Himalajan joogit

Itse olen kuullut, että astraalimatkoja harrastavat eivät olisi kovin pitkäikäisiä. Astraalimatkustaminen kuulemani mukaan jotenkin rasittaa kehoa erityisellä tavalla. Olenko väärässä? Tiedätkö asiasta jotakin?

rasittavatko kehoa? kirjoitti:

Itse olen kuullut, että astraalimatkoja harrastavat eivät olisi kovin pitkäikäisiä. Astraalimatkustaminen kuulemani mukaan jotenkin rasittaa kehoa erityisellä tavalla. Olenko väärässä? Tiedätkö asiasta jotakin?

Pikemminkin niin, että astraalimatkoja tekevät saattavat tuntea muita "taviksia" useammin tietynlaista "kuolinkaipuuta", koska tietävät, että "toisella puolella on niin ihanaa"...

Tuo nyt ensimmäiseksi tulee mieleen.

Paul Brunton kertoo satuja, joita sanoo todellisiksi tapahtumiksi. Niitä voi kuulema todistaa, mutta yhtään todistetta ei ole saatu. Myrkkyä juoneet joogit ovat kuolleet "juuri sillä kerralla" kun todistajat ovat olleet katsomassa (ovat onnistuneet kuulema silloin kun kukaan ei näe :)

Leijuvat joogit eivät leijukaan silloin kun joku on katsomassa heitä.

En väitä, etteikö joku voisi luoda itselleen mielikuvia leijumisesta tai ruumiista irtautumisesta vuosien harjoittelulla, mutta Bruntonin väitteet juttujen totuudesta ei ole totta. Brunton itse on kyllä löytänyt sen, mitä meni etsimään Intiasta, nimittäin tekniikan, jolla saa itsensäkin uskomaan noihin juttuihin, muutama vuosi tiukkaa kuria, päivittäisiä tukalia hengitysharjoituksia (aivot ilman happea) ja johan alkaa tuntua sille kuin irtoilisi ruumiistaan.

ei kannata kirjoitti:

Paul Brunton kertoo satuja, joita sanoo todellisiksi tapahtumiksi. Niitä voi kuulema todistaa, mutta yhtään todistetta ei ole saatu. Myrkkyä juoneet joogit ovat kuolleet "juuri sillä kerralla" kun todistajat ovat olleet katsomassa (ovat onnistuneet kuulema silloin kun kukaan ei näe :)

Leijuvat joogit eivät leijukaan silloin kun joku on katsomassa heitä.

En väitä, etteikö joku voisi luoda itselleen mielikuvia leijumisesta tai ruumiista irtautumisesta vuosien harjoittelulla, mutta Bruntonin väitteet juttujen totuudesta ei ole totta. Brunton itse on kyllä löytänyt sen, mitä meni etsimään Intiasta, nimittäin tekniikan, jolla saa itsensäkin uskomaan noihin juttuihin, muutama vuosi tiukkaa kuria, päivittäisiä tukalia hengitysharjoituksia (aivot ilman happea) ja johan alkaa tuntua sille kuin irtoilisi ruumiistaan.

Brunton oli rehellinen ja velvollisuudentuntoinen mies. Kertoohan hän kirjoissaankin näistä alemman luokan fakiireista, heidän surkeista tempuistaan, joita ei voi verrata oikeisiin joogeihin, jotka eivät hae mitään huomiota tai kuuluisuutta osakseen.
Maine on yksi turhista asioista, sanovat oikeat joogit. Kirjassaan "Egyptin salaisuuksien jäljillä" Brunton keskustelee yhden fakiiri-lääkärin kanssa, joka tieteellisesti selittää näitä seikkoja.

Elävältähautaamisia ovat todistaneet useat eurooppalaiset. Kyse on oikeasta tekniikasta eikä siinä ole mitään mystillistä. Yhden esimerkin kertoo John Hagenbeck muistelmissaan "Intian auringon alla":

"Minulla oli kerran erään intialaisen ruhtinaan vieraana Madiporessa tilaisuus nähdä todellisen joogin elävältä-hautaus. Miehellä oli sama kyky kuin kuuluisalla Haridaalla. Hän oli noin 40-vuotias luiseva ja ankarapiirteinen mies, täydellinen uskonnollisen fanaatikon tyyppi. Me, ruhtinaan eurooppalaiset vieraat ja muutamia kaupungin etevimpiä intialaisia, menimme linnan takana olevaan puistoon, jonne jo oli kaivettu hauta, johon fakiiri laskettaisiin. Me tutkimme haudan mitä huolellisimmin ja totesimme, että kaikki oli niinkuin piti ja ettei ollut olemassa pienintäkään varustetta ilman tai ravinnon salaiseksi toimittamiseksi hautaan.

Kun tämä oli todettu, istahti fakiiri vakaan juhlallisella tavalla maahan, pyöritti punervasta vahasta pieniä palloja, joilla tukki korvat ja sieraimet, ja näytti suunnattomasti pidentynyttä kieltänsä, jonka hän sitten antoi lipua nieluun niin syvälle kuin mahdollista. Sitten hän kumarsi kunnioittavasti ruhtinaalle ja tämän vieraille, istui jälleen maahan jalat allaan ja tuijotti hievahtamatta vatsaansa niin kauan, kunnes hän ilmeisesti vaipui autohypnoottiseen tilaan. Eräs vieraista, muuan englantilainen lääkäri, turki miestä ja totesi hänen olevan jonkinlaisessa kangistuskouristuksen tilassa. Fakiirin apulainen peitti hänet nyt valkoiseen liinakankaiseen säkkiin, lääkäri sitoi säkin kiinni ja nuora sinetöitiin hänen sinettisormuksellaan. Sitten asetettiin liikkumaton ruumis pitkulaiseen, sileään puuarkkuun, joka oli juuri niin suuri, että ruumis siihen mahtui, ja arkku laskettiin hautaan. Lopuksi vieritettiin kivi ja muurattiin muurisavella niin lujasti yhteen lähimmän ympäristön maan kanssa, että oli mahdotonta sitä liikuttaa käyttämättä suurta väkivoimaa ja jälkiä jättämättä. [...] Sitten sovittiin kokoontua tänne jälleen neljäntoista päivän kuluttua olemaan haudatun ylösnousemisen todistajina.

Niin sitten tapahtuikin. Kun kaksi viikkoa myöhemmin jälleen olimme koolla ruhtinaan puutarhassa, odotimme suurella jännityksellä, mitä tapahtuman piti. Mielipiteet olivat eriäviä, muutamat herrat uskoivat lujasti fakiirin ylösnousemukseen, toiset olivat yhtä vakuutettuja saavansa nähdä vain hengettömän ruumiin. Minun täytyy tunnustaa, että meistä eurooppalaisista tuntui hiukan kaamealta. Me tarkastimme nyt ensin huolelliseti hautauspaikan. Suuri kivi oli paikoillaan muuttumattomassa asennossa, muurisavessa kiven juurella olivat sinettimme rikkomattomina ja selvästi nähtävissä eikä koko ympäristössä ollut pienintäkään muutoksen merkkiä. Kaikki oli kunnossa. Nyt palvelijat mursivat hautakiven irti muurisavesta, vierittivät sen syrjään ja alkoivat kaivaa hautaa auki sillä välin, kun fakiirin apulainen pienellä leidellä keitti riisiä voidakseen heti tarjota ylösnousseelle ravintoa. Kun arkku tuli esiin, nostivat palvelijat vapisevina sen ylös ja laskivat maahan.[...] Nostimme liikkumattomana lepäävän ruumiin arkusta pois.[...] Apulainen otti kääreet pois fakiirin yltä - ja edessämme oli näköjään eloton, maan kosteuden kastelema ruumis, kiinniolevat silmät painuneina syvälle kalpeiden, verettömien kasvojen sinään. Näytti siltä, että epäilijät, jotka olivat odottaneet tapaavansa hengettömän ruumiin, olivat oikeassa.

Apulainen alkoi nyt henkiinherätysyrityksensä sillä, että pani mestarinsa niskaan joukon kuumia vehnäpannukakkuja ja poisti vahatulpat hänen korvistaan ja sieraimistaan. Sitten hän alkoi parin palvelijan avulla hieroa fakiirin luisevia, melkein lihattomia jäseniä. Avasi yhä vielä kuolleelta näyttävän isäntänsä suun, veti kielen pois nielusta, valoi hiukan sulatettua rasvaa suuhun ja hieroi päätä lämmitetyillä liinoilla. Ja katso! Vihdoin, noin ½ tunnin kuluttua, kun jo luulimme pitävämme luopua ihmeentekijän henkiinheräämisen toivosta, näkyivät palaavan tajunnan ensimmäiset eleet. Pian sen jälkeen avasi fakiiri silmänsä ja hänen huulensa liikkuivat. Siitä hetkestä alkaen edistyi virkoaminen hämmästyttävän nopeasti, niin että hän jo parin minuutin kuluttua saattoi nousta vahvistaakseen itseään heti vastakeitetyllä riisillä ja juomalla vettä.

Siinä oli siis omien silmieni edessä tapahtunut "elävän hautaaminen ja ylösnouseminen". Varman vakaumukseni mukaan, johon kaikki muutkin tämän näytelmän eurooppalaiset näkijät yhtyvät, ei tässä tapauksessa voinut olla puhettakaan mistään eksyttämisestä tai selvemmin sanoen petoksesta. Tapaus vahvistaakin vain useita muita samanlaatuisia kokemuksia. Selittäkööt ammattimiehet. Että ihminen voi tulla toimeen sangen kauan ilman ravintoa, on tunnettu asia, eilä se tässä tapauksessa ole ihmeellisintä. Mutta kuinka on mahdollista pysyä elossa neljätoista päivää ilman ilmaa, hengittämättä?

Euroopassa ollaan tämänlaatuisten näytösten suhteen syystäkin hiukan epäluuloisia, kun niin sanottuja fakiireja (ne eivät ikinä olleet oikeita), jotka täällä ovat maksusta esiintyneet, on saatu kiinni petosyrityksistä. Mutta on tehtävä ero kaikennäköisiä petostemppuja käyttävien 'taikurien' ja oikeiden joogien välillä, joiden mieleen ei voisi juolahtakaan esiintyminen eurooppalaisella varieteenäyttämöllä."

ei kannata kirjoitti:

Paul Brunton kertoo satuja, joita sanoo todellisiksi tapahtumiksi. Niitä voi kuulema todistaa, mutta yhtään todistetta ei ole saatu. Myrkkyä juoneet joogit ovat kuolleet "juuri sillä kerralla" kun todistajat ovat olleet katsomassa (ovat onnistuneet kuulema silloin kun kukaan ei näe :)

Leijuvat joogit eivät leijukaan silloin kun joku on katsomassa heitä.

En väitä, etteikö joku voisi luoda itselleen mielikuvia leijumisesta tai ruumiista irtautumisesta vuosien harjoittelulla, mutta Bruntonin väitteet juttujen totuudesta ei ole totta. Brunton itse on kyllä löytänyt sen, mitä meni etsimään Intiasta, nimittäin tekniikan, jolla saa itsensäkin uskomaan noihin juttuihin, muutama vuosi tiukkaa kuria, päivittäisiä tukalia hengitysharjoituksia (aivot ilman happea) ja johan alkaa tuntua sille kuin irtoilisi ruumiistaan.

Kirjoitit että Bruntonin väitteet juttujen totuudesta ei ole totta.

Mihin perustat väitteesi? Jos väitätä tuollaista puhumalla samalla mielikuvista niin syyllistyt itse varsinaiseen mielikuvaan väittämällä täysin perusteettomia väitteitä.

Eurjuth kirjoitti:

Brunton oli rehellinen ja velvollisuudentuntoinen mies. Kertoohan hän kirjoissaankin näistä alemman luokan fakiireista, heidän surkeista tempuistaan, joita ei voi verrata oikeisiin joogeihin, jotka eivät hae mitään huomiota tai kuuluisuutta osakseen.
Maine on yksi turhista asioista, sanovat oikeat joogit. Kirjassaan "Egyptin salaisuuksien jäljillä" Brunton keskustelee yhden fakiiri-lääkärin kanssa, joka tieteellisesti selittää näitä seikkoja.

Elävältähautaamisia ovat todistaneet useat eurooppalaiset. Kyse on oikeasta tekniikasta eikä siinä ole mitään mystillistä. Yhden esimerkin kertoo John Hagenbeck muistelmissaan "Intian auringon alla":

"Minulla oli kerran erään intialaisen ruhtinaan vieraana Madiporessa tilaisuus nähdä todellisen joogin elävältä-hautaus. Miehellä oli sama kyky kuin kuuluisalla Haridaalla. Hän oli noin 40-vuotias luiseva ja ankarapiirteinen mies, täydellinen uskonnollisen fanaatikon tyyppi. Me, ruhtinaan eurooppalaiset vieraat ja muutamia kaupungin etevimpiä intialaisia, menimme linnan takana olevaan puistoon, jonne jo oli kaivettu hauta, johon fakiiri laskettaisiin. Me tutkimme haudan mitä huolellisimmin ja totesimme, että kaikki oli niinkuin piti ja ettei ollut olemassa pienintäkään varustetta ilman tai ravinnon salaiseksi toimittamiseksi hautaan.

Kun tämä oli todettu, istahti fakiiri vakaan juhlallisella tavalla maahan, pyöritti punervasta vahasta pieniä palloja, joilla tukki korvat ja sieraimet, ja näytti suunnattomasti pidentynyttä kieltänsä, jonka hän sitten antoi lipua nieluun niin syvälle kuin mahdollista. Sitten hän kumarsi kunnioittavasti ruhtinaalle ja tämän vieraille, istui jälleen maahan jalat allaan ja tuijotti hievahtamatta vatsaansa niin kauan, kunnes hän ilmeisesti vaipui autohypnoottiseen tilaan. Eräs vieraista, muuan englantilainen lääkäri, turki miestä ja totesi hänen olevan jonkinlaisessa kangistuskouristuksen tilassa. Fakiirin apulainen peitti hänet nyt valkoiseen liinakankaiseen säkkiin, lääkäri sitoi säkin kiinni ja nuora sinetöitiin hänen sinettisormuksellaan. Sitten asetettiin liikkumaton ruumis pitkulaiseen, sileään puuarkkuun, joka oli juuri niin suuri, että ruumis siihen mahtui, ja arkku laskettiin hautaan. Lopuksi vieritettiin kivi ja muurattiin muurisavella niin lujasti yhteen lähimmän ympäristön maan kanssa, että oli mahdotonta sitä liikuttaa käyttämättä suurta väkivoimaa ja jälkiä jättämättä. [...] Sitten sovittiin kokoontua tänne jälleen neljäntoista päivän kuluttua olemaan haudatun ylösnousemisen todistajina.

Niin sitten tapahtuikin. Kun kaksi viikkoa myöhemmin jälleen olimme koolla ruhtinaan puutarhassa, odotimme suurella jännityksellä, mitä tapahtuman piti. Mielipiteet olivat eriäviä, muutamat herrat uskoivat lujasti fakiirin ylösnousemukseen, toiset olivat yhtä vakuutettuja saavansa nähdä vain hengettömän ruumiin. Minun täytyy tunnustaa, että meistä eurooppalaisista tuntui hiukan kaamealta. Me tarkastimme nyt ensin huolelliseti hautauspaikan. Suuri kivi oli paikoillaan muuttumattomassa asennossa, muurisavessa kiven juurella olivat sinettimme rikkomattomina ja selvästi nähtävissä eikä koko ympäristössä ollut pienintäkään muutoksen merkkiä. Kaikki oli kunnossa. Nyt palvelijat mursivat hautakiven irti muurisavesta, vierittivät sen syrjään ja alkoivat kaivaa hautaa auki sillä välin, kun fakiirin apulainen pienellä leidellä keitti riisiä voidakseen heti tarjota ylösnousseelle ravintoa. Kun arkku tuli esiin, nostivat palvelijat vapisevina sen ylös ja laskivat maahan.[...] Nostimme liikkumattomana lepäävän ruumiin arkusta pois.[...] Apulainen otti kääreet pois fakiirin yltä - ja edessämme oli näköjään eloton, maan kosteuden kastelema ruumis, kiinniolevat silmät painuneina syvälle kalpeiden, verettömien kasvojen sinään. Näytti siltä, että epäilijät, jotka olivat odottaneet tapaavansa hengettömän ruumiin, olivat oikeassa.

Apulainen alkoi nyt henkiinherätysyrityksensä sillä, että pani mestarinsa niskaan joukon kuumia vehnäpannukakkuja ja poisti vahatulpat hänen korvistaan ja sieraimistaan. Sitten hän alkoi parin palvelijan avulla hieroa fakiirin luisevia, melkein lihattomia jäseniä. Avasi yhä vielä kuolleelta näyttävän isäntänsä suun, veti kielen pois nielusta, valoi hiukan sulatettua rasvaa suuhun ja hieroi päätä lämmitetyillä liinoilla. Ja katso! Vihdoin, noin ½ tunnin kuluttua, kun jo luulimme pitävämme luopua ihmeentekijän henkiinheräämisen toivosta, näkyivät palaavan tajunnan ensimmäiset eleet. Pian sen jälkeen avasi fakiiri silmänsä ja hänen huulensa liikkuivat. Siitä hetkestä alkaen edistyi virkoaminen hämmästyttävän nopeasti, niin että hän jo parin minuutin kuluttua saattoi nousta vahvistaakseen itseään heti vastakeitetyllä riisillä ja juomalla vettä.

Siinä oli siis omien silmieni edessä tapahtunut "elävän hautaaminen ja ylösnouseminen". Varman vakaumukseni mukaan, johon kaikki muutkin tämän näytelmän eurooppalaiset näkijät yhtyvät, ei tässä tapauksessa voinut olla puhettakaan mistään eksyttämisestä tai selvemmin sanoen petoksesta. Tapaus vahvistaakin vain useita muita samanlaatuisia kokemuksia. Selittäkööt ammattimiehet. Että ihminen voi tulla toimeen sangen kauan ilman ravintoa, on tunnettu asia, eilä se tässä tapauksessa ole ihmeellisintä. Mutta kuinka on mahdollista pysyä elossa neljätoista päivää ilman ilmaa, hengittämättä?

Euroopassa ollaan tämänlaatuisten näytösten suhteen syystäkin hiukan epäluuloisia, kun niin sanottuja fakiireja (ne eivät ikinä olleet oikeita), jotka täällä ovat maksusta esiintyneet, on saatu kiinni petosyrityksistä. Mutta on tehtävä ero kaikennäköisiä petostemppuja käyttävien 'taikurien' ja oikeiden joogien välillä, joiden mieleen ei voisi juolahtakaan esiintyminen eurooppalaisella varieteenäyttämöllä."

>>Mutta on tehtävä ero kaikennäköisiä petostemppuja käyttävien 'taikurien' ja oikeiden joogien välillä, joiden mieleen ei voisi juolahtakaan esiintyminen eurooppalaisella varieteenäyttämöllä

hei levy pyörimää päälle?

jääny kirjoitti:

hei levy pyörimää päälle?

vitsejään.

"Pahin mahdollinen vaihtoehto"?

Zozer kirjoitti:

"Pahin mahdollinen vaihtoehto"?

Luonnonmukaisuuden hyväksyminen,se on se pahin mahdollinen vaihtoehto.Kuolet,olet kuollut.Piste.

kela kirjoitti:

Luonnonmukaisuuden hyväksyminen,se on se pahin mahdollinen vaihtoehto.Kuolet,olet kuollut.Piste.

Niille ei ole kuolemaa iänkaikkisessa elämässä, jotka rauhan ja elämän herran eli Jeesuksen Kristuksen vastaanottavat elämäänsä uskonkautta anomalla sitä Jeesukselta Kristukselta nöyryydellä ja vilpittömyydellä. Niin hän toki tulee sinuakin ystävä hyvä vastaan myös.

Ota jeesus elämääsi jo tänään, niin pääset jumalan lapseksi.

Jeesus rakastaa lapsenkaltaisia ja lapsen mielisiä. Mutta lapsellisia ja sydämettömiä herra ei pidä ja niistä jotka vaeltavat omien hehkuvien sydämensä himojensa johdosta pimeyden teillä.


Tee siis parannus ja tunnusta syntisi herralle Jeesukselle Kristukselle ja etsi hänen tahtoansa rauhassa ja rakkaudessa niin saat ikuisen elämän
hänen luonaansa.


Jeesus on elämän suola.

jeesus1 kirjoitti:

Niille ei ole kuolemaa iänkaikkisessa elämässä, jotka rauhan ja elämän herran eli Jeesuksen Kristuksen vastaanottavat elämäänsä uskonkautta anomalla sitä Jeesukselta Kristukselta nöyryydellä ja vilpittömyydellä. Niin hän toki tulee sinuakin ystävä hyvä vastaan myös.

Ota jeesus elämääsi jo tänään, niin pääset jumalan lapseksi.

Jeesus rakastaa lapsenkaltaisia ja lapsen mielisiä. Mutta lapsellisia ja sydämettömiä herra ei pidä ja niistä jotka vaeltavat omien hehkuvien sydämensä himojensa johdosta pimeyden teillä.


Tee siis parannus ja tunnusta syntisi herralle Jeesukselle Kristukselle ja etsi hänen tahtoansa rauhassa ja rakkaudessa niin saat ikuisen elämän
hänen luonaansa.


Jeesus on elämän suola.

Suola ei ole mauste vaan säilöntäaine.

simo kirjoitti:

Suola ei ole mauste vaan säilöntäaine.

Suola on mauste kaurapuurolle ja säilöntäaine sienille.

jeesus1 kirjoitti:

Niille ei ole kuolemaa iänkaikkisessa elämässä, jotka rauhan ja elämän herran eli Jeesuksen Kristuksen vastaanottavat elämäänsä uskonkautta anomalla sitä Jeesukselta Kristukselta nöyryydellä ja vilpittömyydellä. Niin hän toki tulee sinuakin ystävä hyvä vastaan myös.

Ota jeesus elämääsi jo tänään, niin pääset jumalan lapseksi.

Jeesus rakastaa lapsenkaltaisia ja lapsen mielisiä. Mutta lapsellisia ja sydämettömiä herra ei pidä ja niistä jotka vaeltavat omien hehkuvien sydämensä himojensa johdosta pimeyden teillä.


Tee siis parannus ja tunnusta syntisi herralle Jeesukselle Kristukselle ja etsi hänen tahtoansa rauhassa ja rakkaudessa niin saat ikuisen elämän
hänen luonaansa.


Jeesus on elämän suola.

Et näemmä tunne Jeesusta. Jeesuksen rakkaus on ehdotonta. Hän rakastaa kaikkia. On sinulla vielä opittavaa.

Sinun kannattaisi perhtyä myös muiden henkisten Mestareiden opetuksiin ja heidän olemuksiinsa niin alkaisit tuntemaan silloin Jeesustakin paremmin.