Uskova1

Niin, William Miller ryhtyi laskemaan Jeesuksen toisen tulemuksen päivämäärää ja häntä seuraamaan liittyi väkeä. Heitä kutsuttiin milleristeiksi.

Myös Ellen Whiten (tuolloin Harmon) perhe liittyi heihin ja heidät erotettiin harhaoppisina metodistikirkosta. Raamatussahan sanotaan, ettei tuota päivää tiedä kuin Isä yksin. Niinpä ei tiennyt Millerkään ja niin tuli 21.3.1843 eikä Jeesusta missään. Mutta siitäkös tuo joukko olisi herännyt, ei suinkaan. Uusi laskelma vaan. Niin tuli 21.3.1844 eikä mitään Jeesusta. No, siitäkös nyt parannusta tekemään, ei suinkaan. Uusi laskelma vaan peliin. Niin tuli 22.10.1844 eikä mitään Jeesusta.

Jo sitten tuossa yhteydessä ja vähän sen jälkeen ihmisten silmät avautuivat ja he tajusivat, että olivat olleet eksytettyinä. Myös Miller itse tunnusti tehneensä syntiä laskiessaan noita aikoja.

Mutta Ellen White oli erotettu harhaoppisena metodistikirkosta noiden päivälaskelmien takia ja monet olivat häntä nuhdelleet tuohon eksymisestä. Niinpä oli kova paikka hänen ylpeydelleen tunnustaa, että hän oli ollut väärässä ja tehnyt syntiä.

No, uskova olisi kyllä nöyrtynyt ja tunnustanut syntinsä, mutta Ellen ei ollut uskova, vain uskonnollinen. Niinpä hän alkoi etsiä toisten ylpeiden kanssa selitystä, jolla voisi pitää vuosilaskelmaa oikeana. Niinpä hän sitten alkoi ottaa pahoilta hengiltä näkyjä. Noilla näyillä saatiin sitten sopivaa tukea tuolle 22.10.1844, joka peräti sitten muutettiin Raamatussa mainituksi "keskiyön huudoksi". Vain ne voivat pelastua, jotka uskovat tuohon vuosilukuun ja muilta oli ovi taivaaseen suljettu. Uusia Jeesuksen tulemisen päivämääriäkin taas laitettiin eikä taaskaan Jeesus tullut. Ei tietenkään.

Joka kerta, kun tuli jollain lailla ilmi, että Ellenin Jumalalta muka saadut sanomat olivat vääriä, Ellen jollain lailla pani syyn muille, kiisti jyrkästi ikinä niitä kirjoittaneensakaan tms. Ellen siis ei koskaan tehnyt parannusta eikä katunut, vaan yritti säilyttää kasvonsa. Samaa Ellenin ja adventistioppien kasvojen säilytystä harrastavat adventistit nykyäänkin.

Ellen White ei ollut uskossa, vaan luopio (luopui joko etsikkoajastaan tai uskosta milleristiaikoinaan).

Ellen nimenomaan tunteillaan perusteli esimerkiksi tuonelan ja helvetin ikuisen rangaistuksen poistojaan ja esimerkiksi kirja Aikakausien toivo, on yhtä Ellenin omien tunteiden värittämää kuvittelua Raamatun tapahtumista. Ellenhän harrasti toisten kirjoittajien tekstien varastamista ja sanoi, että sai nuo sanomana Jumalalta näyissä tai unissa. Hän plagioi fiktiokirjailijoiltakin tekstiä ja sanoi niittenkin "tietojen" tulleen Jumalalta hänelle näyssä tai unessa.

Luitko muuten vastaukseni sinulle liitteineen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000024757296

kerrankin asiallista aloitusta.

Kolmen enkelin sanoma on raamatullinen sanoma ja luettavissa suoraan Raamatusta. Sanoma tuli ajankohtaiseksi vaiheittain vuoden 1844 pettymyksen jälkeen. Jumala muuten oli varannuta Raamattuun lohdutuksen sanat pettymyksen kokeneille, voit lukea ne Ilmestyskirjasta 10:5-11.

Olet oikeassa tuossa vuoden 1844 suhteen. Ellen White oli yksi joka kiinnostui Jeesuksen takaisin tulon julistuksesta. Hän ei siis ollut johtohahmoja silloin kun odotus päättyi ja pettymys tuli. Hänen profetiansa alkoivat vasta pettymyksen jälkeen.

Kolmen enkelin sanoma löytyy Ilm.14:6-12. Nämäkin Raamatun jakeet ovat tällä palstalla yleisen pilkan kohteena. Henkilökohtaisesti en ymmärrä kuinka kukaan Jeesuksen toista tulemusta odottavaksi kristityksi tunnustauva voi pilkata Jumalan sanaa ja sivuuttaa näinkin tärkeät sanomat.

Aion muuten laittaa kolmen enkelin sanomien selitystä, että jos kiinnostaa, niin käy välillä lukasemassa.