Toimiiko adventtiseurakunnat lähempänä oppillisempaa vaiko hengellistä identiteettiä?
Tämä kannattaa jokaisen SDA:n jäsenen tutkiskella tarkoin omassa sisimmässään.
Tämä kannattaa jokaisen SDA:n jäsenen tutkiskella tarkoin omassa sisimmässään.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seurakunnat elävät aina jossain aikajaksossa, josta voidaan muuttua ja jopa tehdä parannusta.
Seurakunta on sitä, mitä yksilöjäsenet sydämessään elää ja toimii, sinä ja minä. Näin jokainen seurakunta on omanimisensä, ja ehkä osaltaan painottuu opillisempaan suuntaan, mutta toivoisin muutoksen siirtyvän hengellisempään suuntaan. Mutta tässä on kyllä työtä pastoreilla, opettaa ymmärtämään sitä pelastuksen suuria mittasuhteita, mitä Golgatan sanoman ääreltä löytyy.
Aina löytyy kasvua, sitä löytyy koko Suomen siionissa.
Asiaa voi verrattaa minne seurakuntiin vain, missä opetus painottuu enempi sanan merkityksiin ja perusteisiin niin seurakunnan suuntautuminen sisältä tapahtuu opillisempaan suuntaan. Vai mitä olette mieltä?
Kiitos kun keskustelet asiallisesti adventismista.
Virheettömyys ja oikeaoppisuus on esteenä hengelliselle kasvulle?
Mitä mieltä olet adventtikirkossa vallitsevasta profetian hengestä jota pidetään evankeliumina ja totuuden lähteenä?
Eihän profetia ja sen tulkinta ole evankeliumia minun mielestäni!
No näkisin, että vain oikeaoppisuuden äärellä viipyminen maksattaa evankeliumin julistuksen laihuutena. (katson yksilön ongelmaksi).
Profetian hengestä, niin, miten sitä nyt tulkitaan tahi halutaan tulkita puolin ja toisin.
Jos se halutaan nähdä, että se ""vain vaikutti tuntemassamme henkilössä"", eikä niinkään seurakunnassa = rivijäsenessä, on tulkinta hieman ohkanen, yksipuolisesti katsottuna.
Kussakin aikajaksossa voi tapahtua ja tapahtuu sitä, että nousee henkilöitä todistajan paikalle joiden nimi jää elämään ja vaillinaisina ihmisinä tuovat esille sitä, mitä kokevat saaneensa ja jakavat sitä edelleen.
Tämä todistus, ja sana voi kirkastaa sanasta esille niitä Raamatullisia elementtejä jotka voi olla "hukassa" sen ja tämän hetken matkalaisilta.
Aivan kuin tämäkin ajanhetki hukkaa Jumalan pyhyyksistä siunaavia elementtejä, voi Jumala herättää ne aivan kuin uskonpuhdistuksena uutena muistutuksena tietoisuuteen.
Se voi olla evankeliumia ja on, eli tämä sanoma vapauttaa ihmisiä elämää tuhoavista asioista.
Evankeliumi on mielestäni kokonaisvaltaisen elämän pohjimmainen vire, senhän pitäisi virittäytyä kokonaisvaltaisesti tutkimaan myös elämän jokaista tervettä sopukkaa, mihin olisi hyvä päätyä.
Ensin vapaus Golgatan ristin täydellisen sovitustyön ymmärtäminen, ja sen jälkeen päivä päivältä tapahtuvaa uudistusta, suunnan tarkistusta jne.
Uskonpuhdistus on loppujenlopuksi jokaisen meidän henkilökohtainen asia Jumalan edessä, eli suuntana erottautuminen maailman hengestä (pyhityselämää). Kuinka tämä toteutuu on aina antautumista Jumalan käyttöön.
Jumalan Henki, eli Pyhä Henki, on näin ollen jokaisen uskovan omaisuutta, koska Jumala on se luvannut asumaan meissä. Siinä viedään sanomaa.
Toisaalta voidaanhan sitä Raamattua siteerata Ilm 19:10 vanhemman käännöksen mukaan sitä, että Jeesuksen todistajissa, ja Jeesuksen todistus on profetian henki. Uudempi käännös tuo esille, että Jeesuksen todistajissa on profetoimisen henki.
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä näköalasta laajempaakin mielipidettä.
Kun ja jos Jumala jakaa armolahjojaan, työ tapahtuu Pyhän Hengen johtamana, tavalla tahi toisella, ja kun armolahjoja katselee, sekä toimintaa, niissä pitäisi näkyä terveellä tavalla mm. Jumalallinen rakkaus, seurakunnan rakentaminen, rauha ja sopusointu Jumalan näkövinkkelistä katsottuna. Armolahjojen kirjo on mielestäni määrittelemätön asia, jota ei kannata ruveta "luetteloimaan".
Vielä hieman kommentoisin tuosta sanamuotoa, johon viitataan Ellen G. Waitiin, että totuuden lähde olisi (ainoastaan) hän. En oikein sulattaisi tuollaista näköalaa, koska katselen muitten mukana Raamatun sanaa, Golgataa ja siitä lähtevää totuuden sanaa. Eli katse on suunnattu takaisin päin, aivan Jumalan valtakuntaan, taivaassa tapahtuneeseen lankeemukseen, luomiseen, syntiinlankeemukseen, vanhaliiton tapahtumiin, Jeesuksen syntymään, elämään, kärsimyksiin, sovitukseen, ylösnousemukseen ja takaisintuloon jne. jne.
Se mitä kaikesta kirjoitetaan, on todistuksia, todistuksia jopa näistä totuuden lähteistä.
Todistus, se on viesti elävästä Jumalasta sekä Hänen toiminnastaan. Jumala haluaa, että jaamme sitä mitä olemme saaneet, ymmärtäen myös, että puheissamme on aina ihminen mukana.
Todistuksista löytyy niin jyviä kuin akanoita, aivan kuin tästäkin sanasta.
Ja jos vaikkapa ”profetian” todistuksessaan tämä Waitin sana vie ihmisen ristin juurelle, niin kaipa siitä silloin on evankeliumikin löytynyt. Tämä tällä kertaa. Siunattua illanjatkoa.