Millä perusteella sallitaan että nainen Ellen White saisi antaa opetusta?
(EGW kirjojen miljoonapainokset vuosittain SDA-kirkon toimesta)
Nyt suoraan kysymykseen suora vastaus ja eikä mitään sihiseviä kaksikielisiä selitelmiä kiemurteluineen.
KUKA ANTOI LUVAN ELLEN WHITEN OPETTAA?
(EGW kirjojen miljoonapainokset vuosittain SDA-kirkon toimesta)
Nyt suoraan kysymykseen suora vastaus ja eikä mitään sihiseviä kaksikielisiä selitelmiä kiemurteluineen.
KUKA ANTOI LUVAN ELLEN WHITEN OPETTAA?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Niin silloin vastaus on myönteinen, mutta jos hän ei ollut profeetta, niin vastaus on kielteinen.
Uusi eikä vanha testamentti tunne naispappeja, mutta naisprofeettoja kylläkin Jumalan sanansaattajina.
Kaikki profeetat olivat ympärileikattuja Israelilaisia. Joten eivät olleet naisia. Ette löydä Raamatusta yhtäkään naisprofeetan opetusta kristinuskosta. Sellaista profeettaa ei oo eikä tuu!
Tämä Gindy Jacobs, eikö hän sano olevansa profeetta, joka esiintyy kristillisellä kanavalla.
Cindyllä ja Ellenillä ei merkitystä ja vaikutusta uskonelämääni. Mutta miten on sinun laitasi?
Jokainen, joka on eronnut tai suunnittelee eroavansa Seitsemännen päivän Adventtikirkosta kokee erilaisia tuntemuksia tunne-elämässään.
Joistakin kirkosta lähteminen tuntuu hyvältä, koska he pääsevät vapaiksi Ellen G. Whiten epäraamatullisista opetuksista, kuin myös adventtikirkon uskontunnustuksen 28:sta opinkappaleesta.
Toisille saattaa tehdä kipeää se, että kirkko petti heitä opettamalla Ellen G. Whiten olevan ”Profetian Henki”, tai että Jumala ei kutsu mitään kirkkokuntaa ”jäännösseurakunnaksi”.
Toiset saattavat tuntea itsensä yksinäisiksi joutuessaan eroon perheestään ja kirkon ystävistään. Monet kokevat näiden kaikkien tunteiden sekoituksen. Jotkut, jotka lähtevät kirkosta saattavat olla toisen, kolmannen tai jopa neljännen polven Seitsemännen päivän Adventisteja.
Toiset saattavat tulla kirkon johtajien tai korkean ammatillisen koulutuksen saaneista perheistä ja jotkut saattavat olla vain tavallisia uusia jäseniä jättäessään kirkon.
Olkoot syyt mitkä tahansa päätökseesi erota kirkosta, niin pidä mielessä se,
että Jumala on johtamassa elämääsi ja haluaa edelleen käyttää sinua totuutensa todistajana.
Eroaminen SPA Kirkosta ei erota sinua Jumalasta, vaan petollisesta naisprofeetta Ellen G. Whitestä ja kirkosta, jota hän yhä johtaa, vieläpä kuolemansa jälkeenkin.
sama kielto koskee jokaista naista opettajana. Ja näitä on kaiken aikaa toimimassa monissa kirkkokunnissa. Erityisesti ns. vapaissa suunnissa. Ja erityisen paljon Amerikasta lähtöisin olevissa. Myös miehet ovat näissä samoissa suunmtauksissa yhtä vääriä.Heidän vääryytensä on kuin Aadamilla. Suostutaan hyväksymään väärät opettajat ja tullaan heidän kauttaan itsekin vääryyteen osallisiksi. Näin molemmilla sukupuolilla on tasaosuus vääryyteen.
Ellen White oli/ON KOKO ADVENTTIKIRKON PÄÄNAISOPETTAJA.
Pakkohan on tähän uskoa ja turha mitään selitellä ja syytellä muita.
Adventismissa on hapatetta riippumatta paavista tai sunnuntaista.
Jesaja:
3:12 Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.
Totuuteen Kiinnittyneenä, täytyy paeta Keritin purolle, siellä virtaa kristallin kirkasta vettä, joka ei ole saastunut nykykirkkojen sameista lähteistä.
Paavi on vielä pikku tekijä verrattuna näihin ekumeenisiin eksyttäjiin lentävine rullatuoleineen, ja kainalo sauvoineen.
Ovatko naiset sinun mielestäsi lapsia?
Oliko Jesajan aikana naisia ja lapsia kansakunnan johtajina?
Ketkä hämmensivät kansan suunnan, ettei vaan olisi ollut miehiä?
Jumala antoi.
Väite vain! Ei mitään todisteita!
KUKA ANTOI LUVAN ELLEN WHITEN OPETTAA?
Raamattu eli Jumalan Sana ei tue väitettä "Ellen White saisi luvan opettaa"!
Profeetta Ellen White leikki suurta johtajaa ja opettajaa vieläpä koko adventtikirkolle.
Fundamentalistien uhoilu naisopettaja / pappi kysymyksessä on Paavalin tekstin väärinkäyttöä? Paavali luetaan tarkoitushakuisesti oman korvasyyhyn mukaan! Tosiasiassa suhtautumisessa naisen rooliin seurakunnassa olisi paikallaan palata apostoliseen käytäntöön. ”Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan. Kuka antaa sinulle erikoisaseman?” (1Kor4.6,7)
Uusi testamentti ei siis todellakaan opeta sellaista, että Jumalalle kelpaa vain mies julistamaa evankeliumia. Se ei myöskään opeta, että sellainen nainen, jonka Jumala kutsuu evankelistaksi, ei voisi opettaa seurakunnassa? Paavali mainitsee naisopetuslapsen Tabitan (Apt9.36), hän mainitsee kotikirkkojohtajan Khloen (1Kor1.11), hän mainitsee seurakuntajohtajan Foiben (Room16.2). Koska Foibe on nainen, ”prostatis” on sanan feminiinimuodossa, joka myös ymmärrettävästi on sanan ainut käyttö uudessa testamentissa. Jotta ymmärtäisi sanan käytön, on katsoa sen maskuliinimuotoa. Kun ”prostatis” määrittelee miestä, hän on korkea-arvoinen virkamies, päällikkö, yhteisön johtaja, presidentti, hallitsija, suojelija … mutta kun UT:n käännöksessä se liitetään naiseen, niin käännöskomitea valitsee vaihtoehdon ”tukija”?
Paavali mainitsee, että Pyhän Hengen lahjat kuuluvat kaikille (1Kor12.4-7). Vaikka naisen rooli ei tule vastaan joka käänteessä, pitää olla hyvin valikoiva, jos kieltää heidän olemassaolonsa ja tehtävänsä. Tarkkaavainen Uuden Testamentin lukija havaitsee miten myös Paavali, vastoin aikansa yleistä ilmapiiriä, suhtautui Kristuksen esimerkin mukaisesti vastakkaiseen sukupuoleen hyvin arvostavasti. Paavali ei välttele mainitsemasta Juniaa (Room16.7), naista, joka oli niin arvostettu alkuseurakunnassa, että hänet sisällytettiin apostolien joukkoon!
Richard Bauckham ( http://www.st-andrews.ac.uk/~www_sd/bauck1.html ), konservatiivinen evankelinen teologi, ”Evankeliumien Naiset” kirjassaan kommentoi Junia apostoli -kysymystä seuraavanlaisesti; Junia nimi ei ole ainoastaan kiistatta naisen nimi vaan se on latinalainen versio Johanna nimestä. Tämä puolestaan vaikuttaisi viittaavan Johannaan, Herodeksen virkamiehen puolison (Luuk8.3). Johannalle oli hallinnollisista seikoista johtuen myös nimestään käytössä latinalainen versio, Junia. Johanna / Junia on luonteva selitys sille, että hänellä on paikka Paavalin luettelossa (Room16.7). Junia matkusti yhdessä Jeesuksen kanssa ja oli Kristuksen opetuksessa jo ennen Paavalia. Tämä myös selittää hänen apostolisen asemansa, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen silminnäkijänä ja todistajana (Luuk24.10).
Richard Bauckham, Gospel Women: Studies of the Named Women in the Gospels. Edinburgh: T. & T. Clark, 2002, 109-
Naispappeus/-pastoruus on vastoin Raamattua, se on syntiä, mutta jotkut naispapit ovat tulleet synnintuntoon ja tehneet parannuksen.
Adventisteilla naispappeja on ollut jo 1800-luvulta, liekö heistä kukaan koskaan tehnyt parannusta, kun Ellen White näytti heille väärää esimerkkiä tuossakin asiassa.
Olen ottanut netiltä tämän seuraavan ex-naispapin kertomuksen, mutta osoite on vaihtunut, joten en voinut laittaa enää linkkiä sinne. Ruotsiksi ja saksaksi hänestä löytyy Googlella vielä.
"Miksi jätin pappisviran?
Entisen "naispapin" todistus ja tunnustus Ruotsin kirkko toteutti pappisviran avautumisen naisille 1958. Seurauksena oli "30-vuotinen sota" eikä suinkaan kiistakysymyksen unohtuminen tai kirkollisen ajattelun yhdenmukaistuminen. Ulla Hindbeckin, entisen naispapin "todistus" on herättänyt paljon keskustelua Ruotsissa.
Papppiskoulutus liberaaliteologian turmelema
Valmistuin teologian kandidaatiksi Upsalassa keväällä 1976. Koulutuksen aikana opin, että kaikkea Raamatussa olevaa oli koeteltava. Ei ollut varmaa, että kaikki, mitä siinä oli, olisi totta ja tärkeää. Koska ihmiset olivat sen kirjoittaneet, olivat he myös laittaneet siihen omat arvostuksensa ja oman aikansa yhteiskuntanäkemyksen. Raamattu sisälsi legendoja, myyttejä ja jopa satuja. Eihän nykyaikaisen ja valistuneen ihmisen tarvitse sellaisia niin vakavasti ottaa. Raamattua tuli tulkita ymmärryksellä, järjellä.
Minulla ei ollut aikaisempaa lujaa uskoa Raamattuun täydellisenä auktoriteettina. Siksi minusta oli jännittävää tutkia Raamattua järjen keinoin ja yrittää erottaa siinä oleva jumalallinen ja inhimillinen. Jumalallinen saisi jäädä jäljelle, mutta historian ja muun epätäydellisen voisi muuttaa tai yksinkertaisesti sivuuttaa. On mahdotonta, että tällainen raamattunäkemys voisi luoda pohjan aidolle uskolle. Mutta olin ymmärtänyt, ettei se, kummallista kyllä, ollut tarkoituskaan.
Raamatullisia perusteita ei kysytty
Tammikuussa 1977 minut vihittiin papiksi Tukholman hiippakuntaan. Oikeastaan en ollut aikonut tulla "papiksi", vaan ehkä seurakuntasihteeriksi tai mahdollisesti diakonissaksi. En ollut päämäärätietoinen. "Pappi" oli jotakin saavuttamatonta; en uskonut selviäväni siitä. Minulla oli sellainen käsitys, että papiksi ryhtyminen asettaisi minulle sellaisia kysymyksiä ja vaatimuksia, joihin en ollut kypsä. Mutta kun valmistuin, näyttivät vaihtoehdot kutistuneen. Niin seurakuntasihteereille kuin diakonissoillekin oli vähän töitä tarjolla. Papin virkoja sitävastoin oli runsaasti. Minut ylipuhuttiin aloittamaan kokeeksi ja osoittautuikin, ettei minkäänlaisia ongelmia ilmaantunut. Kukaan ei kysynyt, olinko ajatellut asian perinpohjaisesti, tiesinkö, oliko kutsumukseni oikealla perustalla, tiesinkö edes, mikä perustan tuli olla. Ihan kuin olisin mennyt mihin tahansa työhön. Minulla oli koulutus, joten olin myös siihen sopiva.
Minulla ei ollut mitään vaikeuksia saada niitä virkoja, jotka halusin. Seurakuntatyö sujui hyvin. Pidin tätä vahvistuksena kutsumukselleni. Aivan samoin muutamat ihmiset sanoivat minulle, kun halusin jättää viran: Kun kerran menee hyvin, kun se toimii, se ei voi olla väärin.
Mutta nyt Jumalan Sana puhuukin sitä vastaan, että nainen voisi olla paimen- ja opetusvirassa. Tämä ei liikuttanut minua vähääkään sen raamattunäkemyksen pohjalta kuin minulla oli viranhoitoni alussa.
Vasta muutaman vuoden virassaolon jälkeen, kun olin kypsynyt tehtävässäni, minulle alkoi selvitä, ettei se voinut olla oikein.
Kirkko ei tarvitse raamattu-uskollisia
Erään tunnustususkollisen papin ansiosta tulin tietoiseksi siitä vaikeasta asemasta, jossa raamattu- ja tunnustususkolliset ovat Ruotsin kirkossa. Ihmettelin sitä, mikä heidät sai kaikesta huolimatta jatkamaan naispappeuden vastustamista. Kenelläkään raamattu- ja tunnustususkollisella papilla ei ole mahdollisuuksia tulla nimitetyksi piispaksi. Kukaan siltä laidalta ei pääse kirkossa korkeampiin virkoihin. Heiltä kielletään jopa pappisvihkimys. Ihmeellistä on se, että Ruotsin kirkko torjuu kaikki raamattu- ja tunnustususkolliset vain siksi, että he ovat uskollisia Jumalan Sanalle ja kirkon Herralle, Kristukselle. Tämä on itse asiassa aivan järjetöntä. Jos kirkko torjuisi jotkut, niin eikö ennemmin ne, jotka eivät usko. Mutta kun sanomme, että uskollisuutemme Jumalan Sanalle ja Herralle Kristukselle vaatii meitä vastustamaan naispappeutta, tapahtuu tämä järjetön asia, uskolliset ajetaan pois ja vain uskottomat jätetään.
Ennen kaikkea lukemalla "Nya Väcktaren"- lehteä, sain syvempää ymmärrystä siitä, mitä Raamattu - uskollisuus merkitsee ja miten sieltä käsin nähdään Ruotsin kirkon kriisi, sen syvyys ja sen syyt. Naispappia ei kehoiteta kuuntelemaan tai lukemaan mitään, mikä tulee nk. "korkeakirkolliselta" suunnalta. Hehän ovat naispappeuden vastustajia ja siksi heidän näkemyksensä ovat yleensä vanhanaikaisia, epärealistisia ja vähän typeriä. Ja ennen kaikkea ne eivät sisällä mitään naispappeja ja heidän kannattajiaan kiinnostavaa. Kaikki tämä perustuu siihen, että pelätään tulla kosketukseen totuuden kanssa. Sillä kun luin mm. "Nya Väcktaren"-lehteä, josta minulla oli tällaisia ennakkoluuloja, havaitsin, että se, mitä siinä sanottiin oli hyvin perusteltua, viisasta ja järkevää. Ihminen ei voi, olipa miten järkevä tahansa, olla Jumalan yläpuolella. Ihminen ei voi olla Jumalaa parempi, kun on kysymys taivaallisista asioista.
Kristuksen kirkko hädässä
Kokemukset omasta virastani osoittivat, että "korkeakirkollisuuden" kritiikki oli kaikin tavoin aiheellista. Meidän maassamme Kristuksen kirkko on todella suuressa hädässä. Eräs perustavanlaatuinen syy tähän olin minä itse ja minun naispapin virkani. Jos Kristuksen kirkko uudestaan pystytetään - mikä on välttämätöntä - sen on tapahduttava Raamatun ja tunnustuksen perusteella. Se ei voi tapahtua, jos nainen edelleen pyrkii pitämään kiinni pappisvirasta, joka sotii Raamattua ja tunnustusta vastaan.
Keväällä -85 G.A.Danell piti Nyköpingissä esitelmän aiheesta "Uskon perusteet". Olin siellä, kuuntelin ja tulin vakuuttuneeksi, että Jumalaan voi täysin luottaa. Jumala on totuus ja Jumalan Sana on läpikotaisin totta. Jumalan Sana seisoo vahvana ja horjumattomana, eikä sitä saa muuttaa, eikä sitä tarvitse asettaa kyseenalaiseksi.
Se oli minulle uutta. Se oli uskoa eikä epäilystä ja se tuli minulle valtavan merkittäväksi. Se antoi kokonaan uusia näkökulmia.
Kristuksen kirkon tulisi kai kuitenkin olla uskova eikä epäilevä kirkko. Tänään Ruotsin kirkon papeilta ja piispoilta odotetaan, että heidän on epäiltävä Herraa Kristusta tai jopa kiellettävä Hänet. Muutoin heillä ei ole asiaa kirkon virkaan. Tässä täytyy olla kysymys siitä, että sahataan sitä oksaa, jolla itse istutaan, että kaiken alta viedään perustus.
Kansankirkko - uskova kirkko
Tänään Ruotsin kirkko on jakautunut. Toisaalta on "kansankirkko", jossa epäily on uskoa arvokkaampaa, toisaalta on "uskova kirkko".
"Kansankirkossa" poliittisesti valitut ihmiset päättävät siitä, mikä on kirkon oppi. Ei-kristillisellä esivallalla on auktoriteettiasema ja se myös nimittää piispat. "Kansankirkossa" ei ole tärkeintä se, mitä Jumala opettaa Sanassaan, vaan se, mitä ihmiset ajattelevat ja haluavat. Jumalan Sana on siltä varalta, että sitä satuttaisiin tarvitsemaan. "Kansankirkossa" voi uskoa kristilliseen oppiin niiltä osin kuin haluaa tai olla kokonaan uskomatta. Hyvin menee joka tapauksessa. Mutta uskottavuuden säilyttämiseksi on välttämätöntä pitää kiinni tasa-arvosta ja kirkon demokratiasta. Maallikon sana painaa enemmän kuin papin. On välttämätöntä kuulua poliittiseen puolueeseen voidakseen olla mukana päättämässä kirkollisista ja seurakunnallisista kysymyksistä. Raamattu- ja tunnustususkollisuus on Ruotsin kirkossa jotakin hyvin rumaa, eikä sitä saa esiintyä. Voisi luulla, että "kansankirkon" pilakuva näyttää tältä. Mutta pahinta on se, että tämä on pohjimmiltaan aivan totta. Tässä turmeltuneessa kirkossa toimivat kaikki naispapit. Vain täältä löytyvät heidän kannattajansa.
"Uskovassa kirkossa" Jumalan Sana on korkein auktoriteetti ja Kristus on Herra kirkossaan. Täällä edellytetään uskoa ja uskollisuutta Jumalan Sanalle. Täällä kestävänä perustuksena on Raamattu ja tunnustus. Uskova kirkko on vähemmistö ja enemmistön "kansankirkko" painostaa sitä voimakkaasti. Uskovassa kirkossa ei ole naispappeja, koska se on Jumalan Sanan ja tunnustuksen vastaista.
Joskus sanotaan, ettei naispappeus ole kirkolle mikään suuri kysymys. Se kysymys on nyt jätettävä ja kaikkien on hyväksyttävä, että kirkko on avannut pappisviran naisille. Mutta Jumalan Sana puhuu asiasta ja puhuu sitä vastaan. Ja Jumalan Sanan puhuessa on kaikki tärkeää. Jumalan Sana on kaikkien ideologisten virtausten yläpuolella. Jumalan Sana sitoo kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina.
Ei tasa-arvokysymys
1 Kor.14 luvussa Apostoli Paavali lausuu Pyhässä Hengessä Herran tahdon, että naisen tulee vaieta seurakuntakokouksessa eikä hänen ole lupa puhua. Tämä tulee Herralta, sanoo apostoli; se ei ole mikään tasa-arvokysymys.
On vain niin, että tämä on Herran Kristuksen pyhä tahto, eikä meidän tarvitse käsitellä tätä tasa-arvokysymyksenä.
Kansankirkon edustajat ja epäkristillinen hallitus muuttavat apostolin sanat vastakohdakseen ja kutsuvat naisen puhumaan seurakunnassa. Tämä on järjetöntä.
He luulevat selvästi, että apostoli Paavalilla oli jotakin naisia vastaan. He luulevat selvästi olevansa rakkaudellisempia naisia kohtaan kuin apostoli Paavali, niin, rakkaudellisempia kuin Herra Kristus itse, sillä Hän onse, joka puhuu apostolin kautta. 1 Tim:ssä kielletään suoraan naisen toimiminen opetusvirassa. Se ei voi olla Kristuksen tosi kirkko, joka ei välitä tästä mitään.
Naispappeus ei ole koskaan ollut Kristuksen tosi kirkolle mikään tasa-arvokysymys. Herra on kaikkien nykyaikaisten ideologioittemme yläpuolelle. Hänelle tasa-arvo ei ole mikään ongelma, eikä ole Hänen kirkollensakaan.
Jeesuksen valinta
Kun Herra Kristus osoittaa kirkkonsa suuntaviivat, antaa Hän paimen- ja opetusviran miehille, kutsumiensa apostolien välityksellä.
Koska Hän on Tosi Jumala Tosi Jumalasta ja yhtä Jumalan Isän Kaikkivaltiaan kanssa, olisi Herra Kristus ilman muuta valinnut naisen apostoliksi, jos se olisi ollut Hänen tarkoituksensa. Meidän ei tarvitse koskaan epäillä, etteikö Hän olisi voinut tehdä niin oman aikansa naisnäkemyksestä huolimatta. Sillä on syvempi merkitys, kun Hän antaa paimen- ja opetusviran miehille. Nainen saa toisia tehtäviä.
Erilaiset tehtävät
Jumala loi ihmisen joko mieheksi tai naiseksi ja antoi heille eri tehtävät. Samoin Herra kristus antaa kirkossaan miehelle ja naiselle eri tehtävät. Se on Hänen tahtonsa ja Hänen hyvän järjestyksensä mukaista. Hän tietää, mikä on parasta meille ja mikä on parasta Hänen kirkolleen. Se, että jotkut naiset eivät tyydy omiin tehtäviinsä, jotka heille on uskottu, ei ole Herran Kristuksen vaan heidän oma vikansa. Naispappeus on puhdasta tottelemattomuutta Herraa kohtaan. Täytyy olla väärin, että Ruotsin kirkko tekee tottelemattomuudesta lain, joka koskee kaikkia kirkossa.
Samaistuttava Raamatun naisiin
Kaikki 12 valittua apostolia, paimen- ja opetusviran perusta, olivat miehiä. Myös kaikki heidän seuraajansa olivat miehiä. Jumalanpalveluksessa pappi on apostolien, Kristuksen sijainen. Mistä naispapit löytävät identiteettinsä? Tämä on kokonaisuuden kannalta tärkeätä. Raamatussa on monia naisia, jotka opetuslapsina seurasivat ja palvelivat Herraa. Kukaan heistä ei hoitanut paimen- tai opetusvirkaa. Kristityt naiset tekevät oikein samaistuessaan Raamatun naisiin eikä sen miehiin.
Ei syrjinnästä kysymys
Lehdistössä ja TV:ssä puhutaan silloin tällöin naispapeista, joilla on vaikeuksia virkansa hoitamisessa. Sen kerrotaan johtuvan siitä, että heidän miespuoliset "korkeakirkolliset" kolleegansa vastustavat heitä ja kohtelevat heitä huonosti. Naispappeuden vastustamisen yhteydessä käytetään mielellään sellaisia sanoja kuin syrjintä ja naisviha.
On arvotonta käyttää sellaisia sanoja tässä yhteydessä. Se on pahan puhumista. Naispappeuden vastustaminen ei perustu naisvihaan, syrjintään eikä mihinkään pahaan, vaan johonkin aivan muuhun, johonkin hyvään, minkä ei pitäisi olla tuntematonta niille, jotka tekevät työtä kirkossa. Jumala on syynä naispappeuden vastustamiseen. Se on rakkauden teko Herraa Kristusta ja lähimmäisiä, naispappeja kohtaan.
Naisen toimiminen paimen- ja opetusvirassa on rikkomus Herran ilmoitettua tahtoa vastaan. Se on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Ne, joita kutsutaan "naispappeusystävällisiksi", eivät välitä siitä, että heidän naispuoliset kolleegansa elävät vaarallisesti.
Vastustaminen on rakkauden ilmaus
Naispappeuden vastustaminen on Kristillisen rakkauden ilmaus. Kristittyinä uskomme iankaikkiseen elämään, mutta myös iankaikkiseen rangaistukseen. Meidän on pidettävä hyvää huolta omasta ja toistemme autuudesta. Jos joku on joutunut harhaan, tottelemattomuudessa pois Jumalan luota, on häntä ojennettava, jotta hän voisi, jos mahdollista, tulla autetuksi kääntymykseen. On rakkaudetonta laiminlyödä sitä velvollisuutta, joka meillä on toisiamme kohtaan.
Raamatun vakavasti ottaminen johti eroon
Kun minä "pappina", uuden raamattunäkemykseni pohjalta, halusin opettaa, että Jumala on Totuus, että Jumalan Sana on Totuus, että meidän on otettava Jumalan Sana vakavasti, että meidän tulee uskoa Herraan Kristukseen ja seurata Häntä kuuliaisuudessa, havaitsin kaiken kestämättömäksi. Koko tilanteeni oli kestämätön. Ymmärsin, miten vähän uskottava minun täytyi olla totisessa julistuksessa, jos halusin olla "oikea opettaja". Minähän olin ristiriidassa itseni kanssa. Minä olin pappina itse todiste siitä, etten ottanut Jumalaa vakavasti. Minähän osoitin, etten itse uskonut siihen, mitä sanoin. Silloin en voinut odottaa, että kukaan muukaan ottaisi julistustani vakavasti. Ja siloinhan kaikki oli aivan turhaa. Kun otin Jumalan Sanan vakavasti, minun oli pakko jättää pappisvirkani. Sen tein joulukuussa 1985.
Naispappi ei ole koskaan "oikea opettaja"
On mahdotonta, että naispappi voisi olla "oikea opettaja". Hän ei voi tuntea oikeaa oppia, koska silloin hän ei olisi pappi. Hän ei ole julistuksessaan uskottava. Oikeastaan yhdenkään seurakunnista ei pitäisi suostua ottamaan vastaan naista paimenekseen. Herra ei ole häntä kutsunut eikä hänellä ole oikeutusta. Mutta näin kuitenkin tehdään ja usein Raamattu-uskollisten "oikeiden opettajien" kustannuksella. Meillä Ruotsissa ei millekään muulle aseteta niin matalia vaatimuksia kuin kirkolle. Matalat vaatimukset ovat halveksunnan eräs muoto. Ei uskota, että kirkko voisi täyttää mahdolliset vaatimukset. Kirkko on epätäydellinen ja tulee sitä olemaankin, koska se koostuu epätäydellisistä ihmisistä. Mutta ei ole oikein tyytyä tähän. Kirkon Herra on täydellinen. Hänen kirkkonsa täytyy kaikin tavoin pyrkiä täydellisyyteen. pitää sitä päämääränään ja lähtökohtanaan. Kirkko ei saa tyytyä vähään. Kristuksen kirkon on pyrittävä siihen, että se on oikea kirkko ja että siellä on kuuliaisuus kirkon oikealle Herralle, joka on Kristus.
Alkuperä: Ulla Hindbeck: Varför jag lämnade prästämbetet. Käännös: Marjo Ahlqvist.
Perusta-lehti 3/1988
Väliotsikointi toimituksen.
Valoa ristiltä 4/1997"
Puhu itseään vastaan.
Tasa-arvoisuus miehen vaimon, muukalaisen kreikkalaisen ja pakanoiden välillä koskee pelastusta yhtäläisesti Kristuksessa vallan alaisuuden puitteissa, eikä naispappeutta muutoinhan Paavali puhuisi itseään vastaan ja Pietari sanoi, olkoot vaimot alamaisia miehillensä.
Avain sana on vallanalaisuus, se on Jumalan säätamä järjestys, jossa nainen ei nouse miehen yläpuolelle.
Mitä tekemistä tuolla Richard Bauckhamilla on meidän Raamattuun uskovien kanssa? Maailma on täynnä Sanan vääristelijöitä, ja aina löytyy niille puolustelija. Sitäpaitsi hänen todistuksellaan ei ole merkitystä olletikin, koska hän ei kuulu Raamatun opettajiin. Meille kristityille Raamattu on opettajamme.Näemmä suosittelit sikaa ....
SAARNAAT,SUU VAAHDOSSA,EI EDES MONI MIES KÄYTÄ NIIN RIVOA KIELTÄ KUIN SINÄ,VAI JOHTUUKO SE SIITÄ KUN SULLA EI OLE SITÄ UKKOA MÄÄRÄÄMÄSSÄ?
OLETKO KATEELLINEN KRISTITYN VAPAUDESTA? ONNEKSI JUMALAN LAKI PITÄÄ SINUT OJENNUKSESSA.
Onpa sulla nyt lopullisesti pasmat sekaisin. Oletko nyt eronnut Ellenin kirkosta ja liittynyt Eniroseurakuntaan? Mikäs on nyt sitten oma osasi, oletko riviseurakuntalainen, diakonissa vai pappi tuosssa uudessa seurakunnassasi?
Minä sen sijaan olen pysynyt selväpäisenä enkä ole alkanut luulemaan Eniroa seurakunnaksi ja niinpä olenkin rivijäsen omassa seurakunnassani.
Tällä kertaa latelet mielipiteitä Raamatusta vailla perusteita. Jonkun yksittäisen henkilön kokemus ei ole sama asia kuin totuus? Naapurimaan naispapin kokemuksessa niputetaan kaksi toisistaan täysin erillistä kysymystä, syy ja seuraus suhteeseen. Lähtökohtana on hänen subjektiivinen kokemuksensa, omasta seurakunnasta. Hän oli tullut sellaiseen näkemykseen, että se oli etäinen ja hengetön? Seuraavaksi hän oletti sen olleen yhteydessä sen harjoittamaan yleiseen hallintomalliin, ilmeisestikin vastakohtana karismaattiselle kristillisyydelle. Sen jälkeen pintapuolinen arviointi näiden kahden yhteisön eroista ja kenties fundamentalistien lietsoma ajatus valtakristillisyyden arvottomuudesta, auttoi häntä siihen johtopäätökseen, että kaiken pahan alku ja juuri on nimenomaan ”nainen.” ”Eevan” viheliäisyydestä, olemme saaneet lukea myös tämän keskustelupalstan puitteissa, aivan kyllästymiseen asti!
Tällaisissa itsesyytöksissä ja toisten syyllistämisessä realiteetit unohtuvat tykkänään. Jos kyseinen henkilö olisi perehtynyt, siihen historialliseen materiaaliin, jota on loppujen lopuksi suhteellisen paljon tarjolla, hänkin olisi voinut todeta, miten keskeinen rooli naisella oli alkuseurakunnan aikana. Ja eikö juuri tuo aika ole se, jolloin kristillinen seurakunta menestyi ja kasvoi voimallisesti? Nainen, keskeisenä vaikuttajana seurakunnan opetus- ja hallintotyössä, ei ole luopumuksen ja synnin näyttö vaan Jumalan voiman osoitus! Näin se vaan valitettavasti on, että karismaattisissa ja fundamentalistipiireissä, tämän asian tiimoilta, totuus on käännetty päälaelleen!
Jumala kuitenkin toimii toisin kuin mitä kaiken tietävät uskovaiset väittävät. Historia on yhtä osoitusta tästä todellisuudesta. Esimerkiksi, myös Suomen kansan keskiajan keskeisimpiä hengellisiä uudistajia oli nainen, Birgitta, jonka toimesta perustettiin luostari Naantaliin!
Tämä on hengellisten aiheiden keskustelupalsta? Seksuaalifantasiat, vaimojen alistamisesta ja naisen olemisesta miehen päällä kuuluvat muille foorumeille!
Otin tuon entisen naispapin oman kertomuksen malliksi siitä, että naispappikin voi tehdä parannuksen synnistään.
Olen eronnut luterilaisesta kirkosta naispappeuden ( muun maallistumisen ja liberaaliteologian valtaannousun takia) ja olen tuon naispappeusasian vuosien varrella niin puhkipoikki ruotinut, etten millään enää jaksaisi mennä niihin perusteihin. Muutamia naispapiksi aikoneitakin olen saanut tekemään parannuksen ajoissa ennenkuin siihen ryhtyivät.
Tunnen sinussa sen asteisen paatumuksen ja kiivastuksen Jumalan vastaiseen naispappeuteen, että kivisydämeesi tuskin tässä vaiheessa mikään vaikuttaa, mutta pannaan nyt tähän pari Raamatun kohtaa.
Kuninkaalliseen papistoonhan kuuluu jokaikinen uudestisyntynyt kristitty, jolla on Pyhä Henki itsessään olkoot tyttö, poika, mies tai nainen "Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1 Piet 2:9).
Tuo on sitä yleistä pappeutta, mikä on uskovilla ja vain uskovilla. Kukaan uskomaton ei siis kuulu tuohon papistoon, vaikka olisi pappi tai piispa viraltaan. Tuo yleinen pappeus ei ole virka.
Virkapapeiksi on Raamattu laittanut selkeät ehdot, joten uskomattomia ihmisiä ei tietenkään ikinä pitäisi papin virkaan hyväksyä. Mutta sitten on ehtoja uskovillekin, kuka voidaan valita papiksi, pelkkä oma kutsumus ei siis riitä. Vaatimus, että seurakunnan kaitsijoiden on oltava miehiä (pastorit, piispat, vanhemmisto):
"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon MIES, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan" (1 Tim 3:2)
"jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon MIES, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia." (Tiit 1:6)
Raamatusta ei löydy kuin Ellen Whiteen tai liberaaliteologeihin vääntämällä puolustusta naispappeudelle. Tee siis parannus ja tunnusta Ellen White vääräksi papiksi ja naispappeus Raamatun vastaiseksi.
Raamatusta EI löydy sellaista viittausta, joka nimeäisi naispappeuden synniksi? Raamattu ei milloinkaan tee tästä asiasta kynnyskysymystä Jumalan siunaukselle! Kun viittaa Paavaliin ohjeisiin, olet epäjohdonmukainen kiinnittämällä huomiosi sukupuolisuuteen, etkä moraaliin. Sinun Raamatunlukutapasi, johdonmukaisesti sovellettuna, edellyttäisi yhtälailla myös avioliittoa ja lapsia perusteena seurakunnalliseen virkaan. Sen lisäksi jäisi tulkinnalliseksi, miten yhden vaimon ehto olisi ymmärrettävä; koskeeko se ainoastaan mahdollista avioeroa vai tulisiko myös leskeys ja uudelleen avioituminen tulkita esteeksi? Entä jos pari on lapseton, eikö silloin voida valita kyseistä henkilöä tai jos lapset ovat jo aikuisia?
Kaiken rehellisyyden nimessä on todettava, että jokin oleellinen puute on ilmeinen, sinun Raamatunluku taidossa, tämän asian suhteen. Ja ummistatko silmäsi tykkänään sille, miten Paavali omasanaisesti kertoo naistyötovereistaan? Eikö Paavalin sana olekaan yhtälailla varteenotettavaa kaikilta osiltaan? Turhaan olet eronnut luterilaisesta kirkosta, jos tämä on se syy! Adventtikirkossa, toisaalta, ei ole pappeja ensinkään vaan sanajulistuksesta vastaa seurakuntatyöntekijät ja saarnaajat. Niinpä Adventtikirkossa, naispappeus asiana, ei ole edes samassa mielessä ajankohtainen.
Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali kieltää naisen toiminnan profeettana sen lisäksi että hän kieltää naiselta miesten opettamisen. Siitähän näet ensisijaisesti oli kyse. Adventtikirkko tunnustaa häpeillen Ellen G. Whiten aseman kirkkonsa profeettana. Kristinuskon profeettahan EGW ei missään tapauksessa ole. Siitä pitää huolen Paavalin seurakuntajärjestys. Profeettahan ei voi olla ryhmäsidonnainen kuten EGW oli. EGWn sanomakin oli vastoin yleistä periaatetta. Ellenhän oli julkisesti myös puolueellinen sanomaltaan. Hän puhui muista kuin ulkopuolisista ja adventtikirkkoon kuuluvista sisäpuolisina riippumatta näiden uskomisen laadusta. Emme löydä vastaavaa asetelmaa Uuden Testamentin opettajista. Paavali puhuu myös ulkopuolisista siten, että Ellenillä ei ollut asemaa sen perusteella muihin kuin oman lahkonsa sisäpuolella jo Paavalin rajanvedonkaan perusteella. Adventistit ovat kaikin tavoin ikäänkuin laittomassa opettajan asemassa, jonka he itse joutuvat ottamaan, yleensä vielä väkisin vastoin Jeesuksenkin neuvoja. Jeesushan kehoitti kääntymään pois sieltä missä ei oteta vastaan. Näin adventisteilla ei olisi missään sijaa opettamiselleen, mikäli he noudattaisivat kaikkia Uuden Testamentin rajoittavia ohjeita. Ja ohjeiden rikkojat taas eivät olekaan noudattajia. eikä sellaisia opettajia edes tarvitse kuunnella. Kaikinpuolin, adventismilla ei ole mitään tehtävää kristittyjen keskuudessa. Mutta! Näin ohjeiden noudattaminen merkitsee adventtikirkolle saalistustilaisuuksien menetystä. Siksipä säännöt eivät sido A-kirkkoa. Adventtikirkkoa ei voisi olla, mikäli he kaikki olisivat kristittyjä.
Jokin sisäinen toive kovasti tahtoo ymmärtää mihin pyrit, mutta jostain syystä jätät jotain oleellista sanomatta, mikä auttaisi lukijaa täyttämään tekstissäsi olevia aukkoja. Harmi. Viimeinen ajatus on kirkas. Jokainen meistä ristiinnaulitsemme Kristuksen osaltamme. Tämä tarkoittaa, että Jeesus olisi kokenut saman ynseän vastaanoton adventistien keskuudessa kuin aikoinaan omiensa joukossa. Yleisesti, kaikki uskovat ovat samassa veneessä, eikä kenelläkään ole kerskumista vaan jokainen on osallinen Kristuksen kärsimyksistä.
Paavali ei myöskään mahtuisi yhteenkään nykyisistä seurakunnista, niin kuin ei hänelle ollut tilaa Jeesuksen veljien ja apostolien keskuudessa. Ei vähiten kyytiä saisi, Paavalin toimesta, naispappivastustaja. Näin on näreet, kun ollaan avoimia Paavalin julistuksen hengelle ja käytännölle, yhdellekään naispappivastustajalle ei heruisi myötätuntoa! Samaa sapiskaa saisi osakseen kaikki Ellenistit ja hänen vastustajansa. Koettakaa tunnustella Jeesuksen ja Paavalin suhtautumista elämään, niin kyllä näissä tämän palstan ja monen muunkin asiayhteyden totuuden uhoilijan puheissa, on minttujen ja tillien maku, mutta missä on pihvi! Oleellinen on hukassa?
Naispappeusvastustaja uhoaa tietämättömyyden syvällä rintaäänellä. Sekoilu johtuu siitä, kun ei tunneta historiaa ja luullaan tietävän miten asiat on, ovat olleet ja tulevat olemaan, jopa paremmin kuin itse Jumala. Jokaisen miehen tai naisen (?), joka vieroksuu naisen emansipoitunutta roolia seurakunnassa tai kotona, joka kieltäytyy menemästä seurakunnalliseen tilaisuuteen jos nainen on puhumassa tai uskottelee itselleen, että ”naispappeus” on epäraamatullista, hänen tulisi rehellisyyden nimissä katsoa, miten Paavali toimi käytännössä.
1. Tervehdyksissään Rooman kristillisille vaikuttajille Paavali mainitsee kutakuinkin yhtä monta naista kuin miestä, kuusitoista naista ja kahdeksantoista miestä. (Room16.1-16)
2. Foibe, jonka hän mainitsee ensimmäisenä, Kenkrean seurakunnan palvelijattareen, ”diakonos”, pastorin, naisen, joka on ollut ”tukena”, ”prostatis”, monille. ”Prostatis” käytetään vain kerran Uudessa Testamentissa. Se on feminiinimuoto sanasta ”prostates”, esimies, päällikkö, johtaja, presidentti, hallitsija, patron, Jumalan edustaja. Ihmekös, että itse Paavali kokee olevansa tälle naiselle kiitollinen, saamastaan avusta! (Room16.1,2)
3. Paavali sisällyttää myös naisen apostolien joukkoon, Junia, joka oli apostoli jo ennen Paavalia. (Room16.7)
Niille, jotka epäilevät sitä, oliko Junia nainen, jo vanhimmasta Roomalaiskirje 16.7 kommentista lähtien, asiasta ei ole epäselvyyttä: Origenesis (n185-254) toteaa Junian olleen nainen. Samoin Hieronymus (340/50–419/20), Vichyn Hatto (924–961), Theophylact (n1050-1108) ja Peter Abelardille (1079–1142). Ensimmäinen kommentoija, joka tulkinnassa katsoo nimen kuuluvan miehelle, on Aegidius Romanus (1245–1316), ja silloin olemme jo todella kaukana, yli vuosituhannen päässä, Paavalin omasta ajasta!
Johannes Krysostomos (344/54–407) kommentoidessaan Roomalaiskirjan 16.7 sanoo asian selkokielisesti: ”Merkittävä Andronikus ja Junia … jotka ovat arvossapidettyjä apostolien joukossa … olla apostoli on itsessään jotakin merkittävää, mutta olla arvossapidetty apostolien joukossa – mieti sitä, mikä ihmeellinen ylistyslaulu se onkaan! He olivat erinomaisia siinä mitä he tekivät ja hyveellisissä valinnoissa. TODELLAKIN, MITEN VALTAISA VIISAUS TÄLLÄ NAISELLA ON OLLUT, ETTÄ HÄNELLE MYÖNNETTIIN APOSTOLIN ARVO.” (Homilia 31, 2)
4. Paavali kertoo myös seurakunnan johtajista, Priscillasta ja hänen puolisosta Aquilasta, nainen ensin mainittuna, JOTKA PEREHDYTTIVÄT KÄÄNNYNNÄISIÄ KRISTINUSKOON. (Apt18.28)
Nämä ovat pieniä mutta merkittäviä esimerkkejä, jotka kertovat Paavalin omasta käytännöstä. Varhaisen kristillisyyden historiassa meille kerrotaan lukuisista merkittävistä vaikuttajanaisista, seurakunnan johtajista ja vastuunkannon rooleista. Ilmeisestikään, Paavalin aikaiset ja sitä seuranneet sukupolvet eivät ymmärtäneet Paavalin tarkoitusperiä niin kuin jotkut tänään tuntuvat tietävän. Naisen asema kristillisessä seurakunnassa vääristyi myöhemmin keskiajalla, jolloin kristillinen sanoma politisoitui ja uskonnosta ja seurakunnan hallinnosta tuli miesten yksinoikeus.
Tässä sekoitetaan monia toisistaan erillään olevia asioita keskenään; koska avarakatseisempi suhtautuminen Raamattuun on nostanut perusteettoman sukupuoleen liittyvän vääristymän esille, fundamentalistit torjuvat sen vain ja yksinomaan periaatteen takia, eikä tosiasioihin vedoten.
Toisin sanoen, totuutta ei voida hyväksyä yksinomaan sen takia, koska sen on sanonut väärä taho, eikä siis sen takia, että se olisi vastoin Raamatun opetusta tai alkuseurakunnan käytäntöä? Tämän lisäksi miessovinistit rummuttavat omaa mantraansa miehen suvereenisuudesta naisen suhteen. Patriarkaalista yhteiskuntaa halutaan pönkittää kuvitteellisella jumalallisella mandaatilla? Naisen ja miehen kumppanuus halutaan romuttaa sillä verukkeella, että feminismi nosti tapetille miehen kieroutuneen suhtautumisen naiseen? Liberalismista ja feminismistä ja suuresta joukosta muitakin ismejä saa olla mitä mieltä hyvänsä, niin se ei kuitenkaan poista niitä todellisia ja perusteltuja ongelmia, joita ne ovat kukin osiltansa olleet ajankohtaistamassa.
Koko viestihän oli adventistin opetusta. Paavalin opetusta tuo ei ollut. Paavali opetti kaikille pyhien seurakunnille, ja sanoi muidenkin opettavan, ettei nainen SAA opettaa. Mikä tuossa Paavalin opetuksessa on noin vaikeaa ymmärtää? Selvää tekstiähän se. Jos joku muuta opettaa, niin opettakoon, mutta kristinuskoa sinun opetuksestasi ei tule. Adventistit valehtelevat itse olevansa Raamatun mukaisia opissaan, ja ovat kaikesta erimieltä kuin Raamatun kirjoitukset . He itse määrittwelevät itsensä meille, eikä heitä voi ottaa missään asiassa todesta. Pelkkiä lörpän heiluttajia koko porukka! (Paria lukuunottamasta).Sinun puheellesi ei ole pikkiriikisenkään vertaa merkittävyyttä. Sinulla on motiivi, joka on adventtikirkon vääryyksien kaikinpuolinen puolustus. Adventistien mafia toimii!
Tuo arvonanto on adventismille tarpeetonta! Jos pidät Raamatun todistusta naisen roolista tyypillisesti adventistisena ja erityisesti Paavalin käytännön selvitystä adventistiselle opetukselle ominaisena, niin siinä tapauksessa periaatteessa koko kristikunta seuraa tässä asiassa adventismia, lukuun ottamatta joitakin Amerikan etelänbaptisteja ja luterilaisuuden pohjoisia vanhoillisia herätysliikkeitä?
Eiköhän todellisuus ole kuitenkin niin, että adventtikirkko ei olennaisesti poikkea muusta kristillisyydestä tässä aiheessa? Paavalin opetuksessa ei ole mitään niin vaikeata, ettei sitä voisi ymmärtää. Tosin Pietari myöntää Paavalin opetukseen sisältyvän ”yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia” (2Piet3.16). Mutta eihän kenenkään tarvitse olla näissä asioissa tietämätön!
Mitä Paavali tarkoitti opetuksellaan käy ilmiselväksi hänen harjoittamassa käytännössä. Tästä on kyse. Pietarinkin sanojen mukaan, kaikki muu on haihattelua. Sehän tässä onkin niin ihmeellistä, että jos ja kun Ellen White on jollekulle pistimenä lihassa, niin silloin pitää vääristellä Raamatun todistusta. Näin ainoastaan siksi, jotta voitaisiin uskotella itselleen, että Ellen White sukupuolisuus olisi ongelmana? HALPAA!!
Nainen voi pitää huolta lapsista, esim. opettaa lasten luokilla, soittaa musiikkia, laulaa kuorossa,siivota kirkon lattioita, keittiötä, jne..
Mutta saarnata miehille, olla miehen yläpuolella ei käy.
Alttarin taakse ei käy.
No sittenhän asiat ovat mallillaan; jos nainen ei voi saarnata miehelle, eikä olla hänen yläpuolella, niin silloin ei myöskään mies voi saarnata naiselle, eikä olla naisen yläpuolella (Matt7.12) Ja kun kristillisessä kirkossa ei ole ”alttaria”, eikä varsinkaan sellaisen taakse voi kukaan mennä, asia on löytänyt hyvän päätöksen.
Ja minkä edessä syntiset ovat polvillaan lattialla.
Mikä on ehtoollisen tarkoitus, ei sitä kapakassa vietetä.
Ei alttari ole menettänyt merkitystään, vaan siellä siunataan viini ja kalkki, jotka merkitsevät Jeesuksen verta ja ruumista.
Tämän päivän alttarin ovat naiset häpäisseet.
Lähtökohdiltaan kaikki ovat samassa asemassa:
”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta.” (1Kor11.11,12)
Käytännöissä saattaa olla poikkeamia, johon Paavali toteaa:
”Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ETTEI MEILLÄ OLE SELLAISTA TAPAA” (jae 16)
Jumalan edessä polvillaan jokainen syntinen kohtaa Jumalansa ja ehtoollinen on erityinen itsetutkistelun paikka (jae 28)
Kuitenkin Paavalilla oli sen ajan miehille, moitteen sana, arvottomasta käytöksestä ehtoollisella (jae 34)
Päällimmäisinä huolenaiheinaan hän esitti kuppikuntaisuuden (jae 19) ja itsekkyyden (jae 21). Täten Paavalilta taitaa tulla aika teräväkärkinen pisto miehisen ylimielisyyden lihaan ja sitä asennetta vastaan, joka on passittamassa, sukupuolen perusteella, puolet seurakunnasta tiskaamaan kaikkien astiat.
Ellenin kanssa siitä kumpi heistä on oikeassa. :)
Ellen on levännyt haudassa jo ties kuinka kauan mutta silti ei Riitta pärjää hänelle. :)
Päin vastoin mitä enemmän Riitta Ellenistä kirjoittaa sitä enemmän on tieto hänestä levinyt suomalaisten keskuudessa ja esimerkiksi "Suuri taistelu" kirjaa luetaan nyt paljon enemmän kuin ennen, kiitos Riitta Nenosen "mainoskampanjan".
---------------
Niille jotka ovat kiinnostuneet löytyy Ellenin kaikki kirjoitukset netistä osoitteesta:
http://egwdatabase.whiteestate.org/nxt/gateway.dll?f=templates$fn=default.htm$vid=default