Neljäs totuus

Koulutuksen tasosta on paljon puhuttu, sillä välillä tempaudutaan puhumaan huippu osaamisesta ja yksilöistä.
Nyttemmin on puhuttu kolujen tasoista ja paremmista lukioista.
Ammatillinen koulutus tulisi myös saattaa kiinnostavaksi huippu osaajille.

Yliopistoihin hamuavia on jo liikaa tai liian vähän.
Ihmisiä työelämään tarvittaisiin enemmän.

Kysymyksillä on vain yksi yhteinen nimittäjä tarvitaan työntekijöitä jotka osaavat kaikki uskollisia koiria jotka tekevät tarvittavia töitä ja mahdollisesti menevät sinne minne ositetaan.

Yhä abstraktisempia asioita teetetään yhä lyhyemmässä syklissä, yhä joutavampia vaiheita pienevällä palkalla osaaikaisesti, väliaikaisesti, pätkissä ja ulkomaalaisilla.

Ne jotka tässä eivät tiedä ovat kaikki.
eli työnantaja ei tiedä mitä huomenna on työtä ja toimintaa.
Työntekijä ei tiedä mitä oppia tarvitaan, mitä koulutusta, mitä tarvitsee tehdä ja illä lailla.
Kuhan jotenkin mennään. Jos onni potkii pääsen eläkkeelle.
Valtiovalta se vasta sekaisin onkin kun pitäisi istua kahdella pallilla työntekijöiden ja työnantajien.
Ihmeellisintä onkin se että pliitikon palli on tuottavin ja pitkäikäisin.
Ihmisiä on samalla liian paljon ja liian vähän riippuu mistä katsotaan.