Gallup:Epitaph

Toivon, että lehtiin ei laiteta mitään ilmoitusta.


En halua mitään muistokiveä.


Tahdon, että ruumiini poltetaan ja tuhka sirotellaan taivaan tuuliin, mereen tai metsään.


Ikävä kyllä taitaa omaisten olla pakko ostaa joka tapauksessa arkku. Toivottavasti ostavat halvimman mahdollisen. Järjetöntä tuhlata isoja rahoja arkkuun, joka joko poltetaan tai kuopataan maahan maatumaan. Parempi olisi kangaspussi ruumiille ja sitten poltettavaksi...

Kun luontokuvaajat kiskovat lehmänruhoja karhujen
houkutukseski itärajan metsiin, niin olenkin
ajatellut testamentata ruhoni tähän tarkoitukseen.

Komea päätös, karhunsontana voi vielä lannoittaa
maita ja mantuja eli onpahan jotain hyötyäkin
elämällään saavuttanut!

Jumala herätti kuolleeksi todetun nigerialaisen pastorin Daniel Ekechukwun. Hänestä kirjoitettiin kuolintodistus .Hänen tapauksensa on yleisesti tunnettu jo maailmalla.Kuolleista herätetty pappi saarnasi Suomessa 31.12.2002.

Kriittisten lehtimiesten kautta maailmalle on uutisoitu internetversio ja monta lehtiuutista.Danielista myös tehdään amerikkalaisille tv-kanaville juttu tänä keväänä.

Suomessahan kaikki ns.hengelliset ihmeet menevät kuuron median ohitse kun nämä pauhaavat pikku-uutisten ympärillä.
Täkäläinen media näyttää olevan järkyttyneempi Anneli Jäätteenmäen päämin.Lipposta arvostelevasta Irak-lausunnosta kuin Jumalan tekemästä kuolleista herättämisihmeestä.

Mutta tässä Danielin internet-tarina.


KUOLONKANKEA RUUMIS JÄTTÄÄ ARKKUNSA

"Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?" Apt.26:8.



"BONNKE HERÄTTÄÄ MIEHEN KUOLLEISTA ONITSHASSA". Tällainen pääotsikko oli nigerialaisen uutislehden etusivulla... ... ... Oliko se totta, taivaallinen ihme, vai sensaatiohakuista lehdistön liioittelua?

***...Jeesus sanoi: "Vaikka joku nousisi kuolleista, he eivät uskoisi." ...***Arvioikaa itse. Todisteet ja tosiasiat ovat tässä ilman koristeluja, aivan samanlaisina kun ne järkyttivät kriittiset lehtimiehet ja jättivät heidät sanattomiksi.



Kuoleman polun kohtaaminen



Marraskuun 30. päivän aamuna Onitshan Power Chapel Evangelical Church-seurakunnan pastori Daniel Ekechukwu lähti ystävänsä Kingsley Irukan kanssa viemään vuohta joululahjaksi isälleen kylään, joka sijaitsi lähellä Owerrin kaupunkia. Daniel ajoi 20 vuotta vanhaa Mersu 230:stään. Kotimatkalla, heidän ajaessaan jyrkkää tietä pitkin, Mersun jarrut pettivät. Daniel ei voinut tehdä mitään. Nopeuden koko ajan vain kasvaessa ajoneuvo syöksyi mäkeä alas eikä sitä voinut pysäyttää. Sen tarina loppui, samoin kuin Danielinkin, kun se murskautui kivipylvästä vasten.


Danielilla ei ollut turvavyötä, niinpä hän lensi rajusti eteenpäin. Hänen päänsä iskeytyi tuulilasiin ja ohjauspyörä ja tanko tunkeutuivat hänen ruumiiseensa. Danielin ystävä, Kingsley Iruka, joutui shokkiin, muttei ollut pahoin loukkaantunut. Hän kääntyi Danielia kohti toivoen, että kaikki olisi hyvin. Mutta näkymä kauhistutti hänet. Päävamman vuoksi Danielin nenästä vuosi verta ja sitten hän alkoi vaikeiden sisäisten verenvuotojen takia myös oksentaa verta.


Auttajat saapuivat. Ihailtavasti Daniel kesti siihen asti, että hänet saatiin perille paikallissairaalan teho-osastolle, tai oikeastaan nigerialaisittain sellaista lähinnä vastaavalle osastolle. Hänen vaimonsa Nneka haettiin paikalle. Hän tapasi Danielin juuri ja juuri hengissä. Daniel roikkui kiinni elämässään ja pyysi vaimoaan viemään hänet heidän perhelääkärinsä sairaalaan Owerrissa - mikä oli vakava virhe. Se tarkoitti puolitoista tuntia kaikkea muuta kuin tasaisen mukavaa kyytiä.

Jo muutaman minuutin kuluttua siitä, kun hänet oli nostettu ambulanssiin, Daniel tunsi kuolevansa. Hän yritti kuiskata viimeiset sanansa ja ohjeensa Nnekalle. Erityisesti hän pyysi häntä jatkamaan heidän seurakuntansa työtä. Hän yritti myös tiedottaa hänelle parista erityisestä tilanteesta seurakunnassa, joista hänen tulisi olla selvillä, mutta hänen puheensa oli enää soperrusta ja se muuttui katkonaiseksi kunnes loppui kokonaan, kun hän vajosi tiedottomuuteen.



Siitä huolimatta ambulanssin kuljettaja ajoi edelleen täyttä vauhtia ja varotussireenit huutaen. Kun he saapuivat Owerrin paikallissairaalaan he juoksivat sisään huutaen "Hätätilanne! Hätätilanne!" Danielin lääkäri ei kuitenkaan ollut paikalla. Hänen sijastaan toinen lääkintähenkilöstä otti vastuun ja tarkisti Danielin veltoksi käyneen olemuksen. Hän palasi tuojien luo kasvot surullisina. Hän pystyi ainoastaan todistamaan oikeaksi sen, että Daniel oli jo kuollut.

Hänen vaimonsa oli luonnollisesti järkyttynyt. Mutta eräs raamatunlause Hebrealaiskirjeen 11.luvusta oli soinut hänen mielessään jatkuvasti "On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin." Järjenvastainen vakuuttuneisuus valtasi hänet. Tämä tarkoitti häntä. Hän tulisi näkemään Danielin vielä uudestaan elävänä ja terveenä. Siinä, mitä tästä seurasi Nneka oli avainasemassa.



Todiste ja näyttö asioista, joita toivotaan


Tuo sananpaikka Nnekan päässä teki hänelle mahdottomaksi hyväksyä sitä, että Daniel olisi menetetty, eikä hän voinut sallia hänen hautaamistaan. Hänen kiihtymyksensä vaati, että jotain piti tehdä. He kiirehtivät tapaamaan Danielin setää, Okoronkwo Emmanuelia, joka asui lähellä sairaalaa ja kysyivät, tiesikö hän, missä heidän oma perhelääkärinsä oli. Hän ei tiennyt, mutta johti heidät tapaamaan omaa lääkäriään tri Jossy Anuebunisaa St.Eunicen klinikalla. Daniel kuljetettiin sinne ja nähdessään Nnekan päättäväisyyden lääkäri tutki hänet uudestaan. Hän saattoi vain vahvistaa, että kuolema oli tapahtunut jo. Tämä toteamisaika oli 23.30 auto-onnettomuuspäivän iltana.

Lääkäri kirjoitti todistuksen potilaansa kuolemasta ja kysyi halusivatko he jättää Danielin ruumiin klinikan ruumishuoneelle. He kieltäytyivät. Sen sijaan he kuljettivat ruumiin Danielin isän luo Owerrin lähistöllä olevaan kylään ja sieltä vielä lähellä olevan Ikedurun yleisen sairaalan ruumishuoneelle. Myös paikallinen ruumiinavauksen suorittaja herra Barlington R. Manu suoritti tavalliset tarkastukset ja silloin kello oli jo yli puolenyön, puoli yksi lauantaiaamun puolella.

Ruumishuoneella ei ollut kylmäsäilytystiloja, ja ruumishuoneen hoitaja antoi tavanomaiset kemikaaliruiskeet ja valmisteli ruumiin seuraavana aamuna suoritettavaa palsamointia varten. Toisen työntekijän avustamana hän asetti ruumiin ruumishuoneen laverille kahden muun kuolleen ihmisen väliin.!Kaava loppui virheellisesti Sitten kaikki menivät nukkumaan.



Usko: Käännekohta



Sitten tulivat ensimmäiset merkit jostakin oudosta. Ruumishuoneen hoitaja heräsi yöllä sellaiseen, jota hän kutsui "kirkkolauluksi" ja se kuului ruumishuoneen suunnalta. Hän nousi ja meni katsomaan, mitä oli tekeillä, mutta se laulu lakkasi. Hän oli hämmennyksissään, sillä hän ei tavannut ketään rakennuksen läheltäkään. Hän meni takaisin vuoteeseensa. Sitten toisen kerran kuului selvä musiikin ja taputusten ääni. Täysin varmana siitä, että tällä kertaa se kuului ruumishuoneen sisältä, hän nousi ja meni tarkistamaan. Jälleen laulu lakkasi. Eikä sisällä ollut ketään muita kuin kuolleet! Erittäin huolestuneena hän palasi huoneeseensa. Pian musiikki alkoi kuulua kolmannen kerran. Tämä oli todellista ja se pelotti häntä.


Lähes paniikissa hän ajoi läheiseen kylään ja herätti Danielin isän. 'Hänen poikansa ruumis oli siirrettävä pois rakennuksesta,' hän vaati. 'Se aiheutti oudon ilmiön.' Isä vakuutti ruumishuoneen hoitajalle, että "se johtuu vain siitä, että tuo mies on Jumalan mies". Niinpä kuollut poika jätettiin sikseen ruumishuoneelle yön yli aamuksi ja koko lauantaipäiväksi. Ruumishuoneen hoitaja ei enää kuullut kuoromusiikkia loppupäivän kuluessa.


Sillä välin Danielin vaimo vakuuttui siitä, että hänen miehensä tulisi elämään uudestaan ja halusi hänen ruumiinsa vietävän Onitshaan erääseen seurakuntaan, jossa Reinhard Bonnke tulisi puhumaan 'Grace of God Ministries'-työn vihkimisjuhlassa. Danielin isä oli kuitenkin mormoni ja hän julisti päättävänsä asiasta. Hän sanoi menevänsä ja "lyövänsä häntä seitsemän kertaa Raamatulla". Jos Daniel ei nousisi niin, Nnekan olisi hyväksyttävä se tosiasia, ettei hän nousisi kuolleista ja se päättäisi tämän kysymyksen. Hän meni ja löi ruumista, niin kuin hän sanoi, seitsemän kertaa, kuitenkin täysin ilman tulosta.


Koska Nneka oli kristitty, hän arvioi, ettei mormoni voisi ymmärtää. Tämän suorituksillaan ei ollut muuta merkitystä kuin, että se viivästytti häntä. Hän ei luovuttaisi. Hän ahdisteli appeaan. Daniel on vietävä Bonnken kokoukseen! Isä tajusi, että jos hän kieltäisi tämän palveluksen, nainen muistaisi lopun ikänsä, että hän oli kieltänyt hänen pyyntönsä miehensä puolesta. Lopulta hän antoi periksi.


Seuraavana päivänä, sunnuntaina 2. joulukuuta, he menivät ja hakivat ruumiin ruumishuoneelta. Ruumiinavauksen suorittaja oli huolissaan heidän aikomuksensa vuoksi. Peittääkseen tosiasian, että ruumis vietäisiin sellaisenaan ja kuljetettaisiin puolentoista tunnin ajan Onitshaan, hän puki ruumiin niin, että näyttäisi sitä kuljetettavan hautajaisiin ja asetti sen arkkuun ja sulki kannen. He ottivat Danielin arkussaan mukaansa ja lähtivät matkaan.

Kun he saapuivat Onitshan seurakunnan alueelle valtion turvallisuusvirkamies ja avustajat näkivät heidän saapuvan arkun kanssa ja käskivät heitä kääntymään pois ja lähtemään välittömästi. Nneka oli kuitenkin päättäväinen. Hän sekä pyysi että vaati saada lupaa tuoda arkku, ei ainoastaan kirkon alueelle, vaan aivan sisälle kirkkorakennukseen. Nähdessään hänen kiihkonsa valtion turvavirkailija tarkisti, että arkussa todella oli ruumis, eikä ollut kyseessä terroristien yrityksestä kätkeä pommi. Kun hän löysi vain kuolonkalpean ruumiin, salli hän heidän mennä eteenpäin.


Kuitenkin ajatus siitä, että arkku tai kuolleen ruumis tuotaisiin täpötäyteen kirkkoon, sai aikaan kauhua ja levottomuutta. Lopulta arkkipiispan poika, pastori Paul Jr. hankki isältään hyväksymisen siihen, että ruumis voitiin tuoda rakennukseen, mutta se voitaisiin panna ainoastaan lastenosastolle. Lapset ohjattiin alakerran saliin ja ruumis tuotiin yläkertaan ja asetettiin pöydälle. Piispan poika, Paul ja toinen pastori seurakunnan henkilökunnasta, Bathcomery Nkwando, osallistuivat tähän tehtävään ja huomasivat, että kuolonkankeus oli jäykistänyt ruumiinjäsenet



Elämä palaa!



Kaksi muuta pastoria seurakunnan henkilökunnasta, Lawrence Onyeka ja Luke Ibekwe, liittyivät heihin vartioimaan ruumista. Samaan aikaan Reinhard Bonnke, joka ei tiennyt mitään tästä, oli saarnaamassa ja rukoilemassa yläkerran pääsalissa. Jonkin ajan kuluttua pastorit huomasivat pientä nykimistä ruumin vatsalla.

Sitten ruumis veti henkeä ja pian käynnistyi epäsäännöllinen hengitys "lyhyinä purkauksina", kuten he raportoivat. Tästä rohkaistuneina pastorit antautuivat voimalliseen anomusrukoukseen. He riisuivat ruumiilta hautajaiskäsineet, sukat ja paidan sekä alkoivat hieroa häntä päästä jalkoihin, Danielhan oli kuten sanotaan "jäykkä kuin rautakanki". He pyysivät tuomaan tuulettimia, että Daniel saisi enemmän ilmaa hengitettäväkseen. Kun uutinen tästä levisi pääsaliin se synnytti siellä hysteerisen sekasorron. Sitten, pastori Lawrence sanoi, kello 17.15 sunnuntai-iltapäivänä, lähes kaksi päivää kuoleman tapauksen jälkeen, Daniel avasi silmänsä, nousi istumaan ja nojautui pastori Lawrenceen.

Ihmiset alkoivat tungeksia huoneeseen nähdäkseen tämän ylösnousseen miehen. Pastori Lawrence oli huolissaan siitä, että Daniel saisi tarpeeksi happea, ja niinpä hän nosti ja kantoi hänet kirkkosaliin. Daniel puhui ensimmäisen kerran "Vettä. Vettä." He antoivat hänelle pieniä kulauksia vettä ja sitten lämmintä teetä. Jotta hänellä olisi ollut riittävästi ilmatilaa, he asettivat hänet istumaan tuolille puhujakorokkeella, missä sadat ihmiset saattoivat nähdä hänen hitaasti vahvistuvan. Hänen ajatuksensa olivat vielä sekaisin ja kesti vielä jonkin aikaa, ennen kuin hän pystyi tunnistamaan ketään. Hän ei tunnistanut edes omaa poikaansa, joka oli tullut hänen lähelleen auttaakseen isäänsä. Kuitenkin hänen elämänsä palautuminen jatkui ja jo muutaman tunnin kuluttua samana iltana hän saavutti täyden tietoisuuden ja johdonmukaisen ajattelukyvyn.

Hänestä tuli ihme, ja ihmisjoukot valtasivat hänen kotinsa niin, että hänet vietiin salaiseen paikkaan kahden päivän ajaksi, että hänen fyysiset voimansa palautuisivat. Tämä kerran-kuollut mies ei ainoastaan noussut arkustaan, vaan ne lukuisat vakavat vammat, jotka olivat aiheuttaneet hänen kuolemansa, paranivat myöskin ilman, että niistä jäi pienintäkään jälkeä.

Sillä välin Reinchard Bonnke oli lähtenyt tapahtumapaikalta ehtiäkseen aikataulunsa mukaisesti lentokoneeseen.


Onko jotain epäilyksiä?


Tässä on joitakin kovia tosiasioita, joita ei voida muuttaa. Kahden päivän aikana Daniel ei ollut hengittänyt, hänen sydämensä oli lakannut lyömästä. Tämä tapahtui kuumassa ilmastossa eikä missään jääkaapin olosuhteissa. Hänen ruumiiseensa oli ruiskutettu väkeviä kemikaaleja estämään mädäntymistä. Ruumiina häntä oli kuljetettu tuntikausia autossa, kiskottu sinne tänne, makuutettu tuntikausia ilmattomassa, kapeassa arkussa. Hänelle olisi pitänyt aiheutua tuosta vakava aivovaurio, mutta hän elää ilman mitään vaurioita.


Tässä ei ole kysymys jostain vaikeasti todistettavasta yrityksestä tuoda joku takaisin elämään yksityisesti, omassa kodissaan. Tässä oli julkinen tilaisuus, avoin osoitus kuolleista heräämisestä. Jos joku erityisesti tulee mainita niin Nneka! Vain hänen horjumaton uskonsa esti Danielin hautaamisen ja yksinkertaisesti vaikutti sen, että hänet tuotiin paikalle, missä hän oli vakuuttunut Jumalan tuovan hänet takaisin elämään. Hän arvosti Reinhard Bonnkea Jumalan miehenä ja oli varma siitä, että tuossa uskon ilmapiirissä, missä tämä palvelee, tämä ihme oli mahdollinen.

Nnekan usko määritteli tämän koko tapahtuman ja hänen uskonsa tuli kunnioitetuksi. Kuka kunnioitti hänen uskoaan? Kuka, jollei itse Jumala!