on kapitalismin vastustaminen. Kapitalismi, tuotantovälineiden yksityinen omistus, on pääsyy kaikkiin poliittisiin epäkohtiin, köyhyyteen, työttömyyteen, turvattomuuteen työelämässä, globalisaatioon ja suvereniteetin menetykseen, ekologiseen epätasapainoon, vanhustenhoidon riittämättömyyteen, ja tarpeeseen viljellä maata omin voimin. Jos sosialismi tiedostettaisiin kaikki nämä asiat korjaavaksi demokraattiseksi hallintojärjestelmäksi, puolueet yhdistyisivät porvareita vastaan aina vasemmalta laidalta suureen osaan keskustaa. Tämä olisi ideologisesti aito tilanne, jossa asiat nähtäisiin niin kuin ne on, ja porvarit joutuisivat tekemään todellisen valinnan yhteistyön ja oman hengissäselviämiskilpailun välillä.
Pienpuolueiden yhteinen asia
teemunideapaja
5379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuin nyt ritari eletään 2007 vuotta
Pohdin kaikessa rauhassa vastauksen kommenttiisi ja se on nyt valmis. Puhe rikastuneesta keskiluokasta ja "dynaamisesta dream-teamista", jossa kaikilla on lopputuloksen kannalta elintärkeä rooli on porvarien luomaa tyyliä, joka peittää näkyvistä sen, että kaiken takana on edelleen yksin omistusoikeutensa perusteella päättävä henkilö tai sisäisesti hierarkinen ryhmä. Ero nykyajan ja vanhan luokkataistelun välillä on vain siinä, että kuinka selvästi valtaa käyttävä taho on näkyvissä. Itse asiassa se on vaikeasti näkyvissä siksi, että se on niin tavallista. Yritysjohdot ovat nykyään yleisiä vallankäyttömuotoja. Se ei kuitenkaan kumoa sosialismin tekemää väitettä siitä, että joillakin ei ole valtaa. Eikä elintaso lohduta silloin kun sen edestä täytyy luopua henkilökohtaisesti tärkeistä asioista, mielenkiinnon kohteista, "yksilöllisestä autonomiasta" ja omasta ajasta. Elintaso on porvarien antama korvaus näistä uhrauksista, se on heidän luomuksensa, ei meidän. Kapitalismi on todella edistynyt siinä miten se piilottaa valtarakenteita ja tekee itsestään entistä vaikeammin arvosteltavaa.
Onhan tuota "leipää ja sirkushuveja" ennenkin käytetty.
Ilmeisesti kapitalismi kuitenkin luo merkitsevälle enemmistölle tarpeeksi hyvät elinolosuhteet ja ympäristön, että sitä vastaan ei jakseta nousta. Sillä vaikka media tunkeekin kaikenlaista hulabaloota ja hurlumheitä oikeiden asioiden sijasta on niin, että jos asiat olisivat oikeasti kunnolla viturallaan, niin ihmiset eivät olisi piittaamattomia politiikasta tai yleisistä yhteisistä asioista. Piittaamattomuuteen on varaa vain kansalla, jolla on asiat suht koht kunnossa.
Tokikaan tämä edellinen tekstini ei tarkoita, että itse olisin samaa mieltä. Olen melko tuskastunut itsekin siihen, miten vallankäyttö pysyy piilossa, mutta samalla myös huomannut sen että se ei tunnu ihmisiä kiinnostavan. Jos epäkohdista huomauttaa jollekin, kelle tahansa random-ihmiselle, niin todennäköisesti koko aihe kierretään kaukaa tai se lyödään leikiksi.
Näin ei tapahtuisi, jos maassa ei olisi "kaikki hyvin".
Tuskastuttavaa mutta totta, politiikka on vain harvojen friikkien laji. Näin ei pitäisi olla, mutta näin se nimenomaan on. Nuorempi ikäpolvi, -20v. ei tiedä minun kokemukseni mukaan esim. puolueista mitään ja hyvä kun osaavat nimetä muita ministereitä kuin pääministerin. Edelleen homma vaikeutuu jos kysytään kuka käyttää ja mitä valtaa. Presidenttiäkin luullaan varmaan yleisesti vielä jonkinlaiseksi vallankäyttäjäksi.
Kyyninen näkemys, myönnän. Perustuu omiin kokemuksiini ko. ikäluokasta kontekstissa joka ei ole luonteltaan poliittinen tai epäpoliittinen, eli ihan keskivertokansalaisiin.
En silti ole niin ylimielinen, että väittäisin kokemuksiani yleiseksi totuudeksi. Toivon ettei niin ole, mutta pelkään että on.
Kyse ei ole jaksamisesta vaan tietämättömyydestä. Ihmiset voidaan saada kuvittelemaan kaikenlaista roskaa jauhamalla sitä mediassa, ja heistä tulee täysin aloitekyvyttömiä, jotka elävät pelkkien uskomusten, perinteiden ja asenteiden mukaan. Kapitalismi ei olisi mahdollista jos kaikki saisivat sananvapautta. Silloin kaikki ideanjyvät itäisivät, toisin kuin massateollisuuden vallitsessa, jossa ei muuten ole hirveästi kaikenlaista eri tietoa, vaan vain yhdenlaista tietoa, joka vain näkyy yhä enemmän, ja raivaa tietä alati kasvaville markkinoille.
Politiikka on harvojen laji, mutta siinä ole mitään masentavaa. Se on totta, ja jos vertaat sitä demokratiaan, jonka tiedät olevan oikea vaihtoehto, näet että se pitää korjata.
Mutta yleensähän, historian valossakin, käy niin että ensiksi taistellaan itselle hyvät asemat kovalla työllä, periksiantamattomuudella, verellä ja hiellä. Sitten kun asiat ovat kunnossa, lopetetaan asioista huolehtiminen ja "annetaan mennä". Sitten ennemmin tai myöhemmin se kostautuu, ja tulee taas huonommat ajat jolloin kaivetaan taas aatteet kaapista ja puetaan ne päälle.
Epäilen että olemme nyt joko siellä "antaa mennä" vaiheen aallonharjalla tai matkalla loivasti alaspäin. Aatteet ovat vielä pesussa, eivätkä edes kaapissa odottamassa päälle pukemistaan.
Ihmisten arjessa politiikka, sen valtionhoidollisessa muodossaan (politiikka kun voi koskea melkein mitä tahansa) ei näyttele koskaan sen suurempaa roolia kuin sen tarvitsee näytellä.
Ihmisiä kiinnostaa pääsääntöisesti muut asiat, kuten parisuhde, työ, lapset, harrastukset ja yleinen viihtyminen. Politiikkaan otetaan kantaa kun tarvitsee, eikä nyt tarvitse. Nähtävästi.
Näiden seikkojen vuoksi katson että ihmiset eivät jaksa/viitsi kiinnostua politiikasta. Eivät kaikki ole visionäärejä, jotka haluavat kehittää yhteiskuntia tai ottaa kantaa niihin asioihin. Minusta se on välillä ahdistavaa, mutta kuitenkin se on maailman inhimillisin asia. Elämästä kun politiikalla saa usein vain murheellisemman ja monimutkaisemman.