Uskoontulo(ko)?

Kristinuskosta löytyy tuollainen etsikkoajan käsite, jolla viitataan sellaiseen ajanjaksoon, kun Jumala puhuttelee ja vetää ihmistä luokseen.

Raamatussa puhutaan erilaisista etsikkoajoista, jolloin on puhuteltu kokonaista kansaa tai yksittäistä ihmistä. Lutherin käsitys vaikuttaa hyvin perinteiseltä kristilliseltä näkemykseltä. Siinä kerrotaan miten ihminen ei itse voi vaikuttaa Jumalan löytämistä, vaan se vaatii sitä, että Jumala itse lähestyy ihmistä. Herättelee ihmisessä jotain hyvin syvällä tasolla ja jättää ihmisen harkintaan tahtooko ihminen käyttää tilaisuuden. Jumala ojentaa kätensä ja ihminen päättää hyväksyykö käden ojennuksen ja tarttuu siihen.

Siinä mielessä tuo voi olla eräänlaista esimakua, kuten pohdit. Mahdollisuus.

Sinun kannattaisi nyt tehdä valinta siitä mitä sinä tahdot. Jeesus olisi kiinnostunut tekemään kanssasi iankaikkisuusliiton, arvaamattasi laittoi sielusi sinut jalon kansasi vaunuihin.

Yleensä suosittelen ihmisiä aloittamaan Raamatun lukemista Uudesta Testamentista, mutta jostain syystä haluaisin pyytää sinua lukemaan vanhantestamentin puolelta Laulujen laulun, vanhemmassa käännöksessä Korkea Veisu -nimisen osioin.

Tuo, että pyysit Jeesusta tulemaan sydämeesi oli hieno teko ja voin sanoa sinulle, että herätyksessä olet. Se että tiedät mikä pedon merkki on, sinulle ilmoitettiin näköjään valehtelijoiden klubin puolelta, että kyllä tässä seuraillaan sinunkin tekemisiäsi.
Kyllä sieltä seuraillaankin ja reagoidaankin, mutta siitä ei kannata välittää, ota suunta Jeesuksen puoleen Hän on voittanut koko "valehtelijoiden klubin" :-)

Tervetuloa uusi ystävämme Herra olkoon kanssasi.

Oli mukava lukea kirjoituksesi. Ymmärrän oikein hyvin sinua, että on ollut negatiivista kuvaa uskovaisista... Suomessa on paljon vääränlaista epäraitista uskovaisuutta. Itsekin vierastan sanaa "uskovainen", mutta Jeesukseen uskova olen. Ja sitä voi olla olematta hihhuli! Saat olla oma itsesi ja toivottavasti löydät uskovia ystäviä, jotka eivät yritä muokata sinusta mitään "malli"-uskovaa.

Kerroit, että olet turvautunut Jeesukseen. Se juuri on uskoa. Voimakkaitakin tunteista voi joskus kokea, kuten kerroit, mutta ei niitä tarvitse olla jatkuvasti.

Jeesus mainitsi rabbi Nikodeemukselle (Johanneksen evankeliumin 3. luvussa), että Hän on kuten Mooseksen vaskikäärme. Monet israelilaiset olivat saaneet käärmeenpuremia erämaavaelluksella. Jumala käski mooseksen laittaa vaskesta tehdyn käärmeen tangon päähän ja jokainen JOKA KATSOI siihen, pelastui kuolemasta käärmeen myrkkyyn. Ratkaisevaa ei ollut uskon vahvuus, vaan se, että katsoi. Jumalan lupaus oli, että jokainen israelilainen, joka katsoi vaskikäärmettä, selviytyi puremasta. Ja niin kävi. Joku saattoi ajatella, että tuskinpa tämä hyödyttää eikä voinut uskoa, mutta katsoi silti, ja silloin kävi hyvin! Usko on JUMALAN LUPAUKSEN MUKAAN OJENTAUTUMISTA, ei kykyä olla epäilemättä.

Uudessa Testamentissa on tällaisia lupauksia uskoontulosta:


"Mutta KAIKILLE, jotka OTTIVAT hänet(Jeesuksen) vastaan, hän antoi voiman(/oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä... (Joh.1:12.)


"Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh.7:16-17.)


Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." (Ilm.3:20.)


----

Sinä olet ojentautunut näiden lupausten mukaan, ja voit luottaa siihen, että olet nyt Jumalan lapsi! Jos löydät jostain Kalevi Lehtisen "Löytöretkellä"-nimisen kirjan, sanoisin, että sen lukemisesta voisi löytyä sinulle paljon hyviä neuvoja/vastauksia.

Siunausta.

Mietin viestisi loppua. En ole aivan varma, mitä tarkoitat "uskovaisuuden näkymisellä koko ajan ajatuksissa, teoissa..."

Usko on ennen kaikkea sisäinen asia.

Se voi vaikuttaa ulospäin näkyvääkin muutosta, mutta ei Jumala määrää uskoon tulevalle kaikenlaisia käyttäytymistapoja käskyjä ja kieltoja. Sellainen toiminta on ihmislähtöistä uskonnollisuutta. Uusi Testamentti korostaa uskoa Jeesukseen ja Jumalan ja lähimmäisten rakastamista, ja anteeksiantavaisuutta toisia kohtaan.

Tietysti, jos joku tekee sellaisia tekoja, jotka ovat selvästi väärin (esim. varastaminen), niin sellaisesta on luovuttava. Mutta ei uskovan tarvitse heti muuttaa koko elämäntyyliä tavallisen ihmisen elämästä kiihkouskovaisen elämäksi....

Erilaisia asioita tulee luonnostaan ja omalla painollaan uskoontulon myötä. Halua lukea Raamattua, rukoilla, vähentää kiroilua, pidättäytyä liiasta alkoholin nauttimisesta... Näin olen itse kokenut omalla kohdallani. Minulla oli kuukausien ja vuosienkin prosessi ennen kuin olin valmis kertomaan uskostani muille tai lähtemään hengellisiin tilaisuuksiin. Aluksi olin vain silloin tällöin muutaman uskovan ystävän kanssa tekemisissä. Vähitellen ja itselle sopivaa tahtia, sitä alkoi olla enemmän "uskovainen". Jossain vaiheessa saattoi jopa lipsahtaa vähän hihhuloinninkin puolelle, mutta siitä on sitten tasaantunut.

Uskova voi olla (ja mielestäni tulisi olla) ihan tavallinen ihminen, jolla on elämässä perustuksena usko Jeesukseen. Jumala vaikuttaa uskovassa tahtomista ja tekemistä, eikä silloin tarvitse pusertaa itsestään uskonnollisia suorituksia.

Sanoit aina uskoneesi Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloon. Se onkin kaiken perusta.

Kun tunsit elämästäsi puuttuvan jotain, halusit kokeilla rukouksella lähestyä Jeesusta pyytäen Häntä sydämeesi.
Sinulle vastattiin noin nopeasti "Isän suun annolla" kuten tuhlaajapojan vertauksessa kuvataan. Isä juoksi tuhlaajapoikaa vastaan ja antoi tälle suuta. Se tarkoittaa, että ihminen saa kokea jotain hyvää Jumalasta.

Tämä voi olla alku uskonelämässäsi. Jumala haluaa, että nyt kun olet saanut vähän kokea sitä hyvää ja vapaata oloa, minkä usko antaa, alkaisit toden teolla etsiä Jeesusta.

Mutta muistatko miksi ja mihin uskoa tarvitaan? Varmastikin muistat. Koska ihminen on syntinen, hän tarvitsee armahduksen synneistään tullakseen puhtaaksi omaltatunnoltaan. Ja Jeesuksen kärsimys ja kuolema juuri minun syntieni vuoksi on se, johon uskomalla pelastutaan. Jeesus ylösnousi kolmantena päivänä ja siksi mekin saamme uskoa ylösnousemiseemme kuolleista.

Ensin siis tietenkin täytyy tuntea huonoa omaatuntoa synneistään ja haluta vapaaksi niistä. Vain Jeesuksen verenpisarat puhdistavat synneistä.

Tunnetko, että sinulla on syntiä? Jos tunnet, se on peruslähtökohta. Silloin voit kaivata armoa kun tiedät ja tunnet mihin sitä tarvitaan.

Tiedätkö, että oikeat kristityt usein itkevät ilosta, mutta myös surusta. Sinä sait jo vähän kokea vapauttavaa ilon tunnetta, joka tuli itkuna.

Lähde rohkeasti nyt etsintämatkalle. Jeesus perusti aikoinaan seurakuntansa maan päälle kaikkien muiden sekalaisten seurakuntien joukkoon. Hän myös sanoi, että hän on oleva seurakuntansa kanssa maailman loppuun asti. Siihen me uskomme, että se elävä seurakunta on vieläkin olemassa. Sen seurakunnan kristittyjen sydämissä Jeesus asuu vieläkin.

Perustaessaan seurakuntansa Jeesus sanoi: "joille te synnit anteeksi annatte maan päällä, niille ne on anteeksi annetut taivaassa". Etsi sellainen seurakunta, jossa tämä on vieläkin elävästi voimassa.
Synnit täytyy saada anteeksi. Kun sen vapautuksen ensi kerran kokee, sen muistaa elämänsä loppuun asti. Se on niin voimakas kokemus. Ihana vapaus, puhdas omatunto! Ilo on valtava. Ei tarvitse enää mennä nukkumaan huonolla omallatunnolla. Mahtavaa.

Mutta siinä olet oikeassa, että ei se ihminen muuten paljoa muutu sinänsä. Mutta kyllä hän alkaa välttelemään sellaisia tekemisiä, joissa saattaa uudelleen joutua syntiin ja saada taas sen huonon omantunnon. Tällaisesta uskon tilan varjelemisesta ja jonkinlaisesta elämänmuutoksesta ja uskoon tulemisesta eli kääntymisestä, seuraa usein "hihhuli"-nimitys.

Olet siinäkin ajatuksessasi oikeassa, että kyllä se uskovaisuus näkyy, ainakin pitäisi näkyä,ajatuksissa ja teoissa.

Eikä meistä täällä elämässä silti tule enkeleitä. Olet varmaan sen itsekin huomannut. Vaikka ihminen onkin uskovainen, ei hänestä tule täydellistä silti. Hän kyllä Pyhän Hengen, eli uskon voimasta tekee hyviä tekoja niitä sen kummemmin noteeraamatta ja välttelee synnintekomahdollisuuksia, mutta valitettavasti joskus lankeaa kuitenkin. Ei ehkä kovin "pahoihin" synteihin, mutta yhtä pahoja kaikki synnit ovat Jumalan silmissä. Joskus uskovainen saattaa olla ahne, ylpeä, ylimielinen, aggressiivinen, kateellinen ym. mitä ihmiset nyt yleensä ovat. Joskus saattaa päästä valhe, joskus saattaa silmä ja sydän kiintyä johonkin sopimattomaan ym. kaikkea mahdollista.

Jumala varjelkoon kuitenkin siltä, että meistä tulisi niin "hyvät" uskovaiset, ettemme enää tunne syntejämme. Niinkuin jotkut uskovaiset ajattelevat, että uskoon tulon jälkeen he eivät enää joudu syntiin, koska kulkevat pyhityksen tieä. Olet ehkä tavannut sellaisiakin "uskiksia", jotka aliarvioivat muita ja joista huokuu omavanhurskaus.

Lähde rohkeasti etsimään Jeesusta mistä voit Hänet löytää. Älä pelkää mennä seurakuntiin, jotka ovat maailman silmissä halveksittavimpia. Sinne eläinten talliinhan Jeesuskin joutui syntymään, kun hienot ihmiset eivät ottaneet hänen köyhännäköisiä vanhempiaan majataloonsa.

Älä sitoudu minkään seurakunnan toimintoihin ennenkuin olet sydämessäsi varma, että tässä on se paikka, jota olen etsinyt.

Monet ovat kertoneet, että kaikkialta jo etsittyään tulivat vielä sinne missä eivät ainakaan uskoneet Jeesusta löytävänsä, ja siellä kuulemma jo ovenpielet ovat heille huutaneet: tämä on se paikka.
Monet ovat ihmetelleet kristittyjen välistä aitoa rakkautta ja välittämistä. He ovat sanoneet, että eivät ole uskoneet tällaista enää olevankaan.

Etsi, etsi. Tule ja juo sitä vettä, jota juotuasi et enää koskaan janoa. Jeesus kutsuu sinua nyt.

Nyt huomaan "hihhuloivani", mutta tällaista tämä usko on. Niin kovasti haluaisi, että muutkin löytäisivät tällaisen ihanan, vapauttavan ja hoitavan uskon, joka kantaa taivaaseen

Hei!

Todella hieno asia toi, että olet aloittelemassa elämää Jeesuksen kanssa! Jos mun pitäis jotakin ihmistä onnitella jostakin asiasta, niin tässä on top 1 - ylivoimaisesti paras tietämäni syy siihen :) Jeesus sanoi: "Autuas se, joka ei minua torju." Autuas eli ikionnellinen, onniteltava. Sinä et torjunut Jeesusta, vaan pyysit häntä elämääsi. Siis onniteltava! Siunausta ja varjelusta sinulle Jeesuksen omana!

Niin, kun lähtee uuden ystävän kanssa matkalle, ei tiedä mitä matkan varrella tulee tapahtumaan. Edessä on uusi ja erilainen reitti tiellä, jolla et ole ennen kulkenut. Tuo uusi Sielusi Ystävä vie minne vie, ja toisaalta olet innoissasi, toisaalta pelottaa. Voiko tuohon Ystävään luottaa? Kuka Hän oikein on? Millaiseksi Hän sinut muuttaa? Vai muuttaako miksikään? Tekeekö Hän sinusta sellaisen "hihhulin", ettet kohta enää itsekään tunne itseäsi? Tai apua!: mitä jos et muutukaan miksikään? Miksi eilen tuntui joltain ja nyt ei tunnu? Ja miltä sen, että uskoo Jeesukseen, pitäisi tuntua?

Mä olen saanut olla Jeesuksen Paimentamana ja Hänen armonsa turvissa pian parikymmentä vuotta. Ja mun tekee mieli nyt lähinnä kehua sinulle sitä Sielujen Paimenta, jolle avasit oven, ja jota pyysit astumaan elämääsi. Nimittäin tärkeintä ei ole se, mitä sinä olet ja miltä sinusta tuntuu, vaan siitä, kuka Jeesus on, ja millainen Hän on. Ja mitä Hän tekee, kun sinä pyydät Häntä auttamaan sinua. Siinä on sinulla nimittäin sellainen auttaja että oksat pois :) Hän ei välttämättä anna maallisissa asioissa mitä haluat, vaan joskus päinvastaistakin, mutta aina ehdottomasti sellaista, jolla Hän saa sinut pysymään lähellään, eli sillä tiellä, joka vie Taivaan Kotiin.

Jeesus on luvannut tiettyjä asioita ja toteuttaa 100%:sesti sen mitä on luvannut. Ne lupaukset hän on antanut "mustaa valkoisella" - ei tarvitse arvailla mitä Jeesus mahtaa ajatella ja tehdä tiettyjen asioiden suhteen. Yksi niistä lupauksista on tämä: "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois. (Joh. 6:37) Sinä lähestyit Jeesusta, ja pyysit Häntä elämäsi Herraksi - vaikka vain kokeeksikin, mutta pyysit kuitenkin - ja nyt on yksi asia varma: Hän pysyy sinun luonasi, eikä lähde, ellet pyydä häntä lähtemään ja aja Häntä pois. Jumalan läsnäolo on salattu ihmiseltä, joten se ei välttämättä tunnu yhtään miltään.

Usko on sitä, että sinä olet pulassa elämäsi suhteen, aavistat siitä jotakin, ja pyydät Jeesusta auttamaan ja olemaan elämäsi Herra, ja Hän pelastaa sinut pulasta. Pääpaino ei ole sinun pyynnölläsi, eikä siinä, miltä sinusta mahdollisesti tuntuu, vaan siinä, että Jeesus on luvannut auttaa, ja että Hän todella tekee sen!

Jumala kyllä sitten myöhemmin matkan varrella avaa syvempiä näkymiä sille, millaisesta pulasta Jeesus sinut itse asiassa pelasti. Elämäsi syvin ongelma kun ei ole tyhjyyden tunne, tai se, että puuttuu isoja fiiliksiä, vaan nuo seikat kumpuavat vielä vakavemmista asioista. Siitä, mistä muillakin ihmisillä. Siitä, että on elänyt oman tahtonsa mukaan erossa Jumalasta, Luojastamme. On ollut kuin hukkaantunut palapelin pala, irrallisena merkityksetön, vailla käsitystä siitä, mihin kuuluu ja mikä olikaan kaiken tämän idea. Ja siitä, ettei ole edes halunnut tietää mitä Hän tahtoo, joka meidät loi. Ja siitä, että tekee, ajattelee ja puhuu jatkuvasti sitä, mitä Jumala ei tahdo. Eikä tee sitä, mitä Hän on käskenyt meidän tehdä.

Se on se suo, josta me emme olisi päässeet omin voimin irti. Siitä suosta Jeesus meidät pelasti. Hän otti meidän väärinelämisemme omaksi syykseen, ja otti vastaan tuomion, joka olisi kuulunut meille. Hän maksoi viimeistä penniä myöten hirmuisen velkataakan, jonka olimme Jumalalle auki. Jeesus "kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Sinulla on Jeesuksen ansiosta rauha, anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa. Olet hänen ansiostaan matkalla Jumalan luo, et enää poispäin.

Jeesus siis tervehti sinua lämmöllä ja rauhalla saadessaan luvan tulla asumaan luoksesi :) Uskovan elämässä käy silloin tällöin niin, että Jumalan Henki saa lämpimiä ailahduksia liikkumaan sydänalassa. Rauhaa, iloa, syvää tyytyväisyyttä.

Tunteet tulee ja menee kuitenkin uskovan elämässä tilanteen ja tapahtumien mukaan, ja yleensä itse olen kai ihan "arkisen tavallisissa fiiliksissä". Mutta jonkinlainen peruskokemus on kuitenkin vuosien halki säilynyt siitä, että olen sellaisen Herran oma, jonka kädestä minua ei saa riistetyksi. Asun sellaisella kalliolla, jota ei voi mikään järkyttää. Se tietoisuus on kasvanut sitä mukaa kuin Jumala on saanut kasvattaa uskoani. Jeesus vertasi uskoa kasviin: se on aluksi niin kuin älyttömän pienenpieni siemen, mutta josta vähitellen kasvaa suuri puu.

Minulla tunnekokemukset yleensä liittyvät siihen, mihin Jumala on itse asiassa kertonut kytkeneensä uskon syntymisen, ylläpitämisen ja vahvistumisen: "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." Kun kuulee tai lukee Jumalan teoista ja lupauksista, kun joku kertoo Jeesuksesta, tai kun lukee itsekseen Raamattua, niin sitä kautta Jumalan Henki vaikuttaa ihmisessä uskoa. Usein siihen liittyy myös tunteita. Mutta tuntemiset ja kokemiset eivät tupsahda suoraan Taivaasta, ja arvelen, että Jumala tahtoi heti opettaa sen sinulle. Hän ei puhu sinulle suoraan aisteihisi, tai anna kokemusta läsnäolostaan jatkuvalla syötöllä suoraan - vaan Hän on sitoutunut toimimaan tietyn välineen kautta. Jos kokisit muutoinkin koko ajan jotakin, et ehkä löytäisi sen kanavan äärelle, jonka Jumala on valinnut vaikutuskanavakseen. "Usko tulee kuulemisesta". Jumalan Sanojen kuulemisesta. Ne sanat ovat Raamatussa. Niitä täytyy kuunnella. Niin usko kasvaa.

Niille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani."

Toivon, että sinulla on herännyt kiinnostus tutustua häneen, joka sinua niin lämpimästi tervehti. Hän nimittäin kertoo itsestään varsinkin evankeliumeissa paljon. Voisit vaikka varovasti raottaa Johanneksen evankeliumia, ja alkaa tutustua uuteen matkakumppaniisi :) Sillä tavalla voi olla helpompi ennakoida, millaisia mutkia tulee matkaan, kun Hänen kanssa reissaa.

Joka tapauksessa Jumala on valinnut sellaisen tien uskon synnyttämiselle, vahvistamiselle ja kasvattamiselle, joka ei ole ihmisen mielestä sillai kiva, kun se vaatii hiukan vaivannäköä...Tarttee alkaa kuuntelemaan mitä Jumalalla on sanottavaa. Kannattaa mennä myös kuuntelemaan sellaiseen paikkaan, jossa joku puhuu Jeesuksesta, ja varsinkin siitä miksi hän kuoli ristillä. Se on nimittäin ydinasia, ja siinä piilee Jumalan voima.

Sielujemme vihollisen päämäärä on luonnollisesti saada huomiosi kääntymään pois Jeesuksesta ja hänen lupauksistaan, ja saada uskosi perustumaan johonkin epäoleelliseen. Eipä hän halua menettää saalistaan, ja voi vähän kiukutella ja pelotella. Mutta kun Jeesus on sinun puolellasi, kuka voi olla sinua vastaan :)

Kommentti noihin "hihhuliksi muuttumispelkoihin":
Jumala on luonut ihmisille erilaiset persoonat ja temperamentit.
Toinen perusasia: Jumala rakastaa sinua.

Näistä kahdesta lähtökohdasta voit arvellakin jo: Sellainen olento, joka on punonut sinut tietynlaiseksi jo äitisi kohdussa, ja joka rakastaa sinua, on hienotunteinen, tahdikas, ei tunkeile, eikä varmasti tee mitään väkivaltaa persoonallesi. Hän ei muuta sinua joksikin aivan toisenlaiseksi, kun on luonut sinut tietynlaiseksi. Hän tuntee sinut aivan tarkalleen, ja halusi sinut yhteyteensä. Relax. Uskovia on tyyliltään yhtä monenlaisia kuin uskovia ihmisiäkin :)