Miten tähän tilanteeseen on päädytty?

- tilanteeseen päätyminen:- tietääkö kukaan edes asianosaiset- todellisia syitä

- maailma niin vanha että syitä voi kaivella vaikka kuinka syvälle ja mikään ei niistä OIKEUTA sotaan, joten ihan turha etsiä kunnon perusteluja sodan oikeutukselle

-kaikista perusteluista löytyy hyvät ja huonot puolet eli kaikki perustelut voi myös kumota

-toisaalta minun moraalini ja omatuntoni - jos se nyt on sitten oikea perusta, niinpä niin- sanoo että jos jotakin kansaa selvästi aletaan teurastaa takana on mielsairas johtaja ja muiden kansojen on mielstäni silloin puututtava asiaan vaikka mikä ois tilanne. Jokaisella kansalla on oikeus olla maan päällä, myös kurdeilla, joita Saddam on teurastanut

- asetarkastajille annettu lisäaika ei olis pelastanut tilannetta, koska mm tv-keskusteluissa on mainittu (mm Erkki Toivanen)että Yk:n arvovalta oli mennyt jo kauan ennen tätä selkkausta koska se oli sallinut 12 v ajan Irakin pitää hallussa laittomia aseita

Todella lyhyesti sanoen:

Kun Irak 12.vuotta sitten hyökkäsi Saddamin johdolla kuwaitiin niin USA ja muut liittolaiset tyytyivät sodan päätöksenä siihen että Irak lähtee kuwaitista ja että Irak luopuu joukkotuho aseistaan.
Siinä he tekivät suuren virheen sillä Saddam olisi pitänyt syöstä vallasta sillä tämän jälkeen Saddam
on tappanut tuhansia siviili kurdeja kemiallisilla aseilla eikä ole luopunut joukkotuhoaseista ainakaan USA:n mielestä. Koska aseita ei ole todistetusti hävitetty USA:n mielestä heillä oli oikeus hyökätä.

tuosta kauppasaarrosta, jos joku muistaa tai tietää, miten tähän ratkaisuun päädyttiin. Ts. mikä tai mitkä suuravallat sen saivat aikaan ja millä sitä tuolloin perusteltiin? Arvelen että julkilausuttuna "tarkoituksena" oli Irakin asehankintojen estäminen "jos Irak saisi runsaasti rahaa öljystään, se käyttäisi ne aseisiin". Olisi mukava tietää esittikö esimerkiksi kukaan eurooppalainen valtiomies tai edes joku merkittävä älymystöön kuuluva vaikuttaja tuolloin mitään muuta vaihtoehtoa - eristäminen kansainvälisestä kanssakäymisestä on nimittäin mielestäni vihoviimeinen idea, se ei voi herättää eristetyssä muuta kuin katkeruutta ja vihaa, mikä taas estää kaiken rauhaomaiseen yhteistyöhalukkuuteen johtavan kehityksen.

Muistelen että muutama vuosi sitten alkoi eri tahoilta kuulua vaatimuksia saarron merkittävästä purkamisesta. Jotain tuon "öljyllä ruokaa" ohjelman ansiosta tapahtuikin, mutta kuten eräs Irakissa toiminut lääkäri totesi: mitään perustavia puutteita, ei esimerkiksi täysin rappeutuneesta terveydenhuollosta voitu sen avulla poistaa, vain sen taantuminen voitiin estää ("Inhimillinen tekijä" TV 2 eilen).

Sulkeissa mainitussa keskustelussa tuli esille lukuisia uusia mielenkiintoisia näkökulmia. Otan esille vain yhden: " Irakilaisten keskikimääräinen tulo- ja koultustaso oli ennen onnetonta Kuwaitin sotaa ja sitä seurannutta kauppasaartoa arabimaiden korkein (kaikki kansalaiset pääsivät osallisiksi ilmaisesta koulutuksesta - jopa kurdialueella oli oma kurdinkielinen yliopisto). Tähän mennessä saarto on tehonnut siten, että koulutetusta 20-30 vuoden ikäisistä miehistä on valtaosa muuttanut työn perässä pois maasta. Ja tätä nuoremman sukupolven on ollut pakko yrittää selvitä entisestä täysin poikkeavan köyhyyden ja kurjuuden keskellä. Tällaisessa maassa on voinut syntyä vain vaikeasti halittavaa vihaa ulkomaailmaa, erityisesti USA:ta kohtaan" (em:a lääkäriä vapaasti lainaten)

Tämä kaltaiset tosiasiat eivät tule esille, silloin kun meissä pyritään vahvistamaan mielikuvaa aikamme pahimmasta hirmuhallitsijasta. Tähän sortui esim. Liisa Jaakonsaari eilen, vastessaan TV- haastattelijan kysymykseen, miten vastavalitut kansanedustajat kokevat Irakin sodan kauheudet. Kun muiden kansanedustajien mieltä askarruttivat useimmiten viattomien siviilien kärsimykset, Jaakonsaari julisti vahvasti: "On muistettava että Saddam on meidän aikamme Stalin"

Irakin ongelmat ovat historiallisesti, etnisesti ja kulttuurisesti, niin ristiriitaisia ja monisolmuisia, etteivät vaatimukset "Saddam on tapettava" - eikä Bushin hallinnon ehkäisevän iskun politiikka voi tuottaa muuta kuin entistä vaikeampia ongelmia ja umpikujia.

Tarttukaa pitkähkön vuodatukseni mihin kohtaan tahansa.

reilusta keskustelusta oli ihan kiva, mutta Internet keskustelut eivät mielestäni voi olla "reiluja" - me lataamme viisauksiamme anonyymeinä, nimimerkin suojasta, emmekä kasvokkain. Kun kenenkään ei tarvitse pysyä sanojensa takana, niin kaikki ketjut päätyvät nopeasti kevyen huulenheiton tasolle. En voi puhua kokemuksen rintaäänellä - mielikuvani perustuu vain muutaman viikon "mututuntumaan". Ja todennäköisesti jääkin sellaiseksi. Nyt on Irakista huolimatta kevät ja vanhankin tekee mieli ulkoilla

Irakin tilanne sai alkunsa jo kauan sitten. Osaltaan siihen vaikutti Saddamin valtaannousu ja osoittautuminen varsin epädemokraattiseksi diktaattoriksi. Saddam on kuitenkin ollut, vastoin joidenkin luuloja, aina suosittu Irakissa. Hänen vähemmistöpolitiikkansa on vain ollut julmaa, hän on suosinut liikaa vain edustamaansa enemmistöä. Ennen Iranin sotaa Irakissa oli kuitenkin jokseenkin siedettävät oltavat, eikä se poikennut juurikaan maailman lukemattomista epädemokraattisista valtioista. Myös talous oli kunnossa.

Kun Khomein nousi Iranin vallankahvaan, huolestuivat sekä saddamin varsin liberaali Irak että yhdysvallat alueella vahvistuvasta ääri-islamilaisuudesta. Khomeinin valtaannousu oli kuitenkin Iranissa kansan tahto ja tilannetta olisi pitänyt seurata, eikä sekaantua maan sisäisiin asioihin, jollei Iran olisi hyökännyt johonkin naapurimaistaan.

Irak ja yhdysvallat toimivat kuitenkin toisin. Ne ryhtyivät tukahduttamaan Iranin fundamentalistista kehitystä sekaantumalla maan ja kansan asioihin. Irakin virhe oli ryhtyä USA:n käsikassaraksi Irania vastaan ja USA:n virhe sekaantua alueen asioihin entisenkin sekaantumisen lisäksi. Tässä vaiheessa, kun Irak ja Iran sotivat, käytettiin runsaasti myös kemiallisia aseita. USA toimitti niitä Irakille ja antoi lisäksi tämän käyttöön tiedustelutietoja. USA:n politiikassa on koko ajan ollut virheellistä moraalittomien keinojen käyttäminen määrittelemänsä pahan torjumiseksi.

USA:n sekaantuminen lähi-idän politiikkaan vuosikymmeniä on kylvänyt terrorismin siemenen. Miettikääpä paljonko puolueettomana pysynyt suomi tai sivussa rauhassa elelevä Kanada on joutunut terrorin kohteeksi??? Terrorismi syntyy ensisijaisesti siitä, että sekaannutaan toisten asioihin ja että se tehdään niin, että syyttömät ihmiset saavat kärsiä tästä sekaantumisesta. Maan sisäinen terrorismi kumpuaa myös siitä, että ihmisiä kohdellaan väärin ja julmasti. Suurvaltojen omia intressejään ajavat toimet niittävät jatkuvasti syyttömiä uhreja. Lisäksi niiden vallankäyttö ahdistaa yksilöitä sekä maita asemaan, jossa näille ei jää enää tasavertaisia selviytymisen keinoja, jolloin ihmiset käyttäytyvät kuin nurkkaan ahdistetut eläimet.

Sodan todellinen motiivi on suurvaltapolitiikka. Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden strategiassa todetaan, että USA on valmis käyttämään mitä tahansa tarpeellisia keinoja etujensa turvaamiseksi. Siis mitä tahansa. Öljy käy maapallolta vähiin. Luonnonvarat riittävät yhä vähemmän lisääntyvälle ihmismäärällä, varsinkin kun yhä useammat haluavat kulutuksesta osalliseksi. Yhdysvaltojen taloudellinen hyvinvointi ei voi säilyä, jollei öljyä tuottavissa maissa ole sille suosiollinen, vakaa ympäristö. Yhdysvallat käyttävät asevarusteluun huimasti enemmän rahaa kuin yksikään muu maa, kymmeniä kertoja enemmän. Historiassa on aina noussut esiin maita, jotka ovat pyrkineet maailmanherruuteen. Viimeksi oli Hitlerin saksa ja kommunistinen neuvostoliitto. Yhdysvallat pyrkii saamaan hallintaansa koko maailman. Ne alueet, joissa on sille, sen taloudelle ja politiikalle myötämieliset hallitukset, saavat säilyttää "itsenäisyytensä". Muut ovat roistovaltioita, pahan akseli, jotka otetaan valtaan vaikka aseellisesti.

Irakin kohdalla kauppasaarto oli epäonnistunut, koska sen puitteissa ei sallittu myydä öljyä hyvinvoinnin, kuten terveydenhuollon ja muiden siviilielämän perustarpeiden kehittämiseen. Irakin olisi pitänyt saada myydä öljyä paljon enemmän em. tarkoituksiin. Myös konventionaalisiin aseisiin täytyy jokaisella itsenäisellä maalla olla oikeus, jotta se voi puolustautua hyökkäyksiä vastaan.

Saddamin Irak on ollut aiemminkin USA:n kanssa hyvissä väleissä. Mitään estettä näiden välien palauttamiselle ei ole ollut. Yhdysvallat olisi voinut taloudellisten pakotteiden ja koko 90 -luvun jatkuneiden pommitusten sijasta aloittaa myönteisen syöksykierteen. Se olisi voinut ryhtyä kehittämään suhteita rauhanomaisesti, kun se on kyennyt toimimaan Irakin kanssa liitossa myös sodassa. Taloudellisin kannustimin Irak olisi saatu suvaitsevaisemmaksi myös vähemmistöjen suhteen sekä toisaalta vähemmistöt suvaitsevaisemmiksi ja hyväksyvimmiksi yhdessä elämiseen emäväestön kanssa. Taloudellinen hyvinvointi vähentää rähinämielialaa ja ääri-ilmiöitä. Nyt Irak on ajettu nurkkaan ja ahdinkoon. Viimeinen niitti on tämä sota, joka tulee päättymään Irakin valloittamiseen, mutta josta tulee jenkkien tsetsenia. Nyt on jo nähty, että Irakin kansa ei jenkkejä maahansa halunnut, joitakin eripuraisia vähemmistöjä lukuunottamatta, joiden sana ei ole kansan enemmistön sana.