Näin vaalien jälkeen sälytettään vastuuta vanhusten hoidosta katteettomiksi osoittautuvia lupauksia antaneille kansanedustajille. Kuinka se oikeastaan on, mistä vastaavat kansanedustajat, kuntien päättäjät tai virkamiehet? Entä osastojen henkilökunta?
Vastuuta voi jakaa eri tahoille. Jos lainsäädäntö sallisi vapauden rajoittamisen sitomalla ja lääkitsemällä, vastuu olisi eduskunnalla. Jos se ei aseta mitään laatuvaatimuksia hoidon vähimmäistasolle, niin se vastaa siitäkin.
Vastuu toteutuksesta ja valvonnasta on ensisijaisesti viranhaltijoilla, jotka vastaavat siitä, että toimitaan lain mukaan ja asiallisesti. He eivät kuitenkaan voi olla vastuussa määrärahojen ja virkojen riittämättömyydestä, vaan siitä vastaavat kuntien ja valtion päättäjät.
Hoitohenkilökuntako ei sitten vastaa mistään? Jos potilaita ei käytetä vessassa vaan sen sijaan käytetään vaippoja, niin kyllä se on nimenomaan hoitajien vastuulla. Eikö riitä henkilökuntaa? Maksavat ne vaipat ja pissatulehdusten hoitokin! Jos yhtä hoitajaa kohti on liian paljon potilaita, niin siinä siirtyy vastuu päättäjille. JOs taas ongelma on se, että hoitajilla on muuta tärkeämpää tekemistä kuin vessassa käyttäminen, vaikkapa verhojen ompelu osastolle, ylipitkät raportit, keskinäinen seurustelu, niin silloin ei voi vastuuta siirtää kenellekään muulle.
Tai jos levotonta dementiapotilasta sidotaan ja lääkitään autuaan tietämättöminä lääkkeettömien hoitokeinojen mahdollisuuksista, on henkilökunta ammattitaidotonta. Kenellä siitä sitten on vastuu? Ei kai ainoastaan sillä työllisyysvaroin palkatulla, työvoimatoimistosta osoitetulla työntekijällä, vaan myös niillä virkamiehillä, jotka eivät järjestä riittävästi koulutusta.
Vastuuta voi jakaa eri tahoille. Jos lainsäädäntö sallisi vapauden rajoittamisen sitomalla ja lääkitsemällä, vastuu olisi eduskunnalla. Jos se ei aseta mitään laatuvaatimuksia hoidon vähimmäistasolle, niin se vastaa siitäkin.
Vastuu toteutuksesta ja valvonnasta on ensisijaisesti viranhaltijoilla, jotka vastaavat siitä, että toimitaan lain mukaan ja asiallisesti. He eivät kuitenkaan voi olla vastuussa määrärahojen ja virkojen riittämättömyydestä, vaan siitä vastaavat kuntien ja valtion päättäjät.
Hoitohenkilökuntako ei sitten vastaa mistään? Jos potilaita ei käytetä vessassa vaan sen sijaan käytetään vaippoja, niin kyllä se on nimenomaan hoitajien vastuulla. Eikö riitä henkilökuntaa? Maksavat ne vaipat ja pissatulehdusten hoitokin! Jos yhtä hoitajaa kohti on liian paljon potilaita, niin siinä siirtyy vastuu päättäjille. JOs taas ongelma on se, että hoitajilla on muuta tärkeämpää tekemistä kuin vessassa käyttäminen, vaikkapa verhojen ompelu osastolle, ylipitkät raportit, keskinäinen seurustelu, niin silloin ei voi vastuuta siirtää kenellekään muulle.
Tai jos levotonta dementiapotilasta sidotaan ja lääkitään autuaan tietämättöminä lääkkeettömien hoitokeinojen mahdollisuuksista, on henkilökunta ammattitaidotonta. Kenellä siitä sitten on vastuu? Ei kai ainoastaan sillä työllisyysvaroin palkatulla, työvoimatoimistosta osoitetulla työntekijällä, vaan myös niillä virkamiehillä, jotka eivät järjestä riittävästi koulutusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässäpä se pointti onkin laitoshoidon suhteen.
EI löydy koskaan vastuunkantajaa ja ei löydy myöskään hoidon valvojaa.
Jossain virastoissa Lääninhallituksissa ja TEO:lla ne istuvat mutta tosiasiassa vain ovat siellä puolustamassa tätä surmaamista ja laiminlyöntejä.
Kantelut lisääntyy, kymmeniä tuhansia viime vuonnakin, mutta ei juuri rangaistuksia tule mitään niille jotka syyllistyvät kuolemantuottamuksiin, hoitovirheisiin, hoidon laiminlyönteihin ja vääriin lääkityksiin.
Eiköhän sitä jokaisella ole oma vastuualueensa.
Esim.Päättäjät vastuussa hoitohenkilöstön riittävästä määrästä. Esimiehet vastuussa sijaiten palkkaamisesta, johdosta. Työntekijät vastuussa tekemästään työtä. Omaisilla moraalinen vastuu pitää yhtettä omiin vanhempiinsa jne.
Myös hoitopaikkojen suunittelussa pitäisi olla vastuu jollain, tänäpäivänä kun kaikki on sekaisin. Perään kuulutan organisointia, hoivakodit heille jotka sitä tarvitsee, vanhainkodit enemmän apua tarvitsiville ja ihan omat dementiayksiköt dementikoille ja niihin oika mitoitus. Hoivakodissa vähän apua tarvitsevat selviää 0,5 mitoituksella, vanhainkodeissa vähintään 0,64 ja dementiakodeissa 0,7. Silti nämä mitoitukset on huonoimpia muihin pohjoismaihin verrattuna, ihan hävettää kun kun meidän vanhukset on sodassa ollut mukana ja taistellut meille isänmaan ja silti he saa huonointa hoitoa pohjolassa. Ruotsissa on mitoitus 0,8 ja islannissa 1,0 oli ainaskin muutama vuosi sitten. Töitä päättäjille riittää ja vaalilupaukisia vois pikkuhiljaa alkaa toteuttaa. Koko maata kattavat mitoitus määräykset, se on alku jollekkin uudelle uskon minä.