Suuret valinnat sumentavat tajunnan
Kari Kuulan 2006:
Uskaltaisinkohan paljastaa, mikä Raamatun teksti kirkossa luetaan ensi sunnuntaina? Mitä uskaltamista siinä nyt on, joku tietenkin kysyy. Mutta kyllä ensi pyhänä tekstinlukijalta vaaditaan uskallusta, sillä silloin avataan Uuden testamentin kenties järisyttävin tekstijakso.
Siinä puhutaan Jumalan valinnasta sillä tavalla, että jos sitä rupeaa tosissaan miettimään, käy niin kuin olisi halolla lyöty päähän. Tajunta sumenee.
Paavali nimittäin selittää Roomalaiskirjeessä näin. Olipa kerran kaksoispojat, Eesau ja Jaakob. Ennen kuin he olivat syntyneet, Jumala päätti, että Jaakobista tulee mahtavampi kuin veljestään Eesausta. Tämä oli Paavalin mielestä esimerkkitapaus siitä, miten Jumala valitsee. Hän ei katso, minkälaisia ihmiset ovat. Hän vain päättää rakastaa yhtä ja olla rakastamatta toista. Niinpä hän rakasti Jaakobia ja vihasi Eesauta jo ennen kuin he olivat syntyneetkään.
Eikö tämä ole epäreilua? Eikö ole väärin, että Jumala valitsee yhden ja hylkää toisen. Paavali itse esittää tällaisen vastakysymyksen ja itse vastaa siihen. Ei se ole väärin. Jumala on myöhemminkin tehnyt samalla tavalla. Hän sanoi aikanaan Moosekselle: "Minä armahdan, kenet tahdon." Mooseksen aikana Jumala päätti armahtaa Israelin kansaa, mutta paaduttaa Egyptin faaraon.
Paavali teki tästä huiman johtopäätöksen: Jumala armahtaa toiset ja paaduttaa toiset. Ihminen ei siis itse päätä suhdettaan Jumalaan, vaan Jumala päättää sen hänen puolestaan. Hän ottaa yhden ja jättää toisen ihan niin kuin haluaa.
Sanottuaan tämän Paavali ottaa esiin toisen vastalauseen. Jos Jumala kerta päättää paaduttaa toiset, miksi hän sitten moittii ihmisiä heidän epäuskostaan? Eihän ihminen voi sille mitään, jos Jumala ei ole antanut hänelle uskon lahjaa. Tässä näyttää olevan jotakin hyvin omituista ja epäreilua.
Paavali ei silti muuta kantaansa. Hän sanoo näin: ihmisellä ei ole lupa arvostella Jumalaa. Jumalalla on oikeus tehdä luomilleen ihmisille mitä tahtoo. Hän on kuin savenvalaja ja me kuin saviastiat. Savenvalaja voi tehdä astioita erilaiseen käyttöön. Jotkut astiat hän tekee jaloon käyttöön ja toiset arkista käyttöä varten. Ei tässä ole mitään väärää.
Mutta nythän ei puhuta astioista, vaan ihmisistä. Ihmisillä on oikeuksia, ihmiset ovat saman arvoisia, Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Siksi on vaikea ymmärtää, miten Jumala voi valita ihmisiä omikseen sattumanvaraisesti.
Luetaanpa hieman tarkemmin Paavalin kirjettä. Tätä ongelmaa saattaa nimittäin helpottaa eräs yksityiskohta. Käyttäessään astiavertausta hän sanoo, että Jumala on valmistanut jotkut astiat kirkkautta varten. Kirkkaus tarkoittaa tietenkin taivasta, ikuista elämää, sinne valitut on määrätty. Toiset taas, arkiset astiat, on määrätty tuhottaviksi. Toisin sanoen, toiset ihmiset tuhoutuvat, kun he kuolevat. Tuhoutuminen tarkoittaa Paavalille tyhjiin ja olemattomiin raukeamista. Tätä on Paavalin helvetti.
Eikö tämä merkitse sitä, että ne, joita ei ole valittu ikuiseen elämään, eivät jää sitä suremaankaan? Eihän heitä ole enää olemassakaan.
Jumalan valinta ei siis lopulta ole ketään vastaan, vaikka se onkin joidenkin puolella. Me kaikki nimittäin olimme tyhjyydessä eli meitä ei ollutkaan, ennen kuin saimme alkumme. Ei siinä ole mitään väärää, että jotkut palaavat tyhjyyteen elämän jälkeen ja toiset eivät. Kaikki eivät saa saman verran, se on selvää. Mutta se, että joku saa enemmän, ei ole toiselta pois.
Olen tässä esittänyt tosi kummallisia ajatuksia. Olenkohan ymmärtänyt Paavalin tekstin oikein? Jos ihmettelet pohdintojani, tekisi mieli ehdottaa. Avaa itse Paavalin kirje Roomalaisille, luku 9. Miten sinä ymmärrät sen? Mitä sinun mielestäni tarkoittaa se, että Jumala armahtaa ja paaduttaa kenet tahtoo? Voipi olla, että sinun kotikirkossasi pappi ottaa haasteen vastaan ja tutkii saarnassaan tätä tekstiä. Sehän luetaan ensisunnuntaina kirkossa. Jos sen tietäisin etukäteen, sanoisin, että aivan varmasti kannattaa lähteä kirkkoon saarnaa kuuntelemaan.
Kari Kuulan 2006:
Uskaltaisinkohan paljastaa, mikä Raamatun teksti kirkossa luetaan ensi sunnuntaina? Mitä uskaltamista siinä nyt on, joku tietenkin kysyy. Mutta kyllä ensi pyhänä tekstinlukijalta vaaditaan uskallusta, sillä silloin avataan Uuden testamentin kenties järisyttävin tekstijakso.
Siinä puhutaan Jumalan valinnasta sillä tavalla, että jos sitä rupeaa tosissaan miettimään, käy niin kuin olisi halolla lyöty päähän. Tajunta sumenee.
Paavali nimittäin selittää Roomalaiskirjeessä näin. Olipa kerran kaksoispojat, Eesau ja Jaakob. Ennen kuin he olivat syntyneet, Jumala päätti, että Jaakobista tulee mahtavampi kuin veljestään Eesausta. Tämä oli Paavalin mielestä esimerkkitapaus siitä, miten Jumala valitsee. Hän ei katso, minkälaisia ihmiset ovat. Hän vain päättää rakastaa yhtä ja olla rakastamatta toista. Niinpä hän rakasti Jaakobia ja vihasi Eesauta jo ennen kuin he olivat syntyneetkään.
Eikö tämä ole epäreilua? Eikö ole väärin, että Jumala valitsee yhden ja hylkää toisen. Paavali itse esittää tällaisen vastakysymyksen ja itse vastaa siihen. Ei se ole väärin. Jumala on myöhemminkin tehnyt samalla tavalla. Hän sanoi aikanaan Moosekselle: "Minä armahdan, kenet tahdon." Mooseksen aikana Jumala päätti armahtaa Israelin kansaa, mutta paaduttaa Egyptin faaraon.
Paavali teki tästä huiman johtopäätöksen: Jumala armahtaa toiset ja paaduttaa toiset. Ihminen ei siis itse päätä suhdettaan Jumalaan, vaan Jumala päättää sen hänen puolestaan. Hän ottaa yhden ja jättää toisen ihan niin kuin haluaa.
Sanottuaan tämän Paavali ottaa esiin toisen vastalauseen. Jos Jumala kerta päättää paaduttaa toiset, miksi hän sitten moittii ihmisiä heidän epäuskostaan? Eihän ihminen voi sille mitään, jos Jumala ei ole antanut hänelle uskon lahjaa. Tässä näyttää olevan jotakin hyvin omituista ja epäreilua.
Paavali ei silti muuta kantaansa. Hän sanoo näin: ihmisellä ei ole lupa arvostella Jumalaa. Jumalalla on oikeus tehdä luomilleen ihmisille mitä tahtoo. Hän on kuin savenvalaja ja me kuin saviastiat. Savenvalaja voi tehdä astioita erilaiseen käyttöön. Jotkut astiat hän tekee jaloon käyttöön ja toiset arkista käyttöä varten. Ei tässä ole mitään väärää.
Mutta nythän ei puhuta astioista, vaan ihmisistä. Ihmisillä on oikeuksia, ihmiset ovat saman arvoisia, Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Siksi on vaikea ymmärtää, miten Jumala voi valita ihmisiä omikseen sattumanvaraisesti.
Luetaanpa hieman tarkemmin Paavalin kirjettä. Tätä ongelmaa saattaa nimittäin helpottaa eräs yksityiskohta. Käyttäessään astiavertausta hän sanoo, että Jumala on valmistanut jotkut astiat kirkkautta varten. Kirkkaus tarkoittaa tietenkin taivasta, ikuista elämää, sinne valitut on määrätty. Toiset taas, arkiset astiat, on määrätty tuhottaviksi. Toisin sanoen, toiset ihmiset tuhoutuvat, kun he kuolevat. Tuhoutuminen tarkoittaa Paavalille tyhjiin ja olemattomiin raukeamista. Tätä on Paavalin helvetti.
Eikö tämä merkitse sitä, että ne, joita ei ole valittu ikuiseen elämään, eivät jää sitä suremaankaan? Eihän heitä ole enää olemassakaan.
Jumalan valinta ei siis lopulta ole ketään vastaan, vaikka se onkin joidenkin puolella. Me kaikki nimittäin olimme tyhjyydessä eli meitä ei ollutkaan, ennen kuin saimme alkumme. Ei siinä ole mitään väärää, että jotkut palaavat tyhjyyteen elämän jälkeen ja toiset eivät. Kaikki eivät saa saman verran, se on selvää. Mutta se, että joku saa enemmän, ei ole toiselta pois.
Olen tässä esittänyt tosi kummallisia ajatuksia. Olenkohan ymmärtänyt Paavalin tekstin oikein? Jos ihmettelet pohdintojani, tekisi mieli ehdottaa. Avaa itse Paavalin kirje Roomalaisille, luku 9. Miten sinä ymmärrät sen? Mitä sinun mielestäni tarkoittaa se, että Jumala armahtaa ja paaduttaa kenet tahtoo? Voipi olla, että sinun kotikirkossasi pappi ottaa haasteen vastaan ja tutkii saarnassaan tätä tekstiä. Sehän luetaan ensisunnuntaina kirkossa. Jos sen tietäisin etukäteen, sanoisin, että aivan varmasti kannattaa lähteä kirkkoon saarnaa kuuntelemaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hurrikaani, taifuuni, sykloni
Julkaistu: 19.10.2005 15:39
Kaisa Hakkarainen
helsingin sanomat
Mitä eroa on hurrikaanilla tai taifuunilla? Tai syklonilla?
Ei mitään. Nimitys riippuu vain esiintymisalueesta. Karkeasti ottaen hurrikaani riehuu Amerikan rannikoilla, Taifuuni Itä-Aasiassa ja sykloni Intian valtamerellä.
Syntymekanismi on kaikilla sama. Kuten saunassa, lämmin ilma nousee ylöspäin ja tilalle tunkee viileämpää. Kun ilma kohoaa, laskee paine alhaalla. Korvaava ilma – eli tuuli – pyrkii spiraalimaisesti kohti matalapaineen keskusta.
Trooppisten pyörremyrskyjen kausi maailmassa ulottuu suunnilleen kesäkuusta marraskuuhun, koska myrsky vaatii syntyalustakseen lämmintä merivettä. Pinnan lämpötilan on oltava vähintään 26–27 astetta.
Pyörre alkaa syntyä, kun lämpimän veden ylle kulkeutuu ukkospilvirykelmiä ja lämmin, kostea ilma lähtee nousuun. Matalan ilmanpaineen alue nousee yhä korkeammaksi tötteröksi, pyörre kiihtyy ja imee viileämpää, kuivaa ilmaa nieluaan pitkin alaspäin. Liikkuessaan meren yli pyörre imee kyytiinsä alati uutta lämmintä ja kosteata pintailmaa.
Lopulta rakennelmalla voi olla korkeutta toistakymmentä kilometriä. Tyyni myrskyn silmä on suurissa myrskyissä yleensä kymmenisen kilometriä leveä ja sitä ympäröivä myrskyrinkeli halkaisijaltaan jopa satoja kilometrejä.
alotuksilla kummallinen vaikutus ihmisiin, häiritsevät monien mielenrauhaa pahan kerran.
Olis Paavali saanut jättää nämä totuudet pois eikö vaan? Kylän pappihan on selvästi sanonut että syntiset joutuvat helvettiin kitumaan ikuisiksi ajoiksi, niin että mitäs tuo Paavali oikein höpöttää? muka tuhotaan? että saikin ujutettua tuollaista raamattuun!
Pahantekijät tuhotaan, sehän on selvä.Ei heitä löydetä taivaasta.
Paavali ei viittaa noihin henkilöihin, vaan pikkuprofeetoissa olevaan tekstiin, jossa noilla henkilöillä kuvataan kahdenlaisia ihmisiä, jotka ovat itse tehneet omat valintansa suhteessa Jumalaan.
Vain Jumala yksin on ikuinen - kuolematon (vain Jumala voi antaa kuolemattomuuden sille jolle haluaa ja jos haluaa sen vastaan ottaa)..
1. Tim. 1:17
IKUISELLE kuninkaalle, KUOLEMATTOMALLE, NÄKYMÄTTÖMÄLLE ja AINOALLE Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja IKUISESTI! Aamen...
1. Tim. 6:16
HÄN YKSIN ON KUOLEMATON, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja IKUINEN valta. Aamen. [2. Moos. 33:20; Ps. 102:28, 104:2; Joh. 1:18]
2. Tim. 4:18
Herra pelastaa vastedeskin minut kaikesta pahasta ja VIE minut TURVAAN taivaalliseen valtakuntaansa. Hänen on kunnia aina ja IKUISESTI. Aamen.
Jumala pelastaa armosta (lahjaksi)
Tit. 1:3
(1:1b) Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden (1:2) ja TOIVOEN ODOTTAMAAN IKUISTA ELÄMÄÄ. Tämän on Jumala LUVANNUT ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. [1. Tim. 2:7]
Tit. 3:7
jotta ME HÄNEN ARMONSA ANSIOSTA tulisimme vanhurskaiksi ja SAISIMME osaksemme IKUISEN ELÄMÄN, niin kuin toivomme.
Ikuinen elämä on Jumalalta saatu lahja eikä mitään muuta.