Onko kenelläkään yhtään hyvää syytä siihen, että Jumalaa ei olisi olemassa? Jumalan olemassaoloon on niin paljon todisteita. Mutta ei ole mitään sellaista, mikä kumoaisi Jumalan olemassaolon.
Miksi pitäisi kieltää?
Korppu
351282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
___
Jumalan olemassaolosta ei ole tieteellisiä todisteita, joten siksi en usko siihen. Jos jokukuka onnistuu vakuuttamaan minut siitä, että kristillinen Jumala on ainut jumala sekä, että Hän on ankara pirulainen, niin minä alan uskovaiseksi ja tarjoan itseni romanttiselle kynttiläillalliselle seuraksi.
No jos niitä todisteita on paljon, sinä voinet kirjoittaa tänne niistä muutaman. Palataan asiaan sitten, kun olet kirjoittanut ne todisteet.
Hommahan on niin, että "yksi hullu ehtii kysyä enemmän kuin tuhat viisasta ehtii vastata". Eli jos jokainen keksitty henkiolento pitäisi todistaa olemattomaksi, ei tässä maailmassa tutkijat ehtisi muuta tehdäkään. Toisekseen olet tervetullut todistamaan, että minun jääkaappini takana ei asu näkymäntöntä yksisarvista. Niin kauan kuin ei toisin todisteta yksisarvinen asuu siellä. Tiedän myös, että jokaisen jääkaapin takana asuu samanlainen yksisarvinen. Jos väität, ettei asu, niin ole hyvä ja todista se.
Edelleenkään kukaan edellisistä ei mun mielestä sanonut miksi Jumala ei olis olemassa. Mää uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Tietysti se on jokaisen oma asia ja ei uskovaisen tarvitsekaan todistella Jumalan olemassa oloa. Mulle Hän vain on olemassa ja sillä siisti. Jos joku on erimieltä niin hän on erimieltä. Mää en tuomitse ketään siitä mihin uskoo. Usko on mun mielestä suuri asia vaikka kaikki ei uskoiskaan samaan kuin mä. Tietysti mä toivon että olis enemmän ihmisiä jokka uskois Jumalaan ja Jeesukseen. Kuitenkin ihmiselle usko johonkin on tärkeetä. Ateistikin uskoo johonkin vaikkei uskokaan Jumalaa. Tieteellisesti ei myöskään ole todistettu että Jumala ei olis olemassa. Tiede ei voi sanoa Juuta eikä Jaata uskon asioihin. Miks sieltä pitäs etsiä vastausia kaikkeen? Mitä pahaa on uskossa?
Ei uskomisissa ole mielestäni mitään pahaa. Jopa minulla on omat uskomukseni maailmasta ja omat uskomattomuuteni, joten uskon sillätavoin johonkin. Sinä oot harvinaisen viksun olonen uskovainen, ainakin täällä palstoilla. Useammat tuntuvat vain kiusaavan meitä uskomattomia uskottomia uskonnottomia, koska emme usko heidän uskomuksien olevan niin todenmukaisia, että niihin pitäisi suhtautua totena.
Kunnioitus on avain rakentavaan keskusteluun.
Tieteeseen vetoan niin kauan, kunnes tiede ei voi antaa minkäänsorttista vastausta asiaan. Voi olla, että minun kalsareissani asuu satiainen, voi olla, että ei. Sen voisi tieteellisesti tutkia, mutta uskon, että siellä ei asu satiaisia, sillä olisin itsekin asian huomannut todeksi, mikäli näin olisi. Siltikin voi olla mahdollista, että kalsareissani asuisikin satiainen, mutta ei se ainakaan vielä ole itsestään antanut kuulua. Joten en voi tyrmätä ajatusta siitä, että kalsareissani asuisi satiainen, vaikkakin epäilen asiaa.
"Ateistikin uskoo johonkin vaikkei uskokaan Jumalaa."
No sanopas sinä, mihin se ateisti uskoo. Olisi ihan kiva kuulla.
Olet oikeassa, uskovaisen ei tarvi todistella Jumalan olemassaoloa ateisteille. Kun he eivät muuten usko, ei siihen mitään tieteellisiä todisteita tarvita :)
Mutta, Jumalan luomistyö kuitenkin on tieteellisesti todistettu.
Sanoisin ennemmin niin, että Jumalan olemassaolo ei ole mikään mielipidekysymys; Jumala joko on totta tai sitten ei ole. Totuus vaan sattuu olemaan se, että Jumala on olemassa; ei vain sinulle, vaan kaikille, koko maailmalle. Joidenkin vaan on vaikea hyväksyä Jumalan olemassaolo.
Ateisti ei usko mihinkään. Eiköhän se ole tullut selväksi. Ympyrä on pyöreä.
Ateistin pitää vaan toivoa (en laittanut tähän: uskoa), että todellisuus ei sattumalta olekaan erilainen kuin hän TIETÄÄ TÄYDELLISELLÄ JÄRJELLÄÄN sen olevan.
Ei tästä muuten kauan ole kun ateistikin TIESI että materia on ollut olemassa ikuisesti, joten se oli tieteellinen todiste Jumalan olemattomuudesta. Kehitys kehittyy...
"Totuus vaan sattuu olemaan se, että Jumala on olemassa"
Jaaha, vai sinä tiedät nämä asiat ja muut ovat vain tietämättömiä...miksi muuten ylipäätään kysyt ateisteilta yhtään mitään kun et selvästi ole edes kiinnostunut heidän vastauksistaan?
Monet neurootikot muodostavat mielipiteensä niin, etteivät vahingossakaan joudu kyseenalaistamaan niitä...he ovat "aina oikeassa", sinä taidat olla yksi näistä.
... paitsi että tässä tapauksessa uskomisella tarkoitetaan eri asiaa. Keskustelu onkin hankalaa näiden monimerkityksisien sanojen takia.
Ateisti uskoo oman maailmankuvansa loogisuuteen, mutta tietää, että hän voi olla erehtynyt. Minäkin uskon että edessäni on tietokoneen näyttö, mutta periaatteessa tiedän ettei se ole 100% varmaa.
"Ei tästä muuten kauan ole kun ateistikin TIESI että materia on ollut olemassa ikuisesti..."
Tähän vielä pieni kommentti. Materiahan on ollut aina olemassa - eli ei ole sellaista aikaa jossa ei ole materiaa.
>>>
Tähän vielä pieni kommentti. Materiahan on ollut aina olemassa - eli ei ole sellaista aikaa jossa ei ole materiaa.
>>>
Kätevästi muotoiltu. Alku onkin edelleen kivi kengässä ateistille. Big Bang on siis ollut myös olemassa ikuisesti. Se on siis myös nyt. Hauskoja nämä äärettömyydet. Kysymystä "Mistä materiaalinen todellisuus (kokonaisuutena) on tullut?" ei saa dialektisen materialismin mukaan esittää ollenkaan, koska kysymyksen hyväksyminen johtaa loogisesti "Ukko ylijumalaan". Hyvin päätelty. Ihmisenä olemiseen kun vaan kuuluu kyselemisen vapaus.
Leninin ja Marxin tieteellistä henkeä vaalivat muistuttavat meitä myös mielellään siitä että tiede kehittyy ja luutuneiden käsitysten suhteen tulee olla varuillaan: "Alkuräjähdysteoriassa esiintyy myös ongelmia" http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/alkurajahdys.htm
alkoi se sittenkin
Tähän mennessä on järjen mukaan ollut aina alku ja loppu. Mutta mitä oli ennen alkua ja mitä on lopun jälkeen? Siihen kun ei taida kukaan tietää vastausta.
Alkuräjähdys... laajenee, supistuu, pamahtaa.... laajenee, supistuu, pamahtaa...
Genesis.... Jumala on...
Genesiksessä ei edes yritetä vihjaistakaan, että mitä oli ennen Jumalaa tai mitä on jälkeen. Järjen mukaan kaikella on oltava alku ja loppu. Tiede ei ole kyennyt selittämään, että mistä "kaikki on saanut alkunsa ja mistä kaiken alku sai alkunsa", mutta ei ole myöskään kristinusko eikä mikään muukaan uskonto/uskomus.
Nämä käsitteet tuntuvat olevan niin valtavia, että tuskinpa niitä kukaan tulee koskaan pystymään käsittelemään realistisina asioina. Esimerkiksi tähtien väliset matkat ovat jo sellainen asia saatika esimerkiksi maailman väkiluku. Itselläni alkaa kymmenien tuhansien jälkeen mennä käsitteet hämäriksi.
1 ihminen, 10 ihmistä, 100 ihmistä, 1000 ihmistä, 10000 ihmistä ja tämän jälkeen alkavat käsitteet mennä liian vaikeiksi ymmärtää teoreettisesti, että kuinka valtava määrä se on ihmisiä. Kärppäpeleissä on yli 7 tuhatta ihmistä. Tuntuu hassulle, että siihen latoon mahtuu niin paljon katsojia.
Varsinaiset miljoonat, saatika miljardit, ovat käsitykseni ulkopuolella. Toki sellaisia asioita voidaan laskea ja käsitellä, mutta ymmärrys siitä, kuinka valtava määrä se jotain on, on omituista.
Tähän voisi joku tietystikin väittää onnensa kukkuloillaan, että tiede on todistettu humpuuksiksi, koska se ei voi selittää, miten kaikki on saanut alkunsa.
Totta on se, että tiede ei osaa selittää, mistä kaikki lähti tai miten kaikki lähti. Valhetta on se, että tiede olisi "kumottu". On asioita joita ei voida selittää, vaikka tiedämme niiden olevan totta. Me esimerkiksi hengitämme kaasua. Sitä ei voi nähdä, haistaa eikä maistaa. Silti se on olemassa. Se on tieteellisestikin todistettua. Tiede sitä ja tiede tätä, aikaavievää todistelua.
Faktiota on se, että kr. jumala olisi luonut kaiken. Outoa, sillä ennen kr. jumalaa oli kreikkalaisten jumalia, egyptiläisten jumalia...
*Faktio = Fiktio joka kerrotaan faktana*
Tieteellä ei voida kaikkea mahdollista selittää näillä näkymin, mutta se ei tarkoita sitä, että yliluonnollisia asioita olisi olemassa. Lentämine oli fiktiota vielä 1700 luvulla, mutta on nykyisellään faktaa. Tiede kehittyy ja luulot vähenevät.
Uusin tietohan olisi että loppua ei olisi, vain loputon laajeneminen ja hyytävä ikuisuus.
Jumalasta ei kai filosofiassa ole tapana puhua etnisesti...
Yliluonnollinen on mielestäni huono käsite. Todellisuus (meille) on yksi.
"Tähän mennessä on järjen mukaan ollut aina alku ja loppu. Mutta mitä oli ennen alkua ja mitä on lopun jälkeen? Siihen kun ei taida kukaan tietää vastausta."
Sanat alku ja loppu viittaavat tapahtumiseen, mikä tarkoittaa tilan muutosta suhteessa aikaan. Koska aika on täysin universumin sisäinen käsite sen alku tarkoittaa aika-akselin nollapistettä. Aika-akseli taas tarkoittaa sitä suuntaa neliulotteisessa kaarevassa avaruudessa johon entropia kasvaa. Hyvä vertaus kysymyksestä mitä oli ennen alkua on kuin kysyisi mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella.
"Alkuräjähdys... laajenee, supistuu, pamahtaa.... laajenee, supistuu, pamahtaa... "
Käsitteellä alkuräjähdys ei ole oikeastaan mitään tekemistä räjähtämisen kanssa. Se on vain matemaattinen piste, jossa energian järjestys on suurin.
"Totta on se, että tiede ei osaa selittää, mistä kaikki lähti tai miten kaikki lähti."
Hassua, ettet kysy, miksi kaikki sitten lähti. Nimittäin riippumatta siitä minkälaiset fysiikan lait johtivat nykyhetkeen, vastaukseksi siihen riittää antropistinen periaate: Maailma on sellainen kuin se on, koska muuten meitä ei olisi sitä näkemässä.
Minä perustan muistelmani tieteellisten julkaisujen varaan, elikkäs lähinnä nyt tämän kotimaisen Tieteen Kuvalehden (haiiii, hyvä lehti, saa hevosellekkin heiniä, kun ostat miult) ja tekstiteeveen päälle.
TK:ssa esitettiin, että maailmankaikkeus laajenisi ja laajenisi, mutta olettaen, että sekin joskus vielä hidastuu se laajeneminen kunnes pysähtyy ja oman painovoimansa(?) myötä alkaisi vetääntyä kasaan kuin kuivuva vesimeloni.
Tästä seuraisi (heti tasan klo. 17:00 tänään perjantaina, tietysti) se, että koko kaikkeus tiivistyisi ja lopulta tapahtuisi jotain käsittämättömän kummallista (räjähtäisi omaan olemukseensa?) ja kaikki alkaisi "alusta", eli koko touhu olisi ns. re-playta.
Tämäkin oli taasen tietysti vain teoria, mutta sinänsä meikäläisen järkeen käypä sellainen.
Ikuisuus käsitteenä on luonnollisestikin jotain, mikä on käsittämätöntä jäniksen poikasille. Kenties meille ihmisillekin, mutta oravat ja tontut ovat jo pitkään taistelleet siitä, että kummat tietävät Totuuden(tm). Tuntuisi hassulta, jos jokin asia olisi kirjaimellisesti *ikuinen*.
Filosoovisesti pöpistessäni humppailen kr. jumalaa nimeltään Jumala siihen kattoon, kuin kristityt & CO näkevät sen. Samoin jutustaisin Allahia ja Ahtia, kenties Herculestakin. Sillä taajuudella puhuman ma pidan, kun mun kumppaniis ymmartaa sen, mit ma joikhaan.
Yliluonnollisella taasen tarkoitin sitä, miten yliluonnollinen sanana yleensäkin käsitetään.
Yliluonnollinen = Lentäminen aikoinaan
Vain noidat pystyivät lentämään (ja silloinkin vain Belsebuubin avustuksella), mutta kuten tänään tiedetään, me lennetään taas lentokoneilla ja koptereilla. Joskus jopa katapulteilla.
Sinänsä yliluonnollista ei minulle ole sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta käytän yleensä näitä "oletusarvoja" sanoille jotka ovat hämäriä riippuen vastaanottajan käsityksestä asiaan.
Isolla Jiillä kirjoitettuna Jumala on kr. jumala, kun taasen pienellä jiillä kirjoitettuna se on vain jumala jumalten joukossa. Der Jumala und die jumala tai silleesti.
Voin minä yrittää tarkentaa omia käsityksiäni, mutta veikkaan, että siihen tulee pitkänpitkä keskustelurimpsu lopullisen ymmärtämisen saamiseksi. Siis tarkoittaen sitä, että sanavalinnat kun ovat sitä mitä ovat aina sillointällöin. Ongelmia on aiheuttanut yhteisymmärrykseen myös tämä jumala-sana. Minulle jumala on jumaluus, toisille se on Jumala. Minulle taasen Jumala on juuri tämä kr. jumala (Jumala) kun taas islamisteille se saattaisi olla heidän jumalansa (jota he nimittävät yleisymmärrettävästi Jumalaksi, vaikkakin tämä erisnimi on jo kr. jumalan nimenä ja jumaluuksista puhuttaessa meidän tulisi välttää samoja nimiä).
Totta, totta.
Alku ja loppu ovat käsitteitä ja puhut täysin totta esittämieni kysymysten ristiriitaisuudesta.
Ilmaisin jälleen itseni vaikeasti. Tarkoitin kysyä, että "mitä oli ennen kuin "kaikki" alkoi".
Toisinsanoen mitä oli ennen sitä hetkeä, josta lasketaan "kaiken" alkaneen (alkuräjähdys?) ja mitä on sen jälkeen, kun "kaikki" loppuu (supistumisteorian mukaan). En löydä sanoja tähän kysymykseen... Hieman kuin: "Mitä oli ennen minua" ja "mitä on minun jälkeeni" mutta paaaljon suuremmalla mittakaavalla. Hitto.
Pohjoisnavan pohjoispuolella on sinänsä se, mitä yritin (vääristyneesti) udella. Miten käy, kun pohjoisnapa loppuu? Mitä on sen takana, sillä jotainhan siellä oletettavasti on? Suhde näiden kahden kysymyksen välillä on tietysti ontuva, mutta jollaintapaa samankaltainen.
Minä olen elänyt uskossa, että alkuräjähdyksellä tarkoitetaan sitä hetkeä, jolloin maailmankaikkeus(-temme?) alkoi laajeta. Jos maailmankaikkeus laajenee, niin jokin syy sille täytynee olla ja siitä oletellen voisi olla mahdollista, että iso pamaus olisi aloittanut laajenemisen.
Hassuja kysymyksiä olen esitellyt ja esittelen nykyiselläänkin, sillä tämä oli teoreettista pohdiskelua, ei välttämättä skientifistä, ainakaan skiensissä mielessä.
Sen kuitenkin osaan sanoa, että melkoinen mäihä on sille, että yleensäkin olemme olemassa ja vielä se, että juuri *me* olemme tällä palstalla ihmettelemässä asiaa. Todennäköisyyslaskelmassa ilmaistuna asia olisi varsin mitätön. Ajatelkaamme sitä siittiömäärää juuri sillä hetkellä, kun vanhempamme pistivät meidät alulle ja mikä johti juuri siihen hetkeen tässä maailmassa? Hassu juttu, mutta totta kuin vesi.
Ongelma on ettet voi käyttää sanoja "ennen" tai "jälkeen", jos aikaa ei ole määritelty. Taisin jo sanoa että aika ja avaruus ovat universumin sisäisiä käsitteitä, kuten vaikka (hieno vertauskuva taas) maanpinnankorkeus on maapallolle.
Aika on periaatteessa kuin muutkin dimensiot. (Käytän taas planeettaamme vertailukohteena) Seisot ensin pohjoisnavalla, "alkuräjähdyksessä", joka on matemaattinen piste 2-ulotteisessa koordinaatistossa. Kun kuljet kohti etelää, leveyspiirin pituus (avaruuden koko) kasvaa kunnes olet päiväntasaajalla. Etelänavalla odottelee loppurysäys jonka jälkeen et voi mennä etelämmäksi. Jos lähdet etelänavalta helikopterilla vielä "kauemmas", hyppäät ulos universumista viidennessä dimensiossa.
Erona tässä on vain että maanpinta on 2-ulotteinen ja aika-avaruus 4-ulotteinen järjestelmä. Lisäksi ei ole varmaa onko kasvulla käännekohtaa.
"Miten käy, kun pohjoisnapa loppuu? Mitä on sen takana, sillä jotainhan siellä oletettavasti on?"
Mihin suuntaan tarkoittaa pohjoisnavan "takana"? (kyseessä on 2-ulotteinen koordinaatisto)
"Sen kuitenkin osaan sanoa, että melkoinen mäihä on sille, että yleensäkin olemme olemassa ja vielä se, että juuri *me* olemme tällä palstalla ihmettelemässä asiaa."
No mikäli maailmamme on deterministinen, todennäköisyys olemassaolollemme (tässä maailmassa) on 100%. Kaikki mikä minkään teorian mukaan on mahdollista, on olemassa suhteessa omaan universumiinsa. Näin siis kysymys olemassaolomme todennäköisyydestä on turha; tärkeämpää on minkälaisesssa maailmassa olemme olemassa.
Toivottavasti ymmärsit edes osan mitä yritän selittää. Voin olla väärässäkin. Näitä juttuja kun ei vielä lukioissa paljon opeteta.
Sepäs se onkin ongelmana käyttää näitä Alpha & Omegaa. Puhukaamme siis ajasta suhteessa avaruuteen (jonka tunnemme - aika & avaruus kulkevat käsi kädessä).
Ei ole varmaa, että onko kasvulla minkäänsorttista käännekohtaa, mutta tässä juuri esitinkin ajatukseni, että kasvulla olisi käännekohta ja juuri silloin, sillä hetkellä, kaikkeus/-temme(?) alkaisi supistua kunnes kaikkeus olisi painautuneena pieneksi keräksi jolloin se räjähtäisi omaan massaansa... tämä on hypoteesini josta puhun.
"Pohjoisnavan takana" tarkoitan sitä, kun Helsingistä lähtään kulkemaan kohti pohjoisnapaa, mutta mitä on *pohjoisnavan* takana? Siellä taitanee olla pelkästään reittejä kohti etelänapaa? Elikkäs mitä on laajenemisen päättymisen takana?
Juu, nämä asiat ovat vaikeaselkoisia ja lukiosta sain kylläkseni aikoinani. Kyllä uskon ymmärtäväni sen, mitä tarkoitat tekstilläsi. Yritin, kenties huonosti, ilmaista kunnioitukseni sattumalle, jonka mukaan uskon meidän olevan täällä-tässä-nyt.
Vaikka minä pystyisin todistamaan sen, että
Jumalaa ei ole olemassa, sinä jatkaisit uskomistasi.
Usko vaatii paksua kalloa, niin epätodennäköistä Jumalan olemassaolo on näinä päivinä.
Uskonto, erityisesti tämä länsimainen
juutalais-kristillinen osasto on hyvä
henkinen kainalosauva heikoille ja vajavaisilla
hengenlahjoilla varustetuille. Ne saavat siitä
sisältöä muuten niin tyhjään elämäänsä.
Tämähän on aivan OK, antaa ressukoiden
siteerata satukirjojaan, ei se haittaa kunhat
eivät tule vallan silmille hyppimään.
Moni onneton päätyisi juopoksi, huumehörhöksi
tai itsemurhaajaksi ilman uskonto-huumetta.
Näin on eikä asia muuksi muutu.
He kieltävät sen mikä meillä on.
Se on välttämättömyyden pakko joka vaikuttaa ja
emme voi kuin rukoilla heidän puolestaan.
Lakia ja evankeliumia.
Armoa ja rakkautta äidiltä ja isä piiskatkoon ja
lyököön?
niin mitä sulla on????
Minullapa on hyvä peruste jumalan olemassaoloa vastaan:
Jumalan olemassaolo tarkoittaa että jumalalla on ominaisuus nimelta eksistenssi. Kuitenkin määritelmällisesti eksistenssi on aina suhteellista. Esim. me ihmiset olemme olemassa tässä universumissa mutta emme jossain toisessa. Universumilla itsellään ei ole eksistenssiä, mutta kaikki sen ominaisuudet ovat toisilleen olemassa.
Jumalan täytyisi olla universumin ulkopuolinen entiteetti, koska muuten se olisi luonnonlakien alainen. Kuitenkin vain kaikki tämän universumin ominaisuudet ovat meidän kannaltamme olemassa. Eli jumala ei ole olemassa.
Kannattaa tutustua kvanttifysiikan viimeisimpiin teorioihin. Loop Quantum Gravity -teoria esim. antaa aika lupaavia matemaattisia malleja yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttikummajaisten liitolle. Esim. se hyväksyy kolmiulotteisen maailmankaikkeuden, ei vaadi multiversumia ja sietää sen että syy edeltää seurausta. Yksi ongelma on systeemin tarvitsema ulkopuolinen tarkkailija, jota ilman mitään ei teorian mukaan olisi olemassa. Tuon tarkkailijan sijoittaminen systeemin sisään jollain konstilla onkin kuuma peruna...
Suosittelen iltapuhteeksi. Hakusanalla löytyy artikkeleita.
Missäköhän tuollainen väite ulkopuolisen tarkkailijan tarpeesta esiintyy. Löysin kyllä artikkeleita (todella kiinnostaviakin), mutta ei niissä mistään tarkkailijasta kerrottu.
Minähän väitänkin että mitään universumin ulkopuolista ei tarvita, oli se kvanttiteoria mikä hyvänsä, koska universumi ei itsessään "ole olemassa". Vain kaikella sen sisällä on toisiinsa nähden eksistenssi.
en mistään löytänyt sitä ulkopuolista
tarkkailijaa. Tmo auta nyt ihmeessä
Eli Jumalan tunkeminen tähän uuteen
juttuun on se fundiskristittyjen kuumin
peruna tällä hetkellä
Kuuma peruna on ollut se että tässä tapauksessa kvanttimekaanisessa systeemissä pitäisi hyväksyä tarkkailija tarkkailtavan systeemin sisään... koska "ulkopuolta" ei ole.
vanhaa keskustelua aiheesta (sälää):
http://slashdot.org/articles/02/11/28/0040200.shtml?tid=134
Oheisesta otteesta ehkä saa jotain kuvaa ongelmanasettelusta:
>>>>
"Also, the article did not say that being outside the universe would make everything clear. It said that with respect to quantum theory, the observer is genarally located outside of the space of the object that is being observed. As we presently do not know how to be located "outside" of the universe, we just have to accept that, not only can there be multiple observers, but they can also be observing from the inside of the very object they are observing. The quantum implications of this are in itself, enough to give anyone a really bad headache."
>>>>
Tuohan on vaan matemaattinen malli todellisuudesta. Tuskin fundiskritityt erottaa sellaista raitiovaunun aikataulusta. Kyllä se "Observer" varmaan saadaan pois sieltä "systeemin ulkopuolelta" sinne sisään kun halutaan, kvanttifysiikassa se nyt vaan on lähtökohtaisesti hassusti juuri noinpäin.
Se mitä "sisäpuolisesta" havainnoitsijasta sitten seuraa onkin vähintäänkin mielenkiintoista ...
..no voisiko Korppu ystävällisesti kertoa mitkä ovat nämä todisteet jumalan olemassa olosta??
On vaikea todistaa olemattomaksi jotain asiaa jota ei ole olemassa. Jos taas asia on olemassa, luulisi olevan helppoa todistaa sen olemassaolo. Missä siis todisteet Jumalan olemassaololle?
Mutta jos kerran Jumala rakastaa kaikkia ja hyväksyy kaikki sellaisina kuin nämä ovat, niin eihän ateisteilla ole silloin mitään hätää... kaikkihan kun ovat tasavertaisia Jumalan silmissä.
On yksi asia, jota en ymmärrä: Jos Jumala kerran on olemassa, niin mikseivät kaikki ihmiset usko tähän? Miten on mahdollista, että jos lapselle ei ikinä puhuta mitään Jumalasta, niin tämä ei tiedä Jumalan olemassaoloa?
Uskonto on vain paha asia, jonka takia maailmassa ihmiset kärsivät. Onneksi itse olen vahva, enkä usko jonninjoutavuuksiin vaan tulen elämässä toimeen itsekseni.
Uskovaiset, ottakaahan kantaa...
ne tieteelliset todisteet Jumalan olemassaolosta ihan lyhyesti..kiitos
Tämä maailman monimutkaisuus ja hienous sinänsä on tarpeeksi hyvä todiste Jumalalle.
JOS HIHHULI EI YMMÄRRÄ MITEN ELÄMÄ MAAPALLOLLA ON SYNTYNYT, NIIN EI VOI TOSIAANKAAN OLLA MUUTA MAHDOLLISUUTTA KUIN JUMALAN LUOMISTYÖ!
PITÄIS JO KOVAKALLOSIMMAN ATEISTINKI YMMÄRTÄÄ TÄN JÄLKEEN!
LOPETETAAN TIETEEN TEKO, SE ON AJAN HAASKAUSTA, JA ALETAAN VAAN PALVOO HIHHULIEN JUMALAA!
TÄÄHÄN ON NY PÄIVÄN SELVÄÄÄ! KIITOS KORPPU, PELASTIT MUT HELVETILTÄ! HALLELUJAH!
AMEN!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000000278959