Haluaisin kysyä, että tietääkö tästä asiasta kukaan mitään todella "merkittävää". Kävin tänään kahvilla paikallisessa pubissa joka aukeaa klo 9.00 ja huomasin, että sinne tulvi porukkaa jo ennen avaamista paikalle ja avaamisen jälkeen siellä oli jo sali täynnä kaljaa hamuavia.
Minut valtasi kuitenkin nopeasti tunne siitä, että tällainen on mahdollista...? En tiedä teistä muista työtätekevistä mitä ajattelette ja miten elätte, mutta itse minulla ei olisi varaa käydä kaljalla joka päivä eikä edes joka viikko enkä todellakaan haluaisi saattaa kaikkea rahaani kurkusta alas.
Lähin kysymykseni onkin, että mistä tämä kaikki raha heille tulee? En usko, että eläke tällaiseen riittää (ei ainakaan omani riittäisi jos sillä olisi nyt) Meneekö se sosiaaliavustuksena verorahoista?
Jos menee niin minä haluaisin sanoutua irti koko avustuksesta. Tottakai jokaisella on oikeus ostaa ja tehdä rahallaan mitä haluaa, mutta eihän tätä tarvitsisi tehdä ihan jokainen päivä.
Minä en todellakaan halua omista vanhemmistani enkä itsestäni tällaista. Haluan, toivon, luotan siihen, että elämässäni on muutakin ja kaipaan muutakin kuin savuista huonetta..
Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä muissa ihmisissä? Olenko ainoa jonka mielestä asialle pitäisi tehdä jotain aivan konkreettisella tasolla.
Minut valtasi kuitenkin nopeasti tunne siitä, että tällainen on mahdollista...? En tiedä teistä muista työtätekevistä mitä ajattelette ja miten elätte, mutta itse minulla ei olisi varaa käydä kaljalla joka päivä eikä edes joka viikko enkä todellakaan haluaisi saattaa kaikkea rahaani kurkusta alas.
Lähin kysymykseni onkin, että mistä tämä kaikki raha heille tulee? En usko, että eläke tällaiseen riittää (ei ainakaan omani riittäisi jos sillä olisi nyt) Meneekö se sosiaaliavustuksena verorahoista?
Jos menee niin minä haluaisin sanoutua irti koko avustuksesta. Tottakai jokaisella on oikeus ostaa ja tehdä rahallaan mitä haluaa, mutta eihän tätä tarvitsisi tehdä ihan jokainen päivä.
Minä en todellakaan halua omista vanhemmistani enkä itsestäni tällaista. Haluan, toivon, luotan siihen, että elämässäni on muutakin ja kaipaan muutakin kuin savuista huonetta..
Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä muissa ihmisissä? Olenko ainoa jonka mielestä asialle pitäisi tehdä jotain aivan konkreettisella tasolla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
aloitettiin jo n 17 v sitten kun haluttiin osa kansasta sossujen armoille etteivät purisi ruokkivaa kättä sitten.
minulla oli kyseenalainen kunnia tulla tietämään miten homma toimii.
Avioeron varjolla saadaan kunnalta ylisuuri asunto, jossa pidetään pimeästi alivuokralaisia, joilta saadaan vuokratuloa. Sossulla maksatetaan kaikki, vuokrat sähköt puhelinlaskut, kaupassa on ruokatili ja vaatteisiin saadaan sossusta ostolaput - ihan kaikki. Se pieni eläke ja ne pimeät vuokrarahat juodaan.
Kunta ei laita pienempään asuntoon yksinäistä juoppoa, kun hän on tottunut 3h k:ssa asumaan. Siitä joutaa hyvin ne kaksi huonetta bisneksen pyörittämiseen.
kateellinen skitsofreenikko?
olet hänelle näin sanonut? Ei tällaisessa asiassa mielestäni voi olla kateelinen. Jos ihminen on kateellinen siitä, että toiset notkuu kaljaa juoden baarissa päivittäin niin eiköhän hän olisi kirjoittanut asiasta hiukan eritavalla.Onneksi ei tarvitse itse olla samanlainen - Eihän sitä elämässään mitään saisi. No, nyt olin kyllä väärässä...saisi kaljaa, epäsosiaalisia ihmisiä ympärille, rahan vinkujia, rikollisia, mutta saattaa joukossa joskus joku normaalikin olla....elämässä ei näyttäisikään olevan mikään pielessä...Joopa joo, on se hyvä, että on sinunkinlaisia ihmisiä tässä maassa niin saa miettiä jokainen päivä, että mitä tämäkin maa teille voi antaa, että olisitte edes joskus tyytyväisiä omaan elämäänne.Jos siellä ollaan sen takia, että se on sosiaalinen paikka niin eikö kannattaisi sen perusteella jo pienen sosiaalisen ryhmän kanssa käydä vaikka ihan jossain muualla?saisi vähän sitä "lisämaustetta" elämään.
Ensimmäinen ajatukseni, mikä tulee mieleen, että jokainen voi ja saa tehdä elämällään mitä haluaa.
Kaikki muu riippuu miten laajasti tätä asiaa haluaa ajatella... ja millaisessa yhteiskunnassa elämme.
Valtiovallan tavoitteena on saattaa mahdollisimman moni työn piiriin. Työnantajan tavoitteena on saada yhteiskunnan kouluttamaa väkeä mahdollisimman halvalla töihin. Tässä ristiaallokossa yrittävät sitten pärjätä erilaisin maailmankatsomuksin varustetut ihmiset.
On sellaisia, jotka näkevät punaista, nähdessään selvästi yhteiskunnassa vallalla olevien normien vastaista toimintaa. Yllä oleva kirjoitus kuvaa henkilöitä, jotka eivät toimi ns. yleisen mielipiteen mukaisesti. Heidän tulisi toimia kuluttajina, eli olla säännöllisessä toimessa ja vielä että sitoo itsensä esim. velan ja omaisuuden kautta yhteiskunnan mallijäseniksi.
On monia syitä, miksi jotkut viettävät aikansa baarissa, eikä kuluttajan roolissa. No, jos tarkkoja ollaan kaljan juonti on myös kuluttamista, mutta voitaneen kai olettaa, ettei ns. sosiaaliluukun rahoilla kulutusjuhlia järjestetä. Uskoisin, että suurin syy miksi baareissa notkuu kirjoittajan kuvailemia ihmisiä, on se, ettei kukaan työnantaja ota heitä töihin. On olemassa kahdet työmarkkinat: koulutettujen ihmisten markkinat, ja kouluttamattomien. Yhtälö toimii myös siten, että (jos käytämme sanaa 'huono-osaisuus), huono-osaisuus ja syrjäytyminen on periytyvää lajia, ainakin jossain määrin. Jos lapsi ja nuori ei näe kotonaan muuta, kuin 'epäsosiaalista' elämää, on nuorella 'paremmat' mahdollisuudet nähdä se itselleenkin kuuluvana tienä.
Me näemme menneet ajat, jolloin emme olleet niin suvaitsemattomia toisiamme kohtaan, parempina aikoina. Nyt, näennäisestä 'vapaudesta' huolimatta hyvin monet kokevat työn ja kuluttamisen raskaana osana. Työn siksi, että se on niin kuluttavaa, eikä anna useimmille meistä muuta, kuin leivän. Kuluttamisen siksi, että se juuri osoittaa sen mielettömyyden, missä elämme. Käymme työssä siksi, että voimme ostaa tavaraa, emme siksi, että työ itsessään merkitsisi jotakin...kun ostamme jotakin uutta, jaksamme taas käydä töissä...kun ryyppäämme vain viikonlopun, olemme 'kunnon' kansalaisia, ja jaksamme(?) taas rientää keräämään rahaa kuluttamista varten.
Mikä on mielekästä? Mikä on ihmiselle sopivin rooli ja osa? Monet valitsevat erilaisen tien, eikä siihen oikeastaan muilla pitäisi olla mitään sanottavaa, sillä jos yhteiskuntamme on (mainosten mukaan) länsimainen sivistysvaltio, pitäisi täällä myös silloin sallia erilaisia rooleja.
tuo ylläoleva kertomani henkilö joi itseltään työpaikan eikä ole sen jälkeen lopettanut juomistaan eli oli kyllä työtä tarjolla ja paljon, mutta kun ei maistunut kuin viina.
Nyt sitten eletään sairaana, mutta juoda jaksetaan. Sossusta tulee ihan kaikki ja sen lisäksi vielä osataan pelata tuota pimeää rahaa ylimääräisistä huoneista.
...että sellainen erilainen rooli, ihan itse valittu!
Siinä on jo luovuttanut,
ollut alkoholisti vaan rupesi ajan kulukseen juomaan ja huomasi, että sillai on helpompi :)
Me voimme aina paheksua näkemäämme, mutta oikeasti me emme tiedä miksi ihminen ajautuu johonkin (vaikkapa yllättävästikin) tilanteeseen.
Me emme tunne toisen sielunmaailmaa... me näemme vain sen poikkeaman, mikä eroaa omista arvoistamme, tai normeistamme.
Mitä tulee 'kaikenmaailman' esimerkkeihin, jolla vakuutamme itseämme siitä, miten vastuuttomasti muut toimivat...yhtä lailla voimme ajatella epäsosiaalisen ihmisen ajattelevan 'kunnon' ihmiset vain kyttääjiä, joka eivät salli muuta, kuin omanlaisensa roolin.
Tulikin mieleen... tuohon edelliseen jollakin lailla liittyen: pari kesää sitten erään ostoskeskuksen kulmalla näin tälläisen 'epäsosiaalisen' miehen 'hyvästelevän' naisystäväänsä. Mies katsoi minua hyvin pitkään, enkä minäkään kääntänyt katsettani sivuun. Jostakin ärsyyntyneenä hän irrottautui naisystävästään ja alkoi lähestyä samalla huutaen, että 'tuollaisten takia hänet lähetetään lusimaan...
Mietin jälkeenpäin miksi minä juuri olin se 'tuollainen' , jonka vuoksi hänet lähetettiin lusimaan. Olen melko tavallisen näköinen kaveri, joka sattui juuri silloin kantamaan kauppakassia... Olinko hänen silmissään hyväosainen, joka pelkällä olemassaolollaan vaati häntä lusimaan rötöksensä vuoksi?
Asian voi tosiaan nähdä näinkin päin. Hyväosaiset ihmiset jo pelkällä olemassaolollaan vaativat huono-osaisia entistä suurempaan kurjuuteen.
tuomita ei voi ketään,
että ryyppääminen on monesti rankempaa "työtä, kuin duuni.
Alkoholismi on sairaus, joskin itse aiheutettu osalti.
Toinen osa on koventunut yhteiskuntamme.
Kapitalismissa ei ihmisestä enää piitata ja avioerot ym. töistä pois potkimiset saavat näköalat katoamaan.
Sä siis kadehdit rappioalkoholisteja kun niillä on niin mukavata päivät pitkät kännissä eikä töitäkään tarvii tehdä... No mitäs siinä ritiset. Irtisanoudu tänään ja painele kaljalle.
vähempää kiinnostaa sellainen elämä enkä juuri itse käytä alkoholia. Saatan muutaman pullon siideriä juoda kotona parin kuukauden aikana. Ei minulla yksinkertaisesti ole mitään järkevää näkökulmaa siihen, että kenenkään pitäisi siellä päivää istua...
Ihmettelen tässä kysymyksessäni vain sitä, että miten siihen on varaa? Viihdyn kyllä tässä omassa elämässä ja työssäni varsin hyvin enkä ikinä jättäisi työtäni. Se on minulle paikka missä pääsen omaan tunnelmaan mitä en saa muualta. Olen ylpeä siitä, että haluan todella olla työelämässä ja nautin siitä, että työtäni arvostetaan ja olen siellä avuksi niille keiden kanssa työtäni teen.
En aliarvioi näitä ihmisiä koska en heitä tunne. Eikä se ole minun tarkoitusperäni. Kysyn vain mistä raha? En usko, että nämä ihmiset siellä haluavat edes loppuen lopuksi istua. Luulen tai ainakin haluan uskoa, että osa syy siihen, että siellä ihmiset kokoontuu on se, että kukaan ei käy kotona katsomassa ja on helppo lähteä ystävän/kaverin/tutun matkaan tutstumaan uusiin ihmisiin koska kotiin ei ketään tule.
toivonkin, että joku päivä näille ihmisille olisi paikka missä kokoontua ilman, että siellä juodaan puolet päivästä. En usko, että se saa heitäkään iloiseksi...Uskon ennemmin siihen läheisyyteen ja ihmisiin kuin alkoholiin.
En tiedä omaa tilannettasi koska noin negatiivisesti heti suhtauduit, mutta toivottavasti ymmärrät sen, että ei niille ihmisille täällä kukaan pahaa halua edes toivomalla.
Se, että olisin kateellinen heille ei myöskään pidä totuutta sisällä. Minulla ei ole sellaiseen houkutusta eikä aikaa. Nautin elämästäni mieheni kanssa aivan erilailla. Vuokraamme mökin viikonlopuksi, bongailemme myrskyjä, nautimme luonnosta ja toki vietämme aikaa myös kotona kahden. Ei siihen alkoholia kaipaa.
Puhuit myös nimikkeellä rappioalkoholistit. No, en usko, että heistä ainakaan kaikki tällaisia ovat. Kyllä silloin useampi porukasta olisi ojasta vetäistyiden näköisiä.
Haluaisin vain että heilläkin olisi elämässään se asia mitä haluavat. Eivät he siellä silloin istu.
Satutko muuten tietämään, että baari voi hyvin olla nimen omaan sosiaalinen paikka, missä tapaa ystäviä ja puolituttuja. On varmasti niitä, jotka menevät vaikkapa lähiöbaariin kaljalle, mutta aivan yhtä hyvin sinne mennään turisemaan tuttujen kanssa.
Mitä tulee myrskyjen bongailuun... ja viikonloppuun ilman alkoholia, hyvä niin, vaikka itse joskus ajattelin, että on mukava ottaa 'pienet' mökin rappusilla korppien huutoa kuunnellessa.
Mikä yhteys voisi olla luonnossa viihtymisellä ja baarielämällä? Ainakin se, että asiat saattavat muuttua. Moni baarissa istuja saattaa olla entinen luonnonihailija, jonka tie on kulkenut baariin avioeron tms. kautta.
Ensin ajattelin aloittajan kirjoituksesta, että se olisi naivistisuuden asuun puettu hyökkäys sosiaaliturvaa vastaan, mutta kyse taitaa sittenkin olla aidosta naiviudesta...
ymmärrys mennyt täälläkin perille...huh huh, mä kyllä vaan tiedustelin asioita enkä halunnut hyökkäystä itseeni saati muihinkaan.
Mä en vaan ymmärrä miksi siellä istutaan päivät pitkät? Onhan sitä tekemistä muutakin? Sama se mitä se on, mutta kyllä jokaisen elämään luulisi mahtuvan muutakin kuin 8 h istumista paikallisessa kuppilassa oli se sitten kenen maksaa "aikaa" hyvänsä ja anteeksi vain, mutta en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että avioero on "syy" mennä istumaan päiväksi baariin...Mitähäm järkeä siinäkin on??? Itse en ole yhtään avioeroa kokenut, mutta avoliittoja on takana kaksi ja en kummankaan jälkeen ole itse miettinyt samaa enkä ole kuullut myös toisen osapuolen viettävän aikaansa baareissa. Sattuu ero tietenkin ja on monia vaikeuksia ihmisillä, mutta ei ne siellä baarissa istumalla kyllä parane!
Nykyään olen kyllä itse naimisissa ja sanotaanko näin, että vihdoin olen itse sellainen ja sellaisessa suhteessa mistä pienenä tyttönä haaveilin. Eihän se kaikilla näin ole ja varmasti tästäkin jo joku kohta napisee, että mitä siinä "leveilet", mutta sitä tämä kertomus ei ole.
En ole sellainen ihminen. Olen vain onnellinen siitä, että elämä on järjestynyt ja saan itse tehtyä asioille sen mitä olen kaivannut ja nyt rinnalla on mies jota kunnioitan, arvostan, rakastan, kuuntelen ja opin hänestä jokainen päivä uutta ja rakastun myös uudelleen jokainen päivä. Arvostan häntä ja muitakin ihmsiä tässä maassa ja toki annan jokaiselle oikeuden mielipiteeseensä ja kuuntelen, mutta ehkä yritin vain selittää sitä, että en olisi ikinä itse tällaisessa (parisuhteelleni ja minulle hyvässä) tilassa jos istuisin siellä baarissa päivittäin...