olen ollut mukana, sitä vahvemmaksi on tullut luostarin kaipuu. Seurakuntaelämä on jotenkin uuvuttavaa ja niin riitaista, että halu pois on vahva.
Tai sitten olen vain sellainen epäsosiaalinen etten pärjää ihmisten kanssa. Olen kuullut että luostarissa ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.
Tai sitten olen vain sellainen epäsosiaalinen etten pärjää ihmisten kanssa. Olen kuullut että luostarissa ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miltä se luostarielämä käytännössä tuntuu Sinun nahoissasi. Kirjoitit että olet kuullut että luostarissa... Mitä noista kuulopuheista kun voit itse ottaa asiasta selvää. Eiköhän se luostariromantiikka siinä karise?
Puhukko nää Suomen luostareista? Uudesta-Valamosta? Onko se luostari vaiko matkailuyritys? Mieti vähän minne oot menossa.
No jos ryhdyt erakoksi, niin sitten kyllä varmaan onkin noin, mutta suurin osa luostariasukkaista asuu yhteisöissä, joissa ihmissuhdeongelmat saattavat jopa korostuakin. En tiedä tulisinko toimeen ihmisjoukon kanssa, joita en edes itse ole voinut valita...
jotka kuvittelevat etukäteen tulevansa johonkin onnelaan? Ortodoksinen kirkko on ihmisten yhteisö, ja missä on ihmisiä on myös ristiriitoja. Me olemme ihan tavallisia syntisiä eikä mitään pyhimyksiä. Ei kuitenkaan ole kenenkään pakko mennä mukaan tai edes kuunnella mitään ilkeitä tai pahoja riitaisuuksia, niistä voi sanoutua irti ja nauttia jumalanpalveluksen kauneudesta ja sakramenteista. Jokaisessa seurakunnassa on myös hyviä ihmisiä, etsimällä löytää, ei eristäytymällä!
varmasti puhumaan jonkun/joidenkin kanssa. Ainakin jos suomalaista luostaria ajatellaan.
Ja luostari ei ole pakopaikka. Jos maailmassa eläessään on "ongelmia" niin ne kyllä seuraavat luostariin. Ja luostarissa eläminen on täyttä työtä. Se ei ole pelkkään hengellistä harrastusta, rukoilua ja jumalanpalveluksissa olemista.