ilta-runo...

olis nyrjäyttänyt jalkaansa?

alkuniinkun suoraan mun päästä (8=
niin morgoneitavaan pitkästaikaa,

Lupasit jo eilen kriitikolle puheenvuoron:
Runojesi näennäinen herkkyys ei ole todellista. Sanojesi takaa paljastuu proosan kieli. Sanoistasi muodostuu tyhjää hakkaava laatikko!
Tutki Mannerein keinoja!

lainasin tuulen tuoksua
yöunen näyttämö
katsoi unipisaraan

en herännyt
ehkä en nukkunut
uni toi tuulen
uni nukkui
silitti maisemaa
en nähnyt unen juovia

unen silitetty kosketus
antoi nukahtaa
enkä herännyt

Pistit sitten Hiltukan tunteet
pakettiin, kainis oli runosi.

Tuuleen huutaen en näe kutsuasi kuitenkaan.

Tajuan,- se on tahallista!

Vanha kylttyyrimaisema johon maalaan sinut pitkällä vokaalilla,
seon kuin haava, huuto yössä johon pyydän numeroa!

niinpä...Jokainen meistä odottaa jotakin: moni kesää, joku lomaa, lähes kaikki päälottovoittoa; itseasiassa aika taitaa mennä hyvin pitkälti odotellessa...mutta kun sen tekee ns. oman toimensa ohella, ei se pahemmin haittaa; ehkä vain vähän hidastuttaa;)

...minä odotan huuhaan tunnusmerkkiä, ilotun iltarunoa...taas sain hienon...kiitooos, t.ilottufani

Miksi kuljet tohvelit jalassa ? Miksi kuiskit, olet vieraassa talossa, pyydät anteeksi. Tule johdan sinut valoon!