Onko mielestänne liian paljon vaadittu, jos ihminen vaatii itselleen työtä, jossa viihtyy?
Omana mielipiteenäni esitän, ettei oikeastaan ole edes mahdollista tuottaa hyvää "tulosta", millään tasolla, jos työssään ei viihdy. Tuloksella tässä kohtaa en tarkoita pelkästään taloudellista tulosta, vaan kaikkea sitä, mitä yksittäinen ihminen antaa ympäristölleen.
Me emme ole merkityksettömiä "muurahaisia", meidän pitää uskaltaa pitää huolta itsestämme, mutta myös toinen toisistamme.
Omana mielipiteenäni esitän, ettei oikeastaan ole edes mahdollista tuottaa hyvää "tulosta", millään tasolla, jos työssään ei viihdy. Tuloksella tässä kohtaa en tarkoita pelkästään taloudellista tulosta, vaan kaikkea sitä, mitä yksittäinen ihminen antaa ympäristölleen.
Me emme ole merkityksettömiä "muurahaisia", meidän pitää uskaltaa pitää huolta itsestämme, mutta myös toinen toisistamme.
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Me emme ole merkityksettömiä "muurahaisia", meidän pitää uskaltaa pitää huolta itsestämme, mutta myös toinen toisistamme."
Oletko erehtynyt käymään jossain "missiossa" tai sitten vihreiden vaalikaffeella.
Pelkästään ja pahuksen kiire! (Aloitus poiki tuosta suosion saavuttaneesta työkeskuskustelusta.)
Sehän nyt on selväkin jos hiemankaan seuraa politiikkaa tai uskonnollisten missioiden menoa; sama pätee tällä palstallakin.
Feministit ovat omaksuneet tuon jutun suht hyvin, puuttuu vain positiivisyys. Lisäksi, ottakaa mallia Kokoomuksesta ja SDP:stä (SAK). Toisten syyttely ei tuo tulosta.
Ikävätkin hommat on jonkun tehtävä. Viihtyvyyskin on suhteellista ja ihminen melko sopeutuvainen. Jos joku viihtyy kaivoskuilussa tai likaviemärissä, ihan ok.
Mutta ikävimpiä hommia voisi kierrättää.
saa mitä vain. Eri asia on mitä saa. Mikäli haluaa työn josta nauttii tosissaan ja jossa viihtyy hyvin kannattaa tämä huomioida jo koulutus valinnoissaan.
Yhteiskunnan tehtävä on turvata toimeentulo ja tarjota töitä. Mutta vielä ei ainakaan käsittääkseni valtion ei tarvitse taata ihmisille työpaikkaa jossa on kivaa.
Ihminen voi tuottaa työssä josta ei niin paljoa nauti. Tällaista ilmiötä kutsutaan nimellä työmoraali sekä ihan vaikka normaalisti sanalla moraali. Työnantaja maksaa palkan tietystä tehtävästä tietyin perustein. Nämä tulee sitten täyttää parhaansa mukaan, oli kivaa tai ei. Työn nautittavuutta voi parantaa myös omalla asenteellaan hyvinkin pitkälle.
...noin omasta kokemuksesta käsin ehkäpä hedelmällisempi konsti menestyksen saavuttamiseen voisi olla ajattelu niin päin, että minkä vuoksi muiden kannattaisi olla tekemisissä minun kanssani positiiviste kokonaistulosten aikaansaamiseksi... ts niin päin, että mitä minä voisin kontribuoida koko työyhteisöni hyväksi.
Toisaalta tähän pitää noin yleensä olla perusasiat kunnossa, kuten riittävä korvaus sitten menetetystä vapaa-ajasta, jonkinlainen varmuus työn jatkuvuudesta jne.
Itse näkisin, että mitä määräaikaisempi ja huonosti palkatumpi työ -> sitä vähemmän työntekijäkään sitoutuu minimisuoritusvaatimusten yli menevien asioiden tekemiseen. Tämähän on ihan luonnollinen asenne. Sitä saa, mistä maksaa ja mitä mittaa.
luultavasti yleensä menee.
Itselläni vain on monasti niin, että mitä enempi jokin homma vituttaa niin sitä nopeammin sen haluaa alta pois ja mielellään niin, että se ei palaa takaisin pöydälle - koskaan.
Mutta omaan työviihtyvyyteen pystyy vaikuttamaan monin eri tavoin. Oikea asennoituminen ja itse oman työnsä haastavuuden nostaminen tai päinvastoin helpottaminen luovat mukavampaa työpäivää. Helpottaminen vain yleensä on sellaista, että sen eteen joutuu tekemään vallan mahdottomasti töitä.
Ihmisellä on oikeus PYRKIÄ mieleiseensä työhön ja työhön jossa viihtyy, mutta ei hän voi sitä VAATIA. Mistäs ja keneltäs hän sitä vaatisi ja mitä sitten, jollei kukaan kykene vaatimukseen vastaamaan? Hän istuu tumput suorana odottamassa?
..voi hyvänen aika, ihmisellä on sekä oikeus että velvollisuus pyrkiä kohti parempaa tulevaisuutta..
..nythän vain suomalainen on sellainen tallukka, että hän odottaa suu auki valmista, kyky itsenäiseen ajatteluun puuttuu kokonaan, vähät ja väärät ajatuksetkin luetaan hesarista aamukahveella..
..viimekin vaaleissa vain poliitikot lupailivat, kuinka paljon meillä on varaa mihinkin, ja yllätys, yllätys, puolue, joka lupasi eniten, hävisi eniten..
..suomalainen on joko hyvin tyhmä tai sitten peräti vähäjärkinen..
Jollain tavalla mä ihailen sua. Tai en "jollain tavalla", vaan ihan rehellisesti siksi, että olet pystynyt uudistumaan. Yhä harvemmin niuhotat feministinä ja yhä useammin todella ajattelet yhteisiä ja merkityksellisiä asioita!
Niin se työviihtyvyys. Minulla on nyt 21 vuotta jatkunut yhtenäinen työputki takana, ja jatkuuhan se toki edelleen. On ollut hyviä ja huonoja hetkiä/päiviä/jaksoja, enkä vaihtaisi tätä monipuolisuutta pelkkään "viihtymiseen". Kun viihtyminen ja onni muuttuvat jatkuvaksi olotilaksi, se ei enää olekaan myönteinen asia jonka tiedostaa, vaan tylsän tasapaksua taaperrusta.
Vertaan viihtymistä säätilaan. Kun pakkasjakson jälkeen lauhtuu, niin nollakeli tuntuu lämpimältä. Mutta annas olla kun kuuman kesän jälkeen syyskuisena aamuna on se sama nollakeli, niin tuntuu ettei näin kylmällä säällä uskalla ulos lähteä!
Sie vaan kuvittelet, että feministillä ei ole muita mielipiteitä kuin feminismiin liittyvät.
Naisasia ja Idols on jo ihan huulilla!!! ;)
Samaan päähän mahtuvat hyvin
- huoli ihmisten hyvinvoinnista
- lastenkasvatus
- miesten ulkonäkö
- naisten asema
- Idols
- kaikenlainen huumori
- runollisuus
- filosofia
- taide
- jne...jne...
...että keneltähän tuo ihminen voisi asiaa vaatia?
Mielestäni niin kauan kuin "vaatii" asiaa itseltään ja toimii omien tavoitteidensa mukaan, niin asiahan on ok.
Tärkeää toki, että on itsekin ollut aktiivinen pätevöitymään sekä koulutuksen että kokemuksen kautta haluamansalaisiin tehtäviin.
Yrittäjyyshän on myös vaihtoehto, mikäli toisten ihmisten tarjoamat työt eivät maistu.
Toisaalta työnantajalla / johdolla lienee oikeus vaatia, että ihminen tekee sitä työtä, mihin ja mitä varten hänet on palkattu - toki sitten aina voidaan uusien tehtävien avautuessa katsoa, josko työnkuviakin uudistellaan. Silti usein paras keino "vaatia" mukavampaa duunia voi olla myös aika ajoin vaihtaa työpaikkaa.
Kysymys, onko kohtuutonta vaatia, tarkoittaa sitä, ettei varsinaista kohdetta vaatimukselle ole.
...sitten homma voi lähinnä vaatia itseltään tai vaikkapa Jumalalta.
Jälkimmäisen suhteen suosittelisin kuitenkin ennemminkin vaatimuksien asettamisen osalta mieluummin aktiivista kuuntelemista ja sitten toimimista sen mukaan, kuten "tahtominen ja tekeminen" asettuu.
Siitä olen täsmälleen kanssasi samaa mieltä, että motivoitunut työntekijä on paras työntekijä.
Ilmeisesti kuitenkin ihmiset tekevät töitä eri syistä. Osa tekee vapaa-aikansa ja kivojen asioiden harrastusmahdollisuuksien maksimoimiseksi, osa kokee tekevänsä työn kautta maailmaa paremmaksi paikaksi, osa kokee toteuttavansa itseään noin muutenkin ilmaisullisesti työssään, ja osa tekee saavuttaakseen taloudellisen itsenäisyyden (ts. ihan rahanahneudesta).
On ilmeisesti tutkittu, että vapaa-ajan maksimoijat ovat aika valmiita tekemään mitä tahansa työtä, samoin kuin he, jotka pyrkivät (esim. yrittäjinä) saavuttamaan taloudellisen itsenäisyyden. Samaten nuo maailmanparantajat, mikäli näkevät kakkahommankin askeleena kohti omaa tavoitettaan, ovat valmiita erilaisiin töihin. Vaativimpia sitten ovat he, jotka yhdistävät työn sikäli omaan persoonaansa, että haluavat työnkin kautta "toteuttaa itseään" jatkuvasti, niin sanoakseni.
"...ihmiset tekevät työtä eri syistä." Tätä en tullutkaan ajatelleeksi. Hyvä pointti.
Kuitenkin tarkoitin aloituksessa, että ihmisten mielekkään työn vaatimus ei saa olla myöskään moralisoinnin kohteena. Työ ei ole rangaistus.
...esim. itse totesin, että Suomessa ei ollut minua tyydyttävää työtä, ja suuntasimme perheen kanssa ulkomaille. Etenkin akateemisen alan pätkätyöllistämiseen kyllästyin... Samaten korkea perheverotus ja surkea käteenjäävä ostovoima tekivät osansa.
Yllätyin sitten myönteisesti, kun huomasin, että nykykotimaassani myös mm. tutkimukselle - ja vaikkapa tämmöiselle palstahörhöilylle - on enemmän aikaa :-)
sinun olisi pitänyt vaatia sitä mielekästä työtä joltain Suomessa. Etkö ymmärtänyt sisältöä? Ei feminismi/jöris koskaan lähde missään asiassa siitä momentista, että epäkohdan havaitsijalla olisi mahdollisuuksia minkään asian parantamiseen vaan ne vaaditaan aina ympäröivän tilan tehtäviksi, ei itsessä mitään vikaa ole eikä mitään mahdollisuuksia oman tilansa parantamiseen.
Sikäli narsistinen tapa ajatella. Myös erittäin passiivinen.
Miksi aina pitää laittaa sanoja toisen kirjoittajan suuhun?
kun on kirjoittanut yli 16 000 viestiä kuten sinä olet, väkisinkin sinusta välittyy sellaisiakin asenteita lukijoille, joita et ehkä halua paljastaa itsestäsi.
ehdottomasti olla mielenkiintoista ja jotain mistä itse pitää. Hyviä tuloksia voi väkisin repiä myös muista hommista, mutta huipputuloksiin ei pääse koskaan. Voisin verrata työtä avioliittoon: Jos kumppaniaan ei rakasta, ei siihen niin lujasti panosta ja tulee paljon konflikteja sekä emotionaalinen lataus on vajaa. Lapset voidaan kyllä tehdä, rakentaa talo, elää jonkinlaisesti yhdessä jne. Mutta kun se "jokin" puuttuu, ei avioliitostakaan tule koskaan "täydellistä". Kierolla mielellä työn voi kuvitella tähän rinnastaen.
Onko se vain jotain mistä joku toinen hyötyy?
Olen ollut työttömänä, yrittäjänä, palkkatyöllisenä ja nyt kohta taas toivottavasti yrittäjänä. Epämieluisinta on tietysti tehdä työtä, josta ei saa tyydytystä. Se on palkitsevaa kun näkee oman työnsä tuloksen. Kaiken työn pitäisi olla jollain tavalla tekijälleen palkitsevaa, se on myös työnantajan etu.
..niinpä, mutta tavallisesti kapitalisti vie paitsi työn tuloksen, niin myös yhteiskunnallisen arvostuksen..
..toisaalta menestymisen paine tuppaa tekemään mielenkiintoisista töistäkin epämiellyttäviä..
..esimerkiksi kilpailu ylivoimaista vastustajaa vastaan ei ole maailman mukavinta, vaikka kilpailu sinänsä sitä on..
..kilpailu puolestaan on tunnusomaista paitsi kapitalistiselle firmalle myös erilaisille urheilulajeille ja peleille..
Jos olet saanut työpaikan, yritä suhtautua siihen myönteisesti. Kaikessa on varjopuolensa, mutta älä anna niiden pilata suhdettasi työhön. Ei työssä tarvitse erityisesti viihtyä, eikä edes pitää siitä, kunhan suhtautuminen on neutraali ja kukin hoitaa hommansa asiallisesti.
Muista sananlasku: arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin. Älä nöyristele, älä ole liian vaativainen.
sinäsinä. Onko ihmiset noin putkiaivoisia?
Palstan sadasta hölmöimmästä vastauksesta on suurin osa sinun antamiasi.
... kertakaikkiaan. Samoilla linjoilla. btw. tuossa ihan hiljan pohdittiin julkisessa meediassa sitä, miksi sf-lapset viihtyvät niin huonosti koulussa (joku tilasto). Joku siellä totesi, että eihän kouluun ole menty viihtymään, näin se menee työssäkin. Toisaalta Tiede-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu suhtautumisesta työhön: Perusta firma, tee töitä kun se sopii, jos se nyt vain tuo elannon perheelle (tai itselle)...
- Päivää!
- Kymmenisen minuuttia sitten.
;)