Tämä juttu on "saksittu" helluntailaisten Kotiseurakunta lehdestä, 29.2.03.
Maininnan arvoinen palaute on, kun aivan eri puolelta Suomea, äitinsä sieluntilasta huolestunut tytär soitti minulle kertoen äitinsä sairaudesta ja uskoi, että äidin lähtöhetki oli lähellä ja että hän ei oikein tinnyt mikä oli äidin sieluntila, kun hän puhui vain Lestadiuksesta. Tytär esitti minulle toivomuksen, että jos voisin soittaa hänen äidilleen. Otin tähän iäkkääseen rouvaan yhteyttä ja lyhyen keskustelun jälkeen sain julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä hänen syntinsä anteeksi ja rukoilla hänen puolestaan. Iltapäivällä hänen tyttärensä soitti ja sanoi, että äiti oli täysin muuttunut ihminen. Hän ei enää arvostellut uskovaisiakaan niinkuin aiemmin teki. Vielä viimeisinä päivinään hän oli todistellut potilastovereilleen ja sairaalan henkilökunnalle.
Aika omituinen tarina. Tarinan päähenkilö on kuolemaa tekevä äiti, joka "puhuu vain Lestadiuksesta". Sitten astuu esiin tarinan sankari, helluntailainen, joka julistaa synnit anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä", lestadiolaisuudesta tutulla tavalla. Minkälaisia ajatuksia tämä tarina aiheutti? Ilmeisesti nainen ei ole ikinä tavannut elävää lestadiolaista?
Maininnan arvoinen palaute on, kun aivan eri puolelta Suomea, äitinsä sieluntilasta huolestunut tytär soitti minulle kertoen äitinsä sairaudesta ja uskoi, että äidin lähtöhetki oli lähellä ja että hän ei oikein tinnyt mikä oli äidin sieluntila, kun hän puhui vain Lestadiuksesta. Tytär esitti minulle toivomuksen, että jos voisin soittaa hänen äidilleen. Otin tähän iäkkääseen rouvaan yhteyttä ja lyhyen keskustelun jälkeen sain julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä hänen syntinsä anteeksi ja rukoilla hänen puolestaan. Iltapäivällä hänen tyttärensä soitti ja sanoi, että äiti oli täysin muuttunut ihminen. Hän ei enää arvostellut uskovaisiakaan niinkuin aiemmin teki. Vielä viimeisinä päivinään hän oli todistellut potilastovereilleen ja sairaalan henkilökunnalle.
Aika omituinen tarina. Tarinan päähenkilö on kuolemaa tekevä äiti, joka "puhuu vain Lestadiuksesta". Sitten astuu esiin tarinan sankari, helluntailainen, joka julistaa synnit anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä", lestadiolaisuudesta tutulla tavalla. Minkälaisia ajatuksia tämä tarina aiheutti? Ilmeisesti nainen ei ole ikinä tavannut elävää lestadiolaista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaankin oli uskovaisen kodin lapsi, joka elämänsä ehtoopuolella alkoi muistamaan lapsuuskodissa vanhempainsa puheita,ja kylvö alkoi orastamaan .
Mutta josko tuo on totta, niin valitettavasti on siemen mennyt tien oheen.
Kommentoit, että siemen meni tien oheen!
Voisitko hieman selvittää miten se ilmenee!?
Odottelen mielenkiinnolla Vakaksen vastausta "upotetulle".
voin vastata puolesta.Sitä,että ei ollut uskovainen ihminen syntejä anteeksi saarnaamassa,eli yhtä tyhjän kanssa.
SEKO SEKO SEKO.
)))