Jehovantodistajien laulukirjan "Laulakaa ylistystä Jehovalle" laulun numero 32 "Huone huoneelta" toinen säkeistö alkaa näin:
"Siis kuljen huone huoleelta, ja pelastuksen saa
se, joka huutaa turvakseen vain yksin Jehovaa."
Minne unohtui Jeesus?
Lisää otteita laulukirjasta: http://medlem.spray.se/aaac/2/laulukirja.html
"Siis kuljen huone huoleelta, ja pelastuksen saa
se, joka huutaa turvakseen vain yksin Jehovaa."
Minne unohtui Jeesus?
Lisää otteita laulukirjasta: http://medlem.spray.se/aaac/2/laulukirja.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä oli hyvä :) Täytyy suorittaa ahkerammin, tai rakkaus ei ole aitoa.
123 Eteenpäin (ovityöhön ja kokouksiin, tai...)
Jos rakkaus veljiisi on oikeaa,
niin kokouksista et pois olla saa.
Kasvamaan heitä voit näin myös kannustaa.
Se totuuden saa loistamaan!
.. tulevat noista lauluista, muistuvat mieleeni lapsuusajan konventeista, niistä kiiltokuvallisista, epärealistisista kuvitteluista, puheista, koko siitä aate- ja arvomaailmasta jonka olen nähnyt jehovantodistajuutena.
Rotuoppia, kylläkin itse valitulla rodulla.
Fasismia.
Sitähän se on kun vain on Yksi Ainoa Totuus jota pitää sokeasti noudattaa auktoriteettisuksoisesti.
Onneksi noista jutusta pääsin eroon kun kasvoin isoksi, mun ei tarvii olla natsi.
No, onhan siellä lauluja Jeesuksestakin:87,205,150,168,224,11,015,101,156,218.
”Ottakaa minun ikeeni”
(Matteus 11:28–30)
1. Työtä jos teet raataen,
taakan alla horjuen,
kuule kutsu Jeesuksen:
’Luonani saat vapauden.’
2. ’Tulkaa suojaan turvaisaan,
lempeään ja rauhaisaan,
rakkautta oppimaan,
maailmaa myös karttamaan.’
3. ’Taakan saat näin kevyen,
ies on myöskin mieluinen.
Annan mielen tyyneyden,
levollisen sydämen.’
4. Kristukseen nyt luottakaa.
Voimistaa hän uupuvaa.
Taakan hän voi huojentaa,
palvelukseen vahvistaa.
Missäs kohdassa tuossa laulussa sanottiin, että Jeesuksen nimessä on pelastus?
Me JT emme ole unohtaneet Jeesuksen Isää niinkuin monet muut uskonnot tekevät, koska he uskovat kolminaisuuteen, Jeesuksen Isä Jehova on numero Yksi, tässä toinen laulu:
Laulu 87
Herran illallinen
(1. Korinttolaisille 11:23–26)
1. Oi Jehova, Isämme taivaan,
nyt pyhä on illallinen.
On kuu niisanin, päivä arvollisin,
sen vietämme näin muistellen.
Söi Israel pääsiäislampaan
ja saavutti vapauden.
Kristus ennustuksen täytti tuon muinaisen,
uhriverensä vuodattaen.
2. Me saavumme eteesi yhteen
kuin lampaasi laitumeltaan
nyt ylistämään sekä myös kiittämään,
kun Poikasi soit päälle maan.
On pöydällä nyt viinimalja,
on leipäkin happamaton.
Meitä muistuttaen nämä kertovat sen,
mistä oikean saa ravinnon.
3. Tuo viini nyt vertansa kuvaa,
sen Kristus soi lunnaiksemme,
ja ruumiinsa on leipä happamaton,
sen uhrasi puolestamme.
Oi jääköön siis iltamme muisto
ain mieliin ja myös sydämiin!
Meille Kristus on tie, joka elämään vie,
aina aikoihin loputtomiin.
Jeesuksesta puhuttaessa toistat aina mantramaisesti EI-uskoasi kolminaisuuteen ym. Jumala ei kysy, mihin kaikkeen EI-uskot, vaan oletko Jeesuksen oma, onko sinulla Jeesuksen usko.
Miksi et pysähtyisi kerrankin miettimään uskomustesi perusteita! Sanot kyllä tutkineesi tarkoin. Oletko kuitenkaan? Jospa olet vain väsytetty vartiotornioppiin. Muista, että sillä että jokin on väärässä tai tekee väärin, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä jokin toinen on. Ymmärräthän, että sellaisella päättelyllä voidaan ”todistaa” mikä tahansa oikeaksi. Sitä kutsutaan itsensä pettämiseksi.
Otit nyt esimerkiksi Jeesuksenkin tärkeydestä laulun, jossa mainitaan Kristus. Laulu liittyy taas pian järjestettävään ”muistonviettoon”. Siinä olisikin sinulle aihe mietittäväksi:
Käskikö Jeesus asettaessaan ehtoollisen:
- olla syömättä leipää? (1Kor.12:24)
- olla koskematta viinimaljaan? (1Kor12:25)
- viettää vuosittain erityistä juhlaa,
jossa kieltäydytään leivästä ja viinistä? (1Kor.12:26)
— —
Pietari väänsi heille rautalankaa Pyhän Hengen täyttämänä:
"Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
Jos meitä tänään kuulustellaan
sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä
ja siitä, KENEN NIMESSÄ hän on parantunut,
niin tietäkää tämä, te ja koko Israelin kansa:
JEESUKSEN KRISTUKSEN, Nasaretilaisen, NIMESSÄ,
Hänen, jonka te ristiinnaulitsitte,
mutta jonka Jumala herätti kuolleista,
HÄNEN NIMESSÄÄN tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne.
Hän on se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte,
mutta joka on tullut kulmakiveksi.
EIKÄ ole PELASTUSTA kenessäkään TOISESSA.
Taivaan alla EI hmisille OLE annettu MUUTA NIMEÄ,
jossa meidän on tultava pelastetuiksi."
koko jt porukka, valitetavasti. Uuden maailman käännös on harkitusti väärennetty jt oppien mukaiseksi, se ei ole Raamattu, vaan petos!
Oli Isä Jumala, lähetti Poikansa Jeesuksen sovittamaan syntimme ristillä, nousi ylös kuolleista ja otettin Taivaaseen, istui Jumalan oikealle puolelle ja lähetti sieltä Pyhän Henkensä tänne meille puolustajaksi. (ei mitään henkäystä, tai hengitystä, eikä persoonatonta voimaa, vaan Jumalan kolmannen Persoonan)
- siitä tulee kolminaisuus, vaikka sitä ei Raamattuun ole sillä sanalla merkitty, mutta asia on aivan selvä. Jumala ilmentyy Raamatunlehdillä kolmessa muodossa, Isä, Poika, Pyhä Henki!
Jumalan nimi alkukielen mukaan on JHVH. Jotta nimeä ei olisi lausuttu väärin, alettiin Jumalaa kutsua nimellä Herra!
Jt:t ; teidän oppinne ei ole kristillinen lainkaan, ei töillä mennä taivaaseen, eikä paratiisiin, vaan uskoen Jesuksen Kristuksen syntiemme sovittajana. Ja helvetti on, se on sitäpaitsi monille näytettykin! Piste!!
Äläkä yritäkään vääntää kättä kanssani, varmasti joudut häpeästä painamaan pääsi alas! Ette tunne Raamatun Sanaa, olen sen niin monesti todennut.
tv. Jumalan hullu
Elohim oli juutalaisille jumalien Jumala, kun Jahve taas oli Israelin Jumala
Raamatussa on yli tuhat (>1000) jaetta, joissa on sanapari Jahve Elohim - יחוח אלחים. Ja sinä väität, että nämä ovat kaksi täysin eri asiaa!
Valhetta ei voiteta epärehellisesti.
Jumala
Mitä tahansa palvonnan kohdetta voidaan sanoa jumalaksi, koska palvoja pitää sitä itseään mahtavampana ja osoittaa sille uskonnollista kunnioitusta. Ihminen voi jopa tehdä vatsastaan jumalansa (Ro 16:18; Fil 3:18, 19). Raamattu puhuu monista jumalista (Ps 86:8; 1Ko 8:5, 6) mutta osoittaa, että kansojen jumalat ovat arvottomia jumalia (Ps 96:5).
Heprealaiset sanat. Niihin heprealaisiin sanoihin, jotka on käännetty ”Jumalaksi”, kuuluu sana ’El, joka merkitsee luultavasti ’mahtavaa, väkevää, voimakasta’ (1Mo 14:18). Sitä käytetään Jehovasta, muista jumalista ja ihmisistä. Sitä käytetään laajalti myös erisnimissä, esim. nimissä Elisa (merk. ’Jumala on pelastus’) ja Mikael (’Kuka on Jumalan kaltainen?’). Joissakin kohdissa sanan ’El yhteydessä on määräinen artikkeli (ha·’El′ ) tarkoitettaessa Jehovaa, joka täten erotetaan muista jumalista (1Mo 46:3; 2Sa 22:31; ks. Rbi8, liite 1G).
Jesajan 9:6:ssa Jeesuksesta Kristuksesta käytetään profeetallisesti nimitystä ’El Gib·bōr′ ’Väkevä Jumala’ (ei nimitystä ’El Šad·daj′ [Jumala, Kaikkivaltias], jota käytetään 1. Mooseksen kirjan 17:1:ssä Jehovasta).
Monikkomuotoa ’e·lim′ käytetään muista jumalista, esim. 2. Mooseksen kirjan 15:11:ssä (”jumalat”). Sitä käytetään myös majesteettiutta ja ylhäisyyttä ilmaisevana monikkona, kuten psalmissa 89:6: ”Kuka Jumalan poikien joukossa [bi·venē′ ’E·lim′ ] voi olla Jehovan kaltainen?” Tässä ja lukuisissa muissa kohdissa tätä monikkomuotoa käytetään tarkoittamaan yksilöä, mitä tukee se, että sana ’E·lim′ on käännetty yksikkömuodolla The·os′ kreikkalaisessa Septuagintassa ja samoin yksikkömuodolla Deus latinalaisessa Vulgatassa.
Heprealainen sana ’elo·him′ (jumalat) näyttää olevan peräisin juuresta, jonka merkitys on ’olla voimakas’. ’Elo·him′ on monikkomuoto sanasta ’elō′ah (jumala). Joskus tämä monikko tarkoittaa lukuisia jumalia (1Mo 31:30, 32; 35:2), mutta useimmiten sitä käytetään majesteettiuden, arvokkuuden tai ylhäisyyden monikkona. Sanaa ’elo·him′ käytetään Raamatussa itse Jehovasta, enkeleistä, epäjumalista (yksikössä ja monikossa) ja ihmisistä.
Kun nimityksellä ’Elo·him′ tarkoitetaan Jehovaa, sitä käytetään majesteettiuden, arvokkuuden ja ylhäisyyden monikkona (1Mo 1:1). Aaron Ember kirjoitti tästä: ”VT:n [Vanhan testamentin] kieli on täysin luopunut monikon ajatuksesta – – [sanassa ’Elo·him′ ] (kun sitä käytetään Israelin Jumalasta), minkä osoittaa erityisesti se, että sen predikaatti on lähes poikkeuksetta yksikkömuotoinen verbi ja että siihen kuuluu yksikkömuotoinen adjektiiviattribuutti. – – [’Elo·him′ ] täytyy mieluummin selittää intensiiviseksi monikkomuodoksi, joka ilmaisee suuruutta ja majesteettiutta, mikä on Suuren Jumalan arvon mukaista.” (The American Journal of Semitic Languages and Literatures, XXI vsk., 1905, s. 208.)
Arvonimi ’Elo·him′ kiinnittää huomion Jehovan voimaan Luojana. Se esiintyy luomiskertomuksessa yksinään 35 kertaa, ja verbi, joka kuvailee, mitä hän sanoi ja teki, on joka kerta yksikössä (1Mo 1:1–2:4). Hänessä on äärettömien voimien ydin.
Psalmissa 8:5 käytetään sanaa ’elo·him′ myös enkeleistä, kuten Paavalin lainaus noista jakeista Heprealaiskirjeen 2:6–8:ssa vahvistaa. 1. Mooseksen kirjan 6:2, 4:ssä ja Jobin 1:6:ssa sekä 2:1:ssä heistä käytetään nimitystä benē′ ha·’Elo·him′, ”Jumalan pojat” (KR-38), ”tosi Jumalan pojat” (UM). Koehlerin ja Baumgartnerin sanakirjassa Lexicon in Veteris Testamenti Libros (1958) todetaan tästä ilmauksesta sivulla 134: ”(Yksityisiä) jumalallisia olentoja, jumalia.” Ja sivulla 51 siitä sanotaan: ”(Yksityisiä) jumalia” ja raamatunkohtaviitteinä annetaan 1. Mooseksen kirjan 6:2, Jobin 1:6 ja 2:1 sekä 38:7. Sen vuoksi ’elo·him′ on psalmissa 8:5 käännetty sanalla ”enkelit” (LXX) tai ”jumalankaltaiset” (UM).
Sanaa ’elo·him′ käytetään myös epäjumalista. Toisinaan tämä monikkomuoto merkitsee yksinkertaisesti ’jumalia’ (2Mo 12:12; 20:23). Toisinaan taas tarkoitetaan ylhäisyyden monikkoa ja vain yhtä jumalaa (tai jumalatarta). Nämä jumalat eivät selvästikään olleet kuitenkaan kolmiyhteisiä. (1Sa 5:7b [Dagon]; 1Ku 11:5 [”jumalatar” Astoret]; Da 1:2b [Marduk].)
Psalmissa 82:1, 6 sanaa ’elo·him′ käytetään ihmisistä, Israelin ihmistuomareista. Jeesus lainasi tätä psalmia Johanneksen 10:34, 35:ssä. He olivat jumalia siinä asemassa, joka heillä oli Jehovan edustajina ja puolestapuhujina. Samoin Moosekselle sanottiin, että hänen tuli olla kuin ”Jumala” Aaronille ja faraolle (2Mo 4:16, Rbi8, alav.; 7:1).
Sanaa ’Elo·him′ edeltää Raamatussa monesti määräinen artikkeli ha (1Mo 5:22). Ilmauksen ha·’Elo·him′ käytöstä F. Zorell sanoo: ”Pyhässä Raamatussa tällä sanalla tarkoitetaan erityisesti ainoaa tosi Jumalaa, Jahvea; – – ’Jahve on [ainoa tosi] Jumala’ 5Mo 4:35; 4:39; Jos 22:34; 2Sa 7:28; 1Ku 8:60 jne.” (Lexicon Hebraicum Veteris Testamenti, Rooma 1984, s. 54; hakasulkeet kirjoittajan.)
Juutalaisten kolmiyhteinen jumalkolmikko oli El, Bal ja Jahve.
Tämäkin juttu tukee jt yritystä peitellä natsien lipomista.
Lue ajatuksella nuo kaksi erittäin hyvää linkkiä aiheeseen liittyen.
Ensin jt meriselitys heikoilla jäillä:
http://www.watchtower.org/languages/finnish/library/g/1 998/7/8/article_01.htm
Ja sitten kritiikki:
http://www.geocities.com/valaisija/h_natsi2.htm
Hauska yksityiskohta: tutkikaapas tarkemmin laulusta 64 löytyvää juttua (jt-linkki yllä).
http://www.sektenausstieg.net/index.php?option=com_content&task=view&id=669&Itemid=29
Kun taas ylläolevasta linkistä selviää, että laulu 64 eli "Zions herrliche Hoffnung"(~Siionin ihana toivo),jossa on Saksan kansallislaulun (Deutschland, Deutschland, über alles) melodia,ja jolla ns Berliinin konventti 1933 aloitettiin, on vasta 1928 laulukirjassa. WC-seuran vastineessa narrataan. Siinä sanotaan kierosti:"Laulu 64 oli ollut raamatuntutkijoiden laulukirjassa ainakin vuodesta 1905 lähtien."
1905 laulukirjassa on kyllä laulu 64 -MUTTA- se on eri laulu (Wacht auf, mein' Seele).
Jos jt olisi puhtaat jauhot natsiasiassa, miksi moinen harkittu valehtelu lauluista.
Että tälläistä jt-bluffia tällä kertaa.