Rupesin ajattelemaan, jos olisin nainen, kutsuisinko itseani "feministiksi". Voipi olla. Mutta mihinkaan ankyrakerhoon en littyisi, vaan sana symbolisoisi vain autonomista ajattelua, ja kaytantoja. Eli jonkinlaista vapautta.
Mutta tekisin aivan painvastoin, kuin mita valtavirta-akat, yhteiskunta ja muut unionitadit kertovat eepoksissaan. Ryhtyisin koti-aidiksi, ihan vaikka vittuilen, jos ei muuten.
Saattaisin jopa kokeilla huoran elamaa, seikkailuna, vaikka Pariisissa, jos siihen riittaisi ulkomuotoiset evaat, ja kirjoittaisin siita vaikka sitten kirjan, kun olen imenyt mm Chiraqin veljen munan kuivaksi, ja minkalainen pikkupoika ja kani, se loppujen lopuksi olikaan sangyssa.
Ja lahtisin vaikka Mauretaniaan. Naisin jonkun klaanin prinssin ja ryhtyisin hanen kahdeksanneksi vaimoksi. Mutta jonkun ajan paasta karkaisin, kuin Goldmund, Herman Hessen romaania mukaillen.
Esikuvana olisi myos Lars von Trierin elokuvasta Breaking the Waves, tuo nainen, joka uhrasi itsensa rakkauden vuoksi. Rakkaus. Ja jonka jalkeen han edusti miehelle jonkinlaista pyhimysta - ihmeineen.
Tekisin siis kaikkeni, valttaakseni ne muokkaukset joihin pyrkii seka yhteiskunta ja ankyrafemakot. Mahtaakohan femakolla ollakkaan muuta esikuvaa, kuin joku historiallinen pedofiili-nainen, joka taisteli miehia vastaan?
Allright. Mutta heikkoutta ei myoskaan olisi. Eli myos von Trierin toisesta elokuvasta, Dogville, hakisin esikuvan. Olisin altruistinen, vaikka on todelliset suhteet mafiaan. Mutta tiettyyn pisteeseen. Ja mafiapomo olisi rakastajani. Ja jos rivikansalaisen vittuilu ylittaisi kynnyksen, erioten moraalisen, viheltaisin pojille.
:)
Siina teille tosinainen femakot. Saattaisin jopa laittaa salaa chillia naisunionin lohikeittoon, jos joku sinne pakosta raahaisi kutsuille. Hah.
Mutta tekisin aivan painvastoin, kuin mita valtavirta-akat, yhteiskunta ja muut unionitadit kertovat eepoksissaan. Ryhtyisin koti-aidiksi, ihan vaikka vittuilen, jos ei muuten.
Saattaisin jopa kokeilla huoran elamaa, seikkailuna, vaikka Pariisissa, jos siihen riittaisi ulkomuotoiset evaat, ja kirjoittaisin siita vaikka sitten kirjan, kun olen imenyt mm Chiraqin veljen munan kuivaksi, ja minkalainen pikkupoika ja kani, se loppujen lopuksi olikaan sangyssa.
Ja lahtisin vaikka Mauretaniaan. Naisin jonkun klaanin prinssin ja ryhtyisin hanen kahdeksanneksi vaimoksi. Mutta jonkun ajan paasta karkaisin, kuin Goldmund, Herman Hessen romaania mukaillen.
Esikuvana olisi myos Lars von Trierin elokuvasta Breaking the Waves, tuo nainen, joka uhrasi itsensa rakkauden vuoksi. Rakkaus. Ja jonka jalkeen han edusti miehelle jonkinlaista pyhimysta - ihmeineen.
Tekisin siis kaikkeni, valttaakseni ne muokkaukset joihin pyrkii seka yhteiskunta ja ankyrafemakot. Mahtaakohan femakolla ollakkaan muuta esikuvaa, kuin joku historiallinen pedofiili-nainen, joka taisteli miehia vastaan?
Allright. Mutta heikkoutta ei myoskaan olisi. Eli myos von Trierin toisesta elokuvasta, Dogville, hakisin esikuvan. Olisin altruistinen, vaikka on todelliset suhteet mafiaan. Mutta tiettyyn pisteeseen. Ja mafiapomo olisi rakastajani. Ja jos rivikansalaisen vittuilu ylittaisi kynnyksen, erioten moraalisen, viheltaisin pojille.
:)
Siina teille tosinainen femakot. Saattaisin jopa laittaa salaa chillia naisunionin lohikeittoon, jos joku sinne pakosta raahaisi kutsuille. Hah.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, ajattele kuinka tylsää sinun miehen elämäsi onkaan :) Kannattaisi olla nainen, eikö vaan..
kaikki mahdollisuudet olisi toteuttaa itseään !
Voin aivan hyvin kuvitella, että joku feministinainen, luettuaan kirjoituksesi, alkaa tuntea jonkinasteista "kiimaa" ja alkaa tuntea kirjoituksesi innoittamana (taas) kapinahenkeä "patriarkaalista" yhteiskuntaa vastaan.
Voin aivan hyvin kuvitella, että joku feministi ikäänkuin ripustaa kirjoituksesi jääkaapin oveen ja osoittaa ihailunsa "villiä ja vapaata" , ööö, naista kohtaan.
Sen verran uutta ja järisyttävää tuli jälleen näkyville kirjoituksen muodossa. Feministinaisille aivan uuttaa ja "kiihoittavaa".
Ja taas, taas tuhansien ja tuhansien kertojen jälkeen, nainen menee ja tekee miehen esimerkkien mukaan, ja elää elämänsä, "vapaana" ”miehen orjuutuksesta”.
Mutta niin kuin tuhannet miljoonat tarinat tässä maailmassa ovat miehen kirjoittamia, ja monissa tarinoissa mies kertoo naisesta niissä omat määrittelyt, niin nainen on taas astunut miehen asettamaan kuoppaan.
Eikä nainen kuitenkaan tehnyt, kuten olisi tahtonut, eli nainen ei elänyt 100 % itse. Nainen ei elänyt kuten nainen, vaan nainen eli jälleen kerran, miehen määrittelyjen mukaan naiseudesta. Toisin sanottuna nainen ei suinkaan löytänyt itseään, vaan nainen ”löysi” itsensä miehen asettamissa mielikuvissa, mutta ei omissaan.
Mikset mene imemään miesten munia nyt?
:)
Miesten munaa? Ei helkkari, nope. Lesbona vain jaisi paljon kokemuksia puuttumaan, silla tuskin se Mauretanialainen prinsessa vaimoa etsii.
Tuo nyt oli aamutuotos ja huomaan etta nykyaan mielipiteetkin vaihtuu kuin tuuliviiri. Mutta tykkaan rebelli-naisista. Edelleen. Tietyista pornostaroista jopa ihmisina, sanoisin. Eli he eivat kiinnosta seksuaaliobjekteina, vaan persoonina. Noh, nyt syntyy mielikuva etta tassa olisi joku pornon asiantuntija, ei nyt sentaan, mutta katselin Howard Stern Showssa sita yhta pimua joka asettui jopa kuvernoorivaaleihin, ja tunsin heti piston sydamessani.
Eika Merilaisen "....haisee hyvalle" nappi tuntunut missaan.
Nuo naiset ovat heikkouteni. Ehka siksi, onkin saanut siivota hajoitettuja ikkunoita, matkustaa vuoristorataa ja saanut kynsillakin.
Yhden jatin, nuorenpana juuri siksi etta kaytti huumeita. Tai aloitti. Heti ekasta poikki. Tuli sitten amfetamiini-paissaan potkimaan ovea. Veti ranteetkin auki. Kundikaveri oli linnassa ja uhkasi tappaa. Aijai.
Noh, nuoruuden juttuja. Nykyaan olen oppinut olemaan varuillaan.
Tuo kirjoitus oli mielikuva Hessen romaanista, Narkissos ja Kultasuu. Ihmisen kahdesta luonteesta. Kapinallinen ja luostarielaja. Kutakuin. Tuohon kaytin vaan Kultasuuta. Mielijuonteena.
Mita tulee huumeisiin, niin enhan ma niita kayta. Joka puolella savuaa, ja ehka kerran vuodessa otan satkan vastaan, jos silloinkaan.
Meskaliinia ajattelin hakea kun olin suurkaupungissa. Varsin vaaraton aine. Jotain puuttui. Olisi tehnyt mieli paasta enemman arkaaiseen tilaan. Lisaksi vippasin sen ihan tarkoituksella tanne, koska sen oli tarkoitus provosoida "sossuilua". Noh, olen tuostakin tuuliviirina. Onko "sossuilu" sitten hyvasta vai pahasta. Mene ja tieda.
Mielipiteet on siita erikoisia etta ne tuuppaa joskus vaihtumaan riippuen seka sosiaalisesta statuksesta etta paikasta. Siksi kai vaikka siivoojatkin ja vaikka kirjanpitajat ovat samaa sakkia. Sosiaalinen status tuottaa tietynlaisen ihmisen. Pidan sosiologiaa uskottavampana selitysmallina ihmisen kayttaytymiselle kuin psykologiaa.
Menisiko tallaisenaan lapi....