Sapatin muutti sunnuntaille saatanan valtuudella katolinen kirkko. Tämän vallan tunnisti jo Luther antikristukseksi. Sunnuntai on täysin epäraamatullinen ja pakanallinen päivä. Jeesus vietti sapattia ja sapattia vietettiin alkuseurakunnassa. Luopumus tapahtui vähitellen kunnes 300 luvulla sunnuntai määrättiin pakanallisen keisarin toimesta viralliseksi lepopäiväksi. Paavinvalta vahvisti tämän 500-luvulla. Raamattu tuntee vain yhden lepopäivän, Jeesuksen sapatin jota myös kaikki hänen seuraajansa viettävät. Ei se että luopunut kirkko ottaa käyttöönsä pakanallisen päivän tee siitä kristityille mitään lepopäivää. Kunnia sunnuntain pyhittämisestä menee saatanalle.
Sapatti on merkkinä Jumalan ja niiden välillä jotka häntä palvelevat. Tämä luomisen muistomerkki jonka ihmiset tahtovat niin helposti unohtaa. Siksi lakiin on kirjoitettu: "Muista pyhittää...". Ihmisillä on aina ollut tässä asiassa huono muisti. Israelin kansa oli unohtanut lepopäivän Egyptin orjuudessa ja Jumala kehotti vastedes sen muistamaan. Jumala itse kirjoitti sormellaan koko lakitekstin ihmiskunnalle ohjeeksi oikeaan jumaliseen elämään. Neljäs käsky sisältää Jumalan hallitus alueen, ilmoittaa hänen teot ja hänen nimensä.
Sapatin halveksuminen on epäjumalanpalvelusta sillä sen kumoaminen on jumaluuden kumoamista, hänen tekojensa väheksymistä ja nimensä halventamista. Jumala on aina ollut hyvin tarkka juuri sapatistaan. Sen minkä Jumala asettaa ja siunaa on Raamatun sanan mukaan pysyvä iäti sellaisena. Jeesus sanoi kymmenen käskyn lain pysyvän ikuisesti muuttumattomana. Paavali opettaa että laki on hyvä ja pyhä ja käskysana oikea. Kaikki mikä puhuu päinvastaista, on antikristillisyyttä, olkoonpa puhuja oman mielensä mukaan kuinka Jeesuksen oma tahansa.
Rakkaus täyttää koko lain. Jos me rakastamme Jeesusta, me pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat noudattaa. Varsinkaan sapattikäsky, koska se ei sisällä mitään omia tekoja, vaan ainoastaan kaikista teoista luopumista.
Kristuksessa ei ole kreikkalaista eikä juutalaista. Uuden liiton juutalaisia ovat kristityt. kristityille kuulee kymmenen käskyn laki samoin kuin juutalaisille ennen. Sapatti annettiin luomisessa ihmiselle. Autuas se ihminen joka sitä noudattaa.
Jumalan kansan tunnusmerkki on aina ollut sapatti ja se tulee aina olemaan niin. Adam ja Eeva viettivät sapattia, Nooa, Aabraham, Jeesus. Apostolit, alkuseurakunta, valdolaiset. Jopa pimeinä katolisen kirkon petovallan aikana 538-1798 oli sapatinpitäjien ryhmiä eri puolilla Eurooppaa. Sitten suuren adventtiherätyksen aikana Jumala ilmaisi tahtonsa selvästi: Muista pyhittää lepopäivä, sapatti!
Ilm.14:7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Kumarramme Luojaa pitämällä hänen sapattinsa!
Jes.56:2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Saarn.12:13. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Sapatti on merkkinä Jumalan ja niiden välillä jotka häntä palvelevat. Tämä luomisen muistomerkki jonka ihmiset tahtovat niin helposti unohtaa. Siksi lakiin on kirjoitettu: "Muista pyhittää...". Ihmisillä on aina ollut tässä asiassa huono muisti. Israelin kansa oli unohtanut lepopäivän Egyptin orjuudessa ja Jumala kehotti vastedes sen muistamaan. Jumala itse kirjoitti sormellaan koko lakitekstin ihmiskunnalle ohjeeksi oikeaan jumaliseen elämään. Neljäs käsky sisältää Jumalan hallitus alueen, ilmoittaa hänen teot ja hänen nimensä.
Sapatin halveksuminen on epäjumalanpalvelusta sillä sen kumoaminen on jumaluuden kumoamista, hänen tekojensa väheksymistä ja nimensä halventamista. Jumala on aina ollut hyvin tarkka juuri sapatistaan. Sen minkä Jumala asettaa ja siunaa on Raamatun sanan mukaan pysyvä iäti sellaisena. Jeesus sanoi kymmenen käskyn lain pysyvän ikuisesti muuttumattomana. Paavali opettaa että laki on hyvä ja pyhä ja käskysana oikea. Kaikki mikä puhuu päinvastaista, on antikristillisyyttä, olkoonpa puhuja oman mielensä mukaan kuinka Jeesuksen oma tahansa.
Rakkaus täyttää koko lain. Jos me rakastamme Jeesusta, me pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat noudattaa. Varsinkaan sapattikäsky, koska se ei sisällä mitään omia tekoja, vaan ainoastaan kaikista teoista luopumista.
Kristuksessa ei ole kreikkalaista eikä juutalaista. Uuden liiton juutalaisia ovat kristityt. kristityille kuulee kymmenen käskyn laki samoin kuin juutalaisille ennen. Sapatti annettiin luomisessa ihmiselle. Autuas se ihminen joka sitä noudattaa.
Jumalan kansan tunnusmerkki on aina ollut sapatti ja se tulee aina olemaan niin. Adam ja Eeva viettivät sapattia, Nooa, Aabraham, Jeesus. Apostolit, alkuseurakunta, valdolaiset. Jopa pimeinä katolisen kirkon petovallan aikana 538-1798 oli sapatinpitäjien ryhmiä eri puolilla Eurooppaa. Sitten suuren adventtiherätyksen aikana Jumala ilmaisi tahtonsa selvästi: Muista pyhittää lepopäivä, sapatti!
Ilm.14:7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Kumarramme Luojaa pitämällä hänen sapattinsa!
Jes.56:2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Saarn.12:13. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Myös viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset kokoontuivat yhteen.
Joh. 20:19
Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
Ap. t. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
ETTÄ ADVENTISTEJA MEIDÄN PITÄÄ KUMARTAA, OVATHAN HE SENTÄÄN JUMALAN LAIN YLÄPUOLELLA OMINE TULKINTOINEEN.
Kun te pietistit olette niin kateita ja kaunaisia ettei maailmasta sen kaunaisempia räyhääjiä löydy.Asia on saletti!
"Haluaisimme mielummin muuttaa pois ruumiista ja päästä Herran tykö" (2 Kor 5:8).
Kuka muuttaa pois ruumiista? - Ruumis on sielun ja hengen eli todellisen minän asunto.
"Sentähden emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin
sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu"(2 Kor 4:16). - Paavali erottaa ulkoisen ja
sisäisen ihmisen toisistaan.
2 Kor 12:2-4 kertoo Paavalin paratiisikokemuksesta: "...oliko hän ruumiissaan vai poissa
ruumiista, en tiedä..." Samankaltaisia esimerkkejä ovat mm. 2 Kor 5:8 ja Room 7:22.
Johannes Ilm 6:9 puhuu surmattujen sieluista, jotka puhuivat alttarin alta. Johannes toivottaa myös
Gaiukselle ajallista menestystä ja terveyttä, erottaen sen selkeästi sisäisen sielun
menestymisestä:"...niinkuin sinun sielusikin menestyy" (3 Joh 2). Ks. myös Luuk 12:20.
Jo Vanhan testamentin puolella sanoo Job: "Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja
olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun
silmäni saavat nähdä hänet..." (Job 19:25-27) Job tiesi, että hänen varsinainen
"minänsä" oli kuolematon.
Job katseli uskossa siihen päivään, kun ylösnousemus tapahtuu, ja jokainen Jumalaan uskova nousee haudastaan ja näkee hänet, johon on uskonut, Jeesuksen, eikä vieraana.
Hän on jokaisen kuoleman uneen nukkuneen seuraava näky, olipa puoli sitten kumpi tahansa. Mitään välitiloja ei ole. Uskovat heräävät vanhurskasten ylösnousemuksessa ja uskomattomat, jumalattomat myöhemmin tuomion ylösnousemuksessa.
Tätä asiaa ei Raamattu voi selvemmin kertoa, kuin kerrottu on, mutta onhan siellä aina ainekset epäuskoonkin, joten itse päättelemme, uskommeko valheen vai totuuden. Molempiin on mahdollisuus, jos lisää oman "järjen päätelmiä" Jumalan sanaan.
"Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava." (Hes. 18:19) Ei ole ihmistä, joka koskaan olisi ollut, tulisi olemaan tai nyt olisi kuolematon sielu eli ihminen. "Jumalalla , jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen." (1. Tim.6:16) Jeesus oli ainoa, joka kuoli ja haudattiin, mutta myös nousi kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Niin mekin saamme nousta, kun aikamme tulee, mutta emme ehdi ennen heitä, jotka ovat meitä ennen kuolleet, koska Paavali sen selvästi kertoo kirjeessään tessalonikalaisille, pakanoille.
"Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, EMME SUINKAAN EHDI ENNEN NIITÄ, JOTKA OVAT NUKKUNEET. (=KUOLLEET)
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan YHDESSÄ HEIDÄN KANSSAAN pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1. Tess. 4:13-18)
Jumalan antama henki ruumis, maan tomusta tehty = ihminen = elävä sielu.
Ruumis - Jumalan pois ottama henki = kuollut sielu = kuollut ihminen.
Voiko sitä selvemmin sanoa?
Eikä tämä ole mitään "tyhjiin raukeamista" vaan todellista Jumalan sanaa, hänen suunnitelmansa pelastaa omansa, ja hävittää armollisesti jopa vastustajansa ilman kiduttamista, mutta silti lopullisesti. Kiitos Hänelle!