Olen aika paljon funtsannut näitä juttuja..
Nyt kun valtiovalta on säätänyt että kaikille uskonnollisille, tai siis lähes kaikille, pakanoille ja Wikkalaisille ei ole herunut, ehkei joillekin muillekkaan.. siis avustuksia veronmaksajien rahoista.. niin ensin se ihmetytti?
No.. sit ajattelin että ehkä kyse on siitä että koitetaan jotenkin liudentaa sitä epätasa-arvoa jossa ev.lut. kirkko valtioon liimautuneena ja osin päällekkäin valtion kanssa toimivana on saanut hirvittävän ylivallan ja on säätänyt kulttuurin kehitystä suomessa jo usean sukupolven ajan.. ja siitä ei nykyisin enään tykätä.. ja niin siis ajattelin että tasapauolisempi suosiminen olis yritys haalentaa kansan kuohuvia tunteita..
Pohjatiedoksi; Olen tehnyt monenmoisia pätkätöitä ja ajautunut duuniin hoiva-alalle. Olen duunaillut niin mielenterveysongelmaisten, vanhusten kuin myös kehitysvammaisten parissa.
Ja; olen havainnut ihan konkreettisesti että yhteiskuntahan on laiminlyönyt investointeja noille aloille ja koko tuo sektori onkin alkanut yhä enenevässä määrin ajautua erilaisten uskonnollisten ja aatteellisten lahkojen, seurakuntien ja yhdistysten hoideltavaksi.
Toki yhteiskunnallakin julkisella puolella on omat laitoksena ja niiden toiminta.
Toki yhteiskunta on se ylin päällikkö ja vallankäyttäjä yhä silloinkin kun joku uskonnollinen yhteisö tuottaa tuon sektorin palveluita..
Mutta.. silloin kun se lähimmäinen on siellä ns. kolmannen sektorin toimessa, jossa asiakas on joko hyvin vanha, kehitysvammainen tai mielenterveysongelmainen ja hoitava osapuoli on jonkun vakaumuksen vallassa, niin itseäni välillä hirvittää että mitä kaikkea haittaa siitä voikaan aiheutua asiakkaalle ja kuinka tulevaisuudessa on aikomus turvata puolueeton hoiva ja huolto niille jotka ei ole vakautuneita uskonnollisesti ja aatteellisesti?
Sitä en tiedä osallistuuko jehovantodistajat tällaiseen duuniin?
Siitä olis kiva lukea myös jos aihe kiinnostaa.
Luterilaiset ainakin hääräävät näissä kuvioissa suuna ja päänä. Taitaa olla jopa niin että etupäässä ns. kolmannen sektorin jutut työllistävät ev. lut. puolella paljonkin.
Yksi juttu mikä tässä erityisesti on kiinnittänyt huomiota. Nykyisen neuropsykologisen hoidon mukaan ei pidetä kovin suotavana minkään fanaattisten aatteiden tuputtamista etenkään silloin kun kyse on mielenterveysongelmaisista, eipä muutoinkaan, mutta erityisesti ei tuolloin. Siitä on todettu olevan joskus haittaa jos avun tarvitsijalla on asian tiimoilta ongelmia, joko kontrolloida omaa fanaattisuuttaan tai sit sietää sitä muilta.
Toivottavasti tuosta saa jotakin tolkkua vaikka ei mikään mestarialustus olekkaan. En väitä mitään, funtsailen vaan. :)
Nyt kun valtiovalta on säätänyt että kaikille uskonnollisille, tai siis lähes kaikille, pakanoille ja Wikkalaisille ei ole herunut, ehkei joillekin muillekkaan.. siis avustuksia veronmaksajien rahoista.. niin ensin se ihmetytti?
No.. sit ajattelin että ehkä kyse on siitä että koitetaan jotenkin liudentaa sitä epätasa-arvoa jossa ev.lut. kirkko valtioon liimautuneena ja osin päällekkäin valtion kanssa toimivana on saanut hirvittävän ylivallan ja on säätänyt kulttuurin kehitystä suomessa jo usean sukupolven ajan.. ja siitä ei nykyisin enään tykätä.. ja niin siis ajattelin että tasapauolisempi suosiminen olis yritys haalentaa kansan kuohuvia tunteita..
Pohjatiedoksi; Olen tehnyt monenmoisia pätkätöitä ja ajautunut duuniin hoiva-alalle. Olen duunaillut niin mielenterveysongelmaisten, vanhusten kuin myös kehitysvammaisten parissa.
Ja; olen havainnut ihan konkreettisesti että yhteiskuntahan on laiminlyönyt investointeja noille aloille ja koko tuo sektori onkin alkanut yhä enenevässä määrin ajautua erilaisten uskonnollisten ja aatteellisten lahkojen, seurakuntien ja yhdistysten hoideltavaksi.
Toki yhteiskunnallakin julkisella puolella on omat laitoksena ja niiden toiminta.
Toki yhteiskunta on se ylin päällikkö ja vallankäyttäjä yhä silloinkin kun joku uskonnollinen yhteisö tuottaa tuon sektorin palveluita..
Mutta.. silloin kun se lähimmäinen on siellä ns. kolmannen sektorin toimessa, jossa asiakas on joko hyvin vanha, kehitysvammainen tai mielenterveysongelmainen ja hoitava osapuoli on jonkun vakaumuksen vallassa, niin itseäni välillä hirvittää että mitä kaikkea haittaa siitä voikaan aiheutua asiakkaalle ja kuinka tulevaisuudessa on aikomus turvata puolueeton hoiva ja huolto niille jotka ei ole vakautuneita uskonnollisesti ja aatteellisesti?
Sitä en tiedä osallistuuko jehovantodistajat tällaiseen duuniin?
Siitä olis kiva lukea myös jos aihe kiinnostaa.
Luterilaiset ainakin hääräävät näissä kuvioissa suuna ja päänä. Taitaa olla jopa niin että etupäässä ns. kolmannen sektorin jutut työllistävät ev. lut. puolella paljonkin.
Yksi juttu mikä tässä erityisesti on kiinnittänyt huomiota. Nykyisen neuropsykologisen hoidon mukaan ei pidetä kovin suotavana minkään fanaattisten aatteiden tuputtamista etenkään silloin kun kyse on mielenterveysongelmaisista, eipä muutoinkaan, mutta erityisesti ei tuolloin. Siitä on todettu olevan joskus haittaa jos avun tarvitsijalla on asian tiimoilta ongelmia, joko kontrolloida omaa fanaattisuuttaan tai sit sietää sitä muilta.
Toivottavasti tuosta saa jotakin tolkkua vaikka ei mikään mestarialustus olekkaan. En väitä mitään, funtsailen vaan. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
osallistu tuollaisiin talkoisiin paitsi keskenään,eivät auta muita.Raha heille kyllä kelpaa,vaikka suurin osa siitä menee Amerikkaan ,vaikka siellä on rikkauksia kuinka,suunnaton määrä kiinteistöoamisuutta,osakkeita savuketoellisuudessa ja sotateollisuudessa,kyllähän tuollaista Suomen verorahoilla pitääkin tukea!!