Tänään illalla hiipi kurkkuuni taas se kuristava tunne...se ole vähään aikaan mua askaruttanut,mutta nyt se tuli..en halua mennä nukkumaan...liian paljon kysyttävää...olen 4 ihanan lapsen äiti ja minua surettaa ja pelottaa kauheasti ajatus siitä,että elämäni loppuu kokonaan...en haluaisi jättää lapsiani..koen että petän heiät...mistä tieän,että elämäni jatkuu taivaassa Jumalan luona kun aikani koittaa???olen liian laiska rukoilemaan...saatika käymään kuuntelemassa Jumalan sanaa...ajatus siitä,että elämä loppuu siihen kun vaivun ikiuneen tuntuu tosi pahalta....ettei olisi enää mitään...EIIIIIIIIII
Onko elämää kuoleman jälkeen??
epätoivo
933506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Vielä ennen kuin menen nukkumaan halusin sinulle laittaa nämä Jeesuksen sanat. Toivon, että ne rauhoittavat mieltäsi, sillä minulle ne ainakin ovat hyvin rauhoittavia ja lohduttavia sanoja.
Jeesuksen sanoja: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 13:38b-14:1-6
Jeesus jatkoi vielä:
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Joh. 14:27
Ajattele, Jeesus lupaa oman rauhansa, sinullekin. Millaista olisi, jos olisi sydämesään sellainen rauha kuin Jeesuksella oli? Jeesus esimerkiksi oli kerran veneellä myrskyssä ja myrsky oli niin voimakas, että vene meinasi upota. Opetuslapset pelkäsivät, että he kaikki hukkuvat. Tiedätkö, mitä Jeesus teki tuossa veneessä myrskyn aikana? Jeesus nukkui.
Jeesuksella oli suuremmoinen rauha. Tuon rauhan hän tahtoo antaa sinullekin. Sellaisen rauhan, että voit nukkua yösi hyvin ja rauhallisesti, ilman pelkoa ja huolta. Elämässä on välillä kaikenlaisia myrskyjä, mutta muista, että Jeesus on koko ajan veneessäsi mukana. Hän on sinua lähellä eikä sinun tarvitse pelätä. Sinun ei tarvitse pelätä edes kuolemaa.
Jos et ole antanut elämääsi Jeesukselle, niin rukoile häneltä syntisi anteeksi ja sano Jeesukselle, että tahdot hänet elämääsi. Ja hän tulee. Saat rauhan, jota mikään muu asia maailmassa ei voi antaa. Muista, että Jumala pitää huolen linnuista ja kukistakin. Hän pitää huolen sinustakin!
Siunausta ja rauhaa sinulle! Rukoilen vielä puolestasi ennen kuin alan nukkumaan... :)
Oli kysymys kuolemasta eikä uskonnosta?
Aika mielenkiintoinen tuo kohta, jossa lukee: "Minun Isäni kodissa on monta huonetta".
Minä käsitän sen niin, että kuoleman jälkeen on olemassa monia eri taajuuksia, joissa tietyn tyyppiset henget/sielut sitten ryhminä tai yksin viihtyvät.
Se on aika loogista.
niinpä niin valmistaa siaa paikkaan joka on nimetty kaikkien isän kodiksi tuntuu aika uskomattomalta miten ihminen on luonnut tällaisen mielikuvan todellisuudesta kun mieli on puhdas ja irti sairauden täyttämästä ruumiista
herra on se joka johdattaa ei hän voi olla kaikkien isä ilman että ihmiskunta perustuisi sairaudelle oppi isä kyllä, kaikkeuden valtias
ja silloin kun mieli on puhdas voi jo tuntea itsensä osana kaikkeutta. mieli ajatus tunne= kokonaisuus minkä saastumisen takia olemme hakemassa ikuista elämää emmekä pidä sitä itsestään selvyytenä mielen kirkastuminen on totuuden hetki milloin jokainen itse päättää jatkaako elämää vai vajoaako mielettömyyteen
tätä päätöstä ei edes herroista suurin tee puolestasi hän/he opastavat vaikka mieli joskus takkuaisikin ei pidä riistää itseään aina on olemassa parempi vaihtoehto, paikka todellisuus
todelliset jälkeläiset on mielenleposijasta herätetyt itsenäiset olennot.
enhän minä toki voi saastaksi kaikia uskomuksia
mainita nehän on vain antamassa toivoa
ja toivon totisesti että ihmiskunta luopuu kaikista saastuttavista ajatuksista joiden kautta uniolento eksyi todellisuudesta ja syyttivät
tästä herraa tietäen että herkkä miliset
eksyisivät ja kadottaisi mielensä
vaan herra oli armelias ja asensi ihmis mielen koetukseen josta jokaisen olisi helppo nousta hereille ikuisuuteen vaikkakin ihmismieli on herkkä ja eksyttyään joutuu mielen paineita kestämään. jokainen luo oman ajatus maailman vaikka valistamalla siihen voi vähän vaikuttaakin valitettavan usein unen omainen epätoivo ajaa ihmisen taas harhailemaan,
ttoivon totisesti että ihmis mieli puhdistuisi.
huoleton..Sinä pääset henkimaailmaan varmasti..Ei ole mitään ikiunta,vaan sielusi lähtee samantien..vain kehosi poistuu,mutta ei sielusi kuole koskaan..:)
Ei Yläkerran isäntä ketään syrji,vaan rakastaa kaikkia ja ottaa vastaan kun sinun aikasi tulee..Nauti elämästäsi ja lapsistasi,sillä ne molemmat ovat lahjoja..:)
Ihmisellä on kuolematon sielu vain, jos ihminen on ottanut Jeesuksen vastaan elämäänsä. Siis vain siinä tapauksessa ihminen saa elää ikuisesti taivaassa. Raamattu kertoo selvästi, että vain yksin Jumala on kuolematon (1. Tim. 6:16).
Ihmisen kuolevaisuus alkoi siitä, kun ihminen söi käärmeen houkuttelemana paratiisissa omenan. Enkeli suojasi elämän puuta niin, että Eeva eikä Adam päässeet siitä syömään sen jälkeen, kun he olivat syöneet omenan. Jos ihminen olisi syönyt puusta, ihminen olisi elänyt ikuisesti (1. Moos. 3:22). Lue syntiinlankeemuskertomus raamatusta ja opit hieman lisää asioista. :)
Uskot tällä hetkellä käärmeen petoksen, kun hän sanoi paratiisissa Eevalle: "Ei, ette te kuole." Muista, käärme on Paholainen/persoonallinen paha, valehtelija ja pettäjä. Älä siis usko häntä enää!
Yläkerran Isä ei kuitenkaan ketään syrji vaan rakastaa jokaista luomaansa lasta ääretömän paljon. Jeesus kuitenkin vain antaa ikuisen elämän ihmiselle.
Nytkö "uskomattomat" ovat käärmeitä?
Olemme ikuisia ilman uskontoja tai uskontojen kanssa. On vain helpompaa elää ilman uskontojen ahdasmielisyyttä joka sanoo ettei saa tehdä sitä eikä tätä eikä ajatella mitään.
muista lausetta:Älä tuomitse,ettei sinua tuomittaisi...
Ja ihmisenmuotoinen Jumala käveli sitten paratiisin iltapäivän viileydessä, ja käärmeet puhuvat. Mistäpä löytäisi puhuvan pytonin? Sellainen olisi todella vinkeä otus.
Reality check: Jo pelkästään termodynamiikan II laki säätää, että kaikki elollinen kuolee ennemmin tai myöhemmin. Niin kauan kuin meillä on tämä materiaalinen ruumis, se myös on kuolevainen. Koko syntiinlankeemuskertomus on SYMBOLINEN TARINA siitä, miten jätimme Tuonpuoleisen (joka siis on meidän todellinen kotimme) ja tulimme tänne maailmaan. Meidän oli tultava tänne maailmaan (="langettava syntiin") jotta oppisimme hyvän ja pahan tiedon, kokisimme eron Jumalasta, kokisimme yksilöllisyyden - ja lopulta oppisimme rakastamaan niin itseämme, toisiamme kuin Jumalaakin.
Siihen diiliin kuuluu mukaan se, että olemme kuolevaisia, haavoittuvia, alttiita vammoille ja sairauksille ja ruumiimme on fysiikan lakien alainen. Mutta kuolevaisuus, niin pelottavalta kuin se tuntuukin, lopultakaan ei ole mitään muuta kuin kotiinpaluu. Ruumiimme kuolee, mutta me itse olemme kuolemattomia - sillä olemmehan itse kukin pieni osa Jumalaa itseään. Tätä tuo 1 Tim kohta tarkoittaa.
Minä koin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. En nähnyt hänen olemustaan, sillä hän verhoutui kirkkauteen.
Ja ennenkaikkea hän ei ole kuolleiden jumala vaan elävien :-)
En tuomitsekaan. Minä en ole synnitön, joten en voi (enkä haluakaan) heittää ensimmäistäkään kiveä (enkä yhtään kiveä) (Joh. 8:1-11). Jeesuskaan ei tuominnut aviorikosta tekemästä löydettyä naista, vaikka tuon ajan tapoihin kuului tuollaisesta rikoksesta kuolemantuomio. Jeesus sanoi naiselle: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:11b). Anteeksi, jos kuulostin tuomitsevalta. Se ei ollut tarkoitukseni. Jeesus on tuomari.
Minä olen valmis viimeiselle tuomiolle, sillä minä olen pukenut Jeesuksen antamat valkoiset vaatteet päälleni. Saan tuomiolla vapauttavan päätöksen, koska Jeesus on jo kärsinyt puolestani ansaitsemani kuolemantuomion. Kiitos siitä Jeesukselle aina ja ikuisesti!!!
"Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen." Joh. 5:22-26
Ota siis Jeesus vastaan elämääsi, kuule häntä, niin saat elää! Mitään sen parempaa ei käsittääkseni voi ihmiselle toivoa. Jeesus on itselleni parasta elämässäni. Siksi haluan suositella häntä muillekin. Toivon sinulle joka tapauksessa kaikkea hyvää elämääsi! :)
En sanoisi "uskomattomia" niinkään käärmeiksi. Sanoisin niitä, jotka opettavat, että kuolemaa ei ole, ennemminkin käärmeen seuraajiksi.
Pitää muistaa kuitenkin, että käärme on todella ovela, taitava pettäjä. Yleensä ihminen ei itse huomaa/usko seuraavansa käärmettä. Paratiisissa omenan syömisen seuraukset tulivat radikaalisti ilmi paljon nopeammin kuin miten kuolemaa ei ole-opetuksen seuraukset ehkä nykyään tulevat ilmi. Tosin silti opetus ihmisen kuolemattomuudesta leviää nykyään nopeaa vauhtia.
Uskonto saattaa olla ahdasmielinen, mutta todellinen usko Jeesukseen on todella vapauttavaa. Emme ole orjia vaan lapsia, vapaita.
"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1
Minusta käärmeet ovat ihan mukavia eläimiä. On vähän sääli että saatana kuvataan käärmeeksi kun se on kuitenkin Jumalan luoma eläin. Yhtä arvokas kuin kuka ja mikä hyvänsä.
Tosiasiassa ei mitään saatana/käärmettä ole ollutkaan ja paratiisijuttukin on symbolikieltä.
Minä sitten ilmeisesti kuulun niihin käärmeisiin kun opetan että kuolemaa ei ole. Enkä erehdy muuttamaan mieltäni koska tiedän että myös Jeesus opetti niin.
Puhuihan Bileamin aasikin (4. Moos. 22:28)! Ihmeitä voi sattua. Niiden aikaan saaja voi olla Jumala tai Paholainen. Sen vuoksi Eevasta varmasti olikin ihmeellistä ja houkuttelevaa kuunnella käärmettä, koska se osasi puhua. Pystyihän ihminen kommunikoimaan Jumalankin kanssa paratiisissa ollessaan aivan toisella tavalla, miten ihminen nyt kykenee.
Sinä olet valinnut uskoa symboliseen tarinaan, joka kertomasi mukaan on myös oikeasti tapahtunut tosiasia. Ota tästä nyt selkoa! Siis symbolinen vai aito kertomus? Joka tapauksessa sinä olet päättänyt uskoa tavallasi ja minä uskon tavallani. Et voi pitää pilkkanasi minun uskomaani kertomusta, jos omasikin on vähintään yhtä arveluttava!!! Käsittääkseni siinä kertomuksessa, johon minä uskon, pätee (ehyempi kokonaisuus) useampi elementti kuin sinun kertomuksessasi.
Entä miten tämä asia on? "Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt." Joh. 1:18 Mooseskin näki Jumalan vain kaukaa takaa päin. Mooseksen sanotaan sentään olleen nöyrin mies maan päällä. Näitkö sinä Jumalan vai et? Puhuiko Jumala sinulle mitään?
Palataanpa tähän 1. Timoteukseen vielä. Tässä Paavali antaa tehtäviä Timoteukselle ja samalla hän kuvailee Jumalan olemusta.
"...hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen." 1. Tim. 6:14-16
Tässä sanotaan, että Jumala on yksin hallitseva Jumala. Ei niin, että kaikki ihmiset olisivat maailman hallitsijoita, herrojen herroja ja kuninkaiden kuninkaita. Kukaan ei ole eikä koskaan tule Jumalan vertaiseksi. Hän on yksinhallitsija, hyvä sellainen.
"Hän yksin on kuolematon". Ei siis näin: he kaikki ovat kuolemattomia. Onko Jumalalla jakaantunut persoonallisuus?
Meidän kaikkien kuuluu olla nöyriä Jumalan edessä, hänelle alamaisia. Se on yksi tärkeimmistä oppimisen aiheista täällä maan päällä. Toisinaan opiskelu on kuin olisi sulatusuunissa. Kultakin tulessa puhdistetaan. Myös saven valajan käsittelyssä on tullut oltua... Jumala on kuitenkin niin rakastava, että "murtunutta ruokoa hän ei muserra" (Matt. 12:20a).
Jos ihmisessä olisi jumaluutta, ihminenhän myös automaattisesti uskoisi Jeesukseen, sillä tekstissä (1. Tim:ssa) sanottiin, että Jumala antaa Herramme Jeesuksen Kristuksen aikanaan ilmestyä (= ymmärtääkseni tulla toisen kerran takaisin).
Vielä palaan sen verran kuolemakokemukseesi, kun tässäkin raamatun kohdassa kerrotaan, että Jumala asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Miten sinä saatoit häntä siis lähestyä?
Lopuksi vielä kertaus.
"Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Joh. 11:25,26
Jeesuksessa on ylösnousemus ja elämä. Ei ilman Jeesusta! Joka uskoo Jeesukseen, saa elää eikä hän ikinä kuole helvetin tulessa.
Ota sinäkin vain Jeesus elämäsi Herraksi (syntiesi sovittajaksi), niin seisot silloin tukevalla ja luotettavalla perustalla. :)
vain kylläkin uskon siihen,että meillä jokaisella on paikka siellä taivaassa.Ei Jumala ole sellainen,että erottelisi ihmisiä hyviin ja pahoihin vaan hän on rakkaus....
Meillä on jokaisella oma tehtävämme täällä maan päällä..Olemme oppimassa ja sitä myöten miten opimme, tulemme aina uudelleen tänne maan päälle kunnes olemme valmiita...
Ja minä sanoisin,että jos ei kunnioita itseään,ei kunnioita myöskään Jumalaa...
Fundiksien kanssa keskustelu on kuin yrittäisi puhua auki olevalle radiolle. Turhauttaa. Mutta vastataan nyt kuitenkin.
Ensimmäiseksi todettakoon, että paholainen on satuolento. Mitään anti-Jumalaa ei ole olemassa. Paholainen ei ole mitään muuta kuin tämän materiaalisen, eläimellisen fyysisen ruumiimme symboli, alaston apina nimeltä Homo sapiens.
Toiseksi, sellainen puhuva pyton olisi tosi kiva lemmikki. Vielä, jos sen saisi kasvissyöjänä, ettei tarvitsisi kasvattaa hiiriä sille ruuaksi, vaan sitä voisi ruokkia porkkanoilla, perunoilla ja nauriilla.
Kolmanneksi, ihmeitä voi sattua mutta niihin ei kannata luottaa.
Olisitko nyt kiltti ja osoittaisit minulle, miten minun selitykseni syntiinlankeemuksesta myyttinä ja symbolisena kertomuksena olisi vähemmän ehyt kuin kertomus ihmisenmuotoisesta Jahvesta kävelemässä iltapäivän viileydessä, puhuvista käärmeistä ja maagisista omenoista. Olen lukenut riittävästi fantasiakirjallisuutta erottaakseni toden sadusta. Olisitko samoin kiltti ja kertoisit, millä tavoin minun selitykseni on arveluttava.
Minä kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka huokui täysin ehdotonta, kaikenkattavaa rakkautta. Mitä tuon kirkkauden takana oli, sitä en nähnyt. Raamatussa muuten on kolmisenkymmentä kohtaa, jonka mukaan Jumalan voi nähdä, ja kuusi kohtaa, jonka mukaan ei voi. Ks. http://skepticsannotatedbible.com/contra/seen.html
Puhuiko Jumala minulle mitään? Jos puheella tarkoitetaan fysikaalista ajatusten koodaamista mekaaniseksi värähtelyksi ilmamolekyylien aaltoliikkeenä, niin ei. Sensijaan Hän kommunikoi minulle suoraan mielestä mieleen - telepatiana. Se oli aivan puhdasta ajatustenvaihtoa. Hän tunsi minut läpikotaisin, hän tiesi kuka olen, hän rakasti minua täysin ehdoitta ja samalla ymmärsin, että olen juuri sellainen kuin olen siksi, että olen paras siihen tarkoituksen.
>>Tässä sanotaan, että Jumala on yksin hallitseva Jumala. Ei niin, että kaikki ihmiset olisivat maailman hallitsijoita, herrojen herroja ja kuninkaiden kuninkaita. Kukaan ei ole eikä koskaan tule Jumalan vertaiseksi. Hän on yksinhallitsija, hyvä sellainen.>"Hän yksin on kuolematon". Ei siis näin: he kaikki ovat kuolemattomia. Onko Jumalalla jakaantunut persoonallisuus?Ota sinäkin vain Jeesus elämäsi Herraksi (syntiesi sovittajaksi), niin seisot silloin tukevalla ja luotettavalla perustalla. :)
Uskomattomat eivät välttämättä ole käärmeitä, mutta heissä on nykyään paljon niitä, valitettavasti. Pahuus on vallannut maailmassa jalansijaa yhä enemmän. Pahuus yrittää vallata maailman meiltä uskonnollisilta ja hyviltä. Pahuus ei siedä hyvää vaan haluaa omia sen itselleen. Se on jo hyvä juttu, jos on kiinnostunut uskonasioista, Jeesus vaan täytyisi osata ottaa vastaan niin asiat omalla kohdalla helpottuisivat pikkuhiljaa. Älä jätä Jeesusta!
On totta, että Jumalalla on lait (kymmenen käskyä) mutta jos tutustuu niihin paremmin ja elää niiden kanssa, huomaa että ne ovat kaikkea muuta kuin ahdasmielisiä. Ne ovat päinvastoin vapauttavia. Eikä tarvitse pelätä kuolemaakaan kun tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Paha on olemassa ja paha on nimenomaan Antikristus. Pahahan on hyvän vastakohta ja paha haluaa tuhota hyvän eli tämän maailman, eli kaapata hyvän itselleen eli imeä hyvästä itselleen ne ominaisuudet mitä hyvällä (ihmisellä!) on. Siinä se melkein onnistuukin, ennenkuin maailmanloppu tulee.
Se, kuka tai mikä on Antikristus, sehän voi olla mikä vain, vaikka ihmisen näköinen. Paha eli käärme eli saatana on nimittäin ilmiömäisen hyvä piiloutumaan ja muuttamaan muotoaan.
minä en ole polyteisti, eli en voi uskoa useamman kuin yhden (1) jumaluuden olemassaoloon. Ensimmäisessä käskyssä sanotaan, että älä tunnusta muita jumaluuksia.
Jos uskoisin että jokin Paholainen olisi olemassa, se olisi polyteismiä, sillä tällöin olisi olemassa [ainakin] kaksi jumalaa.
Paha ei ole mitään muuta kuin rakkauden puutetta - se siis ei ole rakkauden negaatio. Äärimmäinen pahuus on joko äärimmäistä itsekkyyttä tai mielisairaus, ei mitään muuta.
Te polyteistit voitte pelätä sitä olematonta saatanaanne vaikka väijymässä joka nurkan ja kulman takana. Minä elän mieluummin tietoisena siitä, että Jumala on minut tehnyt juuri sellaiseksi kuin olen ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen.
että hyvyys on alkamassa ottaa ylivallan maailmassa. Minä näen sen. Että uskovaiset eivät tee sitä johtuu siitä että he eivät halua kun nyt kerran raamatussa sanotaan päinvastoin. Jos hyvyys alkaisi näkyä niin silloinhan ei raamattu olisikaan totta.
No, minä voin ilmoittaa nyt että hyvyys tosiaankin on voitolla eikä kestä kauan ennenkuin koko maailma muuttuu.
sekoittamassa Raamatun ilmoitusta! Jos kokemuksesi eivät ole yhtäpitäviä Raamatun kanssa, heitä menemään! Kiitos Jumalalle, että täälläkin oksistossa on muuan, joka on terveesti perillä asioista! Sinä se et ole!
Sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta Jumalasta. "...":lla on. Kumpaa uskon eniten? Mietipä sitä.
Ai siis, että jos maasto ja kartta eivät vastaa toisiaan, niin silloin seurataan karttaa?
Kyllä olen itse vakavasti sitä mieltä, että yksi gramma kokemusta vastaa kiloa teoriaa ja tonnia pyhiä kirjoja.
Entäpä silloin, jos kokemukseni ei vastaa Raamatun tekstiä, mutta vastaa täysin sen henkeä?
Juurikin rakkaus on sen takana, että ihmiset jakaantuvat kahdelle eri puolelle. Jumala antaa ihmisen valita myös väärin, sillä muutenhan ihminen olisi robotti. Sinä saat valita, kummalle puolelle kuulut - Jeesuksen puolelle vai sille toiselle.
Meille kaikille kyllä löytyy paikka taivaasta, jos otamme Jeesuksen vastaan.
Sinä et tule koskaan valmiimmaksi, vaikka eläisit miljoona kertaa. Ihminen ei koskaan kykene itsessään tulemaan valmiiksi, täydelliseksi. Siksi meillä on Jeesus, joka täytti lain, eli täydellisen elämän.
Sinulla on vain tämä elämä aikaa. Älä jätä ottamatta Jeesusta vastaan! Et menetä mitään, jos otat Jeesuksen vastaan. Päin vastoin saat jotakin todella upeaa, mitä et muualta löydä. Saat lahjaksi Pyhän Hengen hedelmänä esim. rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä jne. Nämä saat ilmaiseksi, ilman omia yrityksiäsi tulla paremmaksi! Eikä tässä ole vielä läheskään kaikki... Tarjolla on myös esim. elävää vettä.
Tätä kommenttiasi en todellakaan ymmärtänyt:
"Ja minä sanoisin,että jos ei kunnioita itseään,ei kunnioita myöskään Jumalaa..."
Jos tarkoitat, että minä en kunnioita itseäni, niin arvioit minut väärin. Itsensä kunnioittaminen on tärkeää Jeesukseen uskovillekin. Jeesuskin kunnioitti itseään.
Onko sinulla vääränlainen kuva vahvuudesta? Muista, että nöyryys ja nöyristely ovat aivan eri asioita. Jeesus oli nöyrä, mutta ei nöyristellyt. On vahvuutta kääntää toinenkin poski, on vahvuutta pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, on vahvuutta olla pilkkaamatta sitä, joka ensiksi aloitti pilkkaamisen jne.
Tärkeä asia, mikä kuvaa mielestäni itsensä kunnioittamista, on Tommy Hellstenin seuraavassa kommentissa: "Jos et halua nähdä jalanjälkiä kasvoillasi, niin miksi makaat lattialla?" Tämä on minunkin mottoni!
Kunnioitan siis itseäni ja myös Jumalaa.
kun meillä kaikilla,ei ainoastaan kiihkouskovaisilla on paikka henkimaailmassa.Eihän edes ole muuta paikkaa mihin menisimme kuin tuo henkimaailma!
Ei ole olemassa helvettiä, vaan vain tämä maanpäällinen elämä ja sen jälkeen lähdemme hetkeksi pois, ja palaamme taas kun sen aika on..:)
Tarkoitin myös,että koska Jumala on meidät luonut,meidän pitää kunnioittaa itseämme,koska eihän Hän voi luoda "kelvotonta" ihmistä..Hänhän loi ihmisen omaksi kuvakseen jne...
Eikä tuo pidä paikkaansa,että olisi vain tämä elämä..Me synnymme aina uudestaan niin kauan, että olemme tarpeeksi valaistuneet...
Me tulemme taas.....
Tunnen suurta hätää teidän inkarnaatio-uskovien puolesta koska te ette ymmärrä että sielunvihollinen on saanut teistä napakan otteen.
Mitä hyötyä meille olisi jälleensyntymisestä kun emme siitä mitään muista!! Miten voi näinollen valaistua!
Ei voi sekoittaa Jumalaa ja Jeesusta ja jälleensyntymisoppia. NE EIVÄT MAHDU SAMAAN KAAVAAN!
Mikään muu usko ei varoita niin paljon epäjumalista ja vääristä opeista, ja -profeetoista kuin kristinusko. Eikö olisi jo aika ottaa varoituksista opiksi?
Lukekaa Jumalan Sanaa Raamattua älkääkä haikailko kaukomaiden pakanauskontojen perään ja sekoitelko itsellenne mieleistä uskontoa, mikään itsekehitetty soppa ei ole totuutta eikä tuo pelastusta!
Kirjoituksesi luettuani en voi kuin ihmetellä miten Jeesukseen uskova voi kieltää Saatanan ja helvetin todellisuuden.
Oletko lukenut Raamatusta vain ne kohdat jotka sinua miellyttää?
Täällä maanpäälläkin joutuu vastuuseen jos tappaa toisen ihmisen, joutuu vankilaan.
Jos et sitten kadu tekoasi, joudut vastaamaan teostasi vielä tomumajastasi lähdön jälkeenkin.
Ilmestyskirja ja evankeliumit mm. ovat tulvillaan tekstiä Perkeleestä ja tulijärvestä. Onko mennyt ohi?
Jos uskot Jeesukseen, olet jo hyvässä suunnassa kohti valoa. Muista kuitenkin että miksi Jeesus meille annettiin? Syntien tähden. Kuolemaan meidän edestämme. Koska teoillamme emme voi pelastua, mutta emme tekemättä jättämisilläkään. Emme voi kehitellä omaa versiotamme kristinuskosta, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa- enkä nyt tarkoita mitään naispappeus-kiistaa, joka ei ole PELASTUSKYSYMYS. Vaan nimenomaan sitä että MIKSI JEESUS OLISI SYNTYNYT TÄNNE JOS EI OLISI MITÄÄN PELASTETTAVAA. JOS EI OLISI PIRUA JA HELVETTIÄ, EMMEHÄN SILLOIN OLISI TARVINNEET SITÄ OLJENKORTTA ETTÄ JEESUS TULI LIHAKSI JA KOKI RISTINKUOLEMAN MEIDÄN VUOKSEMME.
Siunausta sinulle, usko Raamatunsanaa KOKONAISENA, älä irrottele sieltä vain niitä sinulle kivoja asioita.
että minä olen monoteisti. Jos tunnustaisin, että joku paholainen olisi objektiivisena otuksena olemassa, se olisi polyteismiä. Ensimmäinen käsky sanoo, että "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia". En siksi voi uskoa Paholaisiin enkä demoneihin, sillä ensimmäinen käsky kieltää polyteismin.
Olen lukenut Raamatun läpikotaisin, mutta mikä paljon tärkeämpää - olen jo kerran kuollut ja päässyt kurkistamaan sen Ison Esiripun toiselle puolelle, ja TIEDÄN mitä meitä kaikkia odottaa. En siis USKO, vaan TIEDÄN.
Ilmestyskirja on koko UT:n vaikeaselkoisin ja oudoin teksti, ja se on täynnä symboliikkaa. Sen autenttisuudesta on kiistelty koko UT:n kaanonin kokoamisen jälkeen, ja totean edellenkin, ettei symboliikkaa kannata käsittää literaalisesti, kirjaimellisesti.
Totta ihmeessä jokainen joutuu vastuuseen teoistaan ja joutuu kohtaamaan niiden seuraukset. Kosmisessa skaalassa sitä kutsutaan karman laiksi. Mutta erona on, että edes täällä maan päällä ei naurisvarkaita hirtetä. Jos ajallisista rikoksista seuraisi ikuinen rangaistus, Jumala ei tällöin olisi oikeudenmukainen vaan julma ja mielivaltainen - rangaistus, joka on täysin suhteeton itse rikkomukseen, ei ole oikeutta vaan entistä pahempi vääryys.
Vielä kerran: synti ei ole rikos, vaan se on taitamaton teko eli hairahdus (kreikk. 'amartia = hutilaukaus). Meidän tulisi siksin a) pyytää anteeksi syntejämme b) antaa ne anteeksi ja c) oppia antamaan anteeksi niin itsellemme kuin toisillemmekin, ettemme keräisi itsellemme turhan isoa syntivelkaa eli karmaa. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, ja joka ainoa hengenvetommekin kirjoitetaan Elämän Kirjaan, ja sieltä löytyy jokainen hiuskarvammekin. Kaiken sen, mitä emme anna anteeksi, joudumme sovittamaan tai kohtaamaan, eikä ole kovin hyvä idea palata tänne maailmaan takaisin vain sovittamaan edelliskertojen erehdyksiä ja niiden seurauksia - niin vapaaehtoisina kuin saammekin sen tehdä.
Mitä taas teoilla pelastumiseen tulee, niin evankeliumeissa - joka ainoassa kolmessa synoptisessa - sanotaan selkein sanoin, että teoilla pelastuu (Matt 25:41-46, Mark 11:28-34, Luuk 10:26-28). Jeesuksen auktoriteetti on tässä korkeampi kuin Paavalin, jonka mielestä niillä ei voi pelastua. Ja omakohtainen kokemukseni on, että me _olemme jo kaikki_ oletusarvoisesti pelastettuja. Voimme kyllä törttöillä ja järjestää itsemme eroon Jumalasta - kadotus siis on olemassa, noin 4% kaikista kuolemakokemuksista on helvetillisiä (tyyppi III negatiivinen) - mutta sinne joutuminen on poikkeus, ei sääntö (toisin kuin perinteinen kristinusko opettaa). Täytyy siis toheloida tosi pahasti, että järjestää itsensä kadotukseen.
Mutta koska Jumala on luonut meidät itse kunkin, hän tietää keitä me olemme, tuntee meidät läpikotaisin eikä halua kenenkään meistä joutuvan eroon itsestään, siksi Jeesus antoi uhrinsa - niin järkyttävällä, traagisella ja ennenkaikkea mieleenpainuvalla tavalla - että kaikki ne(kin), jotka ovat onnistuneet järjestämään itsensä eroon Jumalasta, saisivat siitä kiintopisteen ja kiinnekohdan, johon takertua ja johon vedota, että pääsee takaisin Jumalan yhteyteen.
Tuonpuoleisessa kaikki ajatuksemme konkretisoituvat ja niistä tulee konkreettisia. Ateistin helvetti on absurdi harmaa tyhjö, jossa on vain pelkkä olemassaolo eikä muuta. Ilkeä ihminen joutuu tilaan, jossa kaikki hänen alitajuntaansa patoutuneet kauhut muuttuvat todeksi. Kuitenkin huutamalla Jumalaa avuksi ja keskittymällä Jumalaan pääsee välittömästi Jumalan yhteyteen. Psalmi 23 on hyvin suosittu tapa (vrt. George Ritchie).
Minulla on varaa irrotella Raamatusta kivat asiat, koska olen KOKENUT sen kaiken, ja TIEDÄN, että kaikki se, mikä Raamatussa on RISTIRIIDASSA SEN KANSSA, että JUMALA ON RAKKAUS, on joko virhetulkintaa, symboliikkaa - tai väärennöstä.
Koko jutun juju on siinä, että me kaikki olemme *VAPAAEHTOISINA* täällä.
Kuulitte aivan oikein. Me olemme kaikki täällä vapaaehtoisina - olemme itse halunneet tulla tänne, olemme itse pyytäneet Jumalalta lupaa "langeta syntiin" eli tulla tänne materiaan - kokemaan hyvän ja pahan sekä erottamaan oikean väärästä, kokemaan kärsimyksen, kivun ja kuoleman ja näin oppimaan.
Koska olemme kaikki omasta halustamme ja vapaaehtoisina täällä ja koska olemme tulleet tänne yhden kerran, voimme tulla uudestaankin, jos haluamme.
Juutalaisuus on tältäosin KAIKKEIN LÄHINNÄ TOTUUTTA - juutalaisuus opettaa nimittäin gilgul haneshamotia eli sielujen kiertokulkua, ja se on kaikkein lähinnä sitä, mitä itse koin. Reinkarnoituminen ei siis ole lainkaan sellaista kuin idän uskonnot opettavat, vaan se on vapaaehtoinen prosessi.
Tulemme tänne oppimaan, kasvamaan ja kehittymään, eikä valaistuminen ole päämäärä vaan keino. Päämäärä on sen tajuaminen, että me kaikki - niin sinä, minä, Hentun Liisa kuin Juorkunan Jussikin - olemme kaikki yhtä ja samaa valtavaa substanssia, kaiken mitä teemme toisillemme, teemme loppupeleissä itsellemme ja että rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat koko maailmankaikkeuden perustuslaki. Tehtävämme on täällä oppia rakastamaan niin itseämme, toisiamme kuin Jumalaakin. Ei rypeä itsesäälissä, vetäytyä maailmasta meditaation ja valaistumisen perään, ei tunkea Raamattua toisten kurkusta alas - vaan ELÄÄ - oppia rakastamaan niin itseämme, toisiamme kuin Jumalaakin ja oppia kohtelemaan muita kuten itseämme haluaisimme kohdeltavan.
Se on koko jutun juju.
Olemme olleet olemassa sieluina jo kauan ennen syntymäämme tänne materiaaliseen maailmaan (itse asiassa "ennen" on harhaanjohtava sana, koska tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa - aika on pelkkä entropian gradientti ja materian ominaisuus, materia luo ajan) ja Jumala on tehnyt meistä jokaisesta juuri sellaisia kuin olemme koska olemme parhaita kaikista juuri siihen tarkoitukseen mikä meillä on. Oppi, jonka mukaan Jumala "luo" uuden sielun hedelmöityksen hetkellä, on siis virheellinen sekä kokemukseni että Raamatun mukaan. Ja koska olemme täällä vapaaehtoisina ja olemme tulleet tänne yhden kerran, voimme tulla toisenkin jos haluamme.
Jumalalla on triljoonittain lapsia, ja vähäisinkin meistä täällä materiassa on suuri tuonpuoleisessa - vain kaikkein rohkeimmat meistä uskaltautuvat tänne materiaan.
tulemme..Ja aina vaan kehitymme lisää...:)
Mitähän tuolla ylhäällä ajatellaankaan, noista teidän ajatuksista?Ei ole kuin yksi Jumala, joten ei voi edes palvoa ketää muuta..:)
Ja sinullekkin vielä,että raamattua pitää osata tulkita oikein...Suurin osa täälläkin lukee sitä ihan väärin..:)
"Ihan oikeasti, sinun mielipiteesi ja näkemyksesi ovat sellaisia, mitä voisi odottaa 8-vuotiaalta lapselta, muttei enää aikuiselta. Tuo yksisilmäinen sokeus, mielikuvituksen ja päättelykyvyn puute ja hyvin alhainen älyllisyys ei anna uskovaisista hyvää kuvaa."
Puutun nyt tähän, koska olen liian lapsellinen kommentoimaan muita asioita... Sinä korostat rakkautta, mutta missä se näkyy? Etkö pelkää huonoa karmaa pilkatessasi minua? Etpä tietenkään, sillä sen voit sitten sovittaa seuraavassa elämässäsi. Eli tässä elämässä ei tarvitse ottaa vastuuta, jos ei kiinnosta. Vastuun ottamista, rakkauden osoittamista ja nöyryyttä voi sitten harjoitella seuraavassa/seuraavissa elämässä/elämissä.
Niin ja Jumalahan jo hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Olet kohdannut hänet ja hän on antanut sinun niin ymmärtää. Miksi siis sinun enää edes pitäisi fundiksellekin osoittaa kunnioitusta jne.? Olet itse sanonut, että pelkkä teoriatieto ei riitä, joten mitenkäs sen käytännön laita nyt olikaan...
Mutta toisaalta on sellainenkin sanonta, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Sanoissani on siis jotakin, joka todella saa sinut ärsyyntymään. Jos olisit aivan varma oikeassa olemisestasi, sinun ei tarvitsisi hermostua. Ajattelen, että naurun takana voi olla itku. Samoin hermostumisen takana voi olla epävarmuus.
Kuitenkin kiitän sinua sinun komentistasi, että näkemykseni ovat 8-vuotiaan tasolla. Se on minulle suuri kunnia ja etuoikeus. Taivas on siis tarkoitettu minun kaltaisilleni. Kannattaisi sinunkin vaan ruveta 8-vuotiaan tasolle!!!
"Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Hän pani kätensä heidän päälleen." Matt. 19:13-15
>>Puutun nyt tähän, koska olen liian lapsellinen kommentoimaan muita asioita... Sinä korostat rakkautta, mutta missä se näkyy?> Etkö pelkää huonoa karmaa pilkatessasi minua?>Niin ja Jumalahan jo hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Olet kohdannut hänet ja hän on antanut sinun niin ymmärtää. Miksi siis sinun enää edes pitäisi fundiksellekin osoittaa kunnioitusta jne.?> Olet itse sanonut, että pelkkä teoriatieto ei riitä, joten mitenkäs sen käytännön laita nyt olikaan...>Mutta toisaalta on sellainenkin sanonta, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Sanoissani on siis jotakin, joka todella saa sinut ärsyyntymään.>Kuitenkin kiitän sinua sinun komentistasi, että näkemykseni ovat 8-vuotiaan tasolla. Se on minulle suuri kunnia ja etuoikeus.
>>että JUMALA ON RAKKAUS
Minustakin Raamatussa on paljon symbolikieltä. Sitä eivät sitten kaikki ymmärrä ihan oikein.
Hei Aritta. Mielestäni olet oikeassa. Kyseessä on koko maapallon kattava värähtelytason nousu (positiivisessa mielessä).
"Uusi maa" syntyy siitä kun tarpeeksi monta ihmistä nostavat värähtelytasoaan ja yhtyvät siihen.
Ne, jotka eivät halua/kykene olemaan mukana tässä muutosprosessissa, yleensä kuolevat. (monasti ihan vapaaehtoisesti)
Tämä kaikki saattaa olla "kirjanoppineille" liikaa...
Mitä enemmän kolahtaa, sitä kovemmin näköjään älähtää.
Kertoisitko vielä, että miten olen aloittanut riitelyn kanssasi? Olen ilmeisesti niin kypsymätön, että en edes sitä tajua. En oikeasti todella tajua. Sinä olet alkanut minua ensin haukkua, jos tarkkoja ollaan. Minulla ei ole ollut mitään tarvetta haukkua sinua. Onko normaali keskusteleminen hyökkäämistä?
Itse asiassa eikö se juuri ole lapsellista, että alkaa heti syyttää toista? Olen sen verran seurannut lasten touhuja, että lapsille on hyvin tyypillistä sanoa: "Tuo sen aloitti", "En se minä ollut" jne. Taidat olla aika narsistinen. Et osaa mennä ollenkaan itseesi vaan syytät heti muita. Tämä on eräille hyvin tyypillistä. Sellaista löytyy jopa psykiatrian piireistä.
Oikeasti sinunlaisia ihmisiä on paljon, koska sodat ja erilaiset ristiriidat jatkuvat maailmassa juuri tuonlaisen ajattelutavan takia, joka sinulla on. Yksi sanoo: "Sinä sen aloitit". Toinen sanoo: "Enpäs kun sinä". Yksi sanoo: Kun sinä teit sitä, niin minä teen tätä. Toinen sanoo: Kun sinä teitä tätä, niin minä teen sitä. Näin jatketaan aina vain edelleen ja edelleen. Kostonkierre ja syyttely jatkuu vain koko ajan. Jos oltaisiin valmiita kääntämään vähän enemmän sitä toista poskea ja antamaan anteeksi, ei sodat kovin pitkälle jatkuisi. Muistahan, että se on aina vahvempi, joka lopettaa riitelyn tms.!
Minä en ole sinulta kaipaamassa rakkautta tai suvaitsevaisuutta. Käytökselläsi kuitenkin osoitat, että sinusta ei löydy sitä sinun mainostamaasi rakkautta. Rakkaus ei sulje ketään ulkopuolelle. Rakkaus ei tuomitse ihmistä vaan saattaa sanoa, että tuossa teit (teko) väärin.
Jeesus todellakin opetti kääntämään toisenkin poskensa. En kyllä silti ole edes odottanut mitään posken kääntämistä, sillä en ole sinua vastaan hyökännyt. Olen sanonut mielipiteitäni ja siteerannut raamattua perustellakseni ajatuksiani. Ei ole ollut tarkoitus lyödä sinua raamatulla päähän. Olet itsekin perustellut ajatuksiasi ja esittänyt linkkejä ajatustesi tueksi.
Sattuipa silmiini tänään eräs artikkelikin viimeisimmästä Apu lehdestä (29.3.2007). Siinä on juttu Yitzhak Sinwanista. Ehkä tiedätkin hänet, sillä hän on Kabbala opettaja. Artikkelin perusteella Sinwanin opetus sisältää mm. tällaisen ajatuksen: "Tarkoitus on käsitellä loukkaantumisen aiheuttamaa reaktiota ja korvata se hallitulla ja rakentavalla käytöksellä. Elämän tarkoitus on päästä eroon vihasta, joka sulkee pois todellisen luonteemme."
Artikkelin perusteella sinulla on vielä paljon opittavaa. Saatat olla älykäs, mutta viisautta sinulta kyllä puuttuu. Jos teoriassa jotakin osaatkin, käytännön taitoja tarvitset vielä paljon.
Kertoisitko vielä tosiaan, miten olen sinun kimppuusi hyökännyt, jotta ymmärtäisin itsekin ja voisin parantaa tapani sekä pyytää tarvittaessa anteeksi? Miten edes netin kautta voi toisen kimppuun hyökätä?
Se, että toistaa papukaijan tavoin jotain johonkin pyhään kirjaan valmiiksi koodattuja tekstejä, ei ole ajattelua. Se on resitointia.
Mutta asiaan. Väität, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mikä kalikka kalahti Jeesukseen niin pahasti, että hänen piti polttaa kääminsä niin saddukeuksiin, fariseuksiin, hellenisoituneisiin juutalaisiin kuin lainopettajiinkin? Oliko kyse todella koiran älähtämisestä - vai yksinkertaisesti siitä, että Jeesus turhautui keskustelukumppaniensa typeryyteen, mielikuvituksettomuuteen, ajatuskyvyttömyyteen ja patavanhoillisuuteen?
Minä voin suoraan sanoa, että olen turhautunut kristittyihin ja heidän typeryyteensä. Kun sanon, että kristittyjä keskimääräisesti leimaa hyvin alhainen älykkyysosamäärä, tarkoitan myös sitä. Se valitettava tosiasia on, että maailman älykkäimmät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta ateisteja - valitettavasti. Ainoa älähdys siis tulee turhautumisesta. Tunnen kristillisen teologian niin hyvin, että kykenen jallittamaan niin luterilaisen, kalvinistin, katolisen, ortodoksin kuin hellarinkin. Tai ihan kenet tahansa krisselin.
Jos minun ajatukseni kiistetään, puolustan niitä. Samoin, jos vapaata tahtoani (kalvinisteille ja luterilaisille tiedoksi: omakohtaisen kokemukseni mukaan Augustinus oli väärässä ja Pelagius oikeassa) loukataan yrittämällä tunkea kristinusko kurkustani alas joko uhkailemalla, maanittelemalla tai kiristyksellä höystettynä, puolustaudun. Ja tässä käytän kaikkea sitä verbaliikkaa, mikä naiselta löytyy.
Jiddishin kielestä löytyy mainio termi, "chutzpah", ääntyy suunnilleen "hutspa". Se tarkoittaa äärimmilleen vietyä kylmää kyynistä tekopyhyyttä - vaikkapa äiti, joka haastaa miehen, joka on pelastanut hänen hukkuvan pikku tyttärensä ja on elvyttänyt tämän suusta-suuhun -menetelmällä, oikeuteen seksuaalisesta ahdistelusta. Chutzpahia on myös ensin hyökätä jonkun toisen tekstien tai ajatusten kimppuun, saada sieltä samalla mitalla takaisin ja sen jälkeen alkaa urputtamaan jotain suvaitsemattomuudesta tai ilkeydestä tai rakkaudettomuudesta. Tiedän täsmälleen mistä puhun, siskoni on hell-und-die -lainen, ja hänestä löytyy chutzpahia pienen kylän tarpeisiin.
Mutta se siitä.
Sanotaan vielä. Raamattuun vetoaminen ilman, että argumenttiä voidaan perustella Raamatun ulkopuolisilla lähteillä, on virhepäätelmä nimeltään argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen. Mikäli sitä aletaan perustelemaan sillä, että "Raamattu on Jumalan pyhää sanaa, koska niin sanotaan Raamatussa!" päädytään kehäpäätelmään (petitio principii). Ei hyvä.
Ja tämä on yksi asia, miksi turhaudun kristittyihin. He eivät osaa käyttää muita argumentteja kuin auktoriteettiin vetoamista sekä kehäpäätelmää. Samoin se, että kristityt pääsääntöisesti eivät piittaa logiikasta tippaakaan, eivät välitä siitä, että heidän omat oppinsa ovat ristiriidassa uskontonsa dogmien kanssa ja että heidän jumalansa on pikkumainen narsistinen vihantäyteinen kosminen diktaattori, joka vihaa omia luotujaan, ja surutta käyttävät väärennettyjä todisteita (kuten tuo ns. Buddhan munkin tapaus) oman uskontonsa pönkittämiseksi.
Ymmärrätkö nyt, miksi turhaudun kristittyjen a) typeryyteen ja b) älylliseen epärehellisyyteen? Kun itse perustelen jonkin asian, pyrin käyttämään joko omakohtaista kokemustani tai sellaista lähdettä, joka on verifioitavissa - myös Raamatun ulkopuolelta. Sitäpaitsi irrallisten raamatunlauseiden heitteleminen irti kontekstistaan ei ole hyvä keskustelutekniikka.
Että silleen.
1) Jumala on Rakkaus. Hänessä ei ole mitään vihaa, syyllistämistä, rankaisevaa tai tylyttävää. Tämä on kristityille pääsääntöisesti hyvin vaikeaa ymmärtää.
2) Totuus on rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Muuta totuutta ei tarvita. Niissä ovat koko laki ja kaikki profeetat.
Luulen että raamatussakin on kirjoitettu näistä asioista mutta symbolikielellä jonka sitten ihmiset ottavat ihan kirjaimellisesti.
Kiitos että opin lisää joka kerta kun luen kirjoituksiasi. :-) Kirjoitat aika suoraa tekstiä. Ihan olen kateellinen kun itse olen aina yrittänyt olla niin kiltti ettei kukaan vain loukkaantuisi teksteistäni mutta se on vain johtanut siihen että muut ovat ajaneet ylitseni maajyrällä. Olen nyt oppinut pitämään enemmän puoliani. Onhan meilläkin oikeus mielipiteisiimme. :-)
>>Muuta totuutta ei tarvita
ja luulen myös että raamattu on niin ovela kirja että ns.uskislaiset/nuoret sielut saavat siitä jokinlaisen heräämisen lukemalla sitä niinkuin he nyt sitä lukevat eli sanasta sanaan totena -eikä kuten "me" symboolisena koodikielenä. Raamattu on hyvä kirja -se avautuu ihmisen henkisentason mukaan mikä on sen takoituskin ja he jotka ovat henkisenkoulun ala-asteella tarvitsevat tätä voimakasta lahko-uskovaisuutta ja kieltoja.
Me olemme sen jo käyneet ja katseemme on jo uuden oppimisessa ja janoamme lisää tietoa -ainakin minä ja voi että kun se on hauskaa.
Henkisellä tiellä on ihanaa kun ei koskaan voi tietää mistä tietoa ammenetaan , täältä netistä, bussissa joku tuntematon keskustelee asioista jotka ovat askarruttaneet mieltäsi ja saat ahaa-elämyksen tai käteesi osuu kirja ja päätät ostaa sen luet ja huomaat "tätä juuri tarvitsin".
JEES!IHANAA- näin universumi toimii ME SAAMME KAIKEN MITÄ HALUAMME joten miettikää mitä todella haluatte!
Kaunista kevättä :-)
Otan tähän suoran lainauksen Mestari Enokin tervehdyksestä 11.06.2006.
"Kaikki on alkanut yksilöiden kautta, siis ihmisten toimista ja halusta ja omavalinnasta. Ne heijastuvat planeetan tietokenttään ja kohottavat energioita. Planeetta puhdistuu ja kevenee, jolloin se voi nousta seuraavaan värähtelytaajuuteen.
Planeetta ottaa oman kvanttihyppynsä ja siirtyy kokonaan uuteen aikakiertoon. Samalla se antaa alkusysäyksen suurempaan muutokseen koko kosmoksessa. Muutos laajenee yhä uusiin maailmoihin. Tämä kaikki on universumin kasvamiseen ja laajenemiseen kuuluva tapahtuma.
Tuntuu huikealta olla mukana niin suuressa tapahtumassa. Planeetta on odottanut ihmisiä pitkiä aikoja, mutta nyt ei enää ole siihen aikaa, jos planeetta haluaa olla mukana tässä kohotuksessa. Seuraavaa tilaisuutta ei tule, vaan planeetta "katoaa"."
Muutos on koko kosmosta koskeva ja se laitettiin alulle Maaplaneetalla. Lukijat, joko yhtään alatte ymmärtämään omaa suuruuttanne?
Olisi kamalaa jos joutuisi jäämään yhden kirjan tasolle eikä saisi jatkaa etsimistä. Minäkin olen utelias ja haluan tietää lisää koko ajan.
Hyvin sanottu tuo:
"Raamattu on hyvä kirja -se avautuu ihmisen henkisentason mukaan mikä on sen tarkoituskin...".
Elämme tosiaan ihmeellisiä aikoja. Muokkaamme pitkälti oman "taivaamme" tai "helvettimme" sen mukaan, miten suuntaamme ajatuksemme. (ja tekomme)
Jännittävää synkroniaa on jatkuvasti havaittavissa "ilmassa"...kuten sanoit. Saatat esittää hiljaisen kysymyksen mielessäsi aamubussissa ja saat siihen vastauksen vaikkapa illalla nakkikioskin jonossa täysin tuntemattomalta henkilöltä...äsh - tätä on vaikeaa selittää, mutta ne joille tätä tapahtuu, tietävät mistä puhun.;)
Rupesin vielä kirjoittamaan sinulle, vaikka viestistäsi onkin jo aikaa...
Rakastava voi turhautua, mutta rakastava ei halveksu tai hauku toista ihmistä, ketään. Jeesus käytti kovia sanoja fariseuksista, mutta ei kohdistanut niitä mielestäni kenellekään yksilölle suoraa. Vertaat itsesi turhautumista Jeesuksen turhautumiseen, mutta etköhän mene tässä vähän liian pitkälle? Itsensä vertaaminen Jeesukseen vain on aika rohkeaa...
Jos olet kohdannut Jumalan, joka on rakkaus, et voi olla rakastamatta. Sillä Jumala on täydellinen rakkaus. Kun katselemme häntä, muutumme saman kuvan kaltaisiksi (2. Kor. 3:18). Joten miten olikaan se sinun siskosi ja muiden uskovien rakastaminen? "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt. 22:39) Joko et noudata tätä tärkeimpänä opettamaasi käskyä tai sitten et rakasta itseäsi. Miten on asian laita?
Niin ja kukahan se lähimmäinen oikein on? Raamatun mukaan vihamieskin on lähimmäinen. Eihän ystävän rakastamisessa ole mitään erikoista vaan juuri vihamiehen rakastamisessa.
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?" Matt. 5:43-47
Juuri rakkaus on se, joka määrittelee meidät Jeesuksen opetuslapsiksi. Siitä ihmiset tunnistavat Jumalan lapset, koska he rakastavat toisiaan.
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:35 VKR
Tuon edellisen tekstin mukaan me kaksi emme voi molemmat olla saman Jumalan lapsia, koska meillä ei ole keskinäistä rakkautta. kysymys kuuluukin, että kumpi on oikean Jumalan lapsi vai onko kumpikaan?
Emme ihmisinä ole täydellisiä, rakastamisessakaan, vaan teemme syntiä. Armollinen Jumala kuitenkin antaa syntimme anteeksi, kun niitä häneltä pyydämme anteeksi.
Kerroit, että synti tarkoittaa hutilaukausta/ampua ohi. Tarkennan hieman. Ohi ampuminenhan on vahinko, ei siis tahallinen teko. Kuitenkin esim. toisen ihmisen haukkuminen on tahallista.
"Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne." Jes. 59:1,2a
Synti erottaa aina Jumalasta. Jumala ei hyväksy rikkomuksia. Jeesus on kuitenkin elänyt täydellisen elämän ja Jumala katsookin ihmiseen aina Jeesuksen läpi/Jeesuksen tekemän työn läpi. Jumala siis armahtaa ihmisen Jeesuksen takia. Jos ajattelet Jumalalle riittävän pelkän pyrkimyksen hyvään, olet väärässä. Vain jos turvaat Jeesuksen tekoon puolestasi ja pyrit hyvään, sinä kelpaat Jumalalle.
Tulee mieleeni se, että jos et rakasta, et tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Mietippä nyt ihan tosissaan, oliko kohtaamasi hahmo todella rakkaus? Rakkaudella ja itsekkyydellä on valtava ero. Oletko siis vain kumiseva vaski ja helisevä symbaali? Jos tämä hahmo, jonka kohtasit, pystyy opettamaan sinulle, miten rakastetaan vihamiestäsi, niin silloin olet oikealla tiellä. Muuten harkitse tarkasti, mihin olet menossa!!!
Olen tässä ajatellut jonkin verran sinun turhautuneisuuttasi ja ärtyneisyyttäsi uskovaisia ihmisiä kohtaan ja siitä, että ihmiset kirjoittavat raamatun paikkoja sinulle. Uskon sen olevan synnintunto/omatunto, joka sinussa nousee, kun luet esim. raamatun paikkoja. Sinä et meinaa kestää kuulla niitä. Et halua kokea itsessäsi synnintuntoa ja siksi vastustat sitä "kaikella verbaliikalla", älähtämällä. Ethän sinä usko syntiin! Sinä hermostut, koska raamattu ja sitä kautta Pyhä Henki alkaa kertoa sinulle, mitä on synti, vanhurskaus ja tuomio (Joh. 16:8).
"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa." 2. Tim. 3:16
Tiedätkö, synnintunto on tosi hyvä asia. Sen jälkeen voi nöyrtyä ja katuja omia tekojaan sekä pyytää anteeksi. Ylpeälle nöyrtyminen vain on todella hankalaa. Ylpeys on mm. halua olla Jumalan vertainen, joka on siis syntiä.
Itse pidät omaa kuolemanrajakokemustasi täysin uskottavana. Todistelet, että kokemuksesi on erittäin pätevä todiste siitä, että asiat ovat juuri niin kuin koit. Minä olen kuitenkin vahvasti kokenut sen, että raamattu on Jumalan sanaa. Se on minulle totta (vaikka raamatusta voidaankin löytää monenenlaisia tulkintoja). Miksi siis oma kokemukseni tästä asiasta ei ole pätevä?
Minulla on myös joitakin voimakkaita hengellisiä kokemuksia, mutta tuskin ne sinulle mitään todistaisivat. Onhan näillä sivuilla ollut uskovaisten vakuuttaviakin kokemuksia, mutta sinä näytät uskovan, mihin itse haluat.
Olen saanut kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että pidät kabbalismia kuin se olisi perinteistä juutalaisuutta. Epäilen tätä vahvasti! New Age ja juutalaisuus eivät kuulu toisiinsa. Kabbalismi on käsittääkseni pakanuutta juutalaisten keskuudessa. Oletko keskustellut perinteisten juutalaisten kanssa siitä, miten he suhtautuvat kabbalismiin? Esim. näillä sivuilla?
En ole sinua muuten uhkaillut tai kiristänyt? Olen kertonut sinulle mielipiteeni asioista. Ja se käsittääkseni on sallittua näillä sivuilla. Ehkä voisit valottaa minulle, miten olen sinua uhkaillut tai kiristänyt? Niin ja miten ihmeessä olen hyökännyt ajatustesi kimppuun? Onko sinulla niin heikko oman arvon tunne, ettet siedä toisin ajattelevia? Itse kuitenkin taidat olla ollut hyökkäävämpi osapuoli...
Sitten vielä tuosta älykkyysosamäärästä. Kylläpä jaksat siitä jauhaa... Korkeampi älykkyysosamäärä ei tarkoita menestystä elämässä tai ihmissuhteiden onnistumista tms. Korkeasta älykkyysosamäärästä ei ole mitään hyötyä, jos ihmisellä ei ole onnellisuutta ja rauhaa yms. Lueppa kirja Tunneäly, jonka on kirjoittanut Daniel Goleman. Siinä on asiasta lisää tietoa. Ole huoleti, kirja ei ole hengellinen...
"kylmää kyynistä tekopyhyyttä" Kuvaat minua ja siskoasi näillä sanoilla. Eikö tekopyhyys ollut sitä, ettei itse elä opettamallaan tavalla? Voisitko siis valaista minulle, miten en elä opettamallani tavalla?
Sanakirja kertoo sanan kyyninen tarkoittavan pilkallista, välinpitämätöntä, kylmää ja julkeaa. Kertoisitko, millä perusteella olen jotakin edellä mainituista termeistä? Mietihän silti ensin itseäsi ennen kuin alat syyllistää muita.
Täytyy sanoa, että olet tehnyt minusta virhearvion(kylmä, kyyninen, tekopyhä), mutta minun oman arvon tuntoni kestää sen. Minun ei tarvitse alkaa miellyttämään muita ihmisiä saadakseni hyväksyntää. Sinun ei tarvitse pitää minusta. Tavallaan se on hyvä, että ilmaiset sen, sillä toiselle ihmiselle peilinä toimiminen on tärkeää, jotta ihminen näkee millainen on. Silti vääränlaista peilaamistakin on. Vahva ihminen erottaa oikean peilikuvansa vääristyneestä. Kiitos kuitenkin sinulle minun peilaamisestani!
Toistanko todella papukaijan tavoin pyhää kirjaa, siis resitoin sitä? Oletkohan lukenut kirjoituksiani ajatuksella? En minä kyllä umpimähkään lainaile raamattua vaan ajattelen todella, miten sitä käytän missäkin tilanteissa. Vai näyttivätkö tähän kirjoitukseeni ottamani kohdat peukaloteksteiltä?
Lopuksi haluan sanoa sinulle ystävyydellä, että
toivon todella sinun saavan rauhan sydämeesi ja toivon sinun myös oppivan rakastamaan.
Toivon, että sinun ei tarvitsisi koskaan mennä itkien nukkumaan ja toivoa pääseväsi pois tästä elämästä. Tämä elämä on elämistä varten eikä kuolemista varten. Jumalalla on sinulle tehtävä tässä elämässä.
Jumala toivoo sinun elävän läheisessä yhteydessä hänen kanssaan, että voit tietää hänen hyvän tahtonsa ja suunnitelmansa sinun osallesi. Hän haluaa näyttää sinulle aina tien, jota sinun on hyvä kulkea. Hän ei halua, että eksyt ja olet pimeässä, sillä hän on valo, todellinen valo.
Erityisesti Jumala haluaa täyttää sinua Hengellään (Henki kirkastaa aina Jeesusta), sillä se on elävää vettä, jota juomalla sinun ei tule jano. Jumala haluaa täyttää kaikki sinun tarpeesi. Hän ruokkii taivaan linnutkin ja antaa kauneuden kedon kukille. Muista aina, sinä olet Jumalalle hyvin arvokas, rakas!
Olet nyt opettamassa abiturientille yhteenlaskua.
Sinä yrität tunkea jotain sellaista, minkä minä koen hyvin triviaaliksi, alkeelliseksi ja alakoulumaiseksi, väkisin kurkustani alas vasten tahtoani vaikka sanon että olen jo kurkistanut viimeisen verhon taakse ja tiedän totuuden. Eli koska tiedän, en tarvitse enää uskoa.
[Täsmälleen kuten Siddharta Gotama Buddha olisi sanonut siitä veneestä.]
Olen ilmaissut sen sinulle ensin hienovaraisesti, sen jälkeen suoraan ja nyt hyvin rumasti. Ymmärtänet varmaan, että abiturientti (joka matikan ylppäreissä valmistautuu integraaleihin, differentiaaliyhtälöihin, matriiseihin ja todennäköisyyslaskentaan) varmasti turhautuu, jos joku yrittää tulla opettamaan hänelle alakoulumatematiikkaa.
Jeesus nimitti ihmisiä "kyykäärmeen sikiöiksi" ja ties miksi. Yleensä hän oli hyvin tarkka kompetenssistaan, mutta kyllä hänkin osasi polttaa kääminsä.
Olen todennut, että kristityillä näin yleisesti on hyvin alhainen älykkyysosamäärä - joskaan ei yhtä alhainen kuin vaikkapa muslimeilla - ja ainoat argumentit, joita he käyttävät, ovat auktoriteettiin vetoaminen sekä kehäpäätelmä. (Muslimien ainoa argumentti on tu quoque eli toisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin vetoaminen). Se on käynyt hyvin selväksi näissä keskusteluissa. Buddhalaisilla puolestaan tyypillisin argumentti on argumentum ad eloquantiam eli sanahelinä.
On totta, etten voi olla rakastamatta, mutta valitettavasti minulla on sen naaraspuolisen alastoman apinan, Homo sapiensin, täysi tunnemaailma, ja siihen kuuluvat rakkauden ohella myös sellaiset tunteet kuten turhautuminen, suuttuminen ja raivostuminen. Jos joku ärsyttää minua tietentahtoen, ärsyynnyn. Muistanet, että metsä vastaa kuten sinne huudetaan.
Se ei ole rakkautta, että tungetaan väenväkisin tuubaa kurkusta alas silloin, kun toinen on sanonut "ei kiinnosta". Myöskään ärsyttäminen ja riidanhaastaminen ei sinun osaltasi ole rakkautta. Eikä tyhjänpäiväinen kontekstistaan irrotettujen raamatunlauseiden heittely.
Mutta asiaan:
>>Juuri rakkaus on se, joka määrittelee meidät Jeesuksen opetuslapsiksi. Siitä ihmiset tunnistavat Jumalan lapset, koska he rakastavat toisiaan.
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:35 VKR
Tuon edellisen tekstin mukaan me kaksi emme voi molemmat olla saman Jumalan lapsia, koska meillä ei ole keskinäistä rakkautta> kysymys kuuluukin, että kumpi on oikean Jumalan lapsi vai onko kumpikaan?>Emme ihmisinä ole täydellisiä, rakastamisessakaan, vaan teemme syntiä. Armollinen Jumala kuitenkin antaa syntimme anteeksi, kun niitä häneltä pyydämme anteeksi.>Kerroit, että synti tarkoittaa hutilaukausta/ampua ohi. Tarkennan hieman. Ohi ampuminenhan on vahinko, ei siis tahallinen teko. Kuitenkin esim. toisen ihmisen haukkuminen on tahallista.
Tärkein juttu:
"Itse pidät omaa kuolemanrajakokemustasi täysin uskottavana. Todistelet, että kokemuksesi on erittäin pätevä todiste siitä, että asiat ovat juuri niin kuin koit. Minä olen kuitenkin vahvasti kokenut sen, että raamattu on Jumalan sanaa. Se on minulle totta (vaikka raamatusta voidaankin löytää monenenlaisia tulkintoja). Miksi siis oma kokemukseni tästä asiasta ei ole pätevä?"
Näinhän se on. Meidän ymmärrys kasvaa kokemuksen myötä. Meidän kokemuksemme on aitoja ja uskomme että ne ovat oikeita ja tosia. Henkisen kasvun ja ymmärryksemme lisääntymisen myötä opimme ymmärtämään että me emme oikeastaan tiedä mitään varmasti. Kokemuksemme on subjektiivinen, heijastaen omaa ajatusmaailmaa ottaen huomioon ymmärryksemme ja mitä se on valmis käsittelemään.
Tätytyisi muistaa myös että asiat todellakin ovat jotenkin, ne eivät siis ole tuuliajolla. Ei ole kahta totuutta samaan aikaan.
mikään itsekehitetty soppa. eikös se ihminen ole raamatun kirjoittanut ja vielä unien ja näkyjen mukaan,ei tänä päivänä uskota ihmisiä jotka kokevat tai näkevät jotain yliluonnollista. miksi pitäisi raamatun sanaa uskoa siis jonkun äijän joka näki unia ja näkyjä.
Se mikä saa aikaan elämän, on ja pysyy. Olet sen ilmenemismuoto. Muodot näyttävät syntyvän ja kuolevan, eikä niihin kannata takertua. Miksi kantaa huolta kuolemasta? Eikö syntyminen ole isompi onnettomuus?
olet täällä vapaaehtoisena.
Syntymä on onnettomuus vain, jos tulet katumapäälle.
Muodot toki syntyvät ja kuolevat, mutta niin kauan kun ne ovat, kannattaa käyttää aika hyödykseen ja kasvaa rakkaudessa.
Kuolemasta ei tietenkään kannata kantaa huolta - se tulee kyllä ajallaan - mutta on tyhmää odotella yli-innokkaasti sen tuloa tai - Luoja paratkoon - jouduttaa sitä.
Se mikä saa aikaan elämän, on ja pysyy. Olet sen ilmenemismuoto. Muodot näyttävät syntyvän ja kuolevan, eikä niihin kannata takertua. Miksi kantaa huolta kuolemasta? Eikö syntyminen ole isompi onnettomuus?
jos kerran syntymä on onnettomuus, niin omien sanojesi mukaisesti ole loogisinta abortoida joka ainoa sikiö, etteivät koskaan syntyisi ja näin he säästyvätt kurjuudelta ja kärsimykseltä?
..osoittautuu todeksi ,se on luonnonkierto.Sitä ei moni pysty myöntämään itselleen,siinä se ongelma.Elämää ei ole kuoleman jälkeen, toiveajattelua.Katoavaista,luonnollista.
parannukseen. Suosittelisin tv 7:sta joka näkyy hyvin netissäkin 24 tuntia vuorokaudessa.
http://tv7.maxinetti.fi/index.php
radio Deistä http://www.radiodei.fi/index.php?sid=115 ja
tuossa järjestyksessä: Rukoillaas, että pääset alkuun uskon asioissa.
Isä Jumala minua pelottaa epätietoisuus tuonpuoleisesta. Anna minun syntini anteeksi ja ota armoihisi. Tätä pyydän Pyhän Poikasi Jeesuksen nimessä. Jeesus tule minun sisimpääni asumaan ja poista minusta tämä pelko kokonaan. Kiitos Jeesus että saan panna uskallukseni sinuun juuri niin kuin :
(Heb 2:13-15) ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"
Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
Äläkä kuuntele käärmeitä ja meedio kristittyjä.
ja henkiparantajat ovat saaneet Jumalalta selvännäön lahjan,jotta voisivat auttaa meitä tarvittaessa..
(Act 16:16) Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.
(Act 16:17-18) Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".
Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.
(Act 16:16-18) Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.
Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".
Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.
on suomeksi Apostolien teot (Apt).
Väärin meni. Selvännäkijät ja henkiparantajat ovat saaneet lahjansa pahoilta hengiltä eli demoneilta, joiden pääpomo on itse Paholainen. Näillä hengillä on erilaisia kykyjä. Selvännäkijällä ja henkiparantajalla on itsellään sisällään demoni, joka antaa henkilölle nämä kyvyt.
Jumalalla on kyllä annettavana lahjoja, mutta ne ovat aivan toisenlaisia. Raamatussa puhutaan Pyhän Hengen lahjoista. Armolahjoista kerrotaan, että niitä on hyvä anoa (pyrkiä pääsemään osalliseksi), mutta Henki jakaa niitä kuitenkin, kuten tahtoo. Armolahjoja on esim. parantamisen lahja, profetoimisen lahja, kielillä puhumisen lahja, uskon voima, kyky tehdä ihmeitä, tiedon sanat, viisauden sanat.
Olet siis sekoittanut asiat. Enkä kyllä yhtään sitä ihmettele. Tällainen tämä maailma valitettavasti on. Auttaisiko yhtään, jos lukisit kirjan Gurun kuolema, jonka on kirjoittanut Maharaj R. R. & Dave Hunt? Tämän kirjan luettuaan Anne Pohtamokin ymmärsi, että hänen antamansa energia-hoidot ovat väärästä lähteestä, siis Paholaisesta. Kirjan luettuaan Pohtamokin siis lopetti hoitojen antamisen.
Toivon, että tämä selkeytti sinua!!! :)
Kyllä Jumala antaa parantajalahjoja. "Hedelmistään puut tunnetaan", sanoi Jeesus aikoinaan. Tämäkin on eräs hyvä esimerkkilause missä vaaditaan sisäistä ymmärrystä jonka mukaan raamattua voidaan tulkita.
Gurun kuolema on jo lähdökohdiltaan väärä. Kirjoittaja lähtee siitä että jokainen raamatun lause on Jumalan sanaa ja että kristinuskon tulkinta on oikea tulkinta ja vertaa niitä sitten Itämaiseen filosofiseen näkemykseen. On selvää että tällainen näkökulma ei voi johtaa muuhun kuin väärään johtopäätökseen ja "ei totuuteen".
Isä Jumalan mielen mukaisesti kirjoitettu kirja. Ajatella Pohtamokin löyti elämäntien lukiessaan tuota kirjaa. Kiitos Jumalalle Jeesuksen armahtavasta laupeudesta. Ihana Jeesus !
(1Jo 1:1-10) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
http://www.tiffanysnow.com/page18.html
Kyseessä on amerikkalainen Tiffany Snow, johon iski ukkossateella salama, ja hänen sydämensä pysähtyi. Hän koki kuolemakokemuksen, ja hänet saatiin elvytettyä. Tuon kokemuksen jälkeen hän sai parantajan lahjan. Kyseinen sivu kertoo Snown kuolemakokemuksesta ja kuinka hänestä tuli parantaja. Sivu on englanniksi, mutta hyvin kiinnostavaa ja mielenkiintoista tekstiä.
Ja kyllä, Snow on kristitty ja hyvin hengellinen ihminen.
Kysmys on siitä mitä kuoleman jälkeen eikä siitä mitä raamatussa on kirjoitettu.
jos ei kaikki kuolemankokemuksen kokeneet saavan jonkinlaisen lahjan. Oletko sinä saanut?
tai kirjoitettu. :-)
Tuo, mitä sanot, pitää paikkansa. Sen jälkeen kun onnistuin polttamaan muutaman sulakkeen, olen oppinut maadoittamaan itseni. Eli minusta on tullut hyvin sähköinen.
Se, mitä minulle tapahtui, oli että minua pitkään vaivannut allergia palasi. Samoin koin, että koko maailmankaikkeus avartui minulle, ja opin myös etteivät luonnontieteet ole millään tavoin ristiriidassa teologian kanssa. En saanut mitään samankaltaista armolahjaa kuin Tiffany Snow, mutta toivon että olen kyennyt näillä palstoilla kertomaan siitä, mikä meitä kaikkia odottaa ja mikä on kaiken takana - ja että sen enempää ahdasmielinen uskonnollinen fanatismi kuin kaiken kiistävä materialistinen ateismikaan - ei ole perimmäinen totuus. Ainakin ymmärtämykseni on kasvanut valtavasti, ja vaikkei minusta tullut uskonnollista, niin hengellinen varmasti! Olen mm. lopettanut kellon käyttämisen ja kiinnitän paljon vähemmän huomiota materiaalisiin seikkoihin kuin ennen.
Armolahjat (tai ainakin osa niistä) on lueteltu UT:ssa - ne ovat evankeliumin julistaminen, opettaminen, paimenen armolahja, profetoiminen, henkien erottaminen, henkien karkottaminen, ilmestyksen armolahja, kielillä puhuminen, kielten selittäminen, terveeksi tekeminen, tiedon sanat, uskon armolahja, viisauden sanat, voimalliset teot, antaminen, avustaminen, johtaminen, laulun armolahja, laupeuden harjoittaminen, palveleminen, rohkaiseminen ja seurakunnan hallitseminen.
Mutta varmaa on, että minun tehtäväni täällä maailmassa ei vielä ollut päättynyt, sillä "aikani ei vielä ollut tullut". Jumala on todellakin säätänyt ennakolta meille kaikille tietyn aikaikkunan, jonka olemme täällä ja jonka sitten umpeutuessa saamme kutsun takaisin kotiin. Hän tosiaankin tietää päiviemme luvun täällä!
Eipä siihen sitten paljon lisäämistä. :-)
Tuon laulamisen armolahjan minäkin haluaisin. Olisi aika mukavaa laulaa kuin Sarah Brightman. :-) Se ääni on kyllä taivaasta kotoisin.
piti sanomani, että "minua pitkään vaivannut allergia parani".
kyllä väärin!!Minäkin olen saanut kirjeitse apua tunnetulta selvännäkijältä..Ilman häntä eläisin vieläkin isälleni täysin vihastuneena.Kirje sai minussa aikaan valtavan "herätyksen",ja tajusin paljon enemmän ajatella asioita monelta eri kantilta!..Ilman häntä elisin muutenkin paljon huonompaa elämää..Kiitos vain tälle ihmiselle.Nyt olen onnellinen,niin ja isänkin on..:)
Jumalan lahja ovat nämä ihmiset meille..
Vähän ihmettelin mutta kun muutenkin vain nyökyttelin päätäni niin se vilahti siinä ohitse.
Anteeksi antaminen on hyvä asia. Minäkin elin joskus vihaisena ja katkeroituneena, mutta Jeesukselle kiitos, opin antamaan anteeksi. Se on ollut yksi upeimmista ja vapauttavimmista asioista elämässä.
Silti olen sitä mieltä, että etsit vastauksia väärästä lähteestä. Jos selvännäkijöiden yms. touhut olisivat täysin pahoja, ei heitä kukaan haluaisi seurata. Sekoitetaan vähän oikeaa ja väärää, niin kyllä monen mielestä hyvä soppa syntyy. Jeesus voi antaa sinulle kaiken sen, mitä kaipaat.
Kuolema on se keskeinen uni, josta kaikki harhat ovat lähtöisin. Eikö olekin hulluutta kuvitella elämän olevan syntymistä, vanhenemista, elinvoiman menettämistä ja lopussa kuolemista? Ainoa järkkymätön ja muuttumaton uskomus maailmassa on se, että kaikki siinä on syntynyt vain kuollakseen. Sitä pidetään "luonnon kiertokulkuna", jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi, vaan joka on hyväksyttävä elämän "luonnollisena" lakina. Sitä, missä on toistuvia jaksoja, mikä on muuttuvaa ja epävarmaa, mikä on epäluotettavaa ja epävakaata, mikä voimistuu ja heikkenee kulkiessaan tietyllä tavalla tiettyä rataansa - kaikkea sitä pidetään Jumalan tahtona. Eikä kukaan kysy voisiko hyvntahtoinen Luoja tahota sellaista.
Jos maailmankaikkaikkeus - sellaisna kuin Jumala sen loi - hvaitaan edellä selostetulla tavalla, olisi mahdotonta pitää Jumalaa rakastavana. Sillä sitä, joka päättää että kaikki katoaa, päätyy tomuksi, pettymyksiksi ja epätoivoksi, voi vain pelätä. Hänen käsissään on sinun vähäinen elämäsi vain langan varassa, ja Hän on valmis katkaisemaan tuon langan katumatta tai siitä välittämättä ehkä jo tänään, huomenna tai viikon päästä! Ja vaikka Hän vielä lykkäisikin sitä vuosilla, loppu on kuitenkin varma. Kuolema on muuttunut elämän vertauskuvaksi. Jumalan maailma on silloin taistelutanner, jolla ristiriidat hallitsevat ja vastakohdat käyvät loputonta sotaansa. Missä kuolema on, siellä rauha on mahdottomuus.
Kuolema on siis Jumalan pelon vertauskuva. Tässä vertauskuvassa Hänen Rakkautensa on pyyhitty pois tietoisuudesta niin kuin kilpi, joka kohotetaan auringon eteen.
Jos kuolema on todellista minkään suhteen, elämää ei ole. Kuolema kieltää elämän. Mutta jos todellisuus on elämässä, kuolema kielletään. Tämän asian suhteen eivät mitkään kompromissit ole mahdollisisa. JUMALA ON JOKO PELON JUMALA TAI RAKKAUDEN JUMALA! Jumala ei tehnyt kuolemaa, sillä hän ei tehnyt pelkoa. Molemmat ovat yhtä merkityksettömiä Hänelle.
Kuoleman "todellisuus" on juurtunut lujasti uskomukseen, jonka mukaan Jumalan Poika (ihminen) on keho . Jos Jumala olisi luonut kehot, kuolema olisi todellakin todellinen. Mutta silloin Jumala ei olisi rakastava. Missään muussa kohdassa todellista maailmaa ja harjojen maailmaa koskevan havainnoinnin vastakohtaisuus ei olekaan selkeämmin näkyvissä. Kuolema olisi todellakin Jumalan kuolema, jos Hän olisi Rakkaus. Silloin hänen omien luotujensa olisi pelättävä Häntä. Hän ei olisi "Isä", vaan tuhoaja. Hän ei olisi Luoja, vaan kostaja. Kauhistuttavia Hännen Ajatuksensa ja pelottava Hänen kuvansa. Hänen luotuihinsa katsominen merkitsisi kuolemaa.
MIKÄ VOISI SAADA ALKUNSA KUOLEMASSA JA SILTI OLLA ELÄMÄÄ? Ja toisaalta: MIKÄ VOISI SYNTYÄ JUMALASTA JA PYSYTÄ KUOLEMAAN?
Mikä on kuoleman loppu? Ei mikään muu kuin tämä: se on tajuamista, että Jumalan Poika on syytön nyt ja ikuisesti. Ei sen enempää. Mutta älä anna itsesi unohtaa ettei se ole vähempääkään.
Totuus ei horju eikä huoju eikä vajoa kuolemaan tai liukene olemattomiin.
>>Sitä, missä on toistuvia jaksoja, mikä on muuttuvaa ja epävarmaa, mikä on epäluotettavaa ja epävakaata, mikä voimistuu ja heikkenee kulkiessaan tietyllä tavalla tiettyä rataansa - kaikkea sitä pidetään Jumalan tahtona. Eikä kukaan kysy voisiko hyvntahtoinen Luoja tahota sellaista.>Jos maailmankaikkaikkeus - sellaisna kuin Jumala sen loi - hvaitaan edellä selostetulla tavalla, olisi mahdotonta pitää Jumalaa rakastavana. Sillä sitä, joka päättää että kaikki katoaa, päätyy tomuksi, pettymyksiksi ja epätoivoksi, voi vain pelätä.> Hänen käsissään on sinun vähäinen elämäsi vain langan varassa, ja Hän on valmis katkaisemaan tuon langan katumatta tai siitä välittämättä ehkä jo tänään, huomenna tai viikon päästä!>Ja vaikka Hän vielä lykkäisikin sitä vuosilla, loppu on kuitenkin varma.>Jos kuolema on todellista minkään suhteen, elämää ei ole. Kuolema kieltää elämän. Mutta jos todellisuus on elämässä, kuolema kielletään. Tämän asian suhteen eivät mitkään kompromissit ole mahdollisisa. JUMALA ON JOKO PELON JUMALA TAI RAKKAUDEN JUMALA! >Mikä on kuoleman loppu? Ei mikään muu kuin tämä: se on tajuamista, että Jumalan Poika on syytön nyt ja ikuisesti. Ei sen enempää. Mutta älä anna itsesi unohtaa ettei se ole vähempääkään.
Juuri niin. Keho ei ole itsessään mitään. Se on vain kasa tuhkaa. Keho ei ole itsessään rakastunut, sairas, terve, onnellinen, vihainen, hyökkäävä, kärsivä, syntinen, syyllistynyt, epätoivoinen... keho ei ole yhtään mitään, Keho on meille kommunikointiväline niin kuin Pyhä Henki on Jumalan ja ihmisen Todellisen Itsen välinen kommunikoinnin Yhdyshenki. Siksipä keho ei itsessään ole elämä eikä sen loppu ole kuolema. Olemassa olevien kemiallisten lakien mukaan keho lopettaa toimintansa tietyistä syistä. Mieli kommunikoi kehon välityksellä. Sinun mielessä sijaitsevat sinun itsesi tekemät luomukset ja Jumalan luoma Itsesi. Kumpaa pidät todellisempana? Sitäkö, että sinä ole itse luonut itsesi, vai sitä, että Jumala on luonut sinut? Toisen valitset itseksesi. Toinen on totta ja toinen on valhetta. Tahtosi on sinun, eikä edes Jumala vastusta tahoasi. Sitä mitä olet sitä projisoit.
Kirjoituksestasi päätellen olet itsesi suhteen oikealla tiellä.
Miksi sitten monet kristityt ovat tehneet Rakkauden Jumalasta pelon jumalan?
Se lähtee suoraan Raamatun väärästä tulkinnasta. Kristinusko näkee, ettei Sovitusta voi tehdä ilman uhria. Ilmaisu " ja niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä". Eihän Jumala rakastanut maailmaa, vaan Omaa Ainokaista Poikaansa. Sitä Hän Rakastaa. Siksi ilmaisu pitää korjata Totuuden muotoon: "ja niin Jumala Rakastaa Omaa Ainokaista Poikaansa, ettei yksikään, joka Häneen (Itseensä) uskoo hukkuisi, vaan Hänellä (Itsellään) olisi iankaikkinen elämä". Tämän tajuaminen tehdään vain miellessä, jos tajuaminen vaatii mielen muutoksen eli korjauksen eli parannuksen se tehdään mielessä. Se ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin sumun läpi kulkeminen auringon paisteeseen.
Mielenvikainen ajatus on se (olkoon se minkä lahkon ajattelma tahansa), että jos yritetän "oikeuttaa" kauhistuttava harhahavainto, jonka mukaan Jumala Itse vainoaisi Omaa Poikaansa Sovituksen nimissä. Se jos mikä on todellista mielenvikaisuutta. Vain sairaat mielet tarvitsevat parannusta, eivät terveet.
Hieman ajatuksiani jälleensyntymästä.
Perimmäisessä mielessä jälleensyntyminen on mahdotonta. Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole olemassa, eikä kehoon syntymisen aatteella ole merkitystä, tapahtuipa se kerran tai monta kertaa. Jälleensyntyminen ei siis voi olla totta missään todellisessa mielessä. Sitä vastoin meidän tulisikin kysyä: "auttaako tämä aate meitä"? Jälleensyntymästä ei muuta tarvitse huomatakaan kuin että syntymä ei ollut alku eikä kuolema loppu. Ja Sovituksen voidaan sanoa merkitsevän täydellistä pakoa meneisyydestä ja täydellistä mielenkiinnon puutetta tulevaisuutta kohtaan. Taivas on täällä. Muualla ei ole muuta. Taivas on nyt. Muuta aikaa ei ole. Ja että sinä olet Taivaassa, sillä elämä on Taivaassa, ja elämä ei voi olla muualla kuin siellä missä on Jumala. Jumala on Taivaassa.
Sinullakin on Taivaspaikka, eikä se ole ollut kadoksissa koskaan.
Onnellisia, rakastavia Taivaspäiviä sinullekin!
Tunnistan itsessäni aivan samoja ajatuksia. Monesti olen miettinyt, että mitä jos ensi yönä sydämeni vaan pysähtyy... Epäileminen on kuitenkin inhimillistä.
Opiskelen itse teologiaa, joten olen päivittäin aika paljon tekemisissä uskon asioiden kanssa. En silti paljoakaan rukoile (ainakaan intensiivisesti). Jotenkin olen kuitenkin hyvien ystävieni kautta oppinut ajattelemaan uudella tavalla. Ei minun tarvitse tehdä mitään tai olla mitään erityistä, jotta Jumala ottaisi luokseen...
Muista, että et voi rukoilla itseäsi taivaaseen! Me emme voi tehdä mitään helpottaaksemme omaa asemaamme. Voit vain pyytää Jumalalta siunausta. On turhaa tuntea syyllisyyttä siitä, ettei rukoile tarpeeksi tai ole sellainen tai tällainen... Jumalalle kelpaat juuri tällaisena tavallisen laiskana. Ainoa millä on väliä on ARMO.
Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Sitä et voi ansaita vaan se on lahja sinulle. Sinut on jo pelastettu sinne taivaaseen. Jumala kyllä huolehtii omistaan :)
olemme Hänen omiaan.
siun elämä jatkuu
ainakin läppies kautta.
En tiiä miten ussein oot esivanhempies kuolleiden sielujen kanssa jutellu,
mutta oli niin tai näin, niin suunnilhen
samalla viissiin siunki läppes tekkee.
"....ettei olisi enää mitään..."
Toivon,sinun itsesi tähden, että vähennät vähän tuota liiottelua.
Niissä lapsissahan se elämä jatkuu kun 50% vanhemman geenien informaatiosta jatkaa porskuttamista kun aika jättää. Ja kaikkihan täältä kuulemma aikanaan lähtee.
Jos multa kysyt, mitä sitten tapahtuu, niin kuoleman jälkeen ihminen palaa kunniakkaasti osaksi luonnon kiertokulkua ja tarjoaa alkuaineensa joillekin muille organismeille, kasveille tai eläimille. (Niistä sen on aikanaan saanutkin hiilivetynsä: hiilihydraatit, proteiinit jne.)
Aika hienoa mielestäni... Ei tähän mitään jatkoja taivaassa tai helvettissä tarvita. Varsinkaan jos niitä ole ensinkään (tulee tähän liittyen mieleen yks Popedan biisi)... No asiaan, kannattaa siis iloita ennemmänkin tästä hetkestä. Kuten yksi aikamme suurista filosofeista on todennut: "Elämä on ihmisen parasta aikaa."
Loppujen lopuksihan me olemme vain tähtipölyä [1].
[1]
http://en.wikipedia.org/wiki/Star
Nuku siis yösi rauhassa.
Peace.
Hassu näkemys elämästä sinullapa on.
Elämä olisi kuin jokin aivokemiallinen prosessi toimien täysin ohjelmoidusti ja automaattisesti. Olet ymmärtänyt väärin lapsi hyvä elämän.
Elämä on aivan jotain muuta kuin hivenaineiden liikumista soluissa ja sieltä pois ja pienien kuolleiden sähköimpulssien kulkua hermoradoilla.
Elämän voi havaita paremmin sitten kun jätät kehosia kävisten esim. ns. astraalikehossa muualla tarkkailemassa muita maita ja palaten kehoosi takaisin.
Silloin alat vasta miettimään mitä on elämä?
Aluksi olin epävarma ja nyt olen taas varma. Ratkaisu piilee unissa. Tutkikaa niitä ihmiset! Tulette huomaamaan jossain vaiheessa, jos vain maltatte ja kuten minäkin olen alkanut huomata... Kun tutkitte unia tarpeeksi, alatte muistaa jatkuvasti enemmän. Samankaltaisia asioita ja yksi uni johtaa toiseen mielikuvaan. Minä olen nyt esim. useana yönä peräkkäin nähnyt valtaisan hallin jossa on eri kerroksia "tasoja".. Hmm vaikuttaa itselle jotenkin tutulta :) Olen kuitenkin vasta alussa. Kerron enemmän kokemuksia sitten kun minulla niitä on - tuolta todelliselta ja tietoiselta astraalitasolta eikä unimaailmasta. Unimaailma on kuitenkin keino sille pääsemiseen. Tutkikaa siis niitä ja löytäkää vastaukset! :)
oletkin jo kerran kuollut, ja tiedät miten asiat ovat, niinhän?
Olet näköjään seikkailija. Ja nämä paranormaalit kiinnostavat sinua kyltymättömästi. Valveunet ovat mahdollisia, samoin ruumista irtaantuminen ja astraalimatkustaminen. Nämä ovat mahdollisia, mutta ihminen ei kykene näihin itsessään. Ihminen itsessään ei voi kehittää mitään kykyjä näihin ominaisuuksiin. Näissä asioissa ollaan aina tekemisissä henkimaailman kanssa, tarkemmin sanottuna pahojen henkien kanssa. Jokaisen ihmisen sisällä on paha henki, joka pystyy esim. astraalimatkoihin.
Jeesus on se tie, jota sinun tulee kulkea. Siltä tieltä löydät elämän, yltäkylläisen elämän. Tiedän, että on vaikea jättää mielenkiintoiset tutkimusmatkat ja ilmiöt. Jeesuksella on kuitenkin sinulle niin paljon upeaa tilalle. Kohtasit jo aiemmin Jeesuksen. Mihin sinä hänet jätit? Hän haluaa kulkea kanssasi yhtä matkaa. Unimaailmasta et löydä vastauksia. Jeesukselta löydät. Usko, luota siihen!
näkevät demoneja, paholaisia ja piruja joka paikassa.
Mahtaa olla ahdistavaa olla kristitty, kun pitää pelätä kaikkea joka paikassa. Jopa Jumalaakin pitää pelätä, ettei se vaan nakkaa tulista kiveä päähän ja heitä helvettiin.
Lukekappas ja miettikää seuraavaa joidenkin astraalimatkojen selityksestä:
________
"Ihminen itsessään ei voi kehittää mitään kykyjä näihin ominaisuuksiin. Näissä asioissa ollaan aina tekemisissä henkimaailman kanssa, tarkemmin sanottuna pahojen henkien kanssa. Jokaisen ihmisen sisällä on paha henki, joka pystyy esim. astraalimatkoihin."
________
Kuvitelkaa jos minä pystyn irtautumaan kehostani niin ei se ole kehitetty kyky. Mitä ihmeen henkimaailmaa siinä on?
Jos siis minä käyn astraalimatkalla niin se onkin paha henki joka käy ????
******
Tällaista epäloogistuutta ilmenee näillä meidän kirkkouskovaisilla tuon tuostakin. Ajattelevatkohan he koskaan mitä kirjoittavat vai kopioivatko he suoraan jonkun saarnaajan käsikirjasta näitä juttuja?
No ehkä vähän epätarkka ilmaus. Ihminen voi irtaantua ruumiistaan, mutta sen saa aikaan aina paha henki. Ihminen voi siis katsella asioita itsensä ulkopuolelta, mutta kyky siihen tulee aina pahalta hengeltä. Kyky ei siis ole ihmisen luonnollisien kykyjen piirissä ja siten harjoiteltavissa. Tuliko selväksi?
Älkää hyvät ihmiset alkako leikkiä näillä asioilla!!! Ette taida ymmärtää ollenkaan, kuinka vaarallista se on. Vaikka mitä enemmän kiellät, sitä varmemmin se ihmisiä kiehtoo. Niinhän se on lastenkin kanssa, että mitään ei meinata uskoa, vaikka kuinka yrittää sanoa... Kaikkea on pakko kokeilla ja sitten voi sattua pahastikin...
Jeesus rakastaa teitä ihmiset valtavan paljon. Hänestä saatte upean ystävän, joka ei ikinä hylkää teitä. Häneltä saatte elämän, rikkaan elämän. Hän on minun elämäni paras asia.
sille että kyseessä pahat henget?
"Ihminen voi irtaantua ruumiistaan, mutta sen saa aikaan aina paha henki."
Miksi paha henki aiheuttaisi kehosta irtaantumista ?
Jos minä lähden ulos lenkille niin aiheuttaako senkin paha henki?
joo se on euforinen olo mikä johtuu siitä että vajaavainen ihmiskeho rupee ahdistaa niin paljon
että haluaa irroittaa mielensä ruumiista
sillon ku ahdistaa ja vituttaa on mielestään paha eli olet itse se paha henki joka tämän aiheuttaa. tämäkin tapahtuma on vain niin uskomaton että ihminen ei voi uskoa sitä todeksi
se että on paha ei tarkoita että on saasta mutta ei myöskään sitä että se olisi välttämättä oikein oikeudenmukaisuus on jokaisellevalkeneva käsite kun ruumiintuottamat mielihalut loppuvat
se että on asioiden/aineiden orja tarkoittaa mielen haurautta jos on pakko olla jotain että tiedostaa olemassa olonsa on heikkomielinen
ihmis ruumis on saastanen se olisi tarkoitus korvata sisäisellä mielellä niin että ei tunnu vaivoja tai pakotteita silloin mieli on puhdas ja asiota tehdään mielihalusta eikä pakosta
se että jos tuntee ruumiin vaivoja tarkoittaavaan sitä että mieltääsairaita asioita.
Miksi tuhlaat aikaasi miettimällä mitä kuoleman jälkeen? Jos sinulla on vain tämä yksi elämä täällä maan päällä, haluatko käyttää aikaasi ja energiaasi siihen, että mietit kenet "petät" kuolemalla? Ota lapsesi syliisi, kerro kuinka paljon rakastat heitä ja nauti siitä hetkestä. Nauti siitä kun heräät joka aamu terveenä ja voit katsella tätä suurenmoista kauneutta mitä täällä on. Ja te kaikki samaa pohtivat, samalla kun mietitte kysymystä johon ette saa täällä vastausta, unohdatte elää täällä ja kun se hetki koittaa, kun kuolette, mietitte mitä kaikkea jäikään tekemättä ja sanomatta niille jotka jäävät tänne. Minusta tuo on elämän lahjan häpeällistä tuhlaamista...
Eloton aine on jatkanut liikettään jo pitkään tiettyä kaavaa joka muodostaa ns. "elämän", joten tietenkin tämä elämä jatkuu tai muutenhan se kumoisi koko elottoman aineen yleisesti käsitetyn olemassaolon.
Mikäs se yleinen käsitys mielestäsi on?