Taas 11 helsinkiläistä koulua

rajusti laskeneet 90-luvun lamasta lähtien, koskien päivähoitoa, kouluja, lasten terveydenhoitoa, sosiaalietuuksia ja kaikkia lapsiperheiden tukia, niin kouluikäisen väestömäärän laskun myötä olisi hyvä tilaisuus paikata tilannetta koululaisten osalta. Mutta vieläkään ei ole halua siihen.

Kun opettajan ja kouluterveydenhoidon virkoja on vähennetty ja luokkakoot kasvatettu äärirajoilleen, ei ole ollenkaan ihme, että osa oppilaista voi koulussa yhä huonommin. Ennen kaikkea erityisopetuksen tilanne on edelleen surkea.

Kun 600:n oppilaan ala-asteella on vain muutama erityisluokka ja 1-2:een koulunkäyntiavustajaa, ei tilanne ole likikään tarvetta vastaava. Pienryhmäopetuksen puutteesta kärsivälle oppilaalle tarjotaan ratkaisuksi ns. mukautettua opetussuunnitelmaa vaikeuksia tuottavissa aineissa, mikä tarkoittaa sitä, että oppilas ei opi riittävää oppimäärää esimerkiksi lukio-opintoja ajatellen. Tässä valetaan eriarvoistumisen kivijalkaa ja vahvaa sellaista.

Esim. AS-oppilaan ongelmat lieventyvät monesti iän myötä, mutta siinä vaiheessa kun päätös lukioon siirtymisestä on ajankohtaista, hänellä saattaa olla mukautetun oppimäärän seurauksena puutteelliset taidot joissain aineissa, mutta silti hänen taitonsa voivat olla kypsyneet lukio- ja yliopisto-opintoja varten. Jo pelkästään neurologisista ongelmista kärsivien ala-asteen oppilaiden opetukseen satsaaminen siis kannattaisi varsinkin nyt, kun heidän ongelmistaan ja auttamistavoistaan on jo riittävästi tietoa.

Tietoa kyllä on, mutta auttamishalua ei ole näköjään vieläkään.

Olen samaa mieltä joka sanasta tässä kirjoituksessa:

"Yksilöllinen opetus, koulun me-henki, kaikkien opettajien ja muiden oppilaiden tunteminen ovat arvoja, jotka kehittävät lapsen sosiaalistumista ja menestymistä yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Nämä arvot eivät ole rahalla mitattavissa.

Helsingin opetusviraston aikanaan tilaama konsulttiselvitys mittasi vuokrasäästöjä ja seinäpinta-aloja. Nytkin puhutaan mittavista säästöistä, mutta kuka mittaa ne sosiaaliset ja emotionaaliset haitat, jotka syntyvät tuhannen oppilaan suurkouluissa lapsille?

Oppilasmäärien väheneminen on ilmeinen peruste joidenkin koulujenlakkauttamiseen, mutta metsä on nähtävä puilta. Turvattomuus ja koulukiusaaminen, pitkät koulumatkat, syrjäytyminen maksavat yhteiskunnalle vuosien mittaan sosiaali- ja terveysmenoina kymmenkertaisesti verrattuna pienten kouluyksiköiden ylläpitoon. Minkään asuinalueen vanhemmat eivät halua panna kouluaan aloittavia lapsiaan massakouluihin.

Helsingin lapsia eivät hätyyttele sudet ja karhut, vaan tilastobyrokraatit ja konsultit. Kyse on todellakin koulun yhteiskunnallisesta, sosiaalistavasta ja yksilöä emotionaalisesti kehittävästä tehtävästä!

Kaikki pienkoulut ovat tärkeitä, mutta Helsingin Yhtenäiskoulu on osa suomalaisen koulu-uudistuksen historiaa. Se on suomalaisissa oloissa poikkeuksellisen kasvattajan ja koulupedagogin, rehtori Touko Voutilaisen luoma koulukokeilu, joka on tuottanut sosiaalisesti erittäin hyviä tuloksia.

Koulu antaa edelleenkin hyvät tiedolliset, persoonalliset ja sosiaaliset kehittymisedellytykset lapsille ala-asteelta lähtien aina ylioppilaaksi asti.

Yhtenäiskoulu on antanut mallin koko suomalaiselle koulujärjestelmälle niin jakso-opiskeluun, luokattomaan lukioon kuin koko lukiouudistukseen. Koulun lakkautus olisi anteeksi antamatonta sivistystoimen historiaa - loukkaus valinnanvapautta ja avointa kansalaisyhteiskuntaa kohtaan."

pysyvät ylisuurina ja opettajien virkojen määrä minimissään. On se ihme, jos lapset eivät oireilisi tuollaisissa olosuhteissa ja ensimmäisenä tietysti ne, joilla on siihen aniten alttiutta, kuten neurologisista aistihäiriöistä kärsivät lapset.

Järjettömiin EU-maksuihin, eduskunnan juhlavuoteen ja muihin järjettömyyksiin rahaa kyllä löytyy satoja miljoonia, mutta ei Suomen peruskoululaisille.

Riittävää määrää koulunkäyntiavustajia on mahdoton saada, sen sijaan oppilaille tarjotaan mukautettua opintosuunnitelmaa vaikeuksia tuottavissa aineissa.

Koulujen minimibudjeteilla ja yleisellä lapsiköyhyydellä pyritään varmistamaan se, että osa lapsista ja nuorista on takuuvarmasti syrjäytynyt jo lukioikään mennessä, koska mukautetuilla opintosuunnitelmilla he eivät ole saavuttaneet lukiovalmiuksia kaikissa aineissa.