Itse olen luterilainen ja harjoitan uskontoani enemmän tai vähemmän säännöllisesti, käyn kirkossa lähinnä juhlapyhien aikaan ja silloin kun koen tarvetta.
Lapsuudenystäväni "heräsi" uskoon muutama vuosi sitten ja heti alusta lähtien alkoi kertomaan ahkerasti ilosanomaansa. Kuuntelin aina kärsivällisesti, mitä hänellä oli sanottavaa, mutta en tuntenut suurempaa vetoa lähteä mukaan hengellisiin tilaisuuksiin.
Pari vuotta kesti ja sen aikana huomasin, että siihen asti yli 15-vuotta kestänyt ystävyys kaverini kanssa alkoi rakoilemaan. Yritin pitää yhteyttä ja olla mahdollisimman korrekti häntä kohtaan, mutta lopulta huomasin, että hän ei pitänyt minuun enää minkäänlaista yhteyttä.
Lisäksi toinen hyvä kaverini, nyt paras ystäväni, joka on myös lapsuudenystävä tämän heränneen kanssa, on huomannut myös saman ilmiön. Olemme molemmat todenneet että uskoon tulleen kaverin kanssa on ahdistava olla, koska hän yrittää koko ajan käännyttää meitä omasta mielestään "vääräoppisia".
Kertokaa, mistä tällainen käytös johtuu? Onko tämä teidän uskoon tulleiden mielestä oikeata lähimmäisen rakkautta? Hylätään vanhat, oikeat kaverit vain tuosta vain ja aloitetaan elämä uudelta pohjalta.
Vain järkeviä vastauksia kiitos, en kaipaa, eikä vastaukseksi kelpaa irralliset otteet raamatusta.
Lapsuudenystäväni "heräsi" uskoon muutama vuosi sitten ja heti alusta lähtien alkoi kertomaan ahkerasti ilosanomaansa. Kuuntelin aina kärsivällisesti, mitä hänellä oli sanottavaa, mutta en tuntenut suurempaa vetoa lähteä mukaan hengellisiin tilaisuuksiin.
Pari vuotta kesti ja sen aikana huomasin, että siihen asti yli 15-vuotta kestänyt ystävyys kaverini kanssa alkoi rakoilemaan. Yritin pitää yhteyttä ja olla mahdollisimman korrekti häntä kohtaan, mutta lopulta huomasin, että hän ei pitänyt minuun enää minkäänlaista yhteyttä.
Lisäksi toinen hyvä kaverini, nyt paras ystäväni, joka on myös lapsuudenystävä tämän heränneen kanssa, on huomannut myös saman ilmiön. Olemme molemmat todenneet että uskoon tulleen kaverin kanssa on ahdistava olla, koska hän yrittää koko ajan käännyttää meitä omasta mielestään "vääräoppisia".
Kertokaa, mistä tällainen käytös johtuu? Onko tämä teidän uskoon tulleiden mielestä oikeata lähimmäisen rakkautta? Hylätään vanhat, oikeat kaverit vain tuosta vain ja aloitetaan elämä uudelta pohjalta.
Vain järkeviä vastauksia kiitos, en kaipaa, eikä vastaukseksi kelpaa irralliset otteet raamatusta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luin tarkoin viestisi ja haluan vastata Sinulle jotain sen mukaan kuin osaan ja ymmärrän, mutta valitettavasti minulla on nyt käynti asioimassa kylällä.
Kirjoitan nämä rivit siksi, että tiedät ainakin jonkun vielä tänään Sinulle vastaavan.
Hyvää päivän jatkoa Sinulle ja rakkaillesi ja toivotammehan hänellekin, joka on ystävyyssuhteenne katkaissut syystä tai toisesta.
Ystävällisin terveisin
Jukka Virtanen
Karjalohja
nyt on vähän kiireitä.
...helluntailaisuudessa on enemmän ja vähemmän tiiviitä seurakuntia, pienet srk:t ovat usein sellaisia, että siinä helposti myös ystäväpiiri valikoituu srk:n joukosta, kun siinä kaikki tunnetaan ja vietetään paljon aikaa yhdessä puuhastellen. Oikein lakihenkiessä srk:ssa voi jopa esiintyä lievää painostusta jos liikaa hengailee maalisten tai eksyneiden kanssa.
Moi
Minulla oli toisinpäin. Olin uskovaisesta kodista, kaikki kaverini löytyivät saman lahkon piiristä.
Aikuisena tajusin että uskonto on petosta ja lakkasin koko uskontouhun. Jäin täysin yksin koska seurakuntakaverit pääosin alkoivat karsastamaan minua.
Olen joutunut rakentamaan täysin uuden ystäväpiirin ihan alusta. Tapaan silliontällöin vanhoja uskovaisia "kavereitani" ja olen pannut merkille kuinka masentavan ahdistuneita he ovat. Enimmäkseen he ovat jyrkkiä ja pilkallisia asenteissaan ja pidättyväisiä seurassani.
Tein kuitenkin oikean ratkaisun uskoni suhteen lähtiessäni seurakunnasta. Elämä on paljon iloisempaa ja huumoripitoisempaa kuin ennen. Keskustelen paljon uskonasioista uusien "jumalattomien" ystävieni kanssa. Uskovaisena ollessani en olisi koskaan uskaltanut sellaista tehdä. On valheellista väittää että ainoa ilo on usko, enimmäkseen usko masentaa. Toki poikkeuksia on.
Jos olisin seurakunnassa en koskaan olisi ollut tekemisissä uusien "jumalattomien" ystävieni kanssa. Heistä olen löytänyt aivan loistotyyppejä, paljon paljon rehellisempiä ja reilumpia kuin entiset. Heidän seurassa saan olla oma itseni eikä tarvi olla tarkkana ettei tee mitään "sopimatonta" ja paheksuttavaa. Huumori kukkii.
En tiedä mistä johtuu tuo eristäytyminen ja masentuneisuus se vain kuuluu jotenkin lahkojen tyyliin. Taitaa kaverisi olla entinen kaveri, valitettavasti, ellei tule järkiinsä:)
Äkkiheränneet uskossaan olettavat, että he ovat OIKEASSA. Siksi he ylenkatsovat muita kuin "omiaan".
He ovat löytäneet "rakastumiselleen" uuden viiteryhmän eli seurakunnan. Heidän mielessään/sielussan on tapahtunut myllerys ja he tuntevat olevansa lähempänä uusia uskon ystäviä kuin
lapsuuden ajan kavereita.
Te ette enää kuulu tämän uskoon tulleen viiteryhmään, nyt siihen kuuluvat vain ne, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin tämä uskoon tullut.
Katsos, kun joillakin äkkiheränneillä maailima muuttuu pahaksi ja sen myötä myös entiset kaverit.
Jeesus on nyt hänessä ja hän on löytänyt elämäänsä merkityksen.
Ter. uskosta osaton
Tarkoitit varmaan:
seurakunta on nyt hänessä ja hän on löytänyt elämäänsä sokean kuuliaisuuden.
Seurakunta on suuri pelote noille uskonnon orjille. Yhteisö ei katso hyvällä niitä jotka eivät alistu.
lisättävää ole. Verrattain synonyymejä rakastuminenpakastuminen.
saman.uskovaiset ovat pahimpia ihmisiä.on monta hyvää esimerkkiä,tältäkin palstalta. ite myyn omaisuuteni-yks ihminen olisi hakenu tavaroita-mut ois maksanu myöhemmin.kaks muuta täältä lupasi jeesata,mut eivätpä vastaile puhelimeen.sitten on muitakin esimerkkejä.Eli ei nuo mitään uskovaisia ole,pilkkaavat vain muita ihmisiä ja levittelevät tietoja eteenpäin.
Sekä minä että uskonveljeni Ruosista olemme vastanneet useita kertoja puheluihisi ja myös soittaneet Sinulle. Kahdesti tulimme asuinpaikkakunnallesi (toisella kerralla yksin), mutta peruit tapaamiset. Et myöskään mennyt tapaamaan seurakunnan saarnaajaa vaikka hän ehdotti tapaamista.
Mitään tietojasi emme ole antaneet kenellekään kolmannelle paitsi edellä mainitulle saarnaajalle, kun olit antanut minulle luvan nimesi ja puhelinnumerosi antaa. Eikä meillä muita tietoja Sinusta olekaan.
On mahdotonta auttaa ihmistä, joka ei ole valmis ottamaan apua vastaan eikä saavu sovittuihin tapaamisiin.
Toivon, että saat apua; ei vain ihmisiltä vaan ennen kaikkea tarvitset sitä Jumalalta.
Ei ole ihmisten valheilla mitään määrää,
kunhan vain saadaan syy vieritettyä jonkun muun,
erityisesti ja varsinkin jos uskovaisten niskoille;
tarjoutuupa samalla tilaisuus mustamaalata uskovia...
uskoon tulemisen vuoksi johtuu suurimmalta osaltaan vanhempien seurakuntalaisten painostuksen kaltaisesta vahtimisesta, koska he pelkäävät, että juuri uskoon tullut kääntyy takaisin maailmaan, jos hän porukoi edelleenkin vanhan kaveripiirinsä kanssa.
Moni vanhempi uskova ikäänkuin 'sanelee' nuoremmilleen, mitkä harrastukset ovat soveliaita uskoville ja mitkä vastaavasti ei, vaikka vanhan kaveripiirin harrastukset olisivat samankaltaiset kuin uskossa olevienkin.
Kaveripiiriin vaikuttaa myöskin Jumalan Pyhä Henki, joka kehoittaa uskovaa ihmistä todistamaan uskostaan lähimmäisilleen.
Ei kuitenkaan jatkuvasti uskoaan tuputtaen, niinkuin seurakunta vastaavasti yrittää käännyttää uskovan kautta hänen kaveripiirissään olevat epäuskoiset Jumalan luokse. Ja nimenomaan tässä srk:n kuviossa on kyllä hyvin paljon pelkkää ihmismielipiteisiin perustuvaa viisautta, joka johtaa välien rikkoutumiseen. Sillä on kirjoitettu: "Taidon puuttuessa ei intokaan ole hyväksi".
Eli toisin sanoen; juuri uskoon tulleena ei ole laisinkaan soveliasta alkaa ilman Raamatun sanan ja Pyhän Hengen opastusta käännyttämään kaveripiiriään pois väärältä tieltä pelkästään srk:n kehoituksen vuoksi, että kun "toisetkin ovat ennenkin tehneet silleen", ja että "uskovilla on sellainen tapa seurakunnassa".
Ei uskoon tuleminen edellytä laisinkaan sitä tyylimuutosta elämässämme, että meidän olisi lakattava kokonaan elämästä elämäämme iloineen ja suruineen. Eikä minun Isoveljeni, Jeesus, ainakaan minua ole sellaiseen touhuun kehoittanut.
Ja vaikka minä kaveeraan 'entisen lössin' kanssa, johonka kuuluu pultsareita, narkkareita, hutsuja, yms. laitapuolen kulkijaa, niin ei Isä Jumala ole jättänyt minua sen seurauksena ns. 'oman onneni nojaan', vaan hänen Henkensä opastaa minun vaellukseni suunnat ja kieltäytymiset näilläkin teilläni.
Ja joskus saattaa valo pilkahtaa näitten em. tyyppien ja lyylien elämässä niin, että hekin löytävät sen viheriöitsevän niityn, jossa saavat levähtää hetkosen tässä ajassamme..
Että ei se uskontien hengellisyys ja rikkaus suinkaan siitä riipu, kuinka tiheästi me istumme srk:n penkissä tai seisomme todistuspöntön takana, vaan se riippuu nimenomaan siitä kuinka me annamme Jeesuksen täyttää rakkaudellaan meitä itseämme ja Jumalan siunausten virrata meidän kauttamme lähimmäistemme parhaaksi henkilöön katsomatta..
Huomasin, että Markku Tampio on tuossa ylempänä kirjoittanut Sinulle viisaasti.
Asian käsitteleminen jää siltä osin yksipuoliseksi, että kertomasi entisen ystäväsi omaa vastinetta ei aloituksesi alla ole.
Kirjoitit uskoon tulleen ihmisen jättäneen ystävyytenne yritettyään ensin parin vuoden ajan "käännyttää" Sinua. Kysyt
>>Kertokaa, mistä tällainen käytös johtuu?