Wehrmachtilla ja Suomen armeijalla oli yksi yhteinen tavoite - puna-armeijan lyöminen ja siten bolsevismin kukistaminen. Ei ollut ajateltavissa että Suomi saisi pitää Itä-Karjalan ja liittää sen myöhemmin itseensä mikäli Saksa häviäisi puna-armeijalle.
Saksan Wehrmachtin sotilaiden vuodattaessa vertaan suomalaiset kaivautuivat pupujussien tavoin maahan ja toivoivat parasta. No, petturin osa oli lopulta menettää lisää maata. Lisäksi petturi lopulta käänsi limaisen takkinsa ja puukotti reilua Wehrmachtin sotilasta selkään.
Anteeksipyyntö Israelilta ja kansainväliseltä juutalaisyhteisöltä olisi paikallaan - suomalaisten osallistuminen Saksan puolella taisteluun pidensi toista maailmansotaa kenties kuukauden. Siinä ajassa saksalaiset ehtivät kaasuttaa 100 000 juutalaista hengiltä. Tämä veri punaa edelleen veteraaniemme käsiä.
Saksan Wehrmachtin sotilaiden vuodattaessa vertaan suomalaiset kaivautuivat pupujussien tavoin maahan ja toivoivat parasta. No, petturin osa oli lopulta menettää lisää maata. Lisäksi petturi lopulta käänsi limaisen takkinsa ja puukotti reilua Wehrmachtin sotilasta selkään.
Anteeksipyyntö Israelilta ja kansainväliseltä juutalaisyhteisöltä olisi paikallaan - suomalaisten osallistuminen Saksan puolella taisteluun pidensi toista maailmansotaa kenties kuukauden. Siinä ajassa saksalaiset ehtivät kaasuttaa 100 000 juutalaista hengiltä. Tämä veri punaa edelleen veteraaniemme käsiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Annan 6 . Pinnistä paremmin ensi kerralla.
Ensimmäinen kappaleesi pitää suurilta osin paikkansa. Bolshevismin tuho oli lähellä, mutta ristiretki uupui kun voitto jo häämötti, osaksi myös suomalaisten passiivisuuden takia. Leningradin valtaus ja eteneminen Vienanalahdelle olisivat muuttaneet asioita merkittävästi. Mutta kaikesta huomaa etteivät Mannerheim, Ryti ja kumppanit tainneet kunnolla uskoa Saksan voittoon edes alussa... "Täivaltion" opportunismia?
Toisesta kappaleestasi sanoisin vain: Suomi olisi ehkä voinut vielä pitkittää sotaa yhden kuukauden lisää. Silloin olisivat Itä-Euroopan miljoonat saksalaiset säästyneet hieman kauemmin kuolemalta, pakolaisuudelta, joukkoraiskauksilta tai palamiselta tuhkaksi Dresdenin polttouunissa.
Saksan kansaa ei pidä syyllistää aisoista jotka toimeenpani salassa joukko fanaatikkoja, ilmeisesti jopa Hitlerin tietämättä. Mutta tästä en ala väittelemään, koska aihe on loputon kaivo.
Pitäisiköhän Suomen pyytää anteeksi Saksalta tätä petturuutta?
haavoittuneet suomalaiset ovat saaneet samat sosiaaliset etuudet, mitä Suomen omilla rintamilla.
Onneksi heitä ei ole kuitenkaan otettu veteraanien järjestötyöhön johtotehtäviin.
http://www.youtube.com/watch?v=usGG01NAnv0
Suomen armeijalla oli tavoitteena Suomen puolustaminen. Stalinilla oli tavoitteena Suomen valloittaminen ja Hitlerillä vastaavasti Neuvostoliiton. Tässä asetelmassa Saksa oli sovelias puolustamaan taikka vähentämään agressiota Suomen suuntaan. Sen Neuvostoliiton vastaisuus oli Suomen omalle asialle eduksi.
Puna-armeijalla oli tavoitteena Neuvostoliiton puolustaminen. Mannerheimilla ja Hitlerillä oli tavoitteena Neuvosto-Venäjän miehittäminen plus alueliitokset.
Suomen eduksi oli Neuvostoliiton voitto natsismista. Ryti kumppaneineen laittoi veteraanit sahaamaan sitä oksaa jolla Suomen hyvinvointi istui. Onneksi veteraanimme hävisivät ja Stalin suostui siihen ettei miehitä Suomea kunhan äärioikeiston suut tukitaan ja niiden toiminta kriminalisoidaan.
On kaksi eri tapaa kertoa ja tulkita historiaa
...suomalainen ja
..suomenruotsalainen