella ja mitä vain, no ei ihan, tai siis kyllä, Jumalaan ei tarvitse edes uskoa. Jotenkin jossain mielessä jos sanoo, että 'oman uskonnon sanominen maailman parhaaksi' on sillä tavalla ylikorostava jos puhutaan vain juutalaisesta uskonnosta, että se tässä asenteessa poikkeaisi mitenkään muitten uskontojen kannattajien näkemyksestä heidän omasta uskonnosta, koska eihän voi olla kokemusta kaikista muista uskonnoista joita on lukemattomia, niin että miten sitä voi tehdäkään mitään kinkreettisia vertauksia, mutta toisaalta onhan sitä sellaisiakin juutalaisia, jotka manaavat juurensa viimeisempään maan rakoon ja vihaavat tätä puolta itsestään, kuitenkin pitää kenties paikkansa että missä kolme juutalaista keskustelee jostakin kysymyksestä niin siellä on ehkä noin 8-9 mielipidettä, eikä vain neljä, kuten yleisesti vitsaillaan - ja nekin vaihtelevat, mahdollisesti, riippuu tietenkin asiasta, vai mitä, siis näitä toisaalta ja toisaalta. Mutta noin muuten juutalainen uskonto ja sen harjoittaminen vaikka erilaisten hasidien on iloista vaikka samalla äärimmäisen tärkeää. Vastaukseni noudattaa vähän metaa, mutta se on sellaista, koska kommenttisi anteeksi nyt mutta sanoit kai niin itsekin tuossa että että on vähän metapuhetta, ei siitä oikein saa muuta kun ei ole mitään mihin tarttua, kuten varmaankin ymmärrät. Toivon niin.
Yritin muotoilla sanani mahdollisimman poliitikkomaisen varovaisesti, jotta kukaan ei tartuisi epäolennaisuuksiin. Yritin ilmaista mielipiteeni mahdollisimman varovaisesti, ettei kukaan tarttuisi "epäolennaisuuksiin" tai käsittäisi minua väärin -> siksi käytyin epäselvän oloista ilmaisua. En olisi arvannut, että siitäkin irvailtaisiin. :( Ei millään pahalla, mutta taidanpa minäkin siirtyä jollekin toiselle keskustelufoorumille, kun mistään ei voi keskustella - aina tulee vain kettuilua muotoseikoista ja epäolennaisuuksista. Itse en ole tod. näk _koskaan_ elämässäni sortunut tällaiseen vuodatukseen aiemmin (siihen, että kritisoin keskustelun tavasta itse itse aiheitten sijaan), sillä ei ole ollut mitään syytä. Huomaan toki, etten ole ainoa vinoilun kohde; kuitenkin harmittaa tällainen. Ettekö halua uusia kirjoittajia palstalle? :(
kirjoitusvirheitä, ettei nyt joku pääse niistä minun mieltäni pahoittamaan. :( Typoja helposti nopeasti kirjoittaessa tulee ja kun niitä ei pikaistuksissaan tarkista, niin kielipoliiseja harmittaa! :P
lukea rivien välistä; tarkoitin keskusteluissa vallitsevaa hyvin negatiivista ja piikittelevää henkeä, jota näin merkittävässä määrin erittäin harvoin tapaa missään. Pahoittelen kömpelöjä kielikuviani, mutta ainakin ne ovat aitoja ja suoraan sydämestä. Tunnelma vaikuttaa vain niin vihamieliseltä ja suorastaan aggressiiviselta, että sanat "taistelu" ja "ritarillinen" kuten myös "miekka" jotenkin kummasti tulvahtivat mieleeni. Aikuisten oikeasti ihmetyttää se, että kun kysyy vilpittömin mielin jotain _asiaa_ niin usein epäillään trolliksi tai vinoillaan muuten vain, mutta asiapitoisia vastauksia tai edes omia luuloja/kuulopuheita/muita uskomuksen- tai tiedonmurusia ei ole tarjolla. Tunnen itseni lapseksi, jolla on paljon kysyttävää ja loputon tiedonjano, mutta jolle aikuiset vain ilkeilevät sen sijaan, että lempeästi opettaisivat ja ohjastaisivat. Keskustelupalstat ovat ainoita paikkoja, joissa vielä olisi hienoa saada olla "heikko". Hassua, että mulle tulee samanlainen olo tässä kuin silloin kun joskus ala-asteikäisenä kiusattiin koulussa - sittemmin sellaista ei ole tapahtunut - kunnes nyt.
voida keskustella luonnollisesti ja kysyä sellaistakin, mikä tuntuu joidenkin mielestä tyhmältä. Minä ainakin kysyn mitä vaan, enkä välitä sellaisista ihmisistä jotka niuhottavat ja luulevat olevansa fiksumpia kuin muut. Tällä palstalla on yksi henkilö, joka on ilkeä muille ja jolle eivät kelpaa mitkään kysymykset. Muut ovat useimmiten mukavia, vaikkakin jotkut ovat aika vaativia. Kysy sinäkin mitä haluat ja ohita kaikki turha valitus ja piruilu niinkuin sitä ei olisikaan!
Mukavaa, että kerrankin tulee positiivinenkin kommentti. :) Ainakin omasta mielestäni usein juuri ne peruskysymykset ovat useimmiten niitä moniselkoisimpia ja sellaisia, joitten uudellenarviointi/-pohtiminen on myös oikeutettua. Toki joihinkin faktapohjaisiin kysymyksiin voi antaa suorat faktapohjaiset vastaukset, mutta uskonnonfilosofiaan tai elämänkatsomukseen liittyvissä kysymyksissä on harvemmin niitä ainoita "oikeita" vastauksia, joten ne eivät ole tavallaan koskaan "loppuun käsiteltyjä".
Hyvä, että rohkenit ilmaista mielipiteesi niin suorasukaisesti, vaikka asetatkin itsesi siten alttiiksi jatkohyökkäyksille. Toivottavasti et luovu kirjoittamasta palstalle, jos koet nimenomaan sen aihepiirin itsellesi läheiseksi! Kiva, että joku jakaa kanssani saamamme kritiikin (olen siis sama henkilö, joka tänne kirjoitti jo kaksi kertaa):).
En kyllä tiettyjen kirjoittajakavereidemme housuissa/hameessa ryhtyisi kielipoliisin rooliin. Tuosta iänikuisesta yleistyksistä jankuttamisesta sanoisin, että ilman yleistyksiä ei oikein voi paljon mistään keskustella. Tietysti täytyy varoa vääriä yleistyksiä, esim ettei puolustaudu sellaisia hyökkäyksiä vastaan, joita ei ole täällä edes esitetty, mutta jotka ovat tarttuneet mieleen ilmeisesti jostain muusta keskustelusta.
Otit esille tärkeän asian, kun puhuit itse kunkin tarpeesta olla vähintään jossain yhteydessä "heikko" (lainausmerkeissä siksi, että joskus heikkouden myöntäminen voi olla vahvuutta). Se jatkaa sikäli semiitin aloittamaa teemaa seurakuntaan liittymisen motiiveista, että srk voisi ehkä tarjota ympäristön, jossa voisi olla heikko livenäkin. Tällainen nettikeskustelu on kuitenkin vain korvike, vaikka ehkä tärkeä sellainen.
Muuten, olen sitä mieltä, että voisimme yrittää jatkaa enemmän alkuperäistä aihetta.....Eri mieltä saa ja pitääkin olla, mutta fiksulla tavalla toisia loukkaamatta.