Demarit eivät taistele kynsin hampain valta-asemastaan vaan omasta virhetulkinnastaan loistavan sosialismin ideasta. Idea on niin hyvä, että sen pohjalta tehdyistä SDPn saavutuksista, kuten hyvinvointivaltiosta ja kolmikantayhteistyöstä halutaan taistella, vaikka ne eivät edes vastaa sosialismin ideaa. Mikä tahansa sosialistinen puolue toimisi yhtä vahvasti omien saavutustensa purkamista vastaan. SDPn häviö on hyvä opetus heille siitä, etteivät he ymmärrä mitä sosialismi tarkoittaa.
Se, että demarit näyttävät kaikkein vastenmielisimmältä puolueelta ryhtymään keskusteluun sosialismin juurista johtuu siitä, että he häpeävät isoa ja vanhaa rakennettaan, johon he ovat pitkään sijoittaneet kaikki poliittiset resurssinsa. Hehän olivat Suomen suurin puolue. Toisenlaisesta sosialismin käsityksestä puhuminen merkitsisi demarien virhetulkinnan tunnustamista ja siitä seuraisi melko voimakas uudistus koko vasemmistossa, eikä SDPn systeemit siitä välttämättä selviäisi. Demarit vältellessään puhumasta sosialismista ja hävetessään omia juuriaan ja omaa epärehellisyyttään näille juurille, esittävät työväenluokkaisen politiikkansa ikään kuin jonakin valmiina asiana, jota ei tarvitse perustella, mutta jota ilman porvarit sortavat meitä. Se on juuttunut samana pysyvään ratkaisuun ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen.
Demarit ovat syyllistyneet sosialismin virhetulkintaan. Hyvinvointipalvelut ja kolmikantayhteistyö tai ammattiyhdistysliike syntyivät sodan jälkeen marxilaisten poliitikkojen toimesta, jotka halusivat oikeaoppisesti saada tuotantovälineet työläisten hallintaan. Ne ovat kuitenkin aina olleet vain alustava teko, ja niistä oli korkeintaan hyötyä järjestäytymisessä porvareita vastaan. Ne saatiin kirjattua lakiin ja niistä tuli pysyvä osa suomalaista yhteiskuntaa. Homma toimi niin kauan kuin porvarit eivät voineet hyödyntää jäljelle jäänyttä omistusoikeuttaan samalla tavalla kuin globalisaatiossa. Demarien historiaan kuuluu myös erityisesti brittiläinen John Maynard Keynes, joka teki 40-luvulta alkaen sosiaaliturvateorian, jonka tarkoitus oli "poistaa tietämättömyys, toimettomuus ja köyhyys". Häntä voidaan luonnehtia kapitalistisen järjestelmän sisäiseksi uudistajaksi, joka uskoi jonkinlaiseen porvareilta alaspäin valuvaan hyvinvointiin, valtion ja kapitalistien yhteistyöhön, joka tukisi työläisiä tekisi heistä hyvää työvoimaa.
Demarit menettivät uudistuskykynsä ja heidän argumenttinsa jäivät hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen ja turvaan työelämässä. He unohtivat täydellisesti sen, että tuotantovälineet pitäisi olla työläisten hallussa. He yrittävät nyt ylläpitää alun perin marxistisia sopimuksiaan omistavan luokan kanssa, jotka eivät enää sido porvareita. Ne eivät myöskään tarjoa vaihtoehtoa työläisille. Demarit eivät enää puhu Marxista ja siksi kansalaiset eivät tiedä vaihtoehtoa vanhalle palkkatyöjärjestelmälle. Kansa haluaa työtä, ja äänestää oikeistoa, joka haluaa purkaa SDPn rajoitukset yrittämiselle. Ne jotka edelleen äänestävät SDPtä, haluavat vain ylläpitää sen vanhat saavutukset, jotka ovat vapaaseen markkinatalouteen verrattuna vakava kivireki kansantaloudelle. Moni kysyy nyt, että miksi emme voisi antaa porvareille vapaat kädet, jotta maahan tulisi mahdollisimman monta työpaikkaa ja ihmiset voisivat elättää itsensä.
Se, että demarit näyttävät kaikkein vastenmielisimmältä puolueelta ryhtymään keskusteluun sosialismin juurista johtuu siitä, että he häpeävät isoa ja vanhaa rakennettaan, johon he ovat pitkään sijoittaneet kaikki poliittiset resurssinsa. Hehän olivat Suomen suurin puolue. Toisenlaisesta sosialismin käsityksestä puhuminen merkitsisi demarien virhetulkinnan tunnustamista ja siitä seuraisi melko voimakas uudistus koko vasemmistossa, eikä SDPn systeemit siitä välttämättä selviäisi. Demarit vältellessään puhumasta sosialismista ja hävetessään omia juuriaan ja omaa epärehellisyyttään näille juurille, esittävät työväenluokkaisen politiikkansa ikään kuin jonakin valmiina asiana, jota ei tarvitse perustella, mutta jota ilman porvarit sortavat meitä. Se on juuttunut samana pysyvään ratkaisuun ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen.
Demarit ovat syyllistyneet sosialismin virhetulkintaan. Hyvinvointipalvelut ja kolmikantayhteistyö tai ammattiyhdistysliike syntyivät sodan jälkeen marxilaisten poliitikkojen toimesta, jotka halusivat oikeaoppisesti saada tuotantovälineet työläisten hallintaan. Ne ovat kuitenkin aina olleet vain alustava teko, ja niistä oli korkeintaan hyötyä järjestäytymisessä porvareita vastaan. Ne saatiin kirjattua lakiin ja niistä tuli pysyvä osa suomalaista yhteiskuntaa. Homma toimi niin kauan kuin porvarit eivät voineet hyödyntää jäljelle jäänyttä omistusoikeuttaan samalla tavalla kuin globalisaatiossa. Demarien historiaan kuuluu myös erityisesti brittiläinen John Maynard Keynes, joka teki 40-luvulta alkaen sosiaaliturvateorian, jonka tarkoitus oli "poistaa tietämättömyys, toimettomuus ja köyhyys". Häntä voidaan luonnehtia kapitalistisen järjestelmän sisäiseksi uudistajaksi, joka uskoi jonkinlaiseen porvareilta alaspäin valuvaan hyvinvointiin, valtion ja kapitalistien yhteistyöhön, joka tukisi työläisiä tekisi heistä hyvää työvoimaa.
Demarit menettivät uudistuskykynsä ja heidän argumenttinsa jäivät hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen ja turvaan työelämässä. He unohtivat täydellisesti sen, että tuotantovälineet pitäisi olla työläisten hallussa. He yrittävät nyt ylläpitää alun perin marxistisia sopimuksiaan omistavan luokan kanssa, jotka eivät enää sido porvareita. Ne eivät myöskään tarjoa vaihtoehtoa työläisille. Demarit eivät enää puhu Marxista ja siksi kansalaiset eivät tiedä vaihtoehtoa vanhalle palkkatyöjärjestelmälle. Kansa haluaa työtä, ja äänestää oikeistoa, joka haluaa purkaa SDPn rajoitukset yrittämiselle. Ne jotka edelleen äänestävät SDPtä, haluavat vain ylläpitää sen vanhat saavutukset, jotka ovat vapaaseen markkinatalouteen verrattuna vakava kivireki kansantaloudelle. Moni kysyy nyt, että miksi emme voisi antaa porvareille vapaat kädet, jotta maahan tulisi mahdollisimman monta työpaikkaa ja ihmiset voisivat elättää itsensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja aivan täynnä tyhjää asiaa
Onneksi kaikki muut puolueet ymmärtävät kuinka tärkeää kehityksen nimissä on luopua saavutetuista eduista, asemista.
Tuollahan jaellaan esimerkiksi perittyjä omaisuuksia hellyyden kyyneleet silmissä jopa samarialaisille!
vitun Teemu Ruskeereikä!