Vastakkainasettelu
On syytä muistaa Franklin D. Rooseveltin sanat, jotka ovat tänäkin päivänä voimassa: "Politiikassa ei tapahdu mitään sattumalta. Jos jotain tapahtuu, voit olla varma, että niin suunniteltiin tapahtuvaksi."
Syyskuun 11. 2001 tapahtumat ja sen jälkeiset seuraukset menevät lähes saksalaisen filosofi Hegelin oppien mukaan, edistetään vääriä, oikeilta näyttäviä, johdettuja konflikteja, jotka saavat aikaan yhteiskunnassa vihaa ja kahteen leiriin jakautumista.
Jos asia on todella näin, että Wtc:een iskut tehtiin tarkoituksella juuri näin epäselviksi ja epäilyä herättäviksi, niin että edellä manittu tilanne toteutuu, kanattaa salkkarien ajatella miten asiaan suhtautuu, jos vallanpitäjien tarkoitus on aiheuttaa vastakkainasettelua ja kiistelyä kansalaisten keskuudessa, näin näyttää nyt tapahtuneen, porukka on selvästi jakautunut kahteen leiriin, ja kuten huomaatte, keskustelu käy välillä kuumanakin.
Jääkö meiltä tässä mellastuksessa jotain huomaamatta?
Sisällissodat ovat usein seurausta vakavista yhteiskunnallisista vastakkainajatteluista, enkä tarkoita että Wtc:een tapaus voisi mihinkään sellaiseen johtaa, ainakaan ilman lisämanipulaatioita.
Kansalaisten tarkkailu, poliisivaltuuksien lisääminen sekä lakipykälien tiukentaminen.on realistinen seuraus kiistelevässä ja vastakkaisiin mielipiteisiin jakautuneessa yhteiskunnassa..
Ainakin varmaa on että Roosenveltin sanat ovat täyttä totta, yhtään tapahtumaa tai uutista ei vallanpitäjien taholta lasketa ilman anlyysiä tiedoitusvälineisiin.
Politiikassa on tyypillistä myös perinteinen hyvä poliisi ja pahapoliisi kuulustelu psygologia, kuten joku poliitikko tai jokin hallinnollinen instanssi voi arvostella tai syyttää toista poliitikkoa, tai esittää selvästi eriäviä lausuntoja kun toinen, lausunnot voi aivan yhtä hyvin olla sovittuja, tai usein kuten olette huomanneet, useasti päättäjillä on ongelmia jotka tuodaan esiin, ja jotka ei liity politiikkaan, ihmisiä kiinnostaa usein enemmän skandaalit, näin laitetaan tapahtumaan varsinkin jos henkilö harrastaa kiistanalaista politiikkaa, huoimio saadaan kiintymään muualle.
Mitä siis voi enää uskoa, tiedoitusvälinelle voi antaa nykyään uuden nimen ”valehteluvälineet”
ainoa mitä voi uskoa todeksi on , että” kaikki polittiset lausunnot tai teot mitä poliitikot tai poliitikon lähipiirit antavat tai tekevät, on tehty hyödyttämään lausunnon tai teon tekijöitä jollain aikavälillä”.
Päättäjät ja johtajat ovat aina askeleen edellä, emme voi tietää mitä suunnitelmia heillä todellisuudessa on, ja millä aikavälillä ne on tarkoitettu toteutuviksi, esim, emme voi tietää mitä suunnitelmia Presidentti Busch kumppanineen pitää mapissaan, Lähi-idän suhteen, mistä tiedämme ettei nykytilanne olisikin heidän kannaltaan ideaali, jatkoa ajatellen.
Wtc:een salkkareiden etiikkaan kuuluu varmasti myös Usan valtaeliitin sotatoimien vastustus Lähi-idässä ja maailmalla, miten se tehdään on tärkeää, ja tärkeää on myös miten suhtaudutaan vastapuoleen joka haukkuu meitä salkkareita ja totuudenpuolustajia hulluiksi ja tyhmiksi
Ei kannata lähteä mukaan tarkoitukselliseen provosointiin, ja luoda negatiivista käsitystä siitä virkkarien vastapuolesta, koska se voi olla kolmannen osapuolen tavoite.
On syytä muistaa Franklin D. Rooseveltin sanat, jotka ovat tänäkin päivänä voimassa: "Politiikassa ei tapahdu mitään sattumalta. Jos jotain tapahtuu, voit olla varma, että niin suunniteltiin tapahtuvaksi."
Syyskuun 11. 2001 tapahtumat ja sen jälkeiset seuraukset menevät lähes saksalaisen filosofi Hegelin oppien mukaan, edistetään vääriä, oikeilta näyttäviä, johdettuja konflikteja, jotka saavat aikaan yhteiskunnassa vihaa ja kahteen leiriin jakautumista.
Jos asia on todella näin, että Wtc:een iskut tehtiin tarkoituksella juuri näin epäselviksi ja epäilyä herättäviksi, niin että edellä manittu tilanne toteutuu, kanattaa salkkarien ajatella miten asiaan suhtautuu, jos vallanpitäjien tarkoitus on aiheuttaa vastakkainasettelua ja kiistelyä kansalaisten keskuudessa, näin näyttää nyt tapahtuneen, porukka on selvästi jakautunut kahteen leiriin, ja kuten huomaatte, keskustelu käy välillä kuumanakin.
Jääkö meiltä tässä mellastuksessa jotain huomaamatta?
Sisällissodat ovat usein seurausta vakavista yhteiskunnallisista vastakkainajatteluista, enkä tarkoita että Wtc:een tapaus voisi mihinkään sellaiseen johtaa, ainakaan ilman lisämanipulaatioita.
Kansalaisten tarkkailu, poliisivaltuuksien lisääminen sekä lakipykälien tiukentaminen.on realistinen seuraus kiistelevässä ja vastakkaisiin mielipiteisiin jakautuneessa yhteiskunnassa..
Ainakin varmaa on että Roosenveltin sanat ovat täyttä totta, yhtään tapahtumaa tai uutista ei vallanpitäjien taholta lasketa ilman anlyysiä tiedoitusvälineisiin.
Politiikassa on tyypillistä myös perinteinen hyvä poliisi ja pahapoliisi kuulustelu psygologia, kuten joku poliitikko tai jokin hallinnollinen instanssi voi arvostella tai syyttää toista poliitikkoa, tai esittää selvästi eriäviä lausuntoja kun toinen, lausunnot voi aivan yhtä hyvin olla sovittuja, tai usein kuten olette huomanneet, useasti päättäjillä on ongelmia jotka tuodaan esiin, ja jotka ei liity politiikkaan, ihmisiä kiinnostaa usein enemmän skandaalit, näin laitetaan tapahtumaan varsinkin jos henkilö harrastaa kiistanalaista politiikkaa, huoimio saadaan kiintymään muualle.
Mitä siis voi enää uskoa, tiedoitusvälinelle voi antaa nykyään uuden nimen ”valehteluvälineet”
ainoa mitä voi uskoa todeksi on , että” kaikki polittiset lausunnot tai teot mitä poliitikot tai poliitikon lähipiirit antavat tai tekevät, on tehty hyödyttämään lausunnon tai teon tekijöitä jollain aikavälillä”.
Päättäjät ja johtajat ovat aina askeleen edellä, emme voi tietää mitä suunnitelmia heillä todellisuudessa on, ja millä aikavälillä ne on tarkoitettu toteutuviksi, esim, emme voi tietää mitä suunnitelmia Presidentti Busch kumppanineen pitää mapissaan, Lähi-idän suhteen, mistä tiedämme ettei nykytilanne olisikin heidän kannaltaan ideaali, jatkoa ajatellen.
Wtc:een salkkareiden etiikkaan kuuluu varmasti myös Usan valtaeliitin sotatoimien vastustus Lähi-idässä ja maailmalla, miten se tehdään on tärkeää, ja tärkeää on myös miten suhtaudutaan vastapuoleen joka haukkuu meitä salkkareita ja totuudenpuolustajia hulluiksi ja tyhmiksi
Ei kannata lähteä mukaan tarkoitukselliseen provosointiin, ja luoda negatiivista käsitystä siitä virkkarien vastapuolesta, koska se voi olla kolmannen osapuolen tavoite.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Btw, FDR oli vapaamuurari, ilmeisesti tosin vain 32 eikä 33 asteen.
Tuo sama on tullut toistettua tässä vuosien saatossa jo useamman kerran ilman että ketään isommin tuntunut kiinnostavan.
Hienoa että joku toinenkin herää. Oli jo aikakin.
Viesti:::
http://www.tiedonantaja.fi/arkisto/0226pohjaartikkulko.html
Olen myös tuota samaa asiaa täällä joskus aiemmin pohtinut. Eli kun saadaan kansat hajaantumaan ja asettumaan vastakkkain, niin aina on sisällissodan mahdollisuus olemassa. Tämä koskee varsinkin USA:n nykyhetkeä. Olisiko niin, että jonkun tahon tavoitteena on hyödyntää 9/11:a siten, että USA mahtivalta saadaan hajoitettua ja USA ajetaan täysin tietoisesti veriseen ja pitkään sisällissotaan. --> Usan suurvalta-asema horjuu, ja maailman mahtavimman valtion paikan tulee ottamaan eräs Lähi-Idän ydinasevaltio.
Sodista hyötyy aina jokin taho, ja ne ovat pankit ja pankkiirit. Me kaikki tiedämme, että vanhat vaikutusvaltaiset juutalaissuvut ovat rahoittaneet sotien molempia osapuolia. Sotivat maat ottavat näiltä pankkiireilta/pankeilta suuria summmia lainaa, ja vastineeksi nämä tahot voivat käyttää velkoja politiikan painostuksen keinoina.
Eli lyhyesti, se maa jolla on paljon velkaa, sitä maata on helpompi kontrolloida, pankkiirien ja eliitin toimesta.
Voidaan ajatella, että 9/11:n jälkeen on kaksi mahdollisuutta; kusetus menee läpi ja fasistinen poliisivaltio saadaan perustettua ns. "terrorismin vastaisen sodan nojalla." Myös muut maat seuraavat perässä. --> Tiukentunut kontrolli/valvonta. Tällöin 9/11 suunnitellut taho on saavuttanut tavoitteensa.
Toinen mahdollisuus on tuo (mikä näyttäisi olevan toteutumassa), vastakkainasettelu joka voi aivan hyvin riistäytyä Usassa jopa mellakointiin tai jopa sisällissotaan. Usan valtio ja kansalaisethan toki olisivat tässätapauksessa häviäjiä, mutta Usan eliitti (pankkiirit) tekisivät erinomaista bisnestä jälleen kerran.
Mitä Lähi-Idän tilanteeseen tulee, niin tuo tilanne mikä Irakissa nyt vallitsee on täysin ideaali Israelin kannalta, sehän on täysin selvää. Irak on lähellä sisällissotaa, ja tämähän tietysti hyödyttää Israelia, sillä Irak ei muodosta Israelille minkäänlaista uhkaa vuosikausiin. Israel pitää siis huolen, että naapurimaat tuhotaan, tavalla tai toisella.
Ps. Muistakaa, että texasilainen A. Jonesin vaimo on juutalainen. Se ei toki sinällään merkitse mitään, mutta antaa kyllä mielestäni aihetta ajatella, kenen pussiin Jones oikein pelaa.
Texasissahan oli myös tuo "al-Qaidan" yksi palvelin, liekö sitten sattumaa.. joka tapauksessa A. Jones on yksi näkyvimpiä tahoja jotka edistävät tätä vastakkainasettelua, ja saa sitä tehdä melko rauhassa.
Loppusanat
Toki on hyvä, että totuus paljastuu, mutta tämä voi olla täysin laskelmoitua, ja jopa suunniteltu juttu. Sekasorrosto hyötyy aina joku.
Tuohan tarkoittaa kyllä automaattisesti sitä että Alex on agentti, tai vähintään agentin (vaimo?) ohjailtavissa.
Tämä oli kyllä viikon uutispommi ehdottomasti. Onneksi alkaa totuus paljastumaan mitä on taustalla.
Toinen vaihe "uuden maailmanjärjestyksen" rakentamisessa
Syyskuun 11. päivän terrori-iskuja seuranneen vuoden aikana USA:n presidentin George W. Bushin hallinto on käynnistänyt massiivisen toisen yrityksen "uuden maailmanjärjestyksen" pystyttämiseksi. George Bush vanhempi yritti samaa vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkimainingeissa vuosikymmentä aikaisemmin, mutta epäonnistui.
Jotta Bushin hallinnon nykyistä toimintaa imperiumin rakentamisessa voisi ymmärtää, on olennaista sijoittaa se historiaan. Avain syyskuun 11. päivän jälkeen tapahtuneiden muutosten ymmärtämiseen on tarkastella niitä nimenomaan toisena yrityksenä rakentaa "uusi maailmanjärjestys", jota Bush vanhempi ja Bill Clintonin hallinto kaavailivat, mutta eivät pystyneet menestyksellisesti viemään eteenpäin.
Ensimmäinen yritys
Uuden maailmanjärjestyksen suunnitelmassa numero yksi, joka esiteltiin strategiapaperissa (Defense Plannig Guidance for the Fiscal Years 199499) Bush vanhemman hallinnon huippuvirkailijoille, hahmoteltiin maailma, jossa USA pystyisi dominoimaan eurooppalaisia ja japanilaisia liittolaisiaan, eristämään vastustajansa ja tukemaan "asiakashallituksiaan". USA olisi kiistaton maailmanvalta, joka kykenisi turvaamaan strategisten resurssien ehdottoman valvonnan ja etuoikeutetun asemansa maailmanmarkkinoilla. Persianlahdella saavutetun sotilaallisen voiton ensihuumassa kirjoitettu dokumentti kaavaili USA:n hallitsemaa sotilaallista liittoutumaa perustana vakaalle, pitkän aikavälin imperiuminrakentamiselle.
Kuten jotkut ennustivat (mm. James Petras, Morris Morley: Empire or Republic, New York, Routledge 1995), uusi maailmanjärjestys ei toteutunut. Sodanaikainen liittoutuma heikkeni, vastustajien toimet kaivoivat maata sen alta, ja vaikka imperiumi eteni Balkanilla, sitä asetuttiin vastustamaan Lähi-idässä, Latinalaisessa Amerikassa sekä Euroopan ja USA:n kaduilla.
Irak hyväksyttiin yleisislamilaisiin elimiin ja Opeciin, ja suurin osa Eurooppaa ja käytännössä kaikki arabi- ja muslimimaat vastustivat USA:n sotilaallista aggressiota. Iran ja Libya kehittivät diplomaattisia ja taloudellisia suhteitaan Euroopan, Lähi-idän maiden, Afrikan ja Japanin kanssa. Euroopan unioni vahvisti kilpailuasemaansa tunkeutumalla itäiseen Eurooppaan ja Venäjälle sekä valtaamalla yhdysvaltalaisilta firmoilta asemia Latinalaisessa Amerikassa ja Lähi-idässä. Kiinalainen pääoma hankki itselleen ison siivun Kiinan markkinoista.
Seattlesta alkaneet ja ympäri maailmaa laajenneet vastalausemielenosoitukset haastoivat USA:n ja EU:n hallitseman maailmankauppajärjestö WTO:n ja uhmasivat niiden suunnitelmia maailmantalouden ja kaupan järjestämiseksi mieleisellään tavalla.
Myös USA:ssa itsessään suuri yleisö hylkäsi Bushin ja hänen visionsa uudesta maailmanjärjestyksestä ja äänesti Clintonia uskoen, että tämä alkaisi pikemminkin jälleenrakentaa kuin tuhota sosiaalista turvaverkkoa.
USA-keskeisen maailmanjärjestyksen sijasta julkinen paine ja joukkoliikkeet vaativat menestyksellisesti yhtiöiden päästöjen kansainvälistä valvontaa, maamiinojen käytön kieltämistä, aseriisuntasopimuksia ja rajoituksia ylikansallisten yhtiöiden harjoittamalle kolmannen maailman riistolle.
Palestiinalaisten kansannousu, Kolumbian sissiliikkeen eteneminen ja kriisit uusliberalistiseen politiikkaan pakotetuissa USA:n asiakasvaltioissa heikensivät edelleen uuden maailmanjärjestyksen ajatusta.
Sisäisesti spekulaatiotalouden ja varsinkin it-sektorin romahdus 21. vuosisadan alussa heikensivät USA:n vetovoimaa ja uskottavuutta.
Vaikka Clinton onnistui Jugoslavian vastaisen sodan avulla laajentamaan imperiumia Balkanille, valtaamaan Kosovon ja ottamaan valvontaan Makedonian ja tässä tarkoituksessa luomaan uudelleen johtamansa sotaliittoutuman, saavutukset tapahtuivat alueilla, joilla oli enemmän geopoliittis-sotilaallista kuin taloudellista merkitystä.
Esteiden raivaaminen toisen yrityksen tieltä
Syyskuun 11. päivä oli lähtökohta uuden maailmanjärjestyksen toisen version uudelleen käynnistämiselle Erot maailmanjärjestyksen ensimmäisen ja toisen version välillä ovat löydettävissä "opetuksista", joita strategian suunnittelijat vetivät ensimmäisen yrityksen epäonnistumisesta, sekä Zbigniew Brzezinskin kirjoituksista, ennen kaikkea hänen teoksestaan The Grand Chessboard: American Primacy and its Geostrategic Imperatives (New York, Basic Books, 1997). Monet Bush vanhemman joukkueen jäsenet olivat mukana myös Bush nuoremman hallinnossa.
Imperiumin rakentajien aiemmasta epäonnistumisesta vetämä pääopetus oli se, että USA ei voinut pitää selvänä liittolaisten lojaalisuutta, että aiemmassa Persianlahden sodassa ei menty riittävän pitkälle (Bagdadin valtaus, öljykenttien miehitys, täydellinen suora kolonisaatio) ja että sota oli alueellisesti ja ajallisesti liian rajoitettu.
Käynnistämällä uuden imperiuminrakentamisprojektin Bushin hallinto otti ratkaisevia askeleita hävittääkseen kaikki rajoitukset voiman käytöltä syyttäen kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuslainsäädäntöä maailmanjärjestyksen ensimmäisen version epäonnistumisesta. Systemaattisesti Bushin hallinto syyskuun 11. päivää edeltäneinä kuukausina ja uutta versiota käynnistäessään hylkäsi Kioton sopimuksen, ohjustentorjuntaa koskevan ABM-sopimuksen, kansainvälisen rikostuomioistuimen ja lukuisia muita sopimuksia. Näiden yksipuolisten toimien tarkoitus oli luoda optimaaliset olosuhteet yhdysvaltalaisille ylikansallisille yhtiöille, valloitussotiin ryhtymiselle ja sotilaallisten operaatioiden laajentamiselle.
Myös kotimaassa oli useita rajoittavia tekijöitä, jotka oli raivattava pois uuden maailmanjärjestyksen toisen version käynnistämiseksi. Bushin hallinto perustui presidentin vähemmistöasemaan ja presidentinvaalien kyseenalaiseen ääntenlaskentaan. Kotimaan talous oli vajonnut taantumaan. Pörssikurssit laskivat ja kauppavaje kasvoi.
Näiden ongelmien vastapainoksi Bushin hallinto saattoi ensinnäkin nojata Clintonin Balkanin sotien muodostamaan "humanitaariseksi interventioksi" naamioituun ennakkotapaukseen blokin rakentamiseksi uusia sotilaallisia invaasioita varten. Toiseksi, Israelin pääministerin Ariel Sharonin äärioikeistolaisen hallituksen takana tiukasti olevan vaikutusvaltaisen painostusryhmän voitiin laskea tukevan mitä tahansa USA:n hyökkäystä, etenkin mitä tahansa Israelia kohtaan kriittistä arabi- tai muslimihallitusta vastaan. Sharonin soveltama "anti-terrorismi" massiivisen valtioterrorismin oikeuttamiseksi sopi erinomaisesti Washingtonin imperiuminrakentamisstrategiaan.
Laukaisuefekti
Uuden maailmanjärjestyksen toinen versio tarvitsi laukaisuefektin, joka raivaisi tieltä kotimaiset rajoitukset, säikäyttäisi liittolaiset kuuliaisiksi ja oikeuttaisi USA:n yksipuoliset sotilaalliset toimet. Syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, siviililentokonein tehdystä hirvittävästä siviilien joukkomurhasta, tuli tällainen USA:ta ja koko maailmaa järisyttänyt tapahtuma.
Syyskuun 11. päivää edeltäneisiin ja seuranneisiin tapahtumiin liittyy tavattoman paljon epäselvyyksiä ja seikkoja, jotka viittaavat yhdysvaltalaisiin öljyintresseihin Keski-Aasiassa, CIA:n, al-Qaidan ja Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n keskinäisiin kytkentöihin, USA:n tiedustelu- ja turvallisuuskoneiston terrori-iskuista saamiin lukuisiin ennakkovaroituksiin ja niiden huomiotta jättämiseen, merkillisiin optiokauppoihin juuri ennen iskuja jne. (Ks. mm. Tiedonantaja 28.6.2002).
USA:n vaihtoehtoisessa mediassa on puhuttu vähintäänkin Bushin hallinnon "toimettomuuden salaliitosta". On myös muistutettu siitä, että edellinen suuri shokkiefekti yhdysvaltalaisille oli japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin joulukuussa 1941 ja että USA:n johto tiesi hyökkäyksestä ennalta, mutta antoi sen tapahtua saadakseen kansassa aikaan toivotun reaktion. Mutta myös syytöksiä USA:n johtavien piirien ja salaisten koneistojen suoranaisesta osallisuudesta iskuihin on esitetty.
Mikä on totuus, se selviää aikanaan - jos selviää. Olennaista on, että terrori-iskut antoivat sysäyksen uuden maailmanjärjestyksen toisen version käynnistämiselle.
Taitavalla ja loputtomasti ympäri maailmaa toistetulla mediarummutuksella järkyttävyydestään huolimatta paikallisesti rajoitettu terroristihyökkäys muunnettiin koko maailmaa koskevaksi tapahtumaksi, ei vain "hyökkäykseksi Amerikkaa vastaan" vaan "hyökkäykseksi koko maailmaa" ja "sivilisaatiota vastaan". Eikä vain hyökkäykseksi vaan "sodaksi". Tätä puolestaan käytettiin perustana todellisen maailmanlaajuisen sotilaallisen ristiretken käynnistämiselle, "terrorisminvastaisen sodan", jonka perimmäisenä tavoitteena oli uuden maailmanjärjestyksen toisen version toteuttaminen.
Lokakuun 7. päivänä 2001 uusi, elinkelpoisempi imperiuminrakentamisprojekti pantiin käytännössä liikkeelle. Afganistania pommitettiin vedoten siihen, että syyskuun 11. päivän terroristeja johtivat Osama bin Laden ja al-Qaida ja että Afganistan, jossa bin Laden oleskeli, oli viime kädessä vastuussa. Afganistanin neuvottelupyyntö ja tarjous luovuttaa bin Laden USA:lle todisteita vastaan torjuttiin suoralta kädeltä.
Siitä Washington ja valtamedia eivät kertoneet, että bin Laden ja al-Qaida olivat USA:n rahoittamia ja kouluttamia, että USA:lla oli ainakin elokuuhun 2001 saakka hyvät suhteet Taleban-hallitukseen, jota se piti "Keski-Aasian vakauden lähteenä", että USA suunnitteli sotilaallista operaatiota Afganistaniin jo paljon ennen syyskuun 11. päivää tavoitteena pääsy Keski-Aasian öljyalueiden ja -reittien äärelle ja että USA:n ja talebanien välit rikkoutuivat vasta, kun jälkimmäiset kieltäytyivät hyväksymästä USA:n tarjoamia ehtoja.
Mediapropaganda näytteli pääroolia uutta maailmanjärjestystä koskevan projektin siivittämisessä. Se toisti ja dramatisoi Bushin sanoman hamaan epämääräiseen tulevaisuuteen käytävästä" terrorisminvastaisesta sodasta" maailmanlaajuista terroristien salaliittoa vastaan, joka uhkasi ihmisiä kaikkialla. Bush muuttui vähemmistöpresidentistä kansakunnan isäksi ja suojelijaksi, jolla oli valtuudet rajoittaa kansalaisvapauksia, tuhlata määrättömiä summia asevarusteluun ja tiedusteluun ja käydä rajoittamatonta sotaa.
USA:n sotatoimet ja miehitys Afganistanissa jatkuvat. USA on myös vienyt joukkojaan ja perustanut tukikohtia Keski-Aasian tasavaltoihin ja Kaukasiaan - ei tietenkään sattumalta rikkaiden öljy- ja kaasuesiintymien ja niiden suunniteltujen kuljetusreittien äärelle. USA käytännössä omakätisesti estää Israelin ja palestiinalaisten välisen rauhanprosessin etenemisen ja sallii Israelin miehitys- ja sortotoimien jatkumisen. Nyt USA suunnittelee hyökkäystä Irakiin.
Syyskuun 11. päivän tapahtumat turvasivat tehokkaasti imperiumin rakentajien herruuden USA:n ulkopolitiikassa ja siirsivät huomion pois heidän Enron-skandaaliin sotkeutuneista kapitalistiystävistään sisäpolitiikassa.
Mutta kuten vuoden aikana on nähty, todellisuutta imperiumin rakentajat eivät ole kuitenkaan pystyneet muuttamaan. Vaikeuksia on itsepintaisesti kasaantunut niin taloudessa ja sisäpolitiikassa kuin uuden maailmanjärjestyksen rakentamisessakin, myös Irakin vastaisen sotaretken valmistelussa. Mutta toisaalta uusi sota saatetaan Washingtonissa nähdä keinona kasautuneiden ongelmien voittamisesta
Ajatuksissasi piilee viisauden siemen, mutta 911 tapahtumien osalta en sitä usko. En väitä olevani oikeassa, en vain tuohon usko.
http://www.angus-reid.com/polls/index.cfm/fuseaction/viewItem/itemID/13469
Bushin hallinnon sanaan 911 asioissa luottaa 16% amerikkalaisista. 84% on joko osittain varmoja tai täysin varmoja, että hallitus valehtelee. Vastakkainasettelu on siis lähinnä silmänlumetta. Suurin osa maailman ihmisistä ei Bushin hallintoa usko 911 tapahtumissa. Vastakkainasettelu on lähinnä valtamedian ja kansalaisten välillä. Valtamedia on yli viisi vuotta kertonut oman "totuuden" ja nyt siitä on pidettävä kiinni, koska on aivan liian rankkaa kertoa nyt, että me epäonnistuttiin tekemään se duuni jota te meiltä odotatte.
Olemme (totuusliike) kuitenkin hyvin lähellä läpimurtoa. Seuraavana kesänä tulee tapahtumaan hurjia. Jo nyt USAn korruptoitunut valtamedia käy kuumana, koska he tietävät, että totuus paljastuu ihan kohta. Poliittinen valta vaihtuu USAssa 4-5 vuoden säteellä. Siis rikolliset joutuvat linnaan ja oikeat poliitikot ottavat päätösvallan. Tämän jälkeen maailmasta tulee ihana paikka elää. Sodat ja riisto loppuvat hiljalleen ja ihmiset voivat elää taas muutaman vuosikymmenen sovussa kunnes toinen imperiumi nousee ja alkaa terrorisoimaan maailmaa.
Tahot, jotka ovat 9/11:n takana eivät yksinkertaisesti ottaneet huomioon uutta mediaa eli internetiä, kun alkoivat todennäköisesti jo kauan sitten suunnitella tätä suurta huijausta. Se, että on edes jonkinlaista vastakkainasettelua, johtuu todellakin siitä, että massamedia ei julkaise virallisen tarinan kohta kohdalta murskaavaa todistusaineistoa. Sillä hetkellä, kun se on kaikkien tiedossa, on enää vain yksi vastakkainasettelu: kansalaisia terrorisoiva poliittinen ja taloudellinen eliitti vs. koko kansa.
"Suurin osa maailman ihmisistä ei Bushin hallintoa usko 911 tapahtumissa."
Mielestäni tämä on väärä olettamus, toistaiseksi. Mene vaikka kadulle ja kysy ihmisiltä, että montako pilvenpiirtäjää sortui New Yorkissa 11.9.2001. Mutu-tuntumani on, että suurin osa (toistaiseksi) sanoo, että kaksi.
Usassa tilanne toki on aivan toinen. Siellä suurin osa ihmisistä ei todellakaan usko Bushin hallinnon viralliseen teoriaan, mutta tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että he kaikki uskoisivat Bushin hallinnon itse aiheuttaneen 9/11:n. Muistaakseni tuo luku oli jotain 30% luokkaa. Mikä sekin tosin on huomattavan paljon, ja tuosta kyselystähän on jo kovin aikaa.
"Vastakkainasettelu on lähinnä valtamedian ja kansalaisten välillä."
Tästä olen täysin samaa mieltä. Suomessa media on lähes tyystin vaiennut, ja jopa Kari Mokon johdolla yrittänyt leimata salaliittoteorioitsijat hulluiksi, syrjäytyneiksi jne jne. Tämä ei voi olla tulevaisuudessa kovin suuri meriitti Kari Mokon toimittajan uralle.
""...EI kannata lähteä mukaan tarkoitukselliseen provosointiin, ja luoda negatiivista käsitystä siitä virkkarien vastapuolesta, koska se voi olla kolmannen osapuolen tavoite.
....""
Tuo teksti mitä kirjoitit osoittaa juuri sitä viisautta, jota meidän kaikkien pitäisi miettiä.
http://www.mantta.fi/~patato/cef1533.html