Uskovaisten piirissä elävä harha siitä, että Jumalaan uskominen avaisi tien taivaaseen on naurettava. Kyseessä lienee ammoisista ajoista periytynyt oppineiden viljelemä tulkinta raamatun teksteista, jotta yksinkertaisempikin rahvas saataisiin noudattamaan oppia, johon kirjoitukset todellisuudessa tähtäävät: heikompien puolustamiseen, lähimmäisenrakkauteen ja ylipäätään rötöstelyn välttämiseen.
Eikös kuulosta naurettavalta, että ihminen joka uskoo Jumalan sijaan joulupukkiin mutta elää elämänsä lähimmäisiään kunnioittaen ja hyvin kohdellen, menettäisi taivaspaikkansa "väärän" uskon vuoksi jollekin sittisontiaiselle joka on ikänsä piruillut ystäville ja tutuille mutta muistanut aika ajoin pyytää Jumalalta anteeksi vittumaisuuttaan.
Jos taivaspaikka ei aukea ihan yrittämällä olla muille kiltti, niin minun puolestani semmonen taivas saa yhtä hyvin tullakin toimeen ilman minua. Himouskovaiset itse asiassa tekevät itsestään hieman hölmöjä toitottaessaan sanomaansa, sillä korostamalla omaa uskovaisuuttaan tavallaan antavat ymmärtää että kuuluvat itse siihen yksinkertaisempien sakkiin, jotka tarvitsevat jonkun yliluonnollisen tekijän määräämään oman elämänsä suuntaa siihen mihin uskonnoissa tähdätään vain symbolisin esimerkein. Itse uskominenhan ei todellisuudessa ole tärkeää, vaan uskon varjolla opetetun elintavan omaksuminen.
Eikös kuulosta naurettavalta, että ihminen joka uskoo Jumalan sijaan joulupukkiin mutta elää elämänsä lähimmäisiään kunnioittaen ja hyvin kohdellen, menettäisi taivaspaikkansa "väärän" uskon vuoksi jollekin sittisontiaiselle joka on ikänsä piruillut ystäville ja tutuille mutta muistanut aika ajoin pyytää Jumalalta anteeksi vittumaisuuttaan.
Jos taivaspaikka ei aukea ihan yrittämällä olla muille kiltti, niin minun puolestani semmonen taivas saa yhtä hyvin tullakin toimeen ilman minua. Himouskovaiset itse asiassa tekevät itsestään hieman hölmöjä toitottaessaan sanomaansa, sillä korostamalla omaa uskovaisuuttaan tavallaan antavat ymmärtää että kuuluvat itse siihen yksinkertaisempien sakkiin, jotka tarvitsevat jonkun yliluonnollisen tekijän määräämään oman elämänsä suuntaa siihen mihin uskonnoissa tähdätään vain symbolisin esimerkein. Itse uskominenhan ei todellisuudessa ole tärkeää, vaan uskon varjolla opetetun elintavan omaksuminen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hemmetin hienosti kirjoitettu! Kerrankin joku on ymmärtänyt hengen kirjainten takana.
Mutta tietysti tähän omahyväisyyttään uhkuvat uskovaiset rientävät kilvan vastaan väittämään. Onhan se 100 x helpompaa leuhkia uskovaisuudellaan kuin tehdä hyvää.
Uskovaiset eivät leuhki uskonnollaan, minä en ainakaan leuhki, mutta olen erittäin iloinen siitä että olen uskossa. Asioista kannattaa ottaa itse selvää.
Usko tulee sydämestä mutta kaikilla sitä ei ole. Ei kannattaisi lähteä viisastelemaan sellaista vastaan mistä ei tajua yhtään mitään. Olenko ymmärtänyt oikein että sinä vastustat kristinuskontoa etkä usko siihen? Mutta oletko ikinä edes harkinnut ottavasi siitä selvää ilman tuota kriittistä asennettasi uskoa kohtaan. Et kuitenkaan kertonut että uskotko päinvastaiseen, ja kannatat väkivaltaa ja itserakkautta, ja että mielestäsi toisten ihmisten ylikin voi kävellä jos siitä on sinulle jotakin hyötyä? Minä ainakaan en usko joulupukkeihin, mutta en kuitenkaan kannata pahaakaan. Kannattaisi sinunkin lähteä ottamaan selvää tästä tuomitsemastasi uskosta. Puhuit Jumalasta, etkä edes kertonut koko asiaa, siitä miten Jeesus liittyy tähän asiaan ja miksi. Et voi vastata Jumalan puolesta koska olet vain pelkkä ihminen.
Rötöstely ei ole mielestäni oikein, vaikka sinä tuntuisit kannattavan sitäkin, ja mitäpä olisi maailma ilman rakkautta? Lähimmäisen rakkaus ei ole paha asia, enkä näe mitään vikaa siinäkään jos uskaltaa puolustaa heikompia. Ei Jumala ota taivaaseen luoksensa synnissä rypeviä ihmisiä, sen takia on erittäin tärkeää että tajuaa pyytää syntejänsä anteeksi, koska Raamatussa lukee että verenpunaisetkin synnit saa anteeksi, jos uskoo, ja todellakin katuu omia syntejään, ja tekemiänsä pahoja tekoja. Ei Jeesus kuollut ristillä turhan takia, vaan siksi että syntisellä ihmisellä olisi mahdollisuus saada syntinsä anteeksi, koska ihmisen perusluonne on syntinen ja pahuus houkuttelee. Että ihmisellä olisi edes mahdollisuus päästä taivaaseen, eikä palaa helvetin tulessa. Jos haluaa päästä taivaaseen, ei se käy ihan tuosta noin vaan, vaan täytyy ottaa selvää kristinuskonnosta, ja tehdä päätöksensä vasta sen jälkeen. Koska tottahan se on, että syntinen ihminen joutuu monta kertaa uudelleen pyytämään anteeksi. Mutta onneksi meille on annettu edes mahdollisuus pelastaa sielumme ja päästä taivaaseen. Eikö olisikin kauheaa jos sellaista mahdollisuutta ei edes olisi olemassakaan, ja kaikki vaan kulkisivat oman pahuutensa takia kohti tuhoa. Minä olen jo ratkaisuni tehnyt, enkä ole joutunut ainakaan katumaan mitään. Kristinuskonto on rakkauden uskonto, eikä Raamatun antamissa ohjeissa ole mitään vikaa. Mutta Raamattu on vertauskuvallinen kirja, ja sitä lukeva tarvitsee jonkun jolta voi kysellä sen tarkoittamista asioista, jos nimittäin haluaa ottaa niistä selvää. Vertauskuvia voi olla ja monesti onkin vaikea tulkita, ja siksi pitää lähteä kyselemään jostakin sellaisesta paikasta jossa on oikeita uskovaisia eikä mistään mitään tajuamattomia vastustajia, jotka eivät halua tietää itse, eivätka antaisi muidenkaan ihmisten oppia tajuamaan. Internetillä voi kysyä uskovaisten keskustelupaikoissa (paremmassa kuin tämä) kysymyksiä, ja minulle ainakin on vastattu. Kannattaa yrittää.
En varsinaisesti "vastusta" kristinuskoa, enkä tässä yhteydessä ota kantaa mihin itse uskon, mutta teesini on, että itse *usko* ei ole mistään näkökulmasta tarkasteltuna merkittävä tekijä; tärkeää on elämänfilosofia joka tähtää mielekkääseen yhteiseloon muiden kanssa. Tietyllä tavalla tulkittuna raamatusta voi löytää ohjeet tämäntapaiseen elämään, mutta ei siihen uskoa tarvita.
Kuten sanottu, en millään lailla tuomitse uskoa, mutta pidän kyllä tavallaan vähän hölmönä oletusarvoa, että Jumala näkisi parempana ihmisen joka uskoo Häneen verrattuna pakanaan joka kuitenkin elää Jeesuksen ja kavereiden antamien ohjeiden mukaan. Ja mitä tulee syntien anteeksiantamiseen ja pyytämiseen, veikkaanpa että Jumalakin olisi vähintäänkin yhtä tyytyväinen jos kolttosia pyydettäisiin anteeksi niiden kohteilta eikä esimerkiksi Häneltä:)
Henkilökohtaisesti en usko että ihmisen perusluonteeseen kuuluisi syntisyys. Höpöhöpö. Jokainen mieleltään terve ja vähänkään kasvatettu ihminen pyrkii hyvään (joku enemmän, joku vähemmän itsekkäiden toimintapiirteiden sävyttämänä), ja pahoihin tekoihin sortuvat lähinnä ihmiset, jotka ovat vain liian heikkoja elämään "oikein". Tämmönenkin ihminen toki voisi silti olla taivaspaikkansa ansainnut, ei siksi että uskoo, vaan siksi että vajavaisella kapasiteetillaan on kuitenkin parhaansa yrittänyt (jos on:)).
Kristinusko on rakkauden uskonto jos raamattua haluaa niin tulkita. Kyse on siitä minkä apostolin seurakuntaan kukakin on päättänyt liittyä. Yksi jos toinenkin löytää raamatun teksteistä sopivalla tulkinnalla oikeutuksen ties minkälaiseen toimintaan. Parasta olisi siis että jokainen, jolla vain on riittävästi kykyä itsenäiseen ajatteluun, löytäisi itselleen oikean tavan elää orjuuttamatta itseään raamatun tekstien tai jonkun tietyn lahkon tietyllä tapaa tekstiä tulkitsevien uskonnollisten pomojen alle.
Jumalan puolesta en tosiaan voi vastata mitään, mutta jos Jumalalle kynnyskysymys on se, uskooko ihminen eikä se, pyrkiikö tämä parhaan taitonsa mukaan harmoniseen elämään vertaistensa kanssa, ei tällainen Jumala ole minkään arvoinen. Ei mikään (Jumala mukaan lukien) ole niin pyhää etteikö sitä voisi arvostella jos mielestään näkee selkeän epäkohdan.
on perusasia koko uskonkysymyksissä, eikä lainkaan naurettavaa . "Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut !"
Kokeilisit Jumalan todellisuutta, ennenkuin noinkin rajusti käyt tuomitsemaan, Jumalaa ja Häneen uskovia.
Salaisuus onkin kuule siinä, että Hän on tullut kutsumaan sairaita ja syntisiä, sillä perusteella, että terveet ja vanhurskaat eivät tarvitse parantajaa.
Eikä ne niinsanotut hyvät työt ole tae pelastumiselle. Ainut hyvä työ joka todella pelastaa, on se, että uskot Jeesukseen Kristukseen ja että Hän on Jumalan Poika.
Mistään muista hyvistä teoista ei Raamattu opeta, että pelastuisi jollain tekemisellä.
Palkka siellä taivaassa kerran maksetaan siitä, mitä olet tehnyt, mutta ei niillä pelastuta.
Hyvistä töistä saa palkan, pahoista tekemisistä rangaistaan. Kristuksen tuomioistuimen edessä puidaan uskovaisten tekemiset. Ja se tässä kuule on suuri lohtu, kun kaikille niille: "Jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa ei ole mitään kadotustuomiota !"
Toisille on Jumalalla omat tuomionsa.Kannattaa ottaa asianajaksi Jumalan oma Poika joka puollustaa uskoviaan Jumalan edessä.
Tekstisi taustalla on oletus, että raamattua olisi tulkittava ja luettava juuri niin jäykästi ja kirjaimellisesti kuin sinä teet.
Ehkäpä "Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut!" tarkoittaa oikeasti: "Yrittäkää nyt urpot ymmärtää että täällä on tosi vittumaista elää jos ette koita olla kavereita keskenänne!"
Olisi täysin kohtuutonta vaatia järkeviä ihmisiä uskomaan asioihin, joista ei kukaan voi olla varma, vain siksi että muinaiset kirjoitukset uhkaavat vastakkaisessa tapauksessa kiirastulella. Ihminen on perusluonteeltaan utelias ja epäilevä. Minun on kovin vaikeaa uskoa kenenkään *oikeasti* uskovan Jumalaan ynnä kumppaneihin, mikäli ei ole elämässään kokenut mitään mitä pystyisi ja haluaisi selittää Herran aikaansaannoksilta. Jos taas "tahtoa vastaanottaa Jeesus" löytyy, niin eikös vaan jokainen vähänkään sattumankaupalta vaikuttava elämänkäänne alakin tuntua Herran enkeleiden tekosilta...
Kukaan ei kai voi kiistää etteikö raamatun tarkoitus pitkälti olisi vain antaa hyviä elämänohjeita. Toki teksteihin kuuluu komponentti jonka luonteeseen kuuluu vaahdota uskomisen tärkeydestä, mutta tämän vaatimuksen funktio on kovin hämärä. Ei kaikkeen pidä sokeasti uskoa jos jossain niin sattuu lukemaan. Ei ole mitään syytä uskotella itselleen että Jumalalle olisi uskominen tärkeämpää kuin hyvän tarkoittaminen Hänen (tai solukalvon, DNA:n kehittymisen ja evoluution:)) aikaansaamalle luomakunnalle. Tämähän olisi Jumalan näkökulmasta jopa itsekästä, eikös olisikin?
Uskomisella ei ole mitään arvoa, jos uskon on saavuttanut vain ottamalla jonkun käsityksen vastaan. "Oikea" uskon syntytapa olisi kyseenalaistaa kaikki uskoon liittyvä ja hyväksyä Jumala ja Jeesus omaksi todellisuudekseen ja uskokseen vasta kun kyseenalaistus on osoitettu tavalla tai toisella vääräksi.