Nimittäin keskustan kanssa. Edustaako keskusta likikään niitä suomalaisia perinteisiä arvoja, joita arvostamillani maanviljelijöillä on? Vai onko Keskusta pelkkä poliittinen peluripuolue, jonka toiminta ei nojaa kestäviin arvoihin?
Historian mukaan jälkimmäinen vaihtoehto on oikeampi, sillä suomettuneisuuden aikana Keskusta etsi epätoivoisesti aina Kremlin suosiota ja pyrki pitämään Kokooomuksen poissa hallituksesta. Kepu osoitti, ettei isänmaan asia ole tärkeä vaan puolueen etu.
Nykyisin pelimeininki näkyy demarien ja Halosen mielistelynä ja Kokoomuksen valtavan vaalivoiton vähättelynä muun muassa. Mutta kansa kyllä näkee selkeästi. Jatkakaa samalla linjalla, niin kohta ei auta vaikka kaikki ehdokkaanne olisivat julkkiksia.
Historian mukaan jälkimmäinen vaihtoehto on oikeampi, sillä suomettuneisuuden aikana Keskusta etsi epätoivoisesti aina Kremlin suosiota ja pyrki pitämään Kokooomuksen poissa hallituksesta. Kepu osoitti, ettei isänmaan asia ole tärkeä vaan puolueen etu.
Nykyisin pelimeininki näkyy demarien ja Halosen mielistelynä ja Kokoomuksen valtavan vaalivoiton vähättelynä muun muassa. Mutta kansa kyllä näkee selkeästi. Jatkakaa samalla linjalla, niin kohta ei auta vaikka kaikki ehdokkaanne olisivat julkkiksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nöyrä Matti Vanhanen tekee niin kuin Katainen ja Niinistö haluavat, koska muuten tulee uusi vaalitappio ja sinipuna.
Suomen kansan enemmistö kannattaa vastuullista markkinataloutta ja on hylännyt vanhanaikaisen vastakkainasettelun. Kokoomus on tulevaisuuspuolue, joka osaa varmistaa suurten ikäluokkien tarvitsemien hyvinvointipalvelujen rahoituksen tekemällä elinkeinoelämästä menestyjän, joka työllistää kansalaiset ja tuottaa julkisten palvelujen tarvitseman rahoituksen.
Ei keskusta tätä halua estää, vaan jatkaa kokoomuksen kanssa kokoomuksen jo 1991 Ahon hallituksessa aloittamaa vakaan kasvun politiikkaa, joka on synnyttänyt joka vuosi lisää hyvinvointia kaikille.
Demaritkin tulevat mukaan työelämän uudistuksiin, koska palkansaajien enemmistö ei enää usko vanhanaikaiseen vastakkainasetteluun.
Me olemme kaikki suomalaista työväkeä, myös maataloustuottajat.
Sinipunahallitus alkaa olla menneen talven lumia. Sellaiseen hallitukseen ei Suomessa tule pyrkiäkään. Meillä tulisi olla selviä poliittisia vaihtoehtoja eikä mitään sekametelisoppaa. Kansalaisille voitaisiin silloin tuoda vaalien alla kaksi toisistaan poikkeavaa hallitusohjelmaa, joista voisi valita. Esim. näissä valeissa nuo vaihtoehtoiset ohjelmat olisivat voineet olla SDP:n näköinen ohjelma ja Kokoomuksen näköinen ohjelma.
Kun sitten hallituksen ohjelma onnistuu, äänestäjät voivat antaa sille tukensa seuraavissa vaaleissa. Jos se epäonnistuu, äänestäjät todennäköisesti valitsevat silloin opposition ohjelman ja äänestävät oppositiopuolueita. Ruotsissa on tällainen malli ja sitä meidänkin tulisi lähetä.
Hyvinvointivaltion rahoituksen onnistuminen luontuu kahta kautta. Toinen on rahoituspohjan vankistaminen kertomallasi tavalla. Toinen on hyvinvointipalvelujen vähentäminen, jolloin tarvitaan vähemmän rahoitustakin. Kansainvälisesti katsoen oikeistolaistumista on seurannut lähinnä tämä jälkimmäinen tapa. Suomessa Kokoomus ei ole vielä päässyt soveltamaan kaikkia vastuullisen markkinatalouden oppeja, joten nähtäväksi jää kumpaa kautta meillä edetään.
Palkansaajien enemmistön uskosta on melko turha horista. Palkansaajien enemmistö tulee kulkemaan tilipussin koon perässä. Jos tässä suhteessa alkaa tapahtua eritymistä suuri- ja pienituloisiin, tuloksena on vääjäämättä vastakkainasettelua. Jo nyt voidaan nähdä, että kaikkien heikoimpia asema ei ole heikentynyt vain suhteellisesti vaan myös absoluuttisesti. Jos tämä ryhmä kasvaa matalapalkkaisilla palkansaajilla, seurauksena on yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Tämän vastakkainasettelun seuraukset voivat ilmetä sosiaalisesti ja/tai poliittisesti. Esim. Yhdysvalloissa se on ilmennyt sosiaalisesti, muttei ole saanut aikaan merkittävää poliittista liikehdintää.
Vastakkainasettelusta vapaat yhteiskunnat huolehtivat siitä, että tasa-arvo kehittyy maassa ja tuloerot mieluummin supistuvat kuin eritytyvät. Oikeistolaistumiseen on valitettavasti liittynyt yleensä tuloerojen kasvua, mikä siis ruokkii vastakkainasettelua. Kyse on siis siitä, valuuko tuotannon kasvu koko yhteiskunnan hyväksi vai hyödyttääkö se vain vähemmistöjä. Suomessakin suurimman tuloluokan tulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, keskituloisten pysyneet ennallaan ja pienituloisten vähentyneet. Kun näitä lukuja tutkiskelee, tulee väkisinkin mieleen, että mitä se vastuullinen markkinatalous on muuta kuin sanahelinää.
Kokoomus ei le koskaan vähentänyt julkisia palveluja, vaan lisännyt niiden palvelutarjontaa. Tässäkin vaaliohjelmassa korostettiin, ettei kuntien tarvitsisi yksin vastata palvelujen järjestämisestä, kun kunta voi ostaa palvelut niiden tuotantoon erikoistuneilta yrityksiltä. kokoomus haluaa myös kolmannen sektorin vapaaehtoisjärjestöt organisoidummin mukaan palbvelutuotantoon, koska järjestöissä on asiantuntemusta ja resursseja valmiina. Julkinen monopoli palveutuotannossa ei ole mikään itsetarkoitus eikä varsinkaan takaa palvelujen laatua ja kustanustehokkuutta.
Jos et sattunut huomaamaan, niin äänestäjät ottivat näissä vaaleissa kantaa nimenomaan sdp:n ja kokoomuksen vaaliohjelmien välillä. Sdp:n tyhjät lupaukset tuottivat lähes 90 000 äänen ja kahdeksan paikan tappion. Vastuulliseen markkinatalouteen ohjelmansa perustanut kokoomus sai lähes 100 000 äänen ja 10 eduskuntapaikan voiton.
Palkansaajat arvostavat palkkaeroja, koska juuri palkansaajat kokevat, että ahkeruudesta pitää palkita. Sosialidemokraattinen kateudella ratsastaminen tuomittiin näissä vaaleissa.
Kun palkkaeroja syntyy, se antaa palkansaajille lisää motiivia yrittää itse enemmän, koska silloin saa parempaa palkkakin. Heikkoja ei koskaan jätetä, siitä pidetään huoli tulonsiirroilla, koska ahkeruudesta palkitseminen tuottaa valtiolle marginaaliveron verran lisää rahaa tulonsiirtoihin.
Sosialidemokratialla on nyt edessään uuden suunnan etsiminen, koska vasemmalle kääntyminen näytti, ettei siellä ole enää ketään. Tulevaisuudessa on myös sdp:n ryhdyttävä uudistajaksi, koska vain uudistumalla ja uudistamalla sdp voi palata takaisin politiikan eturiviin.
Kokoomus ja Kepu vähensivät edellisessä porvarihallituksessaan selkeästi julkista palvelutarjontaa ja heikensivät muutenkin kansalaisten sosiaaliturvaa. En lähde sitä kuitenkaan kritisoimaan, koska silloin elettiin poikkeuksellisia aikoja. Kokoomuksen näytöt ovat edessä. Oma ennusteeni perustui vain siihen kehitykseen, mikä muualla on ollut edessä, kun oikeistolaistuminen on vallannut alaa.
Äänestäjät saattoivat toki ottaa kantaa kahden puolueen vaaliohjelmien välillä. Kuitenkin meillä on se kolmas, joka opprtunistisella politiikallaan tekee viime kädessä ratkaisun siitä, mikä ohjelma saa eniten kannatusta. Jos Kepu olisi sitoutunut vaalien edellä selkeästi punamultaan, meillä olisi edelleen vahva punamultainen enemmistö eli 96 paikkaa vastaan Kokoomuksen 50 paikkaa. Kumman varaan olisi silloin perusteltua muodostaa hallitus?
"Palkansaajat arvostavat palkkaeroja, koska juuri palkansaajat kokevat, että ahkeruudesta pitää palkita."
Nyt on todella kiinnostavaa nähdä, miten matalapalkka-alan ihmisiä palkitaan. Tähän asti heitä kai on sitten voinut pitää lähinnä laiskoina vastuullisen markkintalouden näkökulmasta. Ahkerat saavat siellä ilmeisesti nyt sitten rankkoja palkankorotuksia. Tämä varmaan pätee erityisesti ravintoalalla, missä vuokratyömarkkinabuumi. Vai päteekö?
Demarien poliittinen voima on historiallisesti perustunut uudistamiseen. Sitähän on pidetty oikein reformististen puolueiden mallikuvana. Historiallisesti olemme saavuttanet tilanteen, missä sosiaalisten uudistusten tie alkaa olla länsimaisissa hyvinvointivaltioissa loppuunkaluttu. Tämän vuoksi puolue on siirtynyt defensiiviseen politiikkaan, puolustamaan hyvinvointiarvoja ja -saavutuksia. Se ei ole helppoa kuten nyt voidaan nähdä.
Syntyy väkisinkin poliittista aaltoliikettä. Nyt se aalto liukuu selkeästi oikealle ja ei vain Suomessa. Historiaa harrastavana uskaltaisin ounastalle, että vasta-aallon rajuus tulee riippumaan siitä, kuinka pitkään liukuun oikealle aallon harjalla mennään. Vaikka talouden hedelmien jakautuminen ei ole nollasummapeliä, siinä on myös aimo annos myös tulonjakoa mukana. Tiettyyn rajaan saakka sitä voidaan puolustulla ahkeruuden palkitsemisena. Sitten kun se selitys menettää uskottavuutensa, ryhdytään puolustamaan omistamista. Näin se on mennyt ennenkin.
SDP voi tässä pelissä menettää toki kannatustaan. Siitä ei kannattaisi ehkä kuitenkaan riemuita etukäteen kovin suuresti. Kun SDP alkaa pitemmässä juoksussa menettää kannatustaan, sitä ei menetä oikeiston hyväksi, vaan radikalisoituvan vasemmiston kannatuksen pönkittyessä. Silloin ollaan juuri sillä vastakkainasettelun tiellä, josta omasta mielestäni SDP:n vaalimainonta varoitti. Useimmat tulkitsivat kylläkin tuon mainonnan toisin kuin minä, sen myönnän.
On itse asiassa aika surullista huomata, ettei edes sinun tasoisesi, sosialidemokraattisesti ajatteleva taitava kirjoittaja kykene suhtautumaan politiikkaan muulla tavoin kuin oikeistoa syyttelemällä.
Vapaassa markkinataloudessa toimittaessa ei syyttelyllä rakenneta mitään uutta eikä parempaa. Eikä suljetun talouden jakopolitiikkaan ole enää paluuta.
Kun ahkeruudesta palkitaan, se lisää tuottavuutta ja kartuttaa verotuloja. Korkmanin puheenvuoro oli näiltä osin hyvä. Matalapalkkaiset taas hoidetaan erikseen kolmikannassa sovittavalla tavalla, jossa valtio antaa kunnille korvamerkittyä rahaa matalapalkkaisten, julkisen sektorin palkkojen korotuksiin. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella huolehditaan, että jatkossa kunnat pystyvät maksamaan palkkamenonsa omilla verotuloillaan.
SDP:n kohdalla ei ole enää kyse defensiivisyydestäkään, vaan siitä, että katetuteen perustuvan, vanhentuneen vastakkainasettelun aika on kerta kaikkiaan ohi. Sen todisti sdp:n liki 90 000 äänen menetys ja kokoomuksen liki 100 000 äänen kasvu. Tätä ei selitä mikään heiluriliike, koska sdp:n menetys on pysyvä, ellei sdp muutu negatiivisesta syyttelijästä positiiviseksi uudistujaksi, mikä sinun mielestäsi ei ilmeisesti merkitsisi "oikeistolaistumista", jos uudistajana on sdp eikä kokoomus.
Nyt olisi jo vihdoinkin kaikkien aika luopua vastakkainasettelusta ja kääntää katseet kohti tavoitteita: miten pidämme yllä ja parannamme nykyistä hyvinvointimme tasoa, kun joka tapauksessa joudumme elämään globalisoituvassa markkinataloudessa?
Palkansaajien koulutettu enemmistö tajuaa sen päivänselvän tosiasian, että työllisyyttä ei voi pitää yllä ja parantaa muuta kuin yksityisen sektorin elinkeinoelämän hyvän toimivuuden kautta, sillä se tuottaa ne verotulot, joilla julkinen sektori toimii, tuottaa palvelujaan ja työllistää.
Tulonjako on sen sijaan jatkuva poliittinen prosessi, jonka avulla tietenkin pidetään huoli siitä, etteivät heikommassa asemassa olevat jää oman onnensa nojaan.
Kokoomus on lisännyt kannatustaan oikeastaan aika vasemmistolaisella politiikalla, kun se vaatii, että työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa, kannustinloukut pitää purkaa, matalapalkka-aloille tehdä oma tulopoliittinen sopimus ja julkisten palvelujan laatua ja saatavuutta pitää kehittää.
Sdp hävisi, kun se vetosi vanhentuneisiin vastakkainasettelun arvoihin ja näytti epäuskottavia kampanjoita, jotka juuri sdp on vallassa ollessaan jättänyt korjaamatta, kuten vanhusten aseman, koulutuksen tasa-arvon ja naisten kohtelun työpaikoilla.
Ei ole kyse asenteiden siirtymisestä oikealle, vaan vasemmiston itse itselleen aiheuttamasta tappiosta, kun se ei ole uskonut, että vastakkainasettelun aika tosiaan on jo ohi.
En ole syytellyt oikeistoa, vaan pikemmin varoittanut oikeistolaistumisesta ja sen aiheuttamasta eriarvoisuuskehityksestä. Olen viitannut siinä kansainväliseen kehitykseen, mitä voi kutsua uusliberalistisen talouspolitiikan ja sitä tukevan neokonservatismin hegemoniaksi. Tyypillisimmillään tällainen politiikka on saanut valta-aseman USAssa ja tulokset ovat melkoisen pelottavia. Tällaisessa yhteiskunnassa sosiaalipolitiikkaa hoidetaan suuressa määrin repressiivisesti eli rankaisemalla köyhää väestöä. USAn vankiluvut ovat väestömääriin suhteutettuina kymmenkertaiset Pohjoismaihin verrattuna.
Minusta sinä uskot melko naivisti yhteiseen hyvään tavoitteeseen, missä kaikille riittää hyvinvointia. Uskon, että olet siinä uskossa vilpitön, joten en halua liian kovasti arvostella sellaista myönteistä uskoa. Kansainväliset esimerkit ja historialliset kehityssuunnat eivät kuitenkaan tue uskoasia, mikä panee epäilemään sitä, ettei kehitys voi olla meilläkään kovin lineaarista myönteiseen suuntaan toisin kuin muualla.
Minusta kannattaa aina valita yhteiskunnan eheys eli hyvä sosiaaliturva ja pienet tuloerot kuin parempi taloudellinen kehitys sillä riskillä, että se johtaa sosiaaliseen pirstaloitumiseen. Kun eheys alkaa särkyä, ongelmien nimiksi tulevat turvallisuus ja esim. omistusoikeuden suojan korostaminen. Niihin puheenaiheisiin ei minusta ole tieten tahtoen syytä pyrkiä.
Suomessa tekee päätöksiä meidän oma hallituksemme ja eduskuntamme. Täällä ei tee päätöksiä USA eikä "historialliset tosiasiat". Jätä ne nyt sivuun ja ole rehellinen - ennen muuta itseäsi kohtaan.
Kun mietimme Suomen politiikkaa, niin kaikkien TAVOITTEENA pitää olla yhteinen hyvinvointi, sen turvaaminen ja kasvattaminen, mihin tarvitaan rahallisia resursseja.
Tästä emme varmaan ole eri mieltä?
Missä tässä on vastakkainasettelua, jos tavoite on yhteinen?
Ei missään.
Vastakkainasettelua on vain mielikuvapolitikoinnissa ja puoluevallan tavoittelussa, missä sdp nyt epäonnistui.
Tuloerot kasvavat, koska tulot kasvavat eri tavalla eri hmisten kohdalla. veroprogression automaatio tasoitta hyvin merkittävästi tuloeroja, koska enemmän ansaitsevan marginaalivero on suurempi kuin vähemmän ansaitsevan. Jos tässä automaatiossa jätetään enemmän rikastuneiden aiheuttama verotuotto siirtämättä köyhemmille, niin se lienee poliittinen virhe? Historiaa ajatellen se on ollut lähinnä sosialidemokraattinen virhe viimeiset 12 vuotta.
Kun jokaisessa kirjoituksessasi nostat esiin turvallisuuden ja omistamisen osoitat toimivasi sosialidemokratian demagogien tapaan: uhkakuvia keksien ja ihmisiä pelotellen kateuteen ja pahansuopuuteen turvautuen.
Tuollaista sosialidemokratiaa ei enää haluta. Lähes 100 000 äänen menetys sen todistaa. Tiedät hyvin, että sosiaaliturva paranee aina, mutta ainoastaan, jos siihen saadaan hankituksi rahoitus. yhtä hyvin tiedät, että progressio vie rillailta veroja tulonsiirtoihin, mutta siirretäänkö verotetut tulot köyhille vai uusiin sosiaaliministeriökn alivaltiosihteerin virkoihin ja kansanedustajien palkankorotuksiin, on jo toinen asia.
Sosialidemokraattien olisi aika vaihtaa puheenaiheita muiden syyttelystä meidän kaikkien paremman tulevaisuuden aikaansaamiseen - yhdessä ja yhteistuumin, ilman vanhanaikaista ja keinotekoista vastakkainasettelua.
Kyllä sdp:nkin vuoro vielä tulee, kunhan se ensin uudistaa itse itsensä. uskoisin, että uudistus tapahtuu, koska ei sdp:ssä tyhmää porukkaa ole. Saattaa vaan kestää aikansa ennen kuin raskas ja kankea laiva kääntyy kohti tulevaisuuden hyvinvointia pois konservatiivisesta omien, joskus saavutettujen etujen laput silmillä puolustamisesta.
SDP:n ei pitäisi toimia noin tiiviisti SAK:n kanssa. Se ei ole puolueelle hyväksi. Tästä luulen sinun olevan samaa mieltä.
Luin keskustelunne.
Katson mielelläni, mitä mpp vastaa ja kommentoin sitten, jos hän enää kehtaa vastata.
Vain hallituksesta kösin voi vaikuttaa budjettiin ja lainsäädäntöön.
Sinne pitää mennä mukaan, vaikka kumppani olisikin perseestä.