Uskoontulo(ko)?

että tuo kaikki pohdintasi kuuluu asiaan.
Uskovaiset ihmiset joukkona tai ulkopuolisen silmin katsottuna onkin ehkä joskus jopa väisteltävä asia.
Usko on kuitenkin henkilökohtainen ja uskovat taas lukuisana joukkona kukin yksilöitä, mutta he jakavat asioitaan , oloaan ja ihmettään keskenään.

Minä ajattelen, että sinua on kutsuttu ja koit siitä juuri ajattelusi esimakua.

Meidän ihmisten elämä on käsitykseni mukaan luuri löytää luojamme yhteys.Siihen ihmisellä on jonkinlainen kaipaus jossain sisimmässään.

Raamatun ilmoituksen mukaan tämä elämämme on koeaikaa tulevaisuudelle.
Niinkuin me täällä elämme ja mitä sydämeemme otamme , siitä joudumme vastaamaan myös.

Jumala varmasti kutsuu ihmistä vaikkapa juuri tuolla tapaa jota olet kokenut.
Ei siinä ole ihmeteltävää tai pelättävää.

Herroja on tasan 2 kpl.Toinen tarjoaa kurjuutta ja pahuutta.Toinen hyvää oloa ja onnea.

Ihmisen kuuluu valita oma tulevaisuutensa.
Jumala kyllä antaa ihmiselle sen mitä ihminen tarvitsee .Älä pelkää, sillä olet oikeilla jäljillä.
Jo pelkkä kosketus ihmiseen tuo juuri tuollaisia tuntemuksia joita tunsit.
Tiedä, että et ole yksin.

lisää todistuksia, katsella ja kuunnella.

www.netmission.fi/streaming/index.php?p=6

Sinä koit käsittääkseni jonkinlaisen Jumalan kosketuksen ja sait vahvistuksen sille, että Jumala tosiaan on olemassa ja häneen voi saada yhteyden.

Sinulla on tiettyjä negatiivisia stereotypioita uskovaisista, mutta se ei tarkoita, että sinun pitäisi uskovana olla juuri sellainen. Joissakin erityisesti herätyskristillisissä seurakunnissa on aika vahvat ennakko-odotukset ja käyttäytymissäännöt uskoville, mutta ei niitä ole Raamattuun kirjoitettu.

Jos haluat todella oppia tuntemaan Jumalan, kuuntele omaa sisintäsi ja pyydä Jumalaa ilmoittamaan itsensä sinulle. Raamatun evankeliumeja lukemalla saat parhaan kuvan siitä, millainen on kristillinen käsitys Jumalasta. Itse uskon kveekarien tavoin vahvasti, että jokaisen ihmisen sisimmässä on 'jotakin Jumalasta', ja että Jumalaan saa parhaiten yhteyden nimenomaan hiljaisen rukouksen kautta.

Samanlainen kokemus itselläni.Ennen uskoontuloani aloin kadehtia televisiossa esiintyneitä henkilöitä,jotka olivat tulleet uskoon.Heistä välittyi sellainen ilo ja rauha,jota aloin haluta itsellenikin.Se oli Jumalan toimintaa,ja johti vähitellen uskoontulemiseeni,n.10 vuotta sitten.Enkä ole pois halunnut,sillä niin ihanan rauhan ja varmuuden sain sydämeeni.Vaikka millaista "myrskyä" olisi ympärillä,usko Jeesukseen säilyttää rauhan ja ilon mielessäni. Siunausta sinulle ja voimaa eteenpäin!

Hei!

Todella hieno asia toi, että olet aloittelemassa elämää Jeesuksen kanssa! Jos mun pitäis jotakin ihmistä onnitella jostakin asiasta, niin tässä on top 1 - ylivoimaisesti paras tietämäni syy siihen :) Jeesus sanoi: "Autuas se, joka ei minua torju." Autuas eli ikionnellinen, onniteltava. Sinä et torjunut Jeesusta, vaan pyysit häntä elämääsi. Siis onniteltava! Siunausta ja varjelusta sinulle Jeesuksen omana!

Niin, kun lähtee uuden ystävän kanssa matkalle, ei tiedä mitä matkan varrella tulee tapahtumaan. Edessä on uusi ja erilainen reitti tiellä, jolla et ole ennen kulkenut. Tuo uusi Sielusi Ystävä vie minne vie, ja toisaalta olet innoissasi, toisaalta pelottaa. Voiko tuohon Ystävään luottaa? Kuka Hän oikein on? Millaiseksi Hän sinut muuttaa? Vai muuttaako miksikään? Tekeekö Hän sinusta sellaisen "hihhulin", ettet kohta enää itsekään tunne itseäsi? Tai apua!: mitä jos et muutukaan miksikään? Miksi eilen tuntui joltain ja nyt ei tunnu? Ja miltä sen, että uskoo Jeesukseen, pitäisi tuntua?

Mä olen saanut olla Jeesuksen Paimentamana ja Hänen armonsa turvissa pian parikymmentä vuotta. Ja mun tekee mieli nyt lähinnä kehua sinulle sitä Sielujen Paimenta, jolle avasit oven, ja jota pyysit astumaan elämääsi. Nimittäin tärkeintä ei ole se, mitä sinä olet ja miltä sinusta tuntuu, vaan siitä, kuka Jeesus on, ja millainen Hän on. Ja mitä Hän tekee, kun sinä pyydät Häntä auttamaan sinua. Siinä on sinulla nimittäin sellainen auttaja että oksat pois :) Hän ei välttämättä anna maallisissa asioissa mitä haluat, vaan joskus päinvastaistakin, mutta aina ehdottomasti sellaista, jolla Hän saa sinut pysymään lähellään, eli sillä tiellä, joka vie Taivaan Kotiin.

Jeesus on luvannut tiettyjä asioita ja toteuttaa 100%:sesti sen mitä on luvannut. Ne lupaukset hän on antanut "mustaa valkoisella" - ei tarvitse arvailla mitä Jeesus mahtaa ajatella ja tehdä tiettyjen asioiden suhteen. Yksi niistä lupauksista on tämä: "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois. (Joh. 6:37) Sinä lähestyit Jeesusta, ja pyysit Häntä elämäsi Herraksi - vaikka vain kokeeksikin, mutta pyysit kuitenkin - ja nyt on yksi asia varma: Hän pysyy sinun luonasi, eikä lähde, ellet pyydä häntä lähtemään ja aja Häntä pois. Jumalan läsnäolo on salattu ihmiseltä, joten se ei välttämättä tunnu yhtään miltään.

Usko on sitä, että sinä olet pulassa elämäsi suhteen, aavistat siitä jotakin, ja pyydät Jeesusta auttamaan ja olemaan elämäsi Herra, ja Hän pelastaa sinut pulasta. Pääpaino ei ole sinun pyynnölläsi, eikä siinä, miltä sinusta mahdollisesti tuntuu, vaan siinä, että Jeesus on luvannut auttaa, ja että Hän todella tekee sen!

Jumala kyllä sitten myöhemmin matkan varrella avaa syvempiä näkymiä sille, millaisesta pulasta Jeesus sinut itse asiassa pelasti. Elämäsi syvin ongelma kun ei ole tyhjyyden tunne, tai se, että puuttuu isoja fiiliksiä, vaan nuo seikat kumpuavat vielä vakavemmista asioista. Siitä, mistä muillakin ihmisillä. Siitä, että on elänyt oman tahtonsa mukaan erossa Jumalasta, Luojastamme. On ollut kuin hukkaantunut palapelin pala, irrallisena merkityksetön, vailla käsitystä siitä, mihin kuuluu ja mikä olikaan kaiken tämän idea. Ja siitä, ettei ole edes halunnut tietää mitä Hän tahtoo, joka meidät loi. Ja siitä, että tekee, ajattelee ja puhuu jatkuvasti sitä, mitä Jumala ei tahdo. Eikä tee sitä, mitä Hän on käskenyt meidän tehdä.

Se on se suo, josta me emme olisi päässeet omin voimin irti. Siitä suosta Jeesus meidät pelasti. Hän otti meidän väärinelämisemme omaksi syykseen, ja otti vastaan tuomion, joka olisi kuulunut meille. Hän maksoi viimeistä penniä myöten hirmuisen velkataakan, jonka olimme Jumalalle auki. Jeesus "kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Sinulla on Jeesuksen ansiosta rauha, anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa. Olet hänen ansiostaan matkalla Jumalan luo, et enää poispäin.

Jeesus siis tervehti sinua lämmöllä ja rauhalla saadessaan luvan tulla asumaan luoksesi :) Uskovan elämässä käy silloin tällöin niin, että Jumalan Henki saa lämpimiä ailahduksia liikkumaan sydänalassa. Rauhaa, iloa, syvää tyytyväisyyttä.

Tunteet tulee ja menee kuitenkin uskovan elämässä tilanteen ja tapahtumien mukaan, ja yleensä itse olen kai ihan "arkisen tavallisissa fiiliksissä". Mutta jonkinlainen peruskokemus on kuitenkin vuosien halki säilynyt siitä, että olen sellaisen Herran oma, jonka kädestä minua ei saa riistetyksi. Asun sellaisella kalliolla, jota ei voi mikään järkyttää. Se tietoisuus on kasvanut sitä mukaa kuin Jumala on saanut kasvattaa uskoani. Jeesus vertasi uskoa kasviin: se on aluksi niin kuin älyttömän pienenpieni siemen, mutta josta vähitellen kasvaa suuri puu.

Minulla tunnekokemukset yleensä liittyvät siihen, mihin Jumala on itse asiassa kertonut kytkeneensä uskon syntymisen, ylläpitämisen ja vahvistumisen: "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." Kun kuulee tai lukee Jumalan teoista ja lupauksista, kun joku kertoo Jeesuksesta, tai kun lukee itsekseen Raamattua, niin sitä kautta Jumalan Henki vaikuttaa ihmisessä uskoa. Usein siihen liittyy myös tunteita. Mutta tuntemiset ja kokemiset eivät tupsahda suoraan Taivaasta, ja arvelen, että Jumala tahtoi heti opettaa sen sinulle. Hän ei puhu sinulle suoraan aisteihisi, tai anna kokemusta läsnäolostaan jatkuvalla syötöllä suoraan - vaan Hän on sitoutunut toimimaan tietyn välineen kautta. Jos kokisit muutoinkin koko ajan jotakin, et ehkä löytäisi sen kanavan äärelle, jonka Jumala on valinnut vaikutuskanavakseen. "Usko tulee kuulemisesta". Jumalan Sanojen kuulemisesta. Ne sanat ovat Raamatussa. Niitä täytyy kuunnella. Niin usko kasvaa.

Niille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani."

Toivon, että sinulla on herännyt kiinnostus tutustua häneen, joka sinua niin lämpimästi tervehti. Hän nimittäin kertoo itsestään varsinkin evankeliumeissa paljon. Voisit vaikka varovasti raottaa Johanneksen evankeliumia, ja alkaa tutustua uuteen matkakumppaniisi :) Sillä tavalla voi olla helpompi ennakoida, millaisia mutkia tulee matkaan, kun Hänen kanssa reissaa.

Joka tapauksessa Jumala on valinnut sellaisen tien uskon synnyttämiselle, vahvistamiselle ja kasvattamiselle, joka ei ole ihmisen mielestä sillai kiva, kun se vaatii hiukan vaivannäköä...Tarttee alkaa kuuntelemaan mitä Jumalalla on sanottavaa. Kannattaa mennä myös kuuntelemaan sellaiseen paikkaan, jossa joku puhuu Jeesuksesta, ja varsinkin siitä miksi hän kuoli ristillä. Se on nimittäin ydinasia, ja siinä piilee Jumalan voima.

Sielujemme vihollisen päämäärä on luonnollisesti saada huomiosi kääntymään pois Jeesuksesta ja hänen lupauksistaan, ja saada uskosi perustumaan johonkin epäoleelliseen. Eipä hän halua menettää saalistaan, ja voi vähän kiukutella ja pelotella. Mutta kun Jeesus on sinun puolellasi, kuka voi olla sinua vastaan :)

Kommentti noihin "hihhuliksi muuttumispelkoihin":
Jumala on luonut ihmisille erilaiset persoonat ja temperamentit.
Toinen perusasia: Jumala rakastaa sinua.

Näistä kahdesta lähtökohdasta voit arvellakin jo: Sellainen olento, joka on punonut sinut tietynlaiseksi jo äitisi kohdussa, ja joka rakastaa sinua, on hienotunteinen, tahdikas, ei tunkeile, eikä varmasti tee mitään väkivaltaa persoonallesi. Hän ei muuta sinua joksikin aivan toisenlaiseksi, kun on luonut sinut tietynlaiseksi. Hän tuntee sinut aivan tarkalleen, ja halusi sinut yhteyteensä. Relax. Uskovia on tyyliltään yhtä monenlaisia kuin uskovia ihmisiäkin :)

.. aiemmin kuvittelin, ettei Jumalaa oikeasti voi olla olemassa. Ei mitenkään. Erosin kirkosta (ev.lut) ja elin miten elin, normaalia elämää. No, jokin aika takaperin aloin pohtia työni takia elämää uudemman kerran. Olin aina ollut sitä mieltä, että asioilla on tapana järjestyä, mutten koskaan ollut ajatellut, MIKÄ tai KUKA ne asiat järjestää, kunnes tajusin. Se tuli vain jostakin. Salamana kirkkaalta taivaalta. Palasin ev.lut. kirkkoon menneenä keskiviikkona ja sen jälkeen olo on ollut uskomattoman paljon kevyempää; aivan kuin taakka olisi nostettu niskasta pois. Uskoo ken haluaa. Näin kävi minulle.

Siunausta kaikille! :)